*<{{{= 06' HELMIEN JOULUKUU =}}}>*

Me oltiinkin koko remmi Turkkusessa vkl, tyttö oli kisaamassa ja perseelleen meni. Muu perhe notku, mies kävi tapailemassa kavereitaan ja juhli pikkujouluja... Me saatiin sieltä vaunut mukaan, jotkut riksat mut kyllä niissä pihassa vauva nukkuu, ärsyttää nimittäin roudata niitä tuplia kun Dunsku ei niissä enää istu..



Kl kysymykseen heti vastaus, ei en ole muslimi. Eikä mieskään ole mitenkään uskonnollinen. Ton vihkimisen mies kuitenkin halusi, koska islam ei tunne au-lapsia. Onhan toi kosinut ihan " oikeisiin naimisiin" mutta minä en halua, kerta kokemus riittää.



Miten ihmeessä teillä riittää energiaa juhlia pikkujouluja ja miettiä joulua??? No mä en kyllä ole jouluihminen ollenkaan, just tossa tytön kans unelmoitiin et jos voitettas lotossa ja lähettäs lämpimään lomalle.

Mä oikeestaan ahdistun heti marraskuussa, kun jengi hössöttää jouluverhoista ja muista hörhötyksistä. Minä en näe joulua kaupallisena, vaan rauhallisena hetkenä. Ihana vaan olla kotona, syödä hyvin ja olla tekemättä mitään. Eikä meille tänäkään vuonna tule mitään joulukoristeita, koska mä olen niin laiska menemään kellariin... on mulla joku valo ikkunaan jos vaan muistaisin mihin se on laitettu.



Meidän vauveli on oppinut uuden jutun, kiljumisen, voi viddu sitä kiljuntaa. Yöllä se kuulostaa ku veturi vislais korvaan... ja kiva jossain yleisellä paikalla ku jätkä kiljuu ihanku kaulaa leikattais. Nyt poitsu on pyörinyt hoitopöydän alle ja kiljuu siellä ;)) pitäskö pelastaa?? Mä jouduin seikkailemaan kestovaippaviidakossa kun peppu punoittaa, nyt sitten huomasin et napa on tulipunainen villahousuista. Voi räkä. Mutta huomenna on ne allergiahässkät, onneksi.



Puheesta, meillä kans tulee selkeetä puhetta. Mut r ja l korvaantuvat v:llä tai j:llä. Pallo=pajjo tai pavvo, koira= koia. Orava=koia...

Nyt sit isosisko on opettanut laulamaan britneytä, gimme gimme gimme mov ja elastinen laulaa et en jaksa enää, ovet pakkuu joo joo joo. Ja iskä on opettanut kiittämään, tänk juu pats= thank you very much.



Joko kl teidän pojalla on nimi??



nyt mun sylissä käyhää kakka, en jaksa haistella enää.



Kuumetta ja penskat

Hitsi on kyllä tänä syksynä sairastettu ihan urakalla, kakruilla ollut vuorotellen kuumetta ja vesirokkoa ja itse olin pari viikkoa pois pelistä ja nyt taas on isompi kuumeessa... Onneksi mulla ei ole tän vaativampi työura ja mies pystyy tekemään kotoa töitä jos tarvii!



Meilläkin alkaa tällä viikolla käydä siivooja, totesin että eiköhän siellä silti mullekin riitä siivoamista... Koirien ja kissan takia tulee kuitenkin imuroitua päivittäin ja luututtua lattioita useamman kerran viikossa. Onneksi ensi viikolla alkaakin äitiysloma, niin ehditään penskojen kanssa leipomaan jouluksi sun muuta! Molemmat lapset jää pois hoidosta heti, isommalle jonotan paikkaa kunnan virikekerhoon ja yritetään keksiä sille jotain harrastusta, balettia tms mitä nyt haluais.



Tampereen Prismasta muuten tilasin luomukinkun, suosittelen! Meille tulee jouluna miehen vanhemmat, mummu ' poikakaverinsa' kanssa ja vielä miehen sisko miehensä kanssa. Lahjamäärää haluaisin vähän rajoittaa, anopille jo vihjasin mutta en tiedä menikö perille. Mun mielestä on kamalaa kun ne tuo lapsille hirveät säkilliset tavaraa ja sitten kukaan ei pysy kärryillä mitä kaikkea ne edes on saaneet ja keneltä : (.



Itse ostin Siirille joululahjaksi Brion nukenvaunut, jotka just tänään näyttää olevan tuossa vieressä Etolan mainoksessa tarjouksessa 39,90. Ei olisi pitänyt hosua jouluostosten kanssa : ). Mies oli ostanut mulle jo parikin lahjaa, mutta neropatti oli piilottanut ne mun autoon ilman paketointia, eli tietysti vahingossa näin ne...



Siirillä tulee kirjaimista myös s ja r, mutta ei aina oikeassa kohtaa. Siiri sanotaan triiri mutta esim kisu on kyllä kisu.



Joulusuklaan pariin... (paino alkaa taas seiskalla vaikka vitosesta lähdettiin ennen raskautta)



FannyK (rv olisko jotain 34?)

Ennen ihmettelin, miksi pienten lasten vanhemmat eroavat niin usein. Nyt en.



Minusta tuntuu, että tämän toisen lapsen myötä parisuhde on ollut lähes pelkkää alamäkeä. Koen, että nyt olen jäänyt yksin ottamaan vastuuta lapsista ja huushollista. Miehen kanssa keskustellessa äänensävyt ovat jatkuvasti kireät ja sen seurauksena kiukkua puretaan myös lapsiin. Tuntuu, että mies ei halua ollenkaan osallistua tämän kuopuksen hoitoon ja hoitaa esikoistakin vähän väkinäisesti ja minun mielestäni usein (liian) kiukkuisestikin. En myöskään ymmärrä jatkuvaa esikoisen komentamista pois vauvan luota. No, hyvää mies varmaan tarkoittaa koittaessaan pitää esikoisen poissa jaloistamme ja että saisin hoitaa vauvaa rauhassa, mutta fakta on, että siinähän se esikko sit aina päivät pyörii miehen ollessa töissä, niin miksi iltaisin pitäisi olla täysin eri tilanne...

Ja haluaisin minäkin välillä hoitaa sitä esikkoa ja antaa tämän vauvan jonkun muun hoidettavaksi. Jotta mies hoitaa vauvaa, tulee häntä käskeä siihen. Sit hoito on usein säestetty huokailuilla (kun tympäisee, kun tarttee tehdä jotain) ja vauva saa kuulla kommentteja " pysy nyt paikallaan" , " syö nyt sitä tuttia" , " ole hiljaa" . Arvatkaa vaan, viitsiikö usein komentaa hoitamaan... Ai niin, miehen mielestä mun tulisi aina komentaa häntä tekemään kaikkea (mm. kotitöitä), koska hän on peruslaiska luonne, eikä jaksa tehdä niitä oma-aloitteisesti!!! Totesin tähän, että en ole äitisi enkä ollut ajatellut sellaiseksi ryhtyäkään...



Olemme varmasti molemmat väsyneitä yöheräilyn johdosta ja tuntuu, että sopeutuminen yöheräilyyn on nyt ollut huomattavasti hankalampaa, kun on jo esikoisen kanssa tottunut nukkumaan yönsä hyvin. Ja kumpikin meistä takuulla odottaa kotona toiselta isompaa panostusta, kuin toinen jaksaa antaa. Tiedän, että tämä tästä todennäköisesti helpottaa, kunhan vauva vähän kasvaa (nyt noin 6 vkoa), mutta totaalinen järkytys on ollut tämä toisen lapsen tuoma totaalinen elämän muutos. Kuvittelin, että se eka lapsi olisi ollut se suurin muutos...



Nyt tuli väki kotiin, got to go.

voin kyllä kertoo että vauvan kasvaessa helpottaa. Tietty olis hienoo jos mies ymmärtäis tehdä asioita itse, mutta mies on mies eikä muuksi muutu. Meillä kans meni aika mutkalle asiat ku poika syntyi. Mä sitten tässä räjähdin ja sanoinkin et huomenna soitan soskuun ja sovitaan lasten asiat ja erotaan, ei oo vielä erottu ja mieskin älyää ihan itse tehdä asioita.

Öitä en pyydä heräämään vauvan kanssa kun imetys hällä ei onnistu ja voin kertoo että meidän jäppinen huutaa useesti yöllä. Ja päivällä ja aika useesti ja todella kovaa. että rankkaa on, mutta mä voin sanoo että varmasti helpottaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Neuvoksi voin sanoa et laittakaa penskat nukkumaan ja jutelkaa asiat läpi, molemmat sanoo syyttämättä toista mikä mättää. Mä ainakin sanoin tosi suoraan et vituttaa kattoo tommosta vätystä, luuletko olevas lottopotti jne..... annoin paukkua ihan kunnolla, vaikka sain kyllä osani takas ja itkettikin kovasti, mut ilma puhdistui kerralla.



Nyt on pakko tehdä ruokaa, silittää pyykit ja kuulustella ruotsia.



kuumetta

Vaikka sen tietää, että aikansa kutakin, niin silti se helpottaa niin paljon, kun joku muukin sen sinulle sanoo. Kyllä tää taas tästä päivä kerrallaan.

Tuosta miehen kanssa keskustelusta: Meillä se onnistuu tosi huonosti, koska mieheni vastaukset / sanomiset kaikkeen tilittämiseen ja asioiden selvittämiseen on, että a) en tiedä, b) ihan sama, c) me olemme nyt molemmat väsyneitä ja tämä johtuu siitä. Tämän enempää en tahdo hänestä saada irti, ihan sama, mistä kriisistä tai sanomisesta keskustellaan. No, usein tuo vaihtoehto c on se, mikä mättää ja asia korjaantuu, kunhan saamme molemmat levätä. Rasittavaa asua yltiörealistin kanssa, kun ei koskaan pääse puimaan väsyneenä päähän pälkähtäneitä ongelmia. ;)

Kirppu80, älä välitä, ihan samoja fiiliksiä on täällä meilläkin käyty läpi. Minä myös annan ohjeen että muksut nukkumaan/hoitoon ja puhutte asiat puhki. Voi tuntua vaikealta mutta maksaa vaivan. Fiksuinta on tietysti jutella asiallisesti ja aikuismaisesti ja malttinsa säilyttäen TAI vähemmän fiksua keuhkota sekavasti ja meltota kuten minä teen aina silloin tällöin kun kuppi täyttyy piripintaan. Tavallisesti olen hyvinkin rauhallinen ja pitkäpinnainen ihminen (ihan totta), mutta meillä näköjään mies uskoo vasta kun räjähdän. Että tapansa kullakin, pääasia että homma hoidetaan.



Jotain olen minäkin oppinut ja se on se etteivät miehet ole ajatustenlukijoita. Ja kun omistaa putkiaivot ja jyrsijän tunneälyn niin paljon ei voi vaatia. FannyK:han se joskus sanoi että miehelle puhuessa otetaan ja varmistetaan katsekontakti sekä selkeästi artikuloiden selitetään asia mahdollisimman yksinkertaisesti. Tai jotain sinne päin ;).



KL.

Jee, tämän jälkeen enää kaksi työpäivää! Ihana jäädä kotiin kakrujen kanssa <3. No katsotaan huvittaako vielä vuoden päästä : )



Mun miehellä on onneksi harvinaisen hyvä tunneäly ja tilannetaju, voin luottaa aina siihen, että kyllä se pohjimmiltaan tajuaa tilanteet ja ongelmat ja mistä ne johtuu. Vaikka ei aina jaksaisikaan toimia : ). Välillä ihan vartavasten mietitään ja listataan ehkä paperillekin ajatuksia, miten parantaa arkea. Me molemmat ollaan niin paljon lasten kanssa, että välillä kyllä joutuu oikein keskittymään muuhunkin. Kahdenkeskistä laatuaikaa on jo sekin, kun laitetaan lapset illalla nukkumaan ja löhöillään ja jutellaan rauhassa edes kymmennen minuuttia!



En muista oliko se kirppu vai kumppari joka väsymystä valitti, joutuuko teillä siis molemmat vanhemmat öisin valvomaan? Helpottaisiko tilannetta, jos toinen edes saisi nukkua yönsä, niin jaksaisi sitten muuten olla pirteämpi ja välillä sitten antaa toisen nukkua?



Siiri puhuu koko ajan sujuvammin, nyt tulee jo kolmea sanaa. Yleensä se on jotain tyyliin ' ei saa ottaa' tai ' ei halua ruokaa' tms :D. Mää kans ja mulle on myös yleisiä, meidän vauveli on aika määrätietoinen... Useimmiten meitä alkaa sen motkotukset ja komentamiset naurattaa, ja sittenhän sitä itseäänkin naurattaa : )



Ollikohan vielä jotain tosi tärkeää... Jotain anoppivalitusta kai, mutta en jaksa purkautua, kihisen vain itsekseni. Sen verran vaan, että näin jo unta joulusta ja anopin sähläämisestä mun keittiössä mun tarjoilujen suhteen, argh!



FannyK

Miehen pinnasta on tullut olematon toisen lapsen myötä. Se vaan ei kertakaikkiaan hanskaa kahta lasta yhtä aikaa. Esikoinen ei saisi ollenkaan mennä vauvan luo tai tehdä paljon muutakaan kuin leikkiä nätisti paikoillaan yhdessä nurkassa omilla leluillaan levittämättä niitä liiaksi ja tommoinen vajaa 2 v toki tekeekin niin koko ajan... Vauva taas ei saisi itkeä ollenkaan ja tyyntyä pitäisi heti. Myönnän, että itsellänikin on tämän vauvan kanssa vähän vaikeaa, koska hän reagoi hieman " huonosti" tyynnyttely-yrityksiin eli hyssyttely ja sylittely tms ei paljoa välttämättä huutoa hiljennä. Ei siis auta, vaikka mies olisi miten levännyt tahansa. Hän tosin ei kärsi erityisesti univajeesta, sillä pääsääntöisesti syöttäminen sujuu niin hiljaisesti öisin, että hän yleensä korkeintaan havahtuu hetkeksi nukahtaakseen samantien uudelleen.



Sit taas jos jätän hommia miehen vastuulle ja nukun itse, en saa nukuttua mikäli homma menee yhtään hankalammaksi eli lapset / lapsi ei nuku. En saa unta kuunnellessani sitä itkua ja mieheni vihaista tuhinaa tai kommentteja. Tänäänkin olin kampaajalla ristiäisiä varten ja koko ajan mulla oli tuli perseen alla, että olis jo valmista että pääsisin kotia. Ei puhettakaan mistään rentoutumisesta, kun tiesin, että kaikki on mennyt TOSI hyvin, jos väki on edes hengissä ku pääsen kotiin... Vauva oli kutakuinkin karjunut itsensä uneen ja esikoinen juoksenteli ympäriinsä eikä ollut rauhoittunut päikkäreille.



Me mieheni kanssa olemme molemmat siinä mielessä tosi ankeita luonteita, että jos toinen on pahalla päällä, vastaamme siihen yleensä suuttumalla myös itse. " Koska olit minulle inhottava, minäkin olen sinulle" . Ei siis puhettakaan toisen tukemisesta silloin kun toista väsyttää ja on pinna tiukalla. Otollinen maaperä siis lähteä muuttamaan tätä tilannetta ja päästä oikein kunnon " puhallamme yhteen hiileen" - yhteistyöhön. Niinpä siis koitan klaarata kaiken suureksi osaksi itse ja menen nukkumaan mahdollisimman aikaisin lasten mentyä nukkumaan. Minulla kun on sentään millin pidempi pinna kuin miehelläni, mutta pitkä se ei ole minullakaan. Kun saan itse nukuttua kunnolla, niin jaksan melko hyvin lasten kanssa sen päivän. Tosin mitään ylimääräistä ei sit enää koskaan jaksakaan, mutta jos edes lapset saisivat melko lupsakoita arkipäiviä kanssani... Kestämätön tiehän tämäkin on, että yritän elää marttyyriäitinä täysin lapsilleni, mutta toivon, että vauva rupeaisi pian parantamaan yöuniaan, että jaksaisin itsekin valvoa edes hetken lasten mentyä nukkumaan.



Kiitokset vielä kaikille kannustavista kommenteista. Uskon siihen, että valoa tunnelin päässä on näkyvissä ja ei tämä tilanne mikään katastrofi ole, mutta oma olo tästä kaikesta on vain ahdistunut mieheni pahantuulisen käytöksen johdosta.

sit kun tultiin kotiin niin minä tulin kipeeksi ja eipä tuo olo ole kovin kaksinen vieläkään.



En muistanut että kaupat menee kiinni tänään kuudelta, no meillä ei oo maitoo eikä leipää ja vessapaperikin näyttää olevan lopussa... hyvin pyyhkii...



Poikien äidit: oliko pojat äitiriippuvaisia ½ vuotiaana??? mua oikeen ahdistaa pojan riippuvuus, mä en voi mennä edes vessaan yksin, mukaan kun otan niin pitää olla sylissä pöntölläkin. Jos laitan maahan hetkeksi niin saa paniikki-itkun aikaiseksi niin että alkaa yskimään ja yökkäämään. Toivottavasti tämä on vaan yksi pieni vaihe. Jouduttiin muuten painokontrolliin, poika painaa 6,4kg ja on 67 cm pitkä, liian laiha neuvolan mielestä.



Ja taas sisko meni makaamaan vauvan päälle ja toinen itkee krokotiilin kyyneleitä. Huoh tätä elämää. Tyttö on puheessa edistynyt tosi paljon, tänään sanoi yks kaks et en jaksa kävellä enää, ota syliin. Meinasin lentää selälleen hämmästyksestä. Ja vaippa on enää yöllä, ulkona ei oo tullut vahinkoja...



Nyt pitänee pelastaa vauveli lattialta.



Hyvää Uutta Vuotta 2008 helmet.



Kuumetta ja huligaanit 12v, 1v10kk ja 6kk

Oltiin juuri valamassa tinaa tai liesi oli kuumenemassa ja mies selitti siinä lieden vieressä jotain esikoiselle (liittyi tohon tinan valamiseen), kun Helmi kenenkään näkemättä siirsi keittiöjakkaran lieden viereen ja iski kätensä kuumaan lieteen. Tuli sitten palovamma kämmeneen, jota pidettiin väkisin kylmän veden alla jonkin aikaa. Annettiin Pronaxenia ja Panadolia päällekäin ja 1 h 15 min huudon jälkeen Helmi rauhottui ja istui vähän aikaa sohvalla mun sylissä ja nukahti sitten siihen suht normaaliin nukkumaanmenoaikaan.



Eilen päivällä käteen oli sitten noussut rakko eli tarkoittaa vissiin, että kyseessä on toisen asteen palovamma. Soitin heti vahingon jälkeen mun kaverille, joka on terkka ja kysyin, pitääkö kättä lähteä näyttämään. Hänen mielestään ei, jos ei ole kämmentä isompi tms. No, tänään rakko sitten puhkesi ja varasin ajan lääkäriin. Tietenkin toi tapahtui just ennen lounasta, jonka jälkeen Helmin piti mennä nukkumaan, joten mennään yksityiselle maksamaan se n. 50-70 ¿ sen sijaan, että oltais jo aamupäivällä käyty ilmaiseksi terveyskeskuksessa. Tänään soitin sitten myös sinne terveysneuvontapalveluun (mihin soitin myös ma ja eilen, mutta oli koko ajan varattu), jossa sanottiin, että AINA jos tulee palovamma lapselle kämmenen puolelle, pitää käydä lääkärissä näyttämässä. Kiva kiva, kun oltais toi tiedetty, oltais menty jo eilen (uudenvuodenaattoiltana en ois lähtenyt lapsen kanssa päivystykseen kuin hengen hädässä...). Nyt vaan toivon, ettei käteen olisi tullut mitään sellaisia vaurioita, jotka olisi vältetty, jos Helmi ois viety heti lääkäriin.



Täytyykin mennä herättämään tyttö ja lähteä sinne lekuriin...



T:Fassiloora ja Helmi (1 v 10 kk)