Miksi pitää yrittää olla hyvä äiti?

Yrittivätkö äidit kivikaudella olla parempia äitejä? Pärjäsihän ne ihmis-apina-lapsoset silloinkin. Eikö se riitä että elää elämää sellaisena kuin se eteen tulee ja antaa tapahtumien ja valintojen tulla vastaan sellaisena kuin ne tulee? Miksi pitää kaikesta tehdä niin hankalaa. Mikä loppujen lopuksi on luonnollisinta?



Itse uskon että luonto antaa minulle tarvittavat eväät huolehtia jälkikasvustani rakkaudella ilman suurempaa suunnitelmallisuutta kasvatuksen tai elämänvalintojeni suhteen. Voisinkohan olla jopa parempi vanhempi jos elän niin että en koe työntäväni itseäni " parempi-vanhempi-prototyyppi" - suuntaan. Miksi tässä elämässä pitää ylipäänsä yrittää olla niin paljon jotain. Eikö sitä voisi vain olla.