Lue keskustelun säännöt.
Kotona lasten kanssa: kuinka monta aikuiskontaktia oman puolison lisäksi?
02.12.2007 |
Tapaatteko päivittäin muita aikuisia ja jos, niin keitä, missä? Itse käyn perhekerhossa kerran viikossa ja äiti-lapsi-jumpassa, sekä satunnaisesti leikkipuistossa. Mieheni tekee pitkiä päiviä töissä ja tunnen ihan kituvani aikuiskontaktien puutteessa.
Kommentit (12)
Muuten ainoa aikuiskontekti on mies :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivisin kerhoissa ja kylässä, esikoista eskariin viedessä yms. Iltaisin harrastuksissa ja yhdistystoiminnassa. Olen oikein tyytyväinen. :)
Muutimme noin kymmenen vuotta sitten miehen kotiin ja tämä kylä on niin hiljainen ja täällä ei asu minun ikäisiän ollenkaan, eli nuoret muuttaneet pois.
Eli minun kontaktini jää siihen että käyn anoppin luona kaksi kertaa viikossa ja sitten puhelimitse olen omiin kavereihin yhteydessä joka vikko. On kyllä semmoiset puhelin laskutkin, mutta tulisin hulluksi jos ei olisi omia kavereita vaikka he nykyään asuuvat minusta 100km. päässä.
lähiöäiti täällä onnellisena toteaa, että aikuisseuraa riittää päivittäin ja paljon, se on niin ihanaa, upeita naapureita ja hyvä yhteishenki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satunnaisesti saatan jutella jonkun naapurin kanssa. Kyllähän tässä aika mökkiytynyt olo tulee.
Sillä minä aloinkin kyselemään, että ovatko muutkin näin yksinäisiä vai olenko jotenkin erikoisen erakoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten tapasin muita lapsiperheitä leikkipuistoissa yms. Minulla oli 4 läheistä kaveria/ystävää samanaikaisesti kotona lasten kanssa ja kaikki asuttiin puolen kilometrin säteellä eli nähtiin tosi usein, pyörittiin lasten aknssa kaupungilla, tehtiin retkiä, ulkoiltiin, vierailtiin toistemme luona jne. Lisäksi oli pari lapsetonta kaveria joita näin ehkä viikottain, joskus lapset mukana, toisinaan taas ilman.
Yksi harrastus minulla oli jossa kävin 1-2 kertaa viikossa, joka siis lapsetonta aikaa aikuisten ihmisten seurassa ja tuon lisäksi kävin erillä kursseilla lähes koko ajan niin että siinä meni yksi aamupäivä viikossa ilman lapsia ja aikuisten parissa.
Lähisukulaisia (vanhemmat, siskoni, anoppi, miehen veli perheineen) asui samassa kaupungissa. heidän kanssa tavattiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Jonkinlaiseksi kontaktiksi kai voi laskea meidän talon asukkaitakin, heistä usean kanssa tuli juteltua enemmän ja vähemmän tuossa pihassa ja vierailtiinkin puolin ja toisin.
Eli aika hyvin sitä taisi sitten muitakin ihmisiä nähdä loppupelissä. Kuitenkin koin että elämä pyöri noiden vuosien aikana niin paljon lasten ympärillä että tuntui helpottavalta päästä töihin ajattelemaan ihan muita asioita.
Mutta viikoittain tapaan vanhempiani kun asuvat tuossa lähellä. Kavereita pyrin tapaamaan ainakin kerran kuussa, tai lähden käymään kaupoilla tai muuten vain ihmisten ilmoilla. Minulle tämä sopii, viihdyn hyvin pelkästään lasten kanssa. Näillä keskustelupalstoilla sitten surffaan kun on aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi tapaamme koko perheen voimin ystäväperheitä viikottain, joskus useita kertoja viikossa.
Lisäksi isovanhempien tapaamista kerran pari viikossa.
Oikeastaan lähes päivittäin siis. Joskus harvoin jos en tapaa ketään aikuisia muutamaan päivään (miehen lisäksi siis) pää hajoaa.
Jos saisin valita, olisin aina ilman niitä.
oikeastaan olekaan.