Onko tyhmää erota raskausaikana?

eikä myöskään talon rakennusaikana. Tämä ihan vain siksi, että molemmat ajat ovat parisuhteelle rankkoja, ja niistä on helpompi selvitä, kun eroaminen ei ole vaihtoehto. Se saa molemmat etsimään niitä ratkaisukeinoja tilanteeseen kuin tilanteeseen.



Mäkin olen kyllä sitä mieltä, että tässä olisi tulossa taas yksi turha ero. Te elätte nyt rankkaa aikaa, mutta tilanne toden totta muuttuu ja selkiytyy kunhan lapset vähän kasvavat.



Oletko sä miettinyt mitä tapahtuu eron jälkeen? Millasita elämäsi on silloin? Entäs sitten kun kuvioihin tulee uusperhehässäkät sun muut. KÄypä vähän lukemassa tuolta " keskustelua yhteis - ja yksinhuoltajuuseta sekä uusperheistä" -palstalta millaista auvoa se on.



Mä kyllä neuvoisin lämpimästi yrittämään vielä. Tai laittamaan koko tilanteen katkolle. Mua on ainakin välillä helpottanut ihan sekin, että kun on ollut hankalaa ja ihan liikaa asioita päällekkäin, niin olen vain jättänyt jotkut asiat vähäksi aikaa vatvomatta ja ummistanut niiltä silmäni. Kun monet pienet asiat ja riidat parisuhteessa on loppujen lopuksi ihan yhtä tyhjän kanssa, täysin turhanpäiväisiä.

Suosittelisin yrittämistä vielä minäkin.



Raskausajan ja imetysajan hormonihuurut eivät ainakaan itselleni olleet sellainen tila, jossa olisi ollut hyvä tehdä kauaskantoisia päätöksiä.

kaksin käsin (avokkailla) päin näköä. Esikoisen nähden tietysti :(((.

Tekeepä mieleni vetää itseni kaulakiikkuun.

ap

Mieskään ei esim. eilen illalla yhtään mitään sanonut, vaikka aikaa olisi ollut lasten mentyä nukkumaan. Sama toissailtana.

Nytkin leikkii lasten kanssa ja varmaan taas nukkumaan menon jälkeen uppoutuu töihinsä. Kätevää.

En jaksaisi tätä paskaa enää!! ap

Epätoivoiselta tuntuu taas :(.

karjuin perheelle koko raskausajan, ja miehessä oli vaan vikaa vikaa ja

vikaa, ja kukaan ei ymmärtänyt mitään ja kaikki vaan ahdisti ja ärsytti.

Älä odota mieheltäsi mitään, anna sen olla rauhassa, ja elä itse omaa elämääsi niin hyvin kuin voit, ole itsellesi kiltti ja anna aikaa, kuuntele itseäsi, ja juttele omista tunteistasi jonkun hyvän ystävän kanssa joka sinut tuntee, ja joka jaksaa kuunnella. Ja ymmärtää miksi sinusta tuntuu siltä kun nyt tuntuu. Elämä jatkuu, ja tää nuorin on sinulla vielä 18 vuoden kuluttuakin, ja se on todella pitkä aika. Pienistä lapsista on pienet huolet, ja isoista 100 kertaa rankemmat, paremmin menee kun on joku toinen joka lapsia rakastaa ja jolle kertoa päivittäin kaikki asiat mitä lapset on tehneet, joku jonka kanssa jakaa kaikki. Vaikka se nyt tuntuukin kerrassaan ärsyttävältä, on se kuiteskin valinnut sut maailman kaikkien naisien joukosta ja se rakastaa sua. Ja se on paljon se. Älä sinä tuhoa ja nujerra sitä ihmistä, sekin on joskus ollut se äidin pieni poika, enkä tiedä kasvaako ihmiset koskaan aikuisiksi, ainakaan se pieni sisäinen lapsi. Voimahaleja, ja kaikkea parasta teille ap.

Miten jotkut voivat riidellä niin rajusti, että mäiskivät toisiaan lasten edessä?? Ehkä silloin todella kannattaisi miettiä avioliiton jatkamista pariin kertaan...

Minulla ne ainakin vaikutti niin kauan kuin imetystäkin riitti. Sanoisin että ennen kuin olet taas oma itsesi niin ei kannata erota.

Vierailija:

---- ja juttele omista tunteistasi jonkun hyvän ystävän kanssa joka sinut tuntee, ja joka jaksaa kuunnella. Ja ymmärtää miksi sinusta tuntuu siltä kun nyt tuntuu. ---------

Vaikka se nyt tuntuukin kerrassaan ärsyttävältä, on se kuiteskin valinnut sut maailman kaikkien naisien joukosta ja se rakastaa sua. Ja se on paljon se. --------

Voimahaleja, ja kaikkea parasta teille ap.

sieni ja ajatusteni kanssa pitkään :(.

Mutta iso osa ongelmaa on se, kun ei tunnu rakastavan, eikä se valintakaan niin itsestään selvä ollut. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että päin helvettiä alun perinkin tuomittu menemään tämä juttu.

Kiitos.

Oletko miettinyt sitä, että olet raivareillasi ja riehumisellasi ehkä loukannut miestäsi niin että hän on aivan lukossa. Meillä erään erittäin pahan riitelyn päätteeksi mies melkein itki ja sanoi miksi minä aina loukkaan häntä sanallisesti niin pahasti sillä hän ei koskaan loukkaa ja hauku minua. Oikeassa hän oli. Olen verbaalisen riitelyn ja loukkauksen mestari. Meillä riidat menee niin että mitä jäkätän jäkättämistäni ja haukun siinä sivussa kaiken aivan paskaksi ja mies on hiljaa ja sitten kun mitta täyttyy sanoo kerran pahasti ja häipyy muualle rauhottumaan. Itse olen kolmen lapsen äiti ja yritän todella hillitä itseäni raivareilta.

Vierailija:

Miten jotkut voivat riidellä niin rajusti, että mäiskivät toisiaan lasten edessä?? Ehkä silloin todella kannattaisi miettiä avioliiton jatkamista pariin kertaan...

Vierailija:

Oletko miettinyt sitä, että olet raivareillasi ja riehumisellasi ehkä loukannut miestäsi niin että hän on aivan lukossa. Meillä erään erittäin pahan riitelyn päätteeksi mies melkein itki ja sanoi miksi minä aina loukkaan häntä sanallisesti niin pahasti sillä hän ei koskaan loukkaa ja hauku minua. Oikeassa hän oli. Olen verbaalisen riitelyn ja loukkauksen mestari. Meillä riidat menee niin että mitä jäkätän jäkättämistäni ja haukun siinä sivussa kaiken aivan paskaksi ja mies on hiljaa ja sitten kun mitta täyttyy sanoo kerran pahasti ja häipyy muualle rauhottumaan. Itse olen kolmen lapsen äiti ja yritän todella hillitä itseäni raivareilta.

tua. Toivottomalta tuntuu.

ap

Vierailija:

Minulla ne ainakin vaikutti niin kauan kuin imetystäkin riitti. Sanoisin että ennen kuin olet taas oma itsesi niin ei kannata erota.

Mutta ei kuitenkaan muuta niitä perusasioita, esim. ettei mies kykene näyttämään tunteitaan (paitsi pahassa kun tarpeeksi ärsyyntyy) ja minä kaipaisin jotain parisuhteeltakin.

Jos hänkin on onneton, kannattaisiko teidän ottaa aikalisä? Onko mitenkään mahdollista, että mies muuttaisi vaikka vuokralle jonnekin lähelle? Näkisitte päivittäin vaikka muutaman tunnin (miehen työpäivän jälkeen) niin, että mies olisi teidän kotona lasten kanssa ja tutustuisi uuteen tulokkaaseen. Kun suurimmat kuohut olisivat laantuneet, pystyisitte ehkä keskustelemaan riitelemättä, miten jatkatte...

En tiedä millä viikolla ole, mutta koittakaa nyt vaan kokoperhe joteskin kestää, päivän kerrallaan, tai edes iltaan asti. Mä oon läpikäyny ton helvetin, ja myöhemmin mietin miten sitä voi olla sellasessa umpisolmussa ettei missään näy mitään järkeä, syytä, mitään, ja kyllä siitä sitten kuiteskin selviää. Sun nyt pitäs päästä juttelemaan, tuntikausiksi jonkun kanssa, joka vaan kuuntelisi, ja saisit purettua edes vähän sitä pahaa mitä sun sisällä on ihan liikaa, sinä olet antanut itsestäs mielettömän paljon voimia, ja kaikkea kun olet jo tehnyt 2 lasta, ja tää kolmas vie sulta kaiken sen ja enemmän kun mitä sua on jäljellä, ja kyllä te siitä toivutte, mutta ole itselles kiltti älä vaadi mitään, sun ei tarvitse olla mikään yli ihminen, kun nyt vaan pysyttelet hengissä, ja koitat jaksaa halia sun perhettä, siitä saa uskomattomasti voimaa.

odottaa, että kaikki vain loksahtaa kohdalleen tai jotain.

Aina kun puhutaan aiheesta, vakuuttelee hyviä aikeitaan ja lupaa kiinnittää tiettyihin asioihin huomiota, mutta niin ei vain sitten ikinä oikeasti tapahdu :(.

Ja sitten ostelee jotain lahjoja tmv., mikä minua ärsyttää, koska en halua materiaa ja lahjuksia, vaan " läheisyyttä ja lämpöä" .

Kai sekin on tapa osoittaa kiintymystä, mutta ehkä olemme sitten vain liian erilaiset.

ap

Vierailija:

mutta ole itselles kiltti älä vaadi mitään, sun ei tarvitse olla mikään yli ihminen, kun nyt vaan pysyttelet hengissä, ja koitat jaksaa halia sun perhettä, siitä saa uskomattomasti voimaa.

hengissä pysymiseen ja kohtelen kaltoin esikoistakin :((. Tuntuu että ehkä se olen minä jonka pitäisi painua jonnekin helvettiin muita kiusaamasta.

Eikö mies huomioi sua tarpeeksi vai mikä? Kuinka paljon olet jutellut asiasta muiden naisten kanssa? Naisten, joilla pieniä lapsia. Kuule, ei sitä monessakaan perheessä niin hellää ole. Minun ystäväni ainakin kaikki (myös minä) valittelee sitä, että alkusuhteen huumasta ei ole mitään jäljellä. Mies ei huomioi, ei helli, ei sano kauniisti... Mutta kyllä naisetkin ovat muuttuneet: jäkättäjiksi ja nipottajiksi, väsyneiksi arjen raatajiksi.



Meillä mennyt jo pitempään huonosti, ei riidellä mutta ei rakastellakaan. Pystytään juttelemaan asiasta ja ollaan molemmat samaa mieltä, että me pystyään yhdessä, kun me kerran TAHDOMME. Jos olemme vaikka 50 vuotta yhdessä, niin jos siitä on esim. 10 vuotta huonoa aikaa, niin se on vasta viidesosa.



Tsemppiä! Olisi oikeasti hyvä vähän avartaa maailmaa ja huomata, että tuollaista se pikkulapsiarki on monella. Mutta lopettakaa nyt ihmeessä se toisten lyöminen.



t. se, joka tuossa jo aiemmin ihmetteli teidän lätkimistä

olleet tavat ja käytännöt eli kuvion miten asiat ratkotaan miten riidellään etc. Olen yli 40 v ja meillä on tuttavapiirissä parikymmentä perhettä, joissa eri ikäsiä lapsia, ja voin vakuuttaa että missään perheessä ei miehellä ole kykyä puhua tunteistaan, eikä hirveesti antaa sitä läheisyyttäkään, se on aika lailla olemassa vain naisilla. Sun miehes varmaan toimii niinkuin sen perheessä on toimittu, sillä ei ole mitään muuta tapaa selvitä tästä. Se ei voi olla eri ihminen kun se on, ja kyllä se silti sua rakastaa mielettömästi, se saa kestää kaiken lisäksi sen kauhun et miten sä tästä selviät. Miten se pystyy edes ymmärtämään miten sä olet sellanen kun nyt olet, se on menny naimisiin ihan eri ihmisen kanssa, eikä se voinu mitenkään kuvitella kuinka paljon ihminen muuttuu raskausaikoina. Älä nyt hermostu mut sun on pakko päästä puhumaan sun tuntemuksista jollekin, älä patoa kaikkea sisälle, ja älä vedä teidän lapsia tähän nyt, ne muistaa sen pahimmassa tapauksessa lopun ikäänsä, miten kamalaa teillä oli kun odotit tätä vauvaa. Ja joo mun mies muutti pois pariks kuukaudeks, eikä se helpottanu ollenkaan, vaan tulin entistä hirveemmäks itselleni ja lapsilleni. Pystyiskö esim sun äiti tai joku tulla pitään susta huolta, ja antaa aikaa sulle olla rauhassa ja hoitais kotityöt sun puolesta?

Vierailija:

Älä nyt hermostu mut sun on pakko päästä puhumaan sun tuntemuksista jollekin, älä patoa kaikkea sisälle, ja älä vedä teidän lapsia tähän nyt, ne muistaa sen pahimmassa tapauksessa lopun ikäänsä, miten kamalaa teillä oli kun odotit tätä vauvaa. Ja joo mun mies muutti pois pariks kuukaudeks, eikä se helpottanu ollenkaan, vaan tulin entistä hirveemmäks itselleni ja lapsilleni.

Miten teillä elämä sujui, kun mies palasi takaisin?