*~Joulukuisten Perjantai~*

Täällä jo neljän aikaan herätty. Heräsin vessaan eikä sen jälkeen uni tullu, kun jäin miettimään raha-asioita kun pari isompaa hankintaa tulossa lähipäivinä. Ja toiseksi, lupasin viedä ukon töihin, kun sillä on tänään se saunailta ja siellä otetaan myös vettä vahvempaa saunan päälle. Lupasin hakea, kun soittaa.



Autolla ajaminen sitten sai aikaan suppareita. Kiva ajaa aamuruuhkassa kun supistaa. Sen lisäksi tuli kauhea pahoinvointi autossa niin mulle, kun tuolle kuopukselle, onkohan jotain pöpöä liikenteessä kun pahoinvointia oli eilen mulla ja ukolla??? Toivottavasti ei missä oksutaudissa tarvii synnärlle mennä:-P



Tänään pitäs esikoista käyttää lääkärissä, toivottavasti muistaa koululta tulla ajoissa. Kissan aika on iltapäivällä.



Kuopus kiljuu tuolla haluavansa HETI muroja!



P-M 37+5

eli heräsin neljältä, kävin vessassa ja rupesin mietiskelemään kaikkea. Päätin yöllä et lopetan lääkityksenkin n. viikkoa ennen laskettua aikaa ja yritän ainakin 2kk olla lasketun ajan jälkeenkin ilman niitä. Ovat siis ahdistuksen, turhien pelkojen ja paniikkikohtausten estolääkkeitä. Niillä ei kuulemma välttämättä suositella imetystä :-( joten sen takia yritän ainakin sen 2kk täysimettää, mielellään tietty ainakin 4-6kk mutta jos rupeen tosi angstiseks niin pakko aloittaa se lääkitys sit uudestaan. Ja ehkä lopettaa imetys :-(((((



Eli neljältä herätty ja 5.30 niin karsee nälkä et oli pakko nousta syömään. Sen jälkeen sain nukuttua vielä vajaan tunnin ja nyt on kukkopilliolo :-P



Lääkärineuvola 9.20, palailen kuulumisten kanssa!! :-)



Sintagma 36+2

Ja taasen on perjantai!

Ukko-kulta se on lähdössä Tallinnaan työporukan kanssa pikkujouluihin, täytynee pitää jalkoja ristissä ettei vauva vaan ala syntymään...Mulla on kaikki syntyneet 39+ viikoilla, toivon ettei tämäkään ota varaslähtöä, olisin toivonut ettei mies enää lähtisi kun la ei ole pitkä aika, mutta en halua kieltää, koska hän juur missään käy... Tosin en käy kyllä sitten minäkään, senkään vertaa ;-) Isommat lapset menee isälleen, joten olemme juniorin ja koiran kanssa kolmistaan..



Piitu-Miinalle tsemppiä kissan kanssa! Minä luovuin meidän pissaavista pikkukoirista, kun kokivat etteivät saa meillä huomiota, lapset kuitenkin no. 1, niin tekivät tarpeensa ulkoiluista huolimatta minne sattuu, karkailivat pihalta kylille yms. jäynää, nyt ovat tahoillaan lapsettomilla pareilla " vauvoina" ja onnellisina, eikä moisesta käyttäytymisestä tietoakaan... Joskus täytyy ratkaisu tehdä ihan ihmisten hyvinvointiakin ajatellen ja ei meidän pikkukoiratkaan kauheasti kehuja toiminnastaan täällä osakseen saaneet, joten kaikkien kannalta ratkaisu oli paras. Meidän liki 5kk kultsu-poika on toista maata, pyytää uloskin tarpeilleen ;-D



Jokohan sitä tänään saisi vauvan hoitolaukun pakattua... Ja niitä viimeisiä tavaroita laiteltua... Kaksosten rattaita pitäisi vielä katsella noille pienimmäisille, meillä on kyllä perus perhepäivähoitajan tuplarattaat, mutta haluaisin kovasti uudempia, ilmakumipyörällisiä ja kantokopalla.



No jaa sitä on taas koulutielle mentävä, palaan myöhemmin.



Ponnari ja itu 38 tasan!

Isommat lähti taksikyydissä just kouluun ja pienin vielä nukkuu, kaikista pienimmällä tuntuu olevan hikka=)



Yö meni vähän koiran unessa, puoliltaöin kävin vessassa ja menin vielä kattomaan aamulla poikinutta kun pikkasen oli iltapäivällä halvio-oireita ja jäin sitten navetalle hetkeksi nettiin roikkumaan.

Aamuyön varmaan alitajuisesti odottelin kuopusta, millon kömpii keskelle ja kun ei se tullutkaan niin varmaan unenläpi vaivas, missä se on;D

Ois kyllä mahtava juttu jos alkaisi omassa sängyssä pysymään mutta ei kaksi yötä vielä kesää tee, ei kannata liika aikasin iloita.



Olo alkaa olla miten sen sanoisi, täysi. Sukkia ei oikeen taho saada jalkaan, vauvan pää töröttää niin selkeesti tuossa sydämen alla, ei muori taivu kohta enää mihinkään.



Neuvolapäivä tänään, eipä siellä oikeestaan muuta kun todetaan, että tyyppi istuu, otamme puhelun äippäpolille ja ajan sinne.

Ja illalla tein päätökseni, vauvaa ei käännetä enkä synnytä sitä alakautta vaan saavat leikata ja piste. En anna koskaan itelleni anteeksi jos jotain sattuu käännettäessä tai sitten alatie synnytyksessä vaurioituu jotenkin, on vaan tunne, että joku syy tuolla on olla perätilassa.. Oon ehkä vähän höpöhöpömummu mutta..juu.

Kai sitä jollonkin toipuu harmituksesta ettei saanut normaalisti synnyttää eikä jännätä kummalle vuotta vauva syntyy.......

Vauvan paras on kuitenkin tärkein.



jo vain, pitää alkaa taas jotain touhuta kun kämppä on taas kuin pyllistys..



Mukavaa päivää kaikille!



Lahja ja hikkaava maha 36+0

Hippuskaiselle isot onnittelut poikatontusta! :D

Laitahan syntymätietoja esittelypinoon, nostelen sitä ylemmäksi kohta..



Piitu-Miinalle tsemppiä kissan viemisasiassa :(



Mistäköhän johtuu, että nukun nyt niin hyvin, jopa 6 tuntia putkeen? Ihan outoa, kun viimeiset 2-3 kk ovat menneet tosi huonoilla unilla... No toivottavasti tämä jatkuu, saisi levättyä hyvin ennen vauvan syntymistä.



Tuleva synnytys on ihan koko ajan mielessä, nyt se on alkanut mietityttää. Jopa mies näki viime yönä synnytysunia, vaikka normaalisti ei ikinä muista mitään uniaan :)



Huomenna on jo joulukuu!! :D Lähteeköhän kukaan tänään laitokselle...



gaijis ja piiperö 36+1

ekaksi-oksennustautia/mahatautia on liikenteessä...äitini juuri ooli/on siinä.eilen kun oltiin sovittu et tänään neiti sinne soitti ilalla et kolme kertaa oksentanu...tänää sit kai vaa heitetää tyttö sln oven raosta mut ite en sinne jää... ettei vaan tulis minuu...kauheeta ois jos synnyttämää joutuis ja ois tauti päällä...hyi!



tänne ei muuta uutta kuulukkaa.ihan hyvin saanu nukuttua yön ja raha huolii ois täällä suunnalla kans...



nyt pakkaamaan tytön kamppeita



manja ja poitsu 38+2

Kuopus nukkuu vielä aamutorkkujaan. Edelleen okesettava olo, saa nähdä mitä kehittyy. Varmaan oksennan eläinlääkärillä, kun on jo valmiiksi pahaolo. Mietin tuossa vaan, että pitää ruveta varmaan jo nyt etsimään kissalle uutta kotia ja pitää tiukalla dieetillä. Ja sitten jos ei kotia löydä ja dieetistä huolimatta saa vielä tulehduksen niin sitten joutunee menemään siihen ikävään keinoon. Vaikea vaan uskoa, että kukaan huolii valmiiksi sairasta, aikuista kissaa. Toisaalta vaiva vois parantua, jos pääsis esim. maataloon. Pitää ruveta yrittämään



Tästä ollu varmaan sata kertaa juttua, mutta minkälaiset autot teillä on? varsinkin jos on useampi lapsi. Meillä yksi tila-auto kiikarissa, ehkäpä käydään huomenna katsomassa (ja tulee sitten noin 100 supparia, kun vähän pidemmän lenkin joutuu ajamaan). Siinä vähän ongelmallista on, kun se on halvempi, ku meidän nykyinen auto ja se ei ole vaihtotilanteessa mikään hyvä juttu. Liike hyvittää autosta monta tuhatta vähemmän halvempaan kuin kalliimpaan. Mutta muuten se auto tuntuis hyvältä.



Esikoisen lääkärireissu lähenee



P-M edelleen viikot 37+5

odotellaan neuvolaan lähtöä.

Tosin tuskin sieltä mitään uutta kuuluu, kun just kaks päivää sit olin Kättärillä kontrollikäynnillä.

Ja ilman aamupalaa täällä kärvistelen...Älkää nyt pitäkö ihan ääliönä,mut en haluu syödä ennen sitä punnituata, kun en jaksa kuunnella taas sen tätin valitusta. Typerää tiedän, mut aattelinpa kokeilla näin kun yleensä syön ihan jätti-ison aamiaisen ja neuvola on aina sen jälkeen.

Palaan sitten kertomaan, että millasta huutia tuli...



Te ootte kaikki herännyt neljältä, minäpä sainkin unen päästä kiinni vasta kolmelta:(. Haahuilin täällä ympäri kämppää ja oli mukamas kaikkia outoja tuntemuksia. Ja ajatuksia synnytyksestä...Kyllä tulee pitkä loppuodotus, jos nyt jo yöuniaan sen tähden menettää!



Jee,tänään lähdetään koko vkonlopuksi maalle vanhempien hoiviin ja kummipojan 1-vuotissynttäreille eli en pääse lueskelemaan teidän kuulumisia muutamaan päivään. Tai onhan sielläkin netti,mutta se on niin järjettömän hidas,ettei sitä pysty käyttämään... Joten toivottavasti sunnuntai-iltana kun palaan, niin olette kaikki kadonneet tonttumaahan..:):):)



Ock ja pulleropoika 36+6 (huomenna 37 jeeeees!!)

Me vaihdettiin Corolla Verso tuossa loppukesällä, lapsia kohta neljä.

Tykätään mahdottomasti, todella hyvä ajaa ja tilava sisältä, tila-autoissa tykkään erityisesti kun penkit on korkeammat kun normiautossa, paljon helpompi laittaa kuopuskin istuimeensa kun ei tarvii pyllypitkällä kuikkia syvälle ja matalalle autoon=)



Takaluukussa on kaksi istuinta jotka tosi näpsästi saa nostettua tarpeen vaatiessa istuma-asentoon ja kun ei tarvii, pois.



Eihän tuo mikään reissu auto ole pidemmille lomille, takaluukussa kun istuu porukkaa niin eipä sinne muuta paljon mahdu.

Mutta me liikutaan hyvin vähän niin, että mieskin mukana ja ollaan ajateltu, että jos joskus lomamatkoille ennätetään, vuokrataan asuntoauto jo ihan senkin takia, että lasten kanssa helpompi sellaisella matkustaa kun eivät ole niin sidottuja paikalleen ja vessa kulkee mukana=)



Mutta näin kun liikun lasten kanssa niin en toisenlaiseen enää vaihtais.

kaksi vuotta tuosta haaveilin. On kyllä vähän liian hyvä kulkemaan, sain elämäni toiset ylinopeussakot hetki sitten;D



jeps vaan ruuanlaittoon niin päästään taas kirkolle ja neuvolaan..



Lahjis 36+0

meillä ei nyt onnen tuulet puhalla, 6kk asuttu tässä omassa asunnossa ja eilen todettiin kosteusvaurio jota aletaan korjailemaan. laajuudesta ei ole vielä tietoa mutta luultavasti joudutaan evakkoon lähtemään, mikä on aivan mahtavaa näin viimeisillään raskaana. mies sai astmalääkityksen kokeiluun johtuen tästä tilanteesta :(



esikon synttäripäivä olis tänään vaan ei ole juhlafiilistä..jään nyt palstailussa taka-alalle ja toivotan teille muille oikein paljon onnea tulevaan ja palaan kyllä jahka asiat saadaan järjestymään.



tamatu rv 36

Kopsasin sen tuolta toiselta palstalta joten jos on jotain hassuja aikamääreitä yms. niin johtuu niistä ;) Nyt siirryn lueskelemaan mitä muille kuuluupi. Marzi ainakin oli jo kanssa päässyt kotiin..ONNEA!! Ja eiköhän sieltä aika moni muukin kohta pääse!!





Eli kyllä se ihan itteään sillon tiistai aamulla oli ja olikin sitten

kunnolla!! Eka supistus tosiaan tuli aamulla 4 aikaan ja miehen

herättelin puol 6 että tänään lähdetään synnyttämään että alappas

heräillä ja soittamaan äidilles. mä menen suihkuun. Supistuksia tuli

tasasen 7min välein. Eka tuntuivat vain alamahalla. Anoppi tuli noin

puolessa tunnissa. Siinä kävivät jotain videoiden käyttöohjeita läpi ja

siinä vaiheessa vedin kengät jalkaan ja aloin vihjaileen että jos jo

mentäis. Nyt tuntuivat jo selässä aika kovana poltteena. Käytiin

matkalla tankkaamassa (olen eika ilonen että just sen aikana ei tullu

supistusta kun ystävällinen shellin setä pesi ikkunat ;) Matkalla

supistukset tuntu jo vatsan ja selän lisäks kohdunsuulla. Ja väli oli

noin 3min. Selkeesti oli sellanen olo että ihan erillaisia olivat nyt

kuin mitä koskaan tytöistä.



Tyksissä oltiin 7:ltä ja supistuksia tuli noin 2min välein ja käyrää

otettiin vain hetki kun kätilö sano että on nyt tosi kovan olosia

supistuksia ja hirmu pitkiä ettei tarvii paljoo miettiä onko sitä

itteään. Saatiin viimonen vapaa huone ja lopulta se ilokaasukin löyty

sinne. Sanoin jotain että epiduraalia en halua..kätilö vaan totes että

ei antaiskaan ja tää on kohta sun oireista päätellen ohikin..mä jotain

hymähdin et niin varmaan. Siihen ilokaasuun tarrasinkin sitten

jokseenkin kovasti sillä kivut vaan koveni ja koveni ja todella äkkiä!!!

Soittokelloa soitin jatkuvasti kun tyttöjen kanssa ehkä kerran ;D

Tyttöjen synnytykset siis kestäny 12 ja 14h ja loppu tipan avustuksella

kun muuten ei edennyt. Mutta nyt sitten jo tosi pian sain sieltä maskin

takaa kerrottua että ponnistuttaa..pää ei tahtonu ollenkaan pysyä

mukana, oli sellanen olo että hei yks 10h puuttuu tästä välistä että

mitä tää nyt on!! Supistuksia tuli ihan koko ajan ja ihan hirmu hirmu

kovina!! Maskista en luopunu oikeastaan ollenkaan ja kaksin käsin sitä

naamaani survoin. Suurin ongelma oli reunat jotka ei tahtonu hävitä,

sain niihin puudutteenki joka ei kyllä tehonnu, kalvot puhkastiin kyllä

siinä vaiheessa. Pompin ees taas sänkyyn ja pois kun kävin lattialla

seisomassa että saatais vauva alas ja taas tutkitaan jne. Lopulta siellä

sängyllä tuo tulikin ja aika rytinällä tulikin. Ponnistamisen

pidättäminen oli jotain ihan järkyttävää ja sainkin luvan kevyesti

ponnistaa vaikka en auki olekkaan..se onneks helpotti. Lopulta kätilö

sai nuo reunat ujutettua vauvan pään taakse (kun saatiin sanottua ett

aikasemminkaan eivät tahtoneet hävitä) ja sen jälkeen sainkin ponnistaa

ihan rauhassa niin paljon kuin huvittaa. Siinä vaiheessa mumisin jotain

että jalat kun sais tuettua niin sais voimaa..kätilö totes vaan että jos

annetaan sulle lisää voimaa niin tää laps on raketin lailla seinässä, et

kyllä rouvassa nyt ihan voimaa riittää ;D Mut kyllä sieltä sit kaks tuli

jaloista pitämään ja autto ihan suunnattomasti!! Nopeasti oli poika

maailmassa ja painoa " pikkasella" oli 4100g ja pituutta 50cm. Tukkaa on

taas vaikka muille jakaa ja tumma ja pystysuora =) Synnytyksen kesto oli

jotain pikkasen yli 2h, ponnistus 1min (pienempää ei voitu laittaa ja

auki olin kuulemma sillä sekunnilla kun poika maailmassa eikä yhtään

ennen)..jälkeiset tuli 18 minuuttia myöhemmin ja itekseen kun hoitaja ei

löytäny mun käsistä suonia et olis saanu sitä jouduttavaa sinne

tyrskättyä. Revenny en yhtään vaikka olin ihan varma että nyt on niin

rajua että ei voi muuta käydä. Edes pissalla käynti ei kirvelly =O

Muistaakseni synnytyksen jälkeen suihkutteli jotain öljyä sinne

alapäähän. Ylös en tosin sängystä meinannu päästä kun liitoskivut vai

mitkä lie oli aika kovat ja tänään vasta on toi sängystä ponnistaminen

ollu lähes kivutonta.



En tie onko tossa synnytyskertomuksessa päätä tai häntää tai unohtuko

siitä paljonkin mut oikeasti se kaikki oli niin äkkiä ohi että en tajua

vielä oikeen itekkään!!! Jossain vaiheessa tuli vaan sellanen olo että

ei se vielä voi syntyä kun tästä puuttuu vielä yks 10h ja tippa ja

vaikka mitä ;D Kätilö sano vaan tänään et jos neljjättä meinaatte joskus

niin sitten ekasta supistuksesta lähtö samantein..hui!! Ja se

ilokaasumaski oli mun paras kaveri sen 2h joten ihan tarkkaa en ees

varmaan muista mitä mun ympärillä tapahtu. Mies vaan jälkikäteen sano

että " ei sulta käsivoimat kulta ainakaan heikot ole" Voi ressua =)

Ponnistusvaiheessa porukkaa oli paikalla neljä mikä oli aika hyvin!!



Tänään tosiaan kotiuduttiin pojan kanssa ja tissiä imee hienosti ja

kätilö ihmetteli mun rintoja kun ei niistä kuulemma mitenkään näe että

imetän! Ei ollu koskaan kuulemma nähny tässä vaiheessa niin terveitä

nännejä...niimpä, kahden imetyksen kokemuksella..bepanthenia kulu ja

paljon synnärillä ja kotona jatkuu!!!!! En kyllä ite ollu tajunnu, mut

kivahan se oli kuulla. Ja rikki nuo kerkee vieläkin toki mennä.

Totaalista nousua ei ole vielä tulut mutta veikkaan ettei oo monesta

" tunnista" kiinni..pitää kaivaa se pumppu jo esille valmiiks!!



Synnäri oli ihan piukassa ja tänään hetken jopa vuodepaikat oli

täynnä!!! Jos irtisanoutumiset olis toteutunu niin mikähän siel olis

meno sit =O Osastolle pääsyäkin huonekaveri odotti aamulla 6h

käytävällä kun kukaan ei vaan kerenny. Ja kyllä meitä olikin kuin sieniä

sateella siellä =)



Ai niin pojan

syntymäaika 9.42



poika 3pv ja Hippuskainen



p.s ei näytä Kaapolta ;) On sen verran Rock tuo pikkuherra 5cm:n mustassa pystytukassaan

PLÄÄÄÄÄÄHHH kun ärsyttää... Kohdunsuu tiukasti supussa ja vauvan pää ylhäällä... Kyllä se luontoäiti on rasittava tyyppi. Ei anna mitään viitteitä siitä et vauva olis joskusmaailmassa tulossa ulos... Täytyy varmaan siis asennoitua siihen loppiaiseen niin ei tuu sit pettymyksiä.

Olisin toivonut et kohdunsuu olis ees vähäsen raollaan tai pehmeä... ;-P

Muuten kaikki arvot LIIAN HYVÄT viikkoihin nähden, ei juuri turvotusta ja verenpaine samaa mitä aina. Liian hyvä olo, se tarkoittaa sitä et tässä on vielä piiiiiiitkä aika...

Painoa oli tullut 2,3kg kolmessa viikossa mut kokonaisnousu nyt 8kg et jos se täti rupee valittamaan niin enpä jaksa kuunnella.

Seuraavan käynnin sain vasta 12.12 et en tajua miks se ei halua mua sinne viikon välein niinkuin pitäis... Kai siks kun mulla on kaikki liian hyvin. Seuraava käynti tosiaan 38+0. Sen jälkeen saa kyl luvan antaa viikon päähän seuraavan.



Lahja, onko se vauva sit arvioitu niin isoks ettei sitä voi synnyttää alakautta, eihän perätila automaattisesti tarkoita sektiota?



Manjalle tsemppiä kun joudut pimusta eroamaan vähäksi aikaa... Voi kun vauva tulis nopsaa sit niin ei tarttis tytön olla kauaa poissa :-) !



P-M kyseli autoista, meilläpä ei oo moista eikä hankita. En tajua kun kaikki ovat niin järkyttyneitä että kohta kolmilapsisella perheellä ei oo autoa. Helpompi täällä Espoossa asua ilman autoa. Ainoastaan kauppareissut rasittaa mut en sen takia viittis maksella autosta :-P halvemmaks tulee käydä 4 kertaa viikossa kaupassa :-D kun hankkia auto!



Tamatulle jaksamisia, kyllä ainakin pitäis mennä välittäjälle vastuu tosta kosteusvauriosta ja sitä kautta sit edelliselle asukkaalle. Jos mieli piristyy niin tuu takas :-) lohtuhalit!!



Munkin tekis mieli joskus pitää vähän palstataukoa et tuntuis aika menevän nopeemmin mut sit ei saa tietää uusista syntyneistä ja kun on tottunut palstalla roikkumaan niin tuntuu ettei oo mitään tekemistä muuten :-P



Nyt lähen haukkaamaan jotain. Olipas muuten tosi hauska kokemus ottaa tuo 3,5v uhmapoju mukaan lääkärineuvolaan. Jouduttiin lukitsemaan se oven ulkopuolelle sisätutkimuksen ajaks. Kauhee riehuminen päällä... Ja nyt sit vielä iltapäivällä hammaslääkäriin molempien lasten kanssa, kivaa... (Rupes eilen hammasta särkemään hullun lailla!)



Sintagma pettynyt ja tyhmä 36+2

Mikäköhän se onkaan kun näin loppuvaiheessa ei jaksa odottaa!! Joskus rv 25 ei oo mitään ongelmaa vielä... Vaik siitä on super-ikuisuus...



S taas rv 37

Ilmassa. Nyt kun ootte ruvennut jakautumaan, niin tulee itsellekin sellainen olo, et haluu heti ja äkkiä vauvan. Joku sanoi et pitäis pitää palstataukoa.. Joo niin varaan munkin, kun pään rupeaa täyttää ajatukset et tulis jo :) No eipä mulla edelleenkään mikään hätä ole oikeasti.



Viime yö uli nukuttua oikein kunnolla pitkästä aikaa. Pojan nukutin vähän jälkeen klo 22 ja se tuli herättää mua aamulla klo 8.20, kerran taisin käydä vessassa siinä välissä, mut muuten oon nukkunut ku tukki. No eilen tuli lenkkeiltyä ja siivoiltua oikein kunnolla, et oisinkohan ollut vaan sit niin poikki. Tosin ei ole armoton väsymys ennenkään antanut mun nukkua kunnolla.

Kovasti onnea muuten vauvan saaneille, meinaa tärkeimmät asiat aina unohtua :)



Mammiainen 38+6

Ihana on noita synnytystarinoita lukea..



Itku meinaa vängällä tulla kun en pääse moiseen touhuun tälläkertaa ollenkaan.......

Vaikka sektioäidit ja muut mitä sanoo, että sektiokin on oikea synnytys niin musta vaan ei tunnu siltä..En voi mitään, pääsee liian helpolla, se on kuitenkin kuningas tunne kun on ite saanut sen vauvan maailmaan pakerrettua... Ehkä mieli muuttuu mutta nyt on tällanen mieli..



Sintagma; JOS vauva päättäis tulla maailmaan tässä parin viikon sisällä, voisin EHKÄ harkita antaa sen tulla alakautta jos pepputarjonta sellanen olisi, että voisi ehkä onnistua, sen jälkeen en ja vauva ei todellakaan syntyisi vapaahetoisesti ennen ensi vuotta(edelliset 41+4 41+4 40+5) eli sektioon menee, mulla on olleet nelikoloisia (4480, 4590 ja 4260) nuot edelliset ja oon käsittänyt, että pitää olla alle neljän kilon, että voi alakautta perätilan synnyttää. Tuossa rv 38 vois ehkä luottaa olevan alle 4 kg mutta ei enää sen jälkeen.



Tää perätilasynnytyspelko johtuu aika paljon tästä maatalonemännän taustasta vaikka ihmistä ei lehmään voikkaan verrata, mutta lehmien perätilasynnytyksiä kymmeniä kertoja auttaneena tiedän, että joskus tulee kertapierasulla mutta sitten on niitä joita ei meinaa millään saada ulos ja niitäkin on jotka on kuolleet tai vahingoittuneet poikimisessa.

Riski siihen, että napanuora jää väliin ja tulee hapenpuute on kuitenkin iso ja tosiaan kun isoja on olleet edelliset, ja kun arvelee, ettei ole se iso pää edellä aukomassa paikkoja niin...

Esikoisella murtui solisluu ja kakkoselle tuli erbin pareesi niin en oikeen riskillä uskalla mitään tehdä..

ja se napanuora mua epäilyttää, että se siellä panee hanttiin, kirraa eikä vauva pääse kääntynmään.

Just juttelin yhden äidin kanssa, tiedän,e ttä esikoisensa on kehitysvammainen(ihan normaalin näköinen mutta esim kävelee ja puhuu huonosti) ja nyt tiedän miksi, napanuora oli ollut kolmeen kertaan kaulan ympärillä ja oli kuristua synnytyksessä, siitä johtuu nuo vammat..

Pökkyä tuli pelkopesään lisää mutta napanuora-asiaa eniten pelkäsin jo ennemminkin että sinänsä auttoi päätöstä siitä, että vauvaa ei käännetä.



Oon niin toivonut, että vauva ite kääntyisi raivotarjontaan mutta ei se vaan halua, pää törröttää tuossa vasemmalla , melkeen patti näkyy kylkiluiden alapuolella=)

Mutta ompahan sitten koettu imukuppisynnytys, istukan käsinirrotukset, yksi unelma synnytys ja sektio, on mitä mummuna muistella!



Jep, vaan nyt syödään ja sitten neuvolaan, saa tietää äippäpoliajankin.



lahjis taas..

Mua on kuvottanut liki viikon ja nyt toissapäivänä alkoi pukkaamaan flunssaa, ja nyt tää olo on niin peestä kuin olla voi. Paleltaa, kuume varmaan nousemassa. Kaikki pään limakalvot tosi kipeät, kuin santapaperia, silmät, nenä ja kurkku...



Ihana synnytyskertomus oli, ja voin kuvitella miten suloinen mustatukka siellä onkaan teillä!! Onnea..



Autosta, meillä miehellä pakettiauto työautona ja varsinaisena autona meillä on 7 paikkanen zafira, joka kylläkin tuntuu jotenkin jo kovin pieneltä? On tarkoitus vaihtaa isompaan kunhan raha-asiat jotenkin saadaan setvittyä. Kohta kun meitä on 6 henkeä aina autossa, ei tosiaan jää rattaille ja kauppakasseille tilaa, saati jos lähdemme pidemmälle reissulle, ei tule mitään. Ja lisäksi siellä takakontissa istuvalla on mun mielestä jotenkin niin vaaralliset oltavat jos peräänajo tulisi että kauhistelen jo kenet meistä uskallan laittaa sinne kun sairaalasta kotiudumme! Pelot ne on mullakin....Mies haaveilee minibussista, minä isosta voyagerista, saas nähdä! Bensarosvoja vaan mokomat ja dieselinä taas vero on sitten iso kun ajoa ei kuitenkaan niin kauhiast tule.



Vauva myllää ja myllää, painaa päällään taas tuonne alas ja silti pylly pukkaa ja kovaa ihan ylös, miten ihmeessä tätä voi vielä jaksaa ties kuinka pitkään, tuntuu että repeän ihan kirjaimellisesti jo nyt.



Minkäslaist se limatulppa olikaan? Aiempaa kokemusta ei ole, mutta ielen mulla tuli sellaista kummallista mönjää (kivaa lukemista...) ihan ku jotain kermaa, ei kylläkään verimäistä lainkaan. Mutta ei kyllä mitään valkovuotoakaan?



Lahja-unelmallako oli perätilassa vauva? En mäkään uskaltais alatiesynnytykseen lähteä, tosin mulla ei ole onnistunut raivotarjonnassakaan alatiesynnytykset mutta kyllähän perätilassa aina riskinsä on, vaikka toki on sektiossakin. Vaadi vaan rohkeasti sektiota jos siltä itsestäs tuntuu.



Ahdistaa tämä saamattomuus, koti on kuin pommin jäljiltä yhäkin vaan, miten tänne ilkeää vauvan tuoda :(. Ja missä ihmeessä se pesänrakennusvimma on, se on jäänyt tässä raskaudessa ihan täysin väliin???? Nyt vaan väsyttää ja väsyttää ja ottaa pannuun kun kaikki on mullin mallin.



Pitäis edes sänky vauvalle laittaa, ja ne kaksostenkärrytkin hankkia...



t. mariadee 36+5

Taas on takana enemmän ja vähemmän valvottu yö. Tuntuu et joka toinen yö nukkuu hyvin ja joka toinen sitten taas jotain ihan muuta!



Ihanaa, vauvoja syntyy ja täällä saa tippa linssissä juttuja lueskella ja odotella omaa vuoroaan...



Liitoskivuista, ne kyllä tuntee! Mulla ainaki tuntuu niin häpyliitoksessa ku selänki puolella ja tosi kivuliaasti. Eilen oli kyllä parempi päivä, kävelykään ei niin paljoa sattunu. (yöllä selkä oliki sitten tosi kipee) olkaa onnellisia te joilla ei ole tätä vaivaa.



Eilisessä pinossa joku tuskaili päättämättömyyttä, laittaakko rukkaset vai kahviin maitoa tai jotenki niin se meni... Mulla tuntuu olevan kanssa päättäminen tosi hankalaa!! Ihan pienissäkin asioissa saa pähkäillä tosissaan, mitään en enään muista ja muutenki tuntuu et sitä on aikalailla kääntyny sisäänpäin, siis vaan oma napa jaksaa kiinnostaa. kauheesti energiaa muuhun ei tunnu riittävän.



Ja sitten kokoarviosta... innolla menin vikalle lääkari käynnille ja olisin halunnu kuulla jotain arviota vauvan koosta niin lääkäri totes: " tuntuu näin käteen mukavan kokoselta." ja se siitä, ei suostunu alkaa enempää arvailemaan.



Semmosta tällä erää... Nyt vaan jännätään kuka lähtee seuraavaks, kun alkaa joulukuu. :)



hyviä vointeja ja jaksamista kaikille!!!!



Odottelija 36+1 (uudella viikolla, ihanaa!)

Mun tuttavalla on vammainen lapsi joka nimenomaan vammautui perätilasynnytyksessä, jäi päästään kiinni ja kärsi siis happiongelmista :(, eli ei tosiaan mikään leikin asia. Sektio siinä on pikku asia. Ja 3 erilaista sektiota läpikäyneenä tiedän ettei siitä toipuminen mitään helppoa ole, vaikka synnytyksenä sinänsä " helppo ja kivuton" mutta se toipuminen siitä voi yllättää kyllä. Siis nimenomaan sen vaikeus, kun et voi omaa lasta nostaa ja hoidella niin vaan, vaan olet kipeä ja katetreissä ym aikansa. Eka viikko on se rankin, sitten alkaa kivut helpottaa ja liikkuminen jo sujua paremmin.



Esikoiseni sain hätäsektiolla ja olin todella pettynyt, likimain kait masentunut koska en ollut voinut kuvitellakaan että minä en " osaisi" synnyttää. Mutta niin vaan kävi yli 2 tunnin ponnistamisen jälkeen että oltais molemmat kuoltu jos ei oltais sektioon päästy ja nopeaan. Kohtuni repeytyi ja vauvan sydänäänet hävisi, verenvuoto oli valtava. Toinen syntyi sovitulla sektiolla, kolmas taas 22t pakerruksen jälkeen kiireellisellä sektiolla. Ja ymmärrän täysin että alatiesynnytys olis se paras vaihtoehto, myös henkisesti. Paljon olen työtä tehnyt sen eteen etten ole alateitse kyennyt synnyttämään, enkä mieluusti edes julkisesti sitä sano, juuri siksi kun saan niin tökeröitä kommentteja asiasta. Vaikka uskon tietäväni kyllä kivusta ym paljonkin, ilman puudutuksia esikoista reilun 30t pakersin ja kaikesta kivusta huolimatta se oli mahtava kokemus, tuntui kuitenkin niin luonnolliselta se synnyttäminen ja ne kivut (ei toki sillä hetkellä ;) ).



Mutta myös yksi kätilö-ystäväni on sanonut että " aijaa sä et ole oikeasti synnyttänyt" , tuntui tosi pahalta :((.



Mutta siis lapsen paras se on se tärkein...Onneksi sektio on keksitty!!

Mut ennen sitä ONNEA HIPPUSKAISELLE!!! Vitsi kun noi synnytystarinat kuulostaa niin helpoilta...



Siihen neuvolaan...Että mua ärsyttää se ämmä!!! Se on kyllä niin epäpätevä. Se ensin punnitsi mut ja sitten otti verenpaineen ja sitten yritti taas punnita, ja sit ku sanoin, että niin me tuota just punnittiin,ni se oli ihan että aijaa punnittiin vai?

Okei ton voi vielä laittaa perjantain piikkiin, mut ku se on aina tollanen.

Ja sit se mittas mun sf:n, joka oli 37(viimeks täysin samaan aikaan 32...) ja sanoi,että ompas tuo pieni...TÄH?!?

Ja sitten tietty vielä unohti kuunnella sydänäänet, mun piti pyytää, että voitaisko kuunnella.

Että mä voin Sintagma mielelläni lahjoittaa sulle muutaman neuvolakäynnin...:)



Lahja-unelma: En tiedä ootko jo kaiken kokeillut tuon kääntämisen suhteen ja voiko se edes enää kääntyä, mutta kun kävin äitiysjoogassa niin siellä sanottiin, että vauvan saisi kääntymään niin, että makaa selällään lantio ylhäällä(esim tyynyjä paljon peffan alla..) ja siinä pitäisi jaksaa maata jonkun aikaa,tietty mahd paljon.

Mä kokeilin tota jossain vkolla 27 ja mun kyllä kääntyi (tosin en tiedä johtuiko siitä vai oisko kääntynyt anyways..)



Sitten ei muuta kun viikonloppuja kaikille, meitsi lähtee maalle:)



Ock ja pulleropoika edelleen 36+6...

... onneksi taitaa olla muillakin, jotenkin sitä huomaa roikkuvansa tässä koneen ääressä koko ajan :D Pitäisi varmaan pitää taukoa palstailusta, että ajatukset ei koko ajan pyörisi näissä jutuissa, mutta kuten joku hyvin juuri sanoi, niin on jotenkin sisäänpäin kääntynyt olo ja ei muuta pyöri mielessä kuitenkaan kuin vauva- ja synnäriasiat.. Ja kai se niin pitää tässä vaiheessa sitten mennäkin.



Sektiosta ja alatiesynnytyksestä saisi varmaan vauva-palstallakin kuumat keskustelut aikaiseksi... Aika asiatonta kommentoida sektion kokeneelle (oli se sitten etukäteen sovittu sektio tai ei), että ei ole oikeasti synnyttänyt tms... Eihän niin voi sanoa! Nolo tikki siltä kommentoijalta, vaikka varmasti siitä tulee paha mieli sektion kokeneelle. Syitä sektioon voi olla vaikka kuinka monta ja kenenkään ei pitäisi mennä arvostelemaan toisten valintoja. Oli ne sitten terveydellisiä taikka henkisen puolen juttuja. Ei alatiesynnytys mielestäni tee äidistä millään lailla " parempaa" ihmistä. Eli kaikki jotka sektioon joutuvat tai ovat sen itse valinneet, niin ei tosiaan kannata huonoa omaatuntoa potea. Sama varmaan imettämisen kanssa, siitäkin löytyy eri koulukuntia ja kamalasti mielipiteitä... ja syyllistämistä... ihan turhaan.



Minulta muuten työkaveri kyseli aiemmin, että aionko synnyttää alakautta vai vaatia sektion. Sanoin, että alakautta lähdetään yrittämään, jos se vaan onnistuu. Sillä mistäs sitäkään tietää mitä matkalla vastaan tulee. Työkaveri oli ihan kauhuissaan (aidosti) ja itse julisti, että jos hän on joskus raskaana, niin ei ikinä aio synnyttää alakautta, koska sitten alapää menee pilalle ja seksi ei enää tunnu missään... ja kun kerta nykyään voi niin helposti vaatia sektiota... Minuakin pelotteli, miten on sitten seksielämä pilalla loppuelämän, jos en vaadi sektiota.. Jep jep, rupesi vähän naurattamaan, mutta olinpa ihan hiljaa vaan :D En tiedä mitä lääkäri toteaisi, jos ilmoittaisi kyseisen syyn sektion haluamiseksi, mutta jos työkaveri näin joskus haluaa tehdä, niin siitä vaan :) En aio häntä siitä syyllistää :)



gaijis taas (pian alapää pilalla ;-) )