Kuinka paljon lapsenne liikkuvat mukananne julkisilla paikoilla? Muita metsäläisten kasvattajia?
Tässä viime aikoina on tullut paristakin jutusta mieleen, että meillä taitaa kasvaa varsinainen metsäläinen. Äskettäin täällä kyseltiin, pidättekö nelivuotiatanne kädestä kiinni, kun kävelette kaupungilla. Ensin ajattelin vastata, minullahan on se nelivuotias, mutta että kaupungilla kävellessä? Koskakohan viimeeksi... Emmekä kuitenkaan asu kuin muutaman kilometrin päässä tämän keskikokoisen suomalaiskaupungin keskustasta. Eilen samainen nelivuotias oli isänsä matkassa, kun pistäytyivät hakemassa yhtä tavaraa eräältä miehen kaverilta ja kotiin tullessa pojan naama loisti ja kertoi pitkät jutut, miten he olivat menneet hissillä ja miten se hissi meni ihan vain nappia painamalla ylös ja alas.
Kun aloin asiaa miettiä, niin en ole varma, muistaako poika edes olleensa ikinä bussissa, viimeisimmästä junamatkasta sentään on vähemmän aikaa. Kauppaan mukaan pääseminenkin on iso juttu, kun yleensä on mukana kaupassa vain ehkä kerran tai kaksi kertaa kuussa, jos aina sitäkään. Hänen omat vaateostokset hoidetaan keskitetysti kolme kertaa vuodessa niin, että mennään luotettuun kauppaan, sovitetaan päälle ne, mitä sovittamatta ei voida ostaa ja ostetaan valtaosa seuraavan kauden vaatteista samalla kertaa. Loput sitten ostetaankin ilman lasta mukana.
Ravintolassa sentään on tottunut käymään useammin, mutta kahvilat (huoltoasemia ei tähän varmaan lasketa) ovat ihan tuntemattomia. Elokuviin on päässyt kaksi kertaa, teatteriin sentään useammin, samoin lastenkonsertteihin ja tapahtumiin, museoihin ja sirkukseen. Arkipäivän urbaanikasvatus sen sijaan on meillä tainnut jäädä väliin lähes kokonaan. Ehkä tässä kuitenkin vielä ehtii, mutta huvitti huomata, että tässä puolivahingossa ollaan kasvattamassa täyttä metsäläistä.
Kommentit (24)
esimerkiksi meidän kylällä (kunnassa n.4000 asukasta) on tasan yksi talo missä on hissi :) ja tämä siis tämän kunnan suurin asuinkeskus. että voipi tosiaan olla lapsia jotka eivät koskaan hississä ole käyneet.
me muutimme kaupungista maalle. olen miettinyt myöskin tuota metsäläistymistä. käymme kyllä kaupoilla, kylässä, kerhossa ja tapaamme ihmisiä muutaman kerran viikossa. lapset siis kotihoidossa yhä.
kyllä nauratti kun lapset hihkuivat nähdessään liikennevalot kun viimeeksi kävimme suuremmassa kaupungissa asioilla :) nii-iin, meidän kylässäpä ei ole liikennevalojakaan.
Vierailemme useinmiten lasten kanssa toisissa lapsiperheissä, joista valtaosa asuu omakoti- tai rivitaloissa ja ainoa kerrostalossa asuva lapsellinen ystäväperheemme asuu hissittömässä kerrostalossa. Kerrostaloissa asuvat ystävämme ovat enimmäkseen sinkkuja tai lapsettomia pariskuntia ja he vierailevat useammin meillä kuin me heillä. Jotenkin on kätevämpää pyytää sinkkuystävä meille, kuin lähteä neljän lapsen kanssa kyläilylle heidän aikuiseen käyttöön sisustettuihin kaksioihinsa.
siis ihan arkielämästä. Tokihan kaikesta voi puhua, lukea ja opettaa kotona, mutta mielestäni se arki on hyvä opettaja. Huomaan, että lapset osaavat jo tosi hienosti asioida kaupoissa (juuri 5v täyttänyt ja 3,5v), osaavat hoitaa maksamisen, tietävät jo paljon tuotteiden hinnoista jne. Kaupungilla näkevät monelaisia ihmisiä, joista herää hyviä keskusteluja.. Osaavat käyttää hissiä, käyttäytyä metrossa, junassa ja linja-autossa, oppivat odottamaan vuoroaan (kassajonot) jne.
En sano ettei tätä kaikkea voisi muutenkin oppia, mutta itse vain olen sitä mieltä, että lapsen ottaminen normaaliin elämänmenoon mukaan opettaa parhaiten.
Omakoti- ja rivitalolähiötä ja vaikka usein kävelen lasten kanssa lähikirjastoon, ei sitä kaupungille menemiseksi voi kutsua. Ja sitten taas, kun itsellä on asiaa yliopiston kirjastolle, menen mieluiten yksin eli mies on lasten kanssa kotona.
Vierailija: