Anoppi sai minut tänään aivan sanattomaksi.
Ihmettelin, kun hän ei ollut Isänpäivän jälkeen pitänyt mitään yhteyttä. Normaalisti soittelee tai tekstailee ainakin kerran viikossa.
Tänään soitin hänelle. Hän oli kylmän oloinen ja nihkeä. Päätin mennä suoraan asiaan ja kysyin onko jokin hullusti. Niinpä anopin sana-arkun kannet aukesivat ja sain semmoisen ryöpyteksen että oksat pois. Hän oli loukkaantunut, kun minulle ei kelpaa mikään. Suurin syy hänen vihoitteluun oli se, kun olin käyttäynyt törkeästi heillä päivällispöydässä Isänpäivänä. Hän oli kysynyt minulta ennen ruokailua haluanko punaviiniä vai vissy-vettä. Sanoin, että voin ottaa molempia. Anoppi katsoi minua oudosti, mutta mitään sanomatta palasi keittiöön. Kun saimme kutsun ruokapöytään, hän oli kaatanut minulle lasin täyteen punkkua. Viinilasin vieressä oli 1,5 litran pullo vissyä. Pelkkä pullo. Joten, vaivihkaa (tai omasta mielestäni vaivihkaa) menin kaapille ja otin sieltä lasin, että saisin juoda ruoan kanssa myös vissyä.
Tästä minun käytöksestä anoppi oli suuttunut ja sen takia ei halua kuulla minusta vähään aikaan. En osanut sanoa tuohon mitään, joten puhelu loppui siihen.
Olenko minä todella käyttäynyt anoppia kohtaan loukkaavasti?!
Kommentit (23)
Ehkä hän halusi, että sinä haet itse tai vähän autat tarjoilussa ja yritti vihjailla kysymyksellään.
17 kiteytti omat ajatukseni niin hyvin, ettei minulla oikeastaan ole muuta lisättävää paitsi se, että millaisessa anoppilassa ollaan oman lähiporukan kesken noin etikettisidonnaisia ja paskantärkeitä? Onko kyseessä luksusravintola? Pelkäsikö anoppi, että yksi tähti revitään seinästä moukkamaisen miniän takia?
En vaan mitenkään voi käsittää anoppisi käytöstä.
Jos vieras menisi kaapilleni, en suuttuisi hänelle vaan moittisin itseäni unohduksesta emäntänä. Aina laitetaan pöytään vaihtoehdot ja lasit että kukin ottaa mitä haluaa ja viiniä+vettäkin saa.
Onneksi ei meilläkään ole jäykkää sukua kummallakaan, eikä niin yksityisiä koteja etteikö anoppilassa voisi itseäänkin palvella tarvittaessa.