Neliapilat vko 49

joka vuosi lupaan itselle etten ressaa turhia joulun kans, mutta niin siinä vain aina käy että viimeistään aatonaattona yöllä hommia tehessä huomaa et taas on tullu ressiä revittyä. Eilen illalla huomasin että melkeen kaikilla naapureilla on jo jouluvalot, enkä minä muista edes missä meidän valot on. toivottavasti lapset ei oo taas saksinu niitä pätkiksi :). paniikin poikanen tässä iskee kun itse ei oo kerinny vielä ajatella koko joulua ja muut luettelee että vain pari lahjaa ostamatta ja melkeen kaikki hommat tehtynä... no... lupaan taas, ressiä en revi, jos kaikki ei ole aattona ihan täydellistä, ni mitäs sitte, pääasia että kaikilla on hauskaa... ja vaikka ressiä repisinki ja kaiken saisin niin viimesen päälle laitettua, ni äkkiä tämä lauma saa aikaseksi vähän kotosampaa jälkeä. (no joulu on lasten juhla, ja meillä tuskin joulua edes vietettäis jos lapsia ei olisi)



mites muilla, laitatteko kaikki joulupöperöt itse alusta loppuun ja vedättekö ressiä joulu-hommista?



pukin-muori kp 23/28 piinalliset päivät senkun likistyy

Jatkan kuitenkin edelliseen ketjuun aloittamaani " tilitystä" . Kiva(?) kuulla että muillakin päätöksen tekeminen 4 lapsesta on vaikeaa, ei tunne itseään ihan niin tyhmäksi :-)



Meillä aihetta käsiteltiin taas eilen illalla, ja mies tuntuu aina vaan mahdottomammalta! Sanoi eilen ihan suoraan ja pariinkin kertaan, että haluaisi vielä lapsen ja varsinkin mut raskaaksi (tykkää isosta mahasta ja tisseistä :-)). Mutta pelkää tosiaan kuinka jaksetaan ja pystytäänkö vielä yhdelle lapselle antamaan riittävästi huomiota. Tässä keskustelussa sanoi että ei ainakaan vielä, vaikka toisaalta toivoisi mahdollisimman lyhyttä ikäeroa nykyiseen kuopukseen. Jos nyt heti tulisin raskaaksi ikäeroa tulisi 2v7kk. Antoi kuitenkin toivoa että ehkä hieman myöhemmin... Myöhemmin illalla puhuttiin ihan muista asioista ja esim. juhlien järjestämisistä, niin mies tokaisi että " onneksi ei tarvitse ainakaan ristiäisiä enää koskaan järjestää!" HÖH! Että ota tosta nyt sitten selvää... Itse yritän nyt olla mahdollisimman paljon puhumatta miehelle koko aiheesta, miettikööt nyt rauhassa mitä haluaa. Lupasin itselleni, että joskus kuopuksen synttäreiden aikaan helmikuussa kysyn mitä mies meinaa, sitten alkaa olla jo kiire jos noin 3v ikäeroa ajattelee...



Joulusta sitten. Meillä on lähes kaikki tekemättä. Lahjoja ei onneksi ole montaa ostettavanakaan kun ostetaan vaan isovanhemmille ja 2 kummilapselle. Tänä vuonna ostettiin ensimmäistä kertaa omille lapsille lahjat, ja ne on jo hoidossa. Samoin kummilasten ja mummujen lahjat on hankittuna. Vaarien lahjat on ongelma, niille ei olla vielä keksitty mitään. Vinkkejä?!



Pipareita meillä leivotaan perinteisesti itsenäisyyspäivänä. Tänä vuonna ajattelin tehdä laatikoitakin silloin pakkaseen, jos millään ehdin. Joulukoristeita viritellään ensi viikolla, nyt on vasta valot ikkunoissa. Jotenkin tuntuu että jouluun on vielä pitkä aika, mutta kun kalenteriin katsoo, yllättyy kuinka lähellä se onkaan! Pitäisi varmaan korttejakin alkaa askarrella...



Kuinka te muut muuten vietätte joulua? Oman perheen kesken vai isommalla sakilla? Me ollaan oltu aatto kotona oman perheen kanssa ja joulupäivinä käyty isovanhemmilla.



Johan tässä teksiä tulikin. Kerrankin oli aikaa rauhassa kirjoitella kun mies on vapaalla ja lähti lasten kanssa ulos :-)

Nalalle osanotto vielä kerran. Tosi kurja tilanne, mutta onneksi kaavinnan jälkeen kaiken tulisi olla jo kunnossa. Itselleni silloin joskus tehtiin kaksikin kaavintaa...ku eka ei kai onnistunu kunnolla. Mutta sanovat et se ois aika harvinaista. Eka kaavinnan jälkeen olin tosi kipeä, mutta toisen jälkeen en ollenkaan. Myöhemmin älysin siis, että kivut olivatkin henkistä laatua. Oikeasti kipuja ei vissiin kuulu edes olla oikeastaan yhtään...



Mäkin olen kaivanut jouluvalot esille ja koristeita laitan seinille sitä mukaa, mitä lapset niitä kotiin kantavat. Muuta koristeet laitan siis vasta joulusiivouksen jälkeen joulun lähellä. Meille on tänä jouluna tulossa koko mun puolen suku sisältäen 9 aikuista ja 7 alle kouluikäistä lasta. Talo on pieni, mutta sopu sijaa antaa :) . Odotamme jo kovasti. Lahjat on melkein hankittu. Miehen lahja puuttuu, vinkkejä? Aikuisten lahjat ostan aina jonkun pienen yhteisen jutun per pariskunta ja omille + kummilapsille jotain kivaa. Ainut ongelma lahjojen kanssa on niiden säilytys, miten saada ne pysymään piilossa jouluun saakka...



Ja sit vielä mietin tällasta vauvantekoon liittyvää asiaa. Mun seksihalut lisääntyivät valtavasti kierrukan poiston jälkeen. Olen miettinyt et johtuko se kierrukasta vai päätöksestä että lapsi saa tulla... Onko jollain kokemusta kierrukan poiston jälkeisestä ajasta? Jos tää näin nyt jatkuu, ni en kyl taida kierrukkaa enää koskaan ottaakkaan vaikka se muuten sopikin mulle hyvin. Ekoja oikeita menkkoja odottelen, et pääsis ees laskee suunnilleen ovispäiviä...

Vinkkis - kuulosti enemmän kuin tutulta nuo sinun ajatuksesi tuon neljännen suhteen. Ollaan aika samassa tilanteessa kun minäkin jännään että mihin päätökseen tuo mieheni asian suhteen tulee. Olen päättänyt nyt olla hiljaa ja keväällä sitten tiedustelen asiaa. Jännittää kyllä hiukan mutta ei auta, itse en voi asiaan varmaan juurikaan vaikuttaa. Meillä myös mies huolissaan molempien jaksamisesta.



Meillä myös päätökset näistä aiemmista lapsista ovat olleet aika helppoja. Tosin esikoisesta ei ehditty tehdä mitään päätöstä vaan hän oli tulos ehkäisystä " varmat päivät " ja se yksi kerta riitti ;)

Mutta nämä pojat jotka ovat ns tekemällä tehtyjä. Ja ekan kerran on tullut aika paljon puntaroitua näitä samoja asioita kuin te muutkin.

Meillä on ollut aika vaikeaa viimeisen vuoden aikana tuon esikoistyttären kanssa ja ollaan haettu ulkopuolista apuakin. Nyt tilanne on onneksi hyvä ja huolet toistaiseksi ohitse.



Mutta täytyy sanoa että kun minulle tuli voimakas tunne että kyllä vielä yksi meidän perheeseen kuuluu niin järkisyyt ovat jääneet taka-alalle ja uskon että asiat kyllä ratkeavat tavalla tai toisella. Eli ihan luottavaisin mielin olen kunhan vaan sen miehen saisin vielä mukaani :)





Nala - voi miten kurja tuo sinun tilanteesi, joka ei ole mennyt eteenpäin yhtään :(



Pukin.muori kyseli joulujutuista. Minä en ole vielä tehnyt mitään, kai ne valot jostain pitäisi esille kaivaa. Eilen olen tosin pessyt mattoja joten kai sekin jotain valmistautumista on. Meillä esikoinen on syntynyt jouluaattona eli täyttää nyt 9 ja minulla riittää puuhaa synttäreiden järjestämisessä, jotka aina vietämme etukäteen. Tänä vuonna pidämme ne jo 15. päivä joten ensi viikolla riittää sitten tekemistä. Joulun olemme aina muualla joten ruokia minun ei tarvitse miettiä ollenkaan. Jonkun kakun olen yleensä leiponut joulupöytään ja niin varmaan tänäkin vuonna teen.



3 x äippä - minulla sama kokemus tuosta seksihalujen lisääntymisestä kierukan poiston jälkeen. Jäi arvoitukseksi että mistä oli oikein kyse. Minulla oli ovulaatio samana päivänä kun kierukka poistettiin ja siitä en vielä tullut raskaaksi mutta seuraavasta kierrosta kyllä. Silloin oli kuparikierukka ja nyt minulla on hormonikierukka.



Yritän saada aikaiseksi sen esittelypinon mahd pian joten käykääpä sitten laittamassa tietonne sinne.

Viikonlopuksi odottelen tätiä kurvaavaksi paikalle. Nyt kuitenkin jännitän, että miten mahtaa käydä. Kuvittelenko raskausoireita, vai onko niitä todella. Vai mahtaako pari kuukautta sitten koettu keskenmeno vielä kummitella taustalla.

-Rinnoista tulee nestettä. Tuli myös aikaisemmin raskaana ollessa..

-paleltaa/väsyttää

-rupesin yökkimään kun kuopus tunki suunsa liian täyteen banaania..



Tiedän ettei pitäisi haaveilla liikaa, ettei putoa turhan korkealta.. mutta olisi kyllä ihana yllätys!

Jännittää, miten käy.

Ihanaa, kun on itsenäisyyspäivä ja tv:stä tulee paljon lapsille kivoja ohjelmia! Ulkona on sellainen vesikeli, ettei paljon huvita sinne mennä. Harmittaa, kun eilen vielä oli ihanasti lunta ja nyt meinaa kaikki lumi sulaa. Otimme eilen vanhemmille lapsille sukset varastosta ja pääsivät hiihtämään illalla kotipihaan.



Jouluvalmisteluista:

Meillä joululahjahankinnat vielä ihan vaiheessa. Aika paljon on sukulaisia (molempien vanhemmat ja sisarukset puolisoineen, kummilapset ja parin hyvän ystävän lapset..), joille lahja tulee hankittua. Ei mitään kovin kallista, mutta jotain kuitenkin. Itse asiassa itse pidän lahjojen antamisesta. Vaikka vastustan yltiömaterialistista joulua, niin kyllä lahjat mielestäni kuuluvat jouluun. Omille lapsille tulee ostettua lähinnä jotain tarpeellista (kuten vaatteita tai harrastusvälineitä), leluja vähemmän. Omille lapsille saatan antaa lahjaksi myös kirppikseltä löytyneitä juttuja, sillä arvostan kierrättämistä!



Joulukortit teetimme perinteisesti lasten valokuvasta ja nyt pitäisi alkaa niitä kirjoittelemaan....Menemme jouluksi isovanhempien luokse, joten kotiin ei tarvitse paljoa tehdä valmisteluja. Tuliaisiksi viemme kalkkunan ja ehkä jonkin kuivakakun yms. Jouluvalot ulos ja vähän ikkunakoristeita on laiteltu jo kotiin.



Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Minun perinteisiin itsenäisyyspäivänä jo lapsuudenkotoa kuuluu piparin paisto ja nytkin aloittelen kohta sitä. Kaksinkertainen määrä piparitaikinaa odottaa jääkaapissa. Ihanaa puuhaa, se jos mikä luo joulunodotus tunnelmaa. (Tietysti vähän latistaa samalla lasten riitelyt, joita varmasti tulee olemaan niin kuin aina...)Yritän ottaa joka lapsen vuorotellen avuksi. Kun en millään onnistu kaikkien kolmen kanssa tekee hermoja menettämättä.



Aamupala pöydässä kävimme keskustelua itsenäisyyspäivästä. Kysyin lapsilta, että kukahan on sellainen ihminen joka johtaa suomea. Vähän niinkuin kuningas muissa maissa. 4v kysyi:" olisikohan se Jumala" . Ja niin juttelimme kaikki Jeesuksen syntymät ja kuolemat ym. 4v katsoi minua koko ajan silmät pyöreinä kuunnellen tarkkaan ja esittäen vaikeita kysymyksiä. Tuli ihan sellainen olo et apua, osaanko nyt selittää oikein asioita...Ihana hetki kuitenkin! Eskarilainen totesi kyl keskustelun jälkeen, et ootte ihan höhliä ku ette tienny et presidentti on Tarja Halonen. Unohdimme nimittäin alkuperäisen aiheen jossain vaiheessa.

Ihan rauhakseen ollaan itsenäisyyspäivää vietelty oman perheen kanssa. Syöty hyvin ja löhöilty ja joulusiivouksen tein keittiöön ja eteiseen, olohuoneen siivoilin jo toissapäivänä, jäljelle jäi enää yläkerta ja " tupa" , yritän siivoilla hyvissä ajoin, että ei tarvis jouluna muuta kuin imuroida ja luututa lattiat.



Ystävä perheellemme syntyi tänään itsenäisyyspäivän prinsessa, voi kun tuo uutinen nostatti minun kuumetta. Itsellä nyt kp 26/28 ja tekis mieli rynnätä heti huomenna testin ostoon, yritän malttaa mieleni, kaikki kuvitellut oireet iski jo päälle, kuvotus ja mahassa kipristelee. Tämän yrityksen aikana on jo aika monta negatiivista testiä tehty, ja aina on yhtä vaikeaa uskoa ettei toista viivaa näy, pitää tarkistaa monta kertaa.



Lauantaina hyökkään jouluostoksille, yhtään lahjaa en ole vielä ostanut, mutta jospa löytäisin kaikki samalla reissulla. Osa on tosi helppoja jo etukäteen päätettyjä, kuten kummilasten lahjat ja sitten pitää tietenkin muistaa ostaa myös lemmikeille, ei sen takia että ne sitä ymmärtäisivät olla vailla, mutta lapset tykkää että nekin saa jotain spesiaalia(herkku-ruokaa). onkos monilla meistä lapsikatraan lisäksi vielä karvaista laumaa? meillä on kolme kissaa, koira ja n. 70 nautaa, keväällä tulee yks kissa vielä lisää.



Nyt vaivun sohvan pohjalle kuulostelemaan näitä " oireitani"

Mä kanssa ilmoittauduin jo nyt näihin neliapiloihin. Vaikka yritystä tulee olemaan vasta joskus ensi keväänä aikaisintaan. Mies on ollut pitkään myötämielinen ja ihan täysillä mukana vauvakuumeessa, niin eikö tänään sitten pohdiskellut, jos ei enää näitä ihmisvauvoja vaan koiranpentu seuraavaksi! Hö, mä kun olen niin vauvakuumeessa, ja mulla on niin tarve vaan saada vielä yksi lapsi, niin on kuin vedettäisiin matto alta taas. Voi noita miehiä. Huomasin, että ei ole mun mieheni ainoa, joka lähettää epäselvää signaalia ;o)



Täytyy alkaa lukemaan tätä palstaa tuon vauvakotiloiden lisäksi... Meillä kun tuo nuorin on 8kk eikä mulla ole menkat vielä alkaneet, että ei mitään yritystä olisi mahdollista saada edes aikaiseksi ;o)

Mutta kuume on kova, ja olisi niin ihanaa saada taas tehdä raskaustestejä!



Terveisin Anttuli

Pöh. Ärsyttävää. Täytyy yrittää alkaa suhtautuun Anttulin lailla, ja iloita siitä että saa tehdä testejä :) Kyllä mä jo ovistestit ostin kaappiin, jos ihan piruuttaan niilläkin kokeilis. En oo niitä ennen käyttänytkään, ja aina on ollut helppo tulla raskaaksi, mutta askarrellaan nyt sit... Tulipa ainakin todettua että ovistestikin näyttää raskauden, kun tein tuossa joku aika sitten pari kun kuvittelin päivien olevan km:sta laskien otolliset ovulaatiolle ja vuotokin oli pari päivää poissa. Jämäkkää positiivistahan ne näytti, mutta niin näytti kyllä sitten se raskaustestikin. Toivottavasti ei enää kohta näytä - ainakaan se jälkimmäinen. Tyhmää kun ei ole päässyt asiassa katsomaan jo rauhassa eteen päin...



Mulla alkaa joululahjat olla ostettuna =) Mä oon ihan jouluihminen, tosin tänä vuonna ei oo vielä tullut ripusteltua jouluvaloja kun en oo ollut valoisaan aikaan kotona. Ja laiska ihminen ei ripusta valoja ulos pimeässä :) Mutta paketteja on tehty ja toivomuslistoja luettu... On se ihanaa et tulee joulu - ja sit voi alkaa jo odottaan kevättä!

Meillä on vähän karvaista laumaa :) Poneja on neljä ja yksi hevonen. Lisäksi kaneja ja pari kissaa, plus ne pakolliset villakoirat joka sängyn alla. Tyttö 5v tahtoisi kyllä kaneille paketoida porkkanoita, mutta muuten tuskin tulee paljon lemmikeille joulua laitettua.. Mitä nyt uusi satulahuopa säästettiin jouluratsastusta odottamaan :)

Taas sitä pudottiin korkealta ja kovaa.. Kyllä sattuu!

Olin niin varma raskautumisesta, että kerkisi jo haaveilla vaikka mitä. Ei pitäisi, koskee kovempaa.. menkat siis alkoivat tänään.

Tuntemukset ovat rajuja: nolo kun tuli tännekin kirjoitettua raskausepäilyksiään, suuttumus menkoista ja tuli rähjättyä lapsille ihan turhista asioista, itku ja surullisuus, viha, ja lopulta ihan turta olo...

Masentaa!!!

Tälläistäkö tämä on sitten taas joka kuukausi. Ei ole naisen elämä helppoa. Voi kun mieskin olisi yhtä paljon kuumeilemassa mukana, olisi helpompaa. Pakko sen kanssa taas keskustella asioista, eihän tästä tule mitään. Vai voiko vain vauvantekohaaveet unohtaa.. en minä voi ainakaan, vielä pitkään aikaan. Tämä on niin kroonista laatua.

Kiitos kun sain purkaa tuntojani.

Olisi kiva saada koiralle kaveri ja alkaa itse harrastaa jotain pk-juttuja.Nyt voisi aikaakin olla. Nykyisen koirankin kanssa harrastin ennen lapsia, mutta sitten ei aika riittänyt. Jos vauva haavetta ei olisi niin koira kyllä otettas. Mutta en halua taas samaa, että aikaa ei riittäisikään... joten koirahaave saa vielä jäädä.



Mulla tuo vauvakuumeilu ei oo vielä noin pahaksi :) kerennyt, et oisin tosi pettynyt menkkojen alettua...jotenkin olen asennoitunut siihen että aikaa menee. Toivottavasti saisin jonkun aikaa mentyäkin näin...olisi helpompaa.



Yövuorossa olen töissä käymässä pitkästä aikaa ja ihan mukavaa vaihtelua kotona oloon. Huomenna pitäs vaan saada nukuttua. Enköhän saakin, kun makkarin oven laitan lukkoon, tulpat korviin ja mies hoitaa lapset. Jotenkin ei vaan malttaisi tuhlata päivää nukkumiseen, mutta pakkohan se on. Niin on kaikille parempi, et äiti ei oo niin väsynyt ja hermona :) .



Lumisateita toivoen!

Jos nyt ehtisin vähän kirjoitella lun tuo nuorimmainen on päiväunilla.



Zepa - pahoittelut tädistä ! Eikä tarvitse olla ollenkaan nolona vaikka täällä kirjoittelitkin jo lupaavista oireistasi. Sitä vartenhan tämä paikka on jotta voi purkaa tuntojaan, hyviä ja huonoja.



Meilläkin on yksi koira, joka tulee kyllä jäämään viimeiseksi. Minä olen nimittäin nykyään allerginen koirille vaikka en tuosta meidän koirasta oireilekaan. Koira on jo 12-vuotias joten saapa nähdä koska luopumisen aika tulee. Vielä on toistaiseksi hyvässä kunnossa vaikka välillä rappujen kiipeäminen tekee vähän tiukkaa. Asumme kerrostalossa neljännessä kerroksessa ja se ei tuon mäyräkoiran selälle hyvää tee :(



Jospa lähtisin vielä laittamaan noita joulujuttuja kun on rauhallinen hetki.



Mukavaa viikkoa kaikille neliapiloille !

Täältä tahtoisi joukkoonne liittyä uusperheellinen äiti. Ikää on 29 ja 30 menee rikki keväällä, pientä kriisiä pukkaa jo silläkin saralla :P



Meillä on lapsia yhteensä viisi, minulla ja miehellä molemmilla kaksi lasta edellisistä liitoista ja yksi yhteinen. Kaikki lapset asuvat meillä, isommat ovat joka toinen vkl ja puolet koululaisten lomista menossa. Hulinaa on välillä melkoisesti, MUTTA täällä palstalla sitä lueskellaan ja hiljaisesti hieman haaveillut vauvasta jo hetken aikaa. Tänään puhuin asiasta miehellekin ääneen ja aivan ensi reaktio oli täysi tyrmäys, mutta hetkisen päästä oli jo valmis lähtemään hommiin ;) Tiedä sitten, että vitsailiko vai mitä..



Minäkin (kuten lukemani perusteella muutama muukin, anteeksi, en muista nimiä!) olin jo kolmanteni jälkeen aivan varma, että lapsilukumme olisi nyt täynnä (en kuitenkaan niin varma, että ketään tässä talossa steriloitaisiin ;) Toisaalta elämä on ollut aika rankkaa viimeisen vuoden, emmekä mitenkään kauheasti rahoissa uiskentele, mietityttää, että olisiko " oikein" tähän enempää lapsia tuoda.



Viimeisin synnytyskin oli kokemuksena rankka ja pelottava; puolessa tunnissa luomuna ja menetin aikalailla verta. Matkaa meiltä sairaalaan on 100km ja ihan vain vaistonvarassa lähdettiin synnyttämään :) hyvä niin, muuten olisi syntynyt autoon. Enkä tykkää kyllä yhtään olla sairaalassakaan synnytyksen jälkeen. Viimeksi oli aivan hillitön koti-ikävä koko ajan..



Lapsemme ovat siis syntyneet P97, T00 (miehen), P00, P03 (minun)ja P06, oma tyttökin olisi haaveissa ;)



Minä voisin vaikka lopun ikää olla kotona lasten kanssa (ja lapsiakin saisi olla loputon määrä :D ), tällä hetkellä lapset ovat tosin hoidossa, ja viihtyvät kyllä valtavan hyvin. Opiskelen, mutta lultavasti en alaa jatka, joten kotiin kutkuttaisi takaisin " töihin" päästä.



Jotenkin ahdistaa, tunnen itseni " luuseriksi" , kun haluan VAIN olla lasten kanssa kotona. Jotenkin tuntuu, että ulkopuoliset paineet (etunenässä rakas äitini, joka ei ole onnitellut minua muuten yhdestäkään raskaudestani, paitsi viimeisimmästä, kun sain vihdoin ja viimein sanottua suorat sanat) työntävät tekemään koko ajan jotain muuta.. Mutta mitä? En halua muuta.



No, mutta siinäpä avausta kerrakseen ;)