Lue keskustelun säännöt.
G: Auttaisitko sinä?
30.09.2013 |
Oon 18-vuotias tyttö ja oon entinen koulukiusattu. Kiusaamisen takia sairastuin vakavasti henkisesti/fyysisesti. Nyt sitten oon ehtimässä asuntoo ja jokaselle kun joudun selvittämään mun tilanteen tähän tyyliin:
" No minun tilanne on sellanen että tarviin sinulta hirmuisesti sydäntä ja ymmärrystä! Toivon että niitä löytyy. Mä oon 18v tyttö ja en tällä hetkellä kummassakaan, töissä tai koulussa. Syy siihen on se että minua kiusattiin koulussa. Kiusaamisen takia sairastuin henkisesti/fyysisesti sitten niin paljon jotta lopetin koulut ja töihinkään en menny. Sit kotona mulla ei oo myöskään hyvät oltavat, isäni on alkoholisti ja äitilläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö jonka takia hän on välillä hyvin sekaisin ja he riitelevät. Nyt oon sitten sossun kanssa selvittäny mun asioita ja ne sano et vois auttaa, maksamaan esimerkiks sitä vuokraa jos se ei muuten onnistu. Mut sanovat et mun pitäis eka löytää vaan koti. Niin haluaisithan auttaa ja tarjota mulle kodin? Pelottaa päätyä johonkin yömajaan jossa on kotinsa menettäneitä alkoholisteja ja talvikin on tulossa joten en mielellään haluis kadullekkaan... Tännekään en voi jäädä ja pientä työtä olisin valmis ainakin tekemään. Nuo raha asiat on vaan järjestely kysymys ja ihan pidempi aikaista kotia olisin vailla! "
Niin mitenkä sinä suhtautuisit?
En tajua näitä ihmisiä jotka jättävät yksinkertaisesti vastaamatta yhtään mitään...
Mikä helvetti ihmisiä vaivaa!
Tai miten voidaan ollaan niin sydämmettömiä, että ei kehdata auttaa? vaan pistetään 18v tyttö mielummin kadulle ja sanotaan että " meillä on parempia vuokralaisehdokas kandidaatteja " tms.. kuinka enää voi jollain suurempaa tarvetta asunnolle olla jos tilanne on esimerkiks tämä?
Miten musta tuntuu että näissä vuokraamisasioissa puuttuu aina jonkinlainen ihmisyllisyys...
Kommentit (97)
Elikkä koska sinulla ei ole töitä sinun tulisi vakuuttaa vuokranantaja, että elät kunnollista elämää et hajoita asuntoa ja sinulla ei ole mitään rymykavereita jotka hajoittavat asunnon. Niinkuin täällä joku kertoikin yritä ajatella asiaa sen kannalta joka on asuntoa vuokraamassa. jos olisit itse vuokraamassa asuntoa mitä ajattelisit. Tärkeää on saada vuokra koska sillä asunnon vuokralle laittanut haluaa rahoittaa jotakin omaan elämäänsä liittyvää. Elikkä sosiaalitoimiston varma vuokra on ok, mutta samalla sinun tulisi vakuuttaa, että et ole itse ongelma tapaus vaan vain kunnon tyttö joka on vaikeasta taustasta.
Eli hoidat asiat niin, että vuokra tulee maksettua ja elät niin, että asunto ei vahingoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kannattaa muistaa, että kenelläkään vieraalla sijoitusasunnon omistajalla ei ole minkäänlaista velvollisuutta auttaa sinua. Ylipäätään kenelläkään ei ole velvollisuutta auttaa sinua, ei loppujen lopuksi edes yhteskunnalla. Kannattaa siis oikeasti tehdä asennemuutos ja muistaa, että kaikki sinua auttavat ihmiset auttavat sinua vain hyvää hyvyyttään. Joten muista aina olla kiitollinen saamastasi avusta ja mieti, miten voisit laittaa hyvän kiertämään.
Minulla ei ole yhtään sijoitusasuntoa, mutta n. 60-vuotiailla vanhemmillani niitä on 3 kappaletta. Jos he saisivat vuokrahakemuksesi, he varmasti säälisivät sinua, mutta todennäköisesti eivät vuokraisi asuntoaan sinulle. Tärkein syy on siinä, voisivatko he luottaa siihen, että kaltaisesi vuokralainen pitää huoneiston kunnossa. Kun olin lapsi, vanhemmilleni kävi oikeasti niin, että eräs vuokralainen laittoi vain joitain vuosia aikaisemmin kunnostetun huoneiston täysremonttiin vuoden vuokrasuhteen aikana. Siinä puhutaankin sitten useampien tuhansien eurojen vahingosta ja lisäksi isäni joutui näkemään ison vaivan asunnon uudessa remontissa.
Sijoitusasunnot ovat vanhempieni eläkepäivien turva. Tällä hetkellä kaikki asunnot on vuokrattu minun ja veljeni tuttaville, jotka ovat 100 % luotettavia ja siistejä nuoria aikuisia. Vanhempani maksavat mielellään korkeita veroja, joilla taas on tarkoitus tasata hyvinvointia yhtesikunnassa ja auttaa kaltaisiasi vaikeassa tilanteessa olevia nuoria.
Ymmärrän ap, että sinä olet vielä nuori ja naiivi. Sinulle ei varmasti tullut mieleenkään, että joku voisi epäillä sinun tuhoavan sinulle vuokratun asunnon. Kysypä siis itseltäsi, haluaisitko sinä ottaa tuhansien eurojen riskin ja majoittaa asuntoosi nuoren, joka saattaa jättää vuokransa maksamatta ja laittaa vielä paikat remonttikuntoon?
Sori ap, mutta ihan oikeasti: Olet sossun asiakas. = ei-haluttu vuokralainen. Eli mars vaan sinne kaupungin/kunnan asuntojonoon. Kysy, mitkä on kiireellisyyskriteerit, saatko asunnon nopeammin, jos olet esim. asunnoton? Sitten vain muutat virallisesti ulos vanhempiesi osoitteesta ja yövyt kavereiden nurkissa (tai siellä vanhempiesi nurkissa, mutta et enää kutsu sitä kodiksi).
en ikinä vuokraisi tuollaisen ap:n kaltaisen tarinan kertojalle. ei kaikki vuokranantajat ole hyväosaisia rikkaita niin kuin tunnut kuvittelevan. asunnon vuokraus on aika stressaavaa muutenkin, siinä on rahaa/velkaa kiinni ja riskinsä ilman että ehdoin tahdoin ottaa tulottoman ja epätasapainoiselta vaikuttavan vuokralaisen. sori vaan, kaupunki hommatkoon sinulle asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et kuitenkaan ole asunnoton, vaan käsittääkseni saat asua vanhenpiesi tykönä. Mitä jos ensin hommaisit sen työ/ opiskelupaikan ja sitten vasta hakisit asuntoa. Katsos, elämässä pitää jotain itsekkin tehdä itseään auttaakseen. Isä alkoholisti ja äiti bibo, silti näköjään jaksavat sinua elättää. Useilla tällä suomessakin on sinua huonommin.
Olen sinua viitisen vuotta vanhempi, köyhyysrajan alapuolella elelevä ahdistuneisuushäiriöinen, jota on koulussa sorsittu aikanaan aika pahastikin - koen siis, että tietyllä tavalla pystyn samastumaan tilanteeseesi. Kuitenkin: jos minulla olis sijoitusasunto, en valitettavasti haluaisi sinua vuokralaisekseni. Tässä muutamia viesteistäsi heränneitä ajatuksia:
Viestisi hoitaa asiansa eli hätkähdyttää, mutta huonolla tavalla. Kerrot lyhyessä viestissäsi uskomattoman henkilökohtaisia asioita taustoistasi täysin vieraalle ihmiselle, jolla ei ole sinuun minkäänlaista sidettä. Kuten joku sanoikin, tuntemattomilla ihmisillä ei ole velvollisuutta auttaa sinua - vastaavasti sinulla ei ole oikeutta vaatia sellaista.
Ensimmäinen "tutustumisviestisi" on tunteisiin vetoava. Jos olisin potentiaalinen vuokranantaja, olettaisin viestisi perusteella muunkin kanssakäymisen seuraavan samaa kaavaa ja kavahtaisin. En kerrassaan voisi olla uupumatta sinuun, jos kaikki asiointisi tapahtuisi koiranpentuilmeellä ja odotuksella, että olen asunnon omistajana henkilökohtaisessa vastuussa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistasi. Jos vuokrasuhteella on sinulle näin henkilökohtainen lataus, pystytkö suhtautumaan minuun asiallisesti, vaikka et saisikaan toivomaasi kohtelua silkkihansikkain traumaattisen menneisyytesi takia? Mikäli nostan vuokraasi, ilmoitatko vihaavasi minua ja toivovasi, että minut kuristetaan - kuten ilmaisit jollekin viestissä 9, tosin eri aihetta koskien?
En haluaisi omistamaani asuntoon draamaa tai joutua vuokralaiseni manipuloimaksi - asuntosijoittaminen olisi minulle ensisijaisesti bisnestä. Oman tilanteeni tietäen sanoisin myös, että minulla on omissa asioissanikin ihan tarpeeksi setvittävää: en haluaisi olla sinusta minkäänlaisessa vastuussa, saatika sitten joutua suotta syyllistetyksi, jos sinulla menee huonosti.
Monet ovatkin jo sanoneet, että asiallisuutta, etäisyyttä ja tasaisuutta kehiin. Samaa ehdotan minäkin - oman asenteen muutoksilla ja itsehillinnällä saa paljon aikaiseksi. Kirjakielen käyttäminen "virallisissa yhteyksissä" olisi myös oikein suositeltavaa. Onnea joka tapauksessa asunnon etsimiseen ja uuden elämän alkuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sitä mieltä, että on oikeus pyytää ja kysyä apua ja muutakin. Ja näin olen opettanut lapsillenikin.
Mutta toisten manipulointi ja vaatiminen. että valitsee henkilön jonka omasta mielestä kuuluisi auttaa, vaikka ei edes tunne tätä ihmsitä. Että nyt vaikka olettaa että kaikki vuokranantajat ovat hyväosaisia ja saaneet jotain ilmaiseksi.
Jep, osa onkin, on synnyttty oikealla hetkellä ja ostettu ja myyty oikealla hetkellä, sen lisäksi että on aina oltu säästäväisiä ja päästy töihiin nuorena.
Mutta asenne, että kun nyt kerron miten kurjasti mulla on asiat, niin kaikkien pitää ilman muuta antaa mulle kaikkea ja sääliä mua. Ja heti sylkeminen ja huuto ja raivo, jos joku onkin eri mieltä.
En haluaisi olla sellaiseen ihmiseen missään tekemisissä. Pyytää saa, mutta ketään ei saa pakkottaa väkivallalla mihinkään, ja ap harrastaa henkistä väkivaltaa kiukunpuuskillaan, kukaan ei ole lähtökohtaisesti sinulle ap mitään velkaa.
vanhempasi ovat sairaita mutta hoitaneet sinun tilanteen paremmin kuin moni muu lapsi suomessakaan saa. olet saanut siis enemmän kuin moni saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Kun luin tämän viestin, en koskaan ala vuokraamaan asuntoja, ksoka olen aikuisiällä oppinut pelkäämään kaltaisiasi ihmisiä, joilla on oikeuksia enemmän kuin muillla.
Ja röyhkeyttä.
Onkohan ap enää edes lukemassa tätä.....
Kerron niin lyhyesti kun osaaon oman pienen tarinan:
KIusattiin jo ennen kuin ala-aste alkoi, siellä se vain paheni, mua hakattiin, yksi ylipainoinen poika pakotti mut konttamaan kun halusi ratsastaa (epäilen että siksi minulla on aikuisena selkä paskana).
Vaihdoin koulua, sama homma jatkui.
Yläasteella sama juttu, toivoin vain kuolemaa.
Ysillä rupesin itekin ryyppäämään ja sekoilemaan, oli jopa hauskaa välillä.
Muutin pois yläasteen jälkeen opiskelemaan, taistelin masennusta vastaan, en onnistunut, yritin itsemurhaa, jouduin psyk. osastolle.
Pidin välivuoden, kävin "töissä" eli muutama tunti päivässä eräässä liikkeessä, sossun maksoi nimellisen "palkan".
Välillä meni todella hyvin, ryyppäsin ja sekoilin, välillä masensi. Pääsin lukioon, ja ylioppilaaksi. Menin amk:hon, muutin omilleni koska en voinut enää asua äidin kanssa (Sain mm. kuulla että olin huora ja minun vika että tuli avioero koska kyllä äiti tiesi että ero johtui minusta, isä ei jaksanut minua katsoa ja siksi erosi äidistä).
Masennus paheni, yritin taas tappaa itseäni, jouduin taas osastolle, piti irtisanoa asunto ja muuttaa takaisin äidin luo. Posti vain meni sinne, itse olin osastolla.
Isä sitten muutti isompaan kämppään että sain siellä asua kun yksin en pärjännyt mielenterveysongelmien takia.
Vuosia taistelin että sain kuntoutustukea, terapiaa ja apua, ja vihdoinkin 25-vuotiaana olin tarpeeksi hyvässä kunnossa että pystyin tekemään töitä, ja pystyin muuttamaan ihan oikeasti pois omaan kämppään vuokralle.
En tiedä missä olisin ja mitä tekisin jos en olisi saanut asua isäni luona, mutta eiköhän se sossu olisi ollut velvollinen auttamaan.
Ja olisi ollut pakko tyytyä siihen mitä sitä kautta saa.
Tarinasi ei kuulu yksityisille vuokranantajille, vaan sossulle tai seurakunnalle.
Jos et löydä mitään otat yhteyttä johonkin ensi-kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt vasta kävin lukemassa tätä seuraavan kerran. Mut näin mä teen, pistän oikeaa asennetta kehiin ja nytkin rupean täyttämään vuokra hakemusta! :)
En tajua mitä täällä enää mua haukutaan...
Älkää ihmetelkö jos tälläsellä ihmisellä on menny hermot jo näihin tilanteisiin ja tulee tollasta tekstiä. Se johtuu siitä että onnellisuus puuttuu minun elämästä ja oon koittanut jo muutaman vuoden ajan täysillä sitä siihen saada. Se on vain väsymystä ja vajoamista.
Ja vanhempani hyviä... No jaa, eivät vitussa ole. Mä en koskaan omille lapsilleni toivois sellasia vanhempia, perhe-elämää tai muutakaan mitä täällä on ollu. Aivan toisenlaista haluaisin. Kaksi toisiaan rakastavaa vanhempaa, tasapainoista perhe-elämää, lapsia kohtaan näkyvää rakkautta ja rajoja, jottei niillä elämä keikahda mennä kuten mulla. Mä näen että vanhempani ovat osasyyllisiä tilanteeseeni missä nyt olen, oon monta kertaa vannonu... " jos mulla ois vaan ollu toisenlaiset koti-olot " ja uskon et se on oikeesti ihan totta. Sillon tuskin olisin joutunut kiusatuksikaan. Osa vastuu tietysti tekemisistäni myös on mulla, koska minähän se tein vaikka mitä tyhmää. Mutta olin ala-ikäinen, juuri murrosikään päässyt lapsi.
Psykiatriselle osastolle mä en kuulu, vasta kun viimesessä vaiheessa.
Mut oon nyt saanu niin hyviä vinkkejä et eiköhän näillä pitäs asunto löytyä!
t. ap
Vähän jänskättää. Nyt ilmotus laitettu hyvän ohjeen mukaan, saa nähdä tarttuuko kukaan siihen. :))
Toivokaa! <3
Ja oikeesti, mä en oo mikään väkivaltanen ihminen. Vaan ihan kiltti, suloinen tyttö jolla on elämä mennyt vähän päin prinkkalaa. Mutta jonka suunnan se haluaa muuttaa ja tulla terveeksi!
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 11:18"]
En. Kun luin tämän viestin, en koskaan ala vuokraamaan asuntoja, ksoka olen aikuisiällä oppinut pelkäämään kaltaisiasi ihmisiä, joilla on oikeuksia enemmän kuin muillla.
Ja röyhkeyttä.
[/quote]
Myös minä suosittelen käymään terveyskeskuksessa hakemassa psykiatrista apua. Tiedän, että jonot ovat pitkät ja avun saaminen vaikeaa, mutta kyllä ammattilaisen puheille pääseminen on kaiken vaivan arvoista.
Vähän haluaisin tietää taustojasi. Olet kuitenkin jo 18-vuotias, joten olet varmasti jotain tehnyt peruskoulun jälkeen? Asutko pienessä kunnassa vai isommassa kaupungissa? Oletko harkinnut kenties opiskelupaikan hakua ihan uudesta kaupungista? Asunnon saa helpommin, kun omaa opiskelu/työpaikan. Käytätkö paljon alkoholia taikka huumeita? Jos käytät, niin miten olet pyrkinyt parantamaan elämänlaatuasi? Kuitenkin ilmeisesti parempaa elämää haluat, kun omaa asuntoakin haet :)
Itselläni oli myös vaikea lapsuus. Aikuisuuteni alkoi oikeastaan jo 13-vuotiaana. Vanhempani ovat alkoholisteja ja heidän kotinsa ovat hyvinkin huuruisia paikkoja. Itse aloitin käyttämään alkoholia vasta täysi-ikäisenä, itserakennetun korkean (joskus ehkä liiankin korkean) moraalin takia. Itse en ole koskaan hakenut ammattiauttajan apua, vaikka se voisi tehdä minulle hyvää.
Elämänlaatuni parani vasta, kun sain itseni ja vanhempieni väliin monta sataa kilometriä tietä. Useamman sadan kilometrin muutto onnistui sillä, että minulla oli motivaatiota hakea muualle opiskelemaan ja pääsin kouluun sisälle. Sosiaalitoimisto auttoi muuttokustannuksissa. Halvimmalla tietty pääsee, kun ei tarvita isoa muuttoautoa huonekalujen takia. Reppu selkään ja junan/bussin kyytiin.
Olemme tietty kaikki hyvin erilaisia ihmisiä, joten se, mikä auttoi minulle, ei auta kaikille. Tämä oli kuitenkin minun neuvoni sinulle.
Toivotan sinulle ripauksen onnea asunnon saamiseen. Paljon enemmän tarvitset kuitenkin taitoa, jota ihan varmasti saat, kun tosissasi etsit asuntoa :)
Mitä mieltä tästä vanhasta ketjusta?
Asunnon hankinta on juuri nyt erityisen vaikeaa elikkä joku joskus kauan sitten varmasti on helpommin saanut asunnon.