Uurnan lasku, kertokaa miten toimitaan

Vierailija kirjoitti:

Meillä näin: minä hain uurnan kappelilta/krematoriolta ja lähiomaisten kanssa kävimme laskemassa sen valmiiksi kaivettuun kuoppaan sukuhautaan. Itse lapioimme kuopan kiinni. Ei henkilökuntaa paikalla eikä kellojen kuminaa. Hautajaiset oli siis vietetty jo edellisenä viikonloppuna. Tämä sopi meille oikein hyvin, ei niitten virallisten hautajaisten jälkeen siinä kaipaa enää mitään suuria seremonioita.

Se jäi ehkä vähän ihmetyttämään, että joku sanoi muistaakseni jossain vaiheessa, että kappelissa arkulle lasketut kukat seuraisivat sitten uurnaa haudalle. Näin ei ollut, kukat oli hävitetty hautajaisten jälkeen. En tiedä olisivatko ne edes säilyneet seuraavaan viikkoon. Mutta tuntui vähän turhalta se, että siunauksen lopuksi lasketut kukat olivat siis arkulla noin 5 minuuttia, sen jälkeen niitä ei nähty vaan ne hävitettiin. Jos olisin tuon tiennyt, niin olisin voinut harkita niiden viemistä haudalle jo ennenkuin uurna laskettiin, esim hautajaisten jälkeisenä päivänä. Niin kauniita ne olivat osanottoineen.

Kyllä hautaustoimisto vie kukat hautapaikalle siunaustilaisuuden jälkeen, jos näin erikseen sovitaan. Perivät siitä varmaan pienen korvauksen. Näin ainakin meillä, siunaus ja sukuhauta Hietaniemessä.

Uurna monttuun ja se siitä.

Kyllä uurnan laskukin maksaa, ts. Seurakuntayhtymä laskuttaa haudan avaamisesta. Se uurnaa varten avattu aukko on noin 30 cm leveä, lieriönmuotoinen kuoppa.

Meillä: Suntio luovutti uurnan ja siirryttiin haudalle. Väkeä oli kohtalaisesti, siunausta ei järjestetty kun vainaja ei kuulunut kirkkoon. Lähiomainen laski uurnan ja toinen täytti kuopan. Halukkaat laskivat kukat haudalle. Tämän jälkeen siirryttiin muistotilaisuuteen, missä kahvitarjoilu.

Sukulaiseni oli siunattu sillä paikkakunnalla, jolla asui. Halusi tulla haudatuksi sukuhautaan lapsuuden paikkakunnalle. Tällä paikkakunnalla siis uurnan lasku.

Tilaisuus meni uskonnollisen kaavan mukaan erään sukulaisen vetämänä. Ainakin laulettiin pari laulua ja kukkakimput laskettiin, kun uurna oli peitetty.

Kahvit oli tilaisuuden jälkeen erään sukulaisen kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uurnan laskukin maksaa, ts. Seurakuntayhtymä laskuttaa haudan avaamisesta. Se uurnaa varten avattu aukko on noin 30 cm leveä, lieriönmuotoinen kuoppa.

Lisäksi pitää myös lunastaa uurnahautapaikka, jos ei ole ennestään olemassa hautapaikkaa, johon uurnan voi haudata.

Vierailija kirjoitti:

Seurakunta hoitaa sen kuopan kaivuusta, hautaustoimiston edustaja tuo uurnan paikalle, sinne haudalle, jossa lähiomaiset odottavat. Uurna lasketaan ja jokainen omainen lapioi vähän hiekkaa päälle. Tilaisuus päättyy. Omaiset joko menevät kahville tai eivät. Seurakunta hoitaa kuopan täyttämisen.

Ehkä jossain päin Suomea näin, mutta Helsingissä uurnat luovutetaan krematoriosta omaisille tai sitten suntio/vahtimestari vie uurnan hautapaikalle. Ei siinä vaiheessa välttämättä hautaustoimistoa enää tarvita.

Omaiset siis odottavat joko haudalla tai sitten  kantavat uurnan itse. Kaikilla paikkakunnillahan ei krematorioita ole, niin siellä sitten hautaustoimisto ilmeisesti kuljettaa.

Uurnan laskusta on jo hyvin selkeästi kerrottu ja mitä tapahtuu. Lisään vain sen, että ainoastaan mielikuvitus on rajana millaisen tilaisuuden uurnan laskusta haluaa tehdä. Ainoa, joka tekee tiukat rajat, on seurakunta. Siunaustilaisuus on yksi ja ainoa tilaisuus, johon tulee pappi mukaan. 

Mieheni uurnan laskuun en saanut mieheni sisaruksien tahdosta osallistua ollenkaan, joten heillä oli sitten mieheni äidin suvun puoleinen suku kokonaisuudessaan "bilettämässä" seurakunnan tiloissa ja laulelemassa virsiä. Syytä kieltoon en vieläkään tiedä ja se nolotti myös seurakuntaa, mutta kaikkea saa niihin pippaloihin ihan rauhassa kehitellä. 

Isäni uurnan laskuun otimme vain läheiset osaa puolisoineen ja lastenlapsineen. Äitimme tahdosta meillä oli vanhempieni kodissa lounas ja kahvit. Äitimme oli todella kyltymätön isän muistotilaisuuksien järjestämisessä muutenkin ja piti puhaltaa peli poikki, että jossakin vaiheessa pitää isä kulta antaa rauhassa jo levätä-.

Olin tänä syksynä ensimmäisen kerran elämässäni uurnan laskussa mukana (tapahtui Tampereella, Teiskon kirkossa). Siellä mentiin kirkkoon ensin. Meitä oli ihan lähimmät sukulaiset ja pari ystävää. Uurna oli kirkossa siellä ihan edessä pöydällä ja sen toisella puolella paloi kynttilä ja toisella puolella oli maljakossa jotain kukkia. Seurakunnan puolesta oli tosi ihana rouva siellä, ja hän kertoi, että on meidän omaisten päätettävissä että millainen se hetki on. Sitten kertoi sen koko homman, että miten toimitaan muuten. Ja lupasi laulaa meidän kanssamme, jos halutaan laulaa jokin irsi. Yhdessä sitten laulettiin Maa on niin kaunis. Ei me omin päin oltaisi saatu varmaan laulua aikaiseksi. Sitten, kun oltiin oltu tarpeeksi kirkossa, isoveljeni otti uurnan ja se rouva laittoi jostain kellot soimaan. Mentiin haudalle ja veli laski uurnan sille tehtyyn pyöreään hautaan. Porukalla lapioitiin hauta täyteen. Hetken juteltiin sen rouvan kanssa. Sitten hän jätti meidät sinne hautapaikalle, kun alettiin laittaa kynttilöitä.

Jostain muualta olin aiemmin kuullut, että uurna vaan haetaan jostain kopista ja sitten mennään haudalle ja laitetaan purkki hautaan ja se on siinä. Mutta meillä oli kyllä ihan ihana tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Onko tapana järjestää jotain kahvittelua uurnan laskemisen jälkeen?

Pyysin isäni uurnanlaskun jälkeen kahville ne ihmiset jotka olivat mukana, sisko, veli, tämän vaimo ja pari serkkua. Juotiin kaffit meillä ja muisteltiin vainajaa. Lämminhenkinen tilaisuus, olisi ollut ikävä vain mennä kotiin yksin.

En oo ollut uurnaa laskemassa. aMutta voisin kuvitella, että olis tosiaan mukava juoda kahvit jossain niitten kanssa, jotka sitä uurnaa on laskemassa.

Uurnan laskuun osallistuvat vain lähiomaiset. Tapana ei ole enää kahvitella, koska tarkoitus ei ole enää järjestää uusia hautajaisia. Siunaustilaisuudessa on ruokailu ja kahvit.

Meillä on ollut tapana mennä uurnanlaskun jälkeen muistolounaalle johonkin tasokkaaseen ravintolaan pitkän kaavan mukaan viineineen päivineen. Siis vain aivan lähiomaiset. Ovat olleet mukavia tilaisuuksia, eivät kuitenkaan mitään ryyppyjuhlia. On muisteltu vainajaa, hänen lempiruokiaan ja - juomiaan.

Ei itkujuhlia! Seurakunta hoitaa kaiken. Ei kuollut ketään kaipaa viereensä suremaan eikä teistä välitä.

Uurnanlaskussa suntiolla ei ole muuta tehtävää kun ottaa vieraat vastaan ohjata käytännöissä ja hautapaikalle ja varmistaa että uurna peitetään. Kaikki muu ohjelma on omaisten käsissä. Jos tilaisuus on nopea ja karu se on koska olette tehneet siitä sellaisen. Olen kuullut aikojen saatossa vaikka minkälaisia värssyjä lauluja ym. omaisten esittämänä. Jos haluatte ohjelmaa tilaisuuteen keksikää sitä. 

Olen ollut kahdessa uurnahautauksessa. Tuhkaus on tehty valmiiksi, ja tuhkauurna on siunattu ulkona lähellä hautaa. Samalla kertaa siis siunaus ja uurnan lasku.

Tuntuu fiksummalta vaihtoehdolta kuin kaksi eri kertaa.

Kannattaa muistaa, että tuhkalle on muitakin vaihtoehtoja kuin hautaaminen.

Varmaan ihan ok, mutta mielestäni on vähän erikoista, että tuhka siunataan, mutta tyylillään kukin. Ymmärrän paremmin, että vainaja siunataan ennen tuhkausta, maasta olet sinä tullut, maaksi jälleen.

Kapinoida voi rauhassa mutta suntio on seurakunnan työntekijä ja hänellä on tehtävänä katsoa että uurna tulee maahan haudatuksi ja myös auttaa tarvittaessa omaisia mutta jos tunkeilee liikaa se ei ole myöskään hyväksi. Suntiona olo vaatii "pelisilmää" tilanteelle. Itse autan vasta sitten kun näen ettei siitä muuten tule mitään. Mikä siinä papissa on niin erikoista jos hänen ohjeensa on sallitumpia? 

Suntio on kirkon ja seurakunnan palvelija vahtimestari ja talonmies siivooja lvi puolen osaaja haudankaivaja ja mitä tahansa. Eli kirkon toiminnan kannalta välttämätön monitoimihenkilö.

Suntion tehtävänä on hoitaa kirkkoa sisä ja ulkopuolelta valmistella tilaisuuksia järjestellä tilailla tarvikkeita ym hän pystyy myös olemaan myös portsarina ohjaamassa ihmisiä sisään tai ulos tapahtumissa messuissa ja esim konserteissa. Opastamassa arkunkantajia ja uurnan maahanlaskussa. Opastamassa hääparia tai kasteperhettä ja monessa muussa asiassa. Suntio voi myös toimia avustajana ehtoollisen jaossa ja lukea tekstejä ja laulaa. Voi pitää jopa jumalanpalveluksen jos pappi on estynyt. Jokainen kirkko on erilainen ja se ympäristö määrää mitä rooleja suntiolla on. Yleensä kirkoissa on vakituisia suntioita mutta sitten on olemassa myös ns kiertäviä suntioita joiden osaamistaso on vieläkin korkeammalla koska pystyvät toimimaan monenlaisissa ympäristöissä. Tulevat tarvittaessa paikalle ja ottavat hommat haltuun. Uurnanlaskussa suntion tehtävä on ottaa omaiset vastaan luovuttaa uurna johdattaa ihmiset haudalle ja tietysti kertoa mitä tapahtuu koska monesti sitä kysytään. Uurnanlasku on hyvin nopea ja pienimuotoinen tilaisuus. Virsiä voi omaiset laulaa tai muuta ohjelmaa järjestää mutta suntio yleensä poistuu paikalta kun uurna on peitettynä maahan. Itsellä on tapana lukea jos omaisille sopii pieni rukous samalla kun uurnaa lasketaan.  Suntion työ vaatii pelisilmää ja ihmistuntemusta.