Uurnan lasku, kertokaa miten toimitaan
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Onko tapana järjestää jotain kahvittelua uurnan laskemisen jälkeen?
Tänä riippuu siitä, että kuuluuko vainaja kirkkoon. Jos ei kuulu, niin mitään siunausta ei ole ennen uurnanlaskua.
Me pidettiin pieni kahvihetki paikallisessa kahvilassa, kun kaikki ei päässeet siunaustilaisuuteen.
Ihan voi itse päättää.
Vierailija kirjoitti:
Ei herkkiä omaisia ja läheisiä paikalle. Tuhkapurkki voi aiheuttaa ahdistuksen ja paniikin osalle. Huutoa, itkua, panikointia. Herkälle olisi parempi kotona ja joku tukena tms. Tai ei tiedä koska on tuhkaus.
Joo. Parempi vaan kertoa kaikille, että vainaja lähti pitkälle reissulla vaikkapa Thaimaahan. Ei tule varmaan koskaan takaisin. Näin kukaan herkkis ei järkyty.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt nykyistä käytäntöä. Erityisesti riipaisee siunaustilaisuudesta poistuminen, kun arkku (ja vainaja) jäävät yksin alttarille ja saattoväki kävelee pois. Miksei ja uurnaa voisi siunata ja laskea saattoväen kesken leposijaansa?
Säästyisi valtavasti rahaa, saattajat olisivat paikalla, ekologisuudesta puhumattakaan.Toimintatavan voi itse valita. Minä en halunnut, että mieheni arkku kannetaan autoon (tuhkaus toisella paikkakunnalla) vaan se jäi alttarille. Hautaustoimisto toimitti kukat sukuhaudalle. Näistä voi etukäteen sopia.
Tarkoitatko siis, että vainaja tuhkattaisiin ja tuhkat uurnaan, ja sitten se tuhkauurna olisi alttarilla siunaustilaisuudessa. Pappi siis siunaisi tuhkan. Tämä ei ole pappien etiikan mukaista, tuhkaa ei siunata.
En tiedä myöskään, mikä siinä tulisi halvemmaksi. Vainaja joka tapauksessa tuhkataan arkussa. Eli arkku on kumminkin oltava ja mikään halvempi pahvi- tai kangasarkku ei siihen kelpaa, koska arkulla on oltava riittävä paloarvo. Vainaja ei syty ilman sitä arkkua.
Eli joka tapauksessa ensin tarvitaan arkku ja sen kuljetus krematorioon. Ja sitten on oltava se uurna, johon tuhkat laitetaan ja omaiset tai hautaustoimiston väki hakee sen pois.
Kaikesta muusta niiden lisäksi tulevasta rahan arvoisesta päättävät omaiset itse. Siunaustilaisuus voi olla hyvin vaatimaton tai sitä ei ole pakko järjestää ollenkaan. Kuolinilmoituskaan lehdessä ei ole pakollinen. Kukkiakaan ei ole pakko olla tai ne voi vaikka kerätä luonnosta jos on kesä. Kaiken sellaisen saa määrätä itse.
Miten se nimenomainen uurnan lasku maahan tapahtuu? Onko siinäkin apuna kantoliina kuten arkkuhautauksessa, montako ihmistä siinä on toimimassa ja kuinka syvä uurnalle tarkoitettu kuoppa on?
Vierailija kirjoitti:
Miten se nimenomainen uurnan lasku maahan tapahtuu? Onko siinäkin apuna kantoliina kuten arkkuhautauksessa, montako ihmistä siinä on toimimassa ja kuinka syvä uurnalle tarkoitettu kuoppa on?
Uurnassa on naru, jonka avulla uurna lasketaan. Voi tehdä yksin tai kaksin. En muista kuopan syvyyttä, kaksi uurnaa olen veljeni kanssa laskenut.
Isämme kuoli yliopistollisessa sairaalassa 200 km päässä kotoamme. Isä halusi tuhkauksen ja hän toivoi, ettei hänen arkkuaan ajella sairaalasta kotipaikkakunnalle ja sieltä siunauksen jälkeen uudelleen 200 km päähän tuhkattavaksi (meillä ei siis ole krematoriota, vaan lähin on 200 km päässä). Niinpä hänet tuhkattiin kuolemansa jälkeen ja tuhkauurna siunattiin sekä haudattiin läheisten läsnäollessa. Se oli kaunis tilaisuus, vaikka poikkesikin ns. normaalista.
Senkun nakkaat tuhkat hautaan, se on jo kuollut
kätkijä kirjoitti:
Minulla oli läheisen uurnanlasku. Kuulin työtoveriltani, että se on hyvin karu tilaisuus, kuten ylläolevistakin voi päätellä. Päätin pitää pienen hartauden tuossa tilanteessa, kyseessä on kuitenkin läheisille tärkeä tilanne. Netistä löytyy evl-sivuilta Maahan kätkemisen opas http://www.evl.fi/kkh/to/KJM/toim-kirja/05c_maahan_k796atk.pdf, jota voi käyttää soveltaen.
Ihan turha alapeukuttaa täysin selvää faktaa. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4b1dcd2b-64ff-42cd-bf1a-a45493092479….
Kristillisen kirkon opetuksen mukaan vainaja on läsnä siunaustilaisuudessa. Hautauskaava menee "maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälkeen tuleman". Miten tuo toteutuu tuhkan kohdalla?
Huom! En sano että olen samaa mieltä, mutta tuo on käytäntö.