Miten selviätte työeälämän oravanpyörässä tänä päivänä?
Olen aivan loppu. Mikään ei tunnut riittävän työnantajalle. Vaikka kuinka tekisi aamust iltaa töitä, pitmättä muuta taukoa kun vessakäynnit ja lounastauko, niin mikään ei riitä vaan pitäisi tehdän enemmän ja enemmän..
Kotona odottaa pienet lapset joita pitäisi jaksaa hoitaa iltaisin, kotia pitäisi jaksaa pitää jossain siisteydessä, ruokaa tehdä, hoitaa iäkkäitä vanhempiakin välillä ja jossain välissä käydä lenkillä jotta tätä kaikkea jaksaisi edes tämänkin verran. Ystäville ei sitten enää aikaa riitäkkään kun viikonloppuisin on ihan loppu ja yrittää selvitä edellisestä viikosta että jaksaa taas seuraavalla viikolla . En yhtään ihmettele että työpaikallakin on jo parikin ihmistä ollut kesästä lähtien burnout lomalla, kun eihän tätä kukaan härdelliä ikuisesti kestä. Tätäkö se on tämän päivän työelämä??!!!
Kommentit (2)
Työkaverini (jo iäkkäämpi henkilö) hehkutti, kuinka hänen ei tarvinnut koskaan olla töistä pois kun lapset olivat sairaina kun mummo hoiti..
Olisi varmaan lapsista ollut kiva jos äitikin olisi välillä kiinnostunut hoitamaan. ´Meillä ei edes ole mummoja ja pappoja jotka voisivat hoitaa. Mies tekee tosi vaativaa työtä.
Olen itse aloittelemassa töihin paluuta kotiäitivuosien jälkeen jotka hujahtivat niin nopeasti. En aio suostua tekemään enempää kuin sovittu, muutamalla ylimääräisellä eurolla ei ole mitään merkitystä siihen verrattuna että saan olla osa pienten koululaisten ja 3-vuotiaan päivää, omien lasteni jotka kasvavat niin nopeasti.
Minullakin iäkkäät ja sairaat vanhemmat joista huolehdin oman perheen lisäksi. Koen työni heidän ja lasten ja kodin parissa todella tärkeäksi.
Toivon sinulle jaksamista ja hyvää mieltä, niinkuin edellä jo ehdotettiinkin, palkkaa siivooja ja nauti ajasta lastesi kanssa.
kun mikään ei riitä ja kuitenkin se tekemäsi työ on enemmän tai vähemmän merkityksetöntä. Ei ehdi pysähtyä ja miettiä mikä olisi aidosti ja oikeasti järkevää, pitkällä aikavälillä.
Ei sitä jaksakaan... kodin, työn ja perheen pitää olla tasapainossa että jaksaa.
Pystytkö vähentämään työtunteja ja ryhtymään osittaiselle hoitovapaalle (6 h / päivä?). Entä kotiapu - voitko hankkia siivoojan ja käyttää sen ajan " omiin menoihin" eli kavereitten kanssa tms.
Jos nuo ns. pienet helpotukset arkeen eivät auta, kannattaa vakavasti harkita työpaikan vaihtoa. Yritykset ovat yllättävänkin erilaisia kulttuuriltaan. Oma kokemukseni on, että entisessä työpaikassa oli juuri tuonkaltainen henki - pitkiä päiviä " arvostettiin" , jos lähdit ajoissa kotiin lasta hoitamaan tms. kävi niin, ettei ns. parempia tehtäviä tullutkaan, rutiiniraadantaa vain. Minun kohdallani ajateltiin välillä ääneenkin että " kohtahan se taas jää varmasti äitiyslomalle" ...
Kun hain nykyistä paikkaa, ei lapsista puhuttukaan haastatteluissa. Meillä jos joku on vielä neljän jälkeen töissä, etenkin perheellisille käydään sanomassa leikillisesti, että pitäisiköhän sinunkin jo lähteä kotiin. Meillä ei olla sairaana töissä ja useimmat ajattelevat että normaalityöajan pitää normaaliaikana riittää. Toki tarvittaessa joustetaan, mutta kiire ei saa olla pysyvää. Ja tämän asenteen ansiosta on henkilöstön tyytyväisyys erittäin korkea, vaikka haasteellista työtä tehdään ja välillä on rankkaakin.
Henki on aivan toinen kuin entisessä työpaikassani, jossa ei lopulta ääneen uskaltanut sanoa, että minun mielestäni työt tulee tehdä 40 viikkotunnissa eikä yhtään yli. Pomokin kertoili esimerkkejä, kuinka " hän nuorena teki sunnuntainakin töitä kun lapset olivat pieniä" . Koettiin siis että minä olen vain hankala kun en työaikojen suhteen jousta - vaikka tarvittaessa aina järjestin lapsenhoidon siten että työt tulivat tehdyksi.