Perheväkivallan vähemmän puhuttu puoli...
Arkaan aiheeseen haluaisin kajota...
Ensiksikin haluan todeta, että perheväkivalta, sekä fyysinen, että henkinen, ovat kamalia asioita, eikä kukaan ansaitse joutua niiden uhriksi. Ja sen, että väkivallan tekijä on aina sairas ihminen, joka tarvitsee hoitoa nopeasti!
Aloitukseni tarkoitus on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, ettei hakkaaja aina ole se ainut sairas ja oikeastaan uhrikaan näissä tilanteissa. Olen syystä tai toisesta joutunut elämäni aikana seuraamaan useaa perhetilannetta, sekä sisältä, että muuten tosi läheltä, joissa on ollut rajua perheväkivaltaa, joka on vaikuttanut todella pahasti myös lapsiin, peitelty hyvin, ja jota on pahimmillaan jatkunut vuosikausia. " Normaalit" kriteerit aika hyvin täyttäviä tilanteita siis.
Ja useammassa kuin yhdessä tai kahdessa näistä tapauksista nainen on ollut tilanteessa myös hyvin syyllinen! Ja ennekuin älähdätte, lukekaa mitä tarkoitan!
Perhe 1. Pahoja alkoholi-ongelmia, mies väkivaltainen, hakkaa humalapäissään vaimoa. Vaimo juo myös ja joka ikinen kerta kun viinaa saa, alkaa armoton vittuilu. Siis loppumaton, Haukkumista, haukkumista, haukkumista, huutoa, raivoamista, vaikka tuntien ajan kunnes tulee turpaan. Seuraavana päivänä soittelua ystäville ja sukulaisille, itkua hakatuksi tulemisesta. Suhde jatkuu loputtomiin. Ja hakkaamiset. Ja lasten hirveä pelko.
Perhe 2. Mies käyttää rajua henkistä ja väliin myös fyysiseksi yltyvää väkivaltaa vaimoon sekä lapsiin. Nainen provosoi miestä lähes tiedostamattomasti. Kun tulee paskaa niskaan, vaimo soittaa ystäville ja sukulaisille, itkee, haukkuu miestä heille tuntikausia, lähtee kotoa päiviksi lasten kanssa, jotka siis koko ajan seuraavat tilannetta ja kärsivät tosi paljon. Lisää lapsia syntyy koko ajan. Tämäkään nainen ei lähde lopullisesti, vaikka tilanne jatkuu aina vaan.
Kummassakaan tapauksessa ei käydä terapiassa, ei puhuta asioista, ei kysymällä saa selvää vastausta, esim. siihen mistä mies suuttuu, miten voisi sitä välttää. Kun ehdotetaan jättämään, on tuhansia syitä miksi ei voi. Ja se tärkein: mies on ainoa syyllinen, sairas ja vika hänessä.
Niin onkin, mutta kyllä on naisessakin vikaa. Nämä edellä esittämäni perhemallit olivat summattuja yhteenvetoja tuntemistani tapauksista ja kaikkia yhdistää naisen ilmiselvä NAUTINTO uhrin osasta. Se kuulostaa kamalalta, mutta on mielestäni totta. Siinä missä mies on sairas, kun tekee väkivaltaa, myös nainen saattaa olla sairas, hakeutumalla jatkuvasti uhrin rooliin, lypsämällä sääliä, pääsemällä näin huomion keskipisteeksi. Heillä on tavallisesti tietyt tahot, joiden puoleen käännytään kun on taas kaikki sekaisin ja ollaan säälittäviä. Hakkaava mies on siis tavallaan uhri myös. Hän on samassa oravanpyörässä toisella tavalla sairaan naisen kanssa.
Nämä naiset ovat lapsilleen ihan yhtä vaaraksi kuin se pahoinpitelijäkin, lapsia usein käytetään juuri välineinä säälinhaussa, samoin raskaaksituloa jne.
Onko muut huomanneet tätä? En yritäkään väittää, että tämä olisi jokaisen väkivaltaperheen " resepti" , sitä se ei todellakaan ole, mutta joidenkin taatusti on! Se on yököttävän sairasta, mutta silti totta!
Mielipiteitänne?
Kommentit (53)
En missään nimessä sano, että kukaan ansaitsee tulla hakatuksi, jos vittuilee tarpeeksi! Mutta ihminen saattaa olla hyvin tietoinen, että tulee hakatuksi, jos vittuilee, ja jos silti jatkaa sitä, niin eikö silloin vika ole omassa itsessäkin? Huom. kun nainen täysin selkeästi on tietoinen, mitä on tulossa?
Ja satun tietämään, että häpeä ja lapsuudesta johtuvat itsetunto-ongelmat ovat monesti suurena syynä siihen, että nainen ei lähde. Mutta kun minä en nyt puhukaan niistä naisista. Puhun naisista, jotka todella tietoisesti pahentavat omaa tilannettaan omilla teoillaan ja valinnoillaan. Ja väkivaltatilanteiden väistämätöntä päätymistä siihen, että nainen kertoo siitä itseään säälivään tyyliin muille ihmisille, näkee vian vain miehessä, mutta ei lähde tai tee koskaan mitään parantaakseen tilannetta! Tällainen nainen on yleensä hyvä manipuloimaan ihmisiä, saamaan heidät siihen uskoon, että hän on pelkkä uhri. Tottakai sitä on vaikeaa erottaa, kuka on tällainen, ja kuka on muuten loukussa, mutta kuten sanottu, olen nähnyt näitä tilanteita liikaa voidakseni uskoa naisten syyttömyyteen aivan täysin joissakin tapauksissa.
Ihminen voi olla sairas sitenkin, että kerjää huomiota ja sääliä loputtomasti ja tällaiselle ihmiselle väkivaltainen ja hankala puoliso on juuri ideaali kumppani!
Ihan tottako kukaan muu ei ole koskaan tällaista ajatusta päähänsä saanut?
Uhrin osa tuntuu olevan hänelle elämäntehtävä. Vika ei muka ole koskaan hänessä itsessään, vaikka pidempään häntä seuranneen ulkopuolisen mieleen tulee, että hän on itse osallisena aiheuttamassa vaikeuksiaan. Hän on saanut vaikeuksiaan liioittelemalla itselleen monenlaista tukea ja apua, mutta esimerkiksi ystävyys- tai työsuhteet eivät kestä koskaan kauan, koska hän ei pysty pitämään lupauksiaan. Häntä auttaneet pettyvät lopulta aina.
Tunnen kaksi naista, jotka ovat olleet miehensä hakkaamia, vuosia. Lopulta erosivat - ja mitä löytyi molemmissa tapauksissa tilalle alta aikayksikön? Väkivaltainen mies eli turpiin tuli taas kerran.
Miten voi sama nainen joka kerta osua väkivaltaisen miehen kanssa yhteen? Jotain täytyy näissä naisissa olla, joka tekee heistä sen uhrin? Itse en katsoisi päivääkään... mutta eipä ole minun kohdalleni moisia miehiä osunutkaan.
Mistä siis johtuu, että joku sama nainen on aina se uhri? Kerta toisensa jälkeen.
se on tehnyt uhriudesta taidetta ja on taitava uhrivallan käyttäjä, kaks kipeetä hullua kimpassa, ou jee
Mutta jos lapsia on tehty niin hemmetti sentään!
Miksi nämä ei tee lastensuojeluilmoituksia joille avaudutaan ja kerrotaan pahoinpitelystä?
Eikö silloin ole itsekin avunantaja jos hyvin tietää, että perheessä on väkivaltaa eikä tee asialle mitään?
ei se välttämättä miestä vaihtamalla parane. Jos nainen päätyy aina yhteen väkivaltaisten miesten kanssa, vaikka kuinka yrittäisi valikoida erilaista on se vika silloin miehissä, ei naisessa....ilmeisesti mies vaistoaa, että nainen on heikko ja herkkä ja käyttää tilaisuutta hyväkseen. Miehet voivat katsos olla erittäin paskoja.
Tällä hetkellä tämä keskustelu on aika alentavalla tasolla ja todella ihmettelen kirjoituksianne.
Asiat eivät ole niin helppoja, kuin miltä te saatte ne kuulostamaan. Minunkaan ei pitänyt tulla hakatuksi ja jos olin ajatellut, että jos kerran saa nyrkistä on se suhde siinä. Ei mennyt elämä ihan niin ja toivon, ettei kekenkään teistä tarvitse kokea sitä samaa.
On todella monia syitä varmasti pysyä väkivaltaisessa suhteessa ja on varmaan joskus vain todella paskaa säkää, jos koko ajan löytää hakkaajamiehiä, MUTTA!
Joskus vika voi olla myös siinä naisessa! Koska naiset katsokaas voivat olla ihan yhtä paskoja kuin miehetkin. Mutta taitavaa ja älykästä " ammattiuhria" on vaikea tunnistaa saati saada parantumaan, jollei edes ymmärrä ihmisen olevan sairas!
Kuitenkin on perheitä, joiden ongelmat eivät koskaan parane, jos katseet on pelkästään hakkaajamiehessä, ja naista pidetään vain hänen onnettomana uhrinaan. Mielestäni tällainenkin käyttäytyminen pitäisi jotenkin saattaa helpommin tunnistettavaksi. Voi olla, ettei nainen edes tee sitä täysin tahallaan. Tarpeeksi kauan kuin hakataan, niin alkaahan siinä realiteetit hämärtyä, eikä sitä ole kaikkein skarpeimmillaan kukaan siinä tilanteessa.
Joka tapauksessa uhrivalta (mikä loistava sana, jota en olekaan kuullut ennen) on hyvin hyvin tuhoisaa ja tekee taatusti yhtä pahaa jälkeä lapsiin, kuin muu väkivalta. Sillä lapsethan tässä ovat ne jotka kaiken paskan saavat sitten kestää. Ja jos ei aikuinen heitä siltä suojele, ei hän itse voi puhtaalla omalla tunnolla sanoa olevansa syytön.
väkivalta on monisyinen ilmiö, eikä kaikkien kohtalo ole samankaltainen omasi kanssa, sen takia keskustelu ei ole ala-arvoista, vaan rohkeaa.
Toiset haluavat tulla hakatuiksi, he hyötyvät siitä sosiaalisesti. Jos sinä et kuulu heihin, niin hyvä, mutta se ei poista sitä, että jotkut näin toimivat. Se on sairasta, mutta sekään ei poista ilmiön olemassa oloa.
Mekanismi on tuttu lapsuudesta: jotkut lapset kantelevat toisten kiusaavan, vaikkei kukaan ole kiusannutkaan ja jotkut lapset hakeutuvat kiusaamisen kohteeksi, koska saavat siten tukea ja palkintoja samalla, kun kiusaajia moititaan ja kuritetaan. Valta ei ole aina suoraa valtaa.
jäkättää, käyttää henkistä väkivaltaa, ja siihen jotkut miehet vastaavat fyysisellä väkivallalla, kun sitä jäkätystä ei jaksa kuunnella.
Monet miehet kuten omani ovat fiksuja ja painuvat mielummin ovesta ulos, kävelylle/ kaljalle tms. kuin hakkaavat vaimoaan.
Enkä nyt ihan henkiseksi väkivallaksi kutsuisi omaakaan käytöstäni, mutta joskus tulee nalkutettua (syystäkin ja joskus syyttä).
Ei ole KOSKAAN toisen syy jos toinen ottaa nyrkin ja hutmaisee. Päätöksen lyömisestä tekee aina se joka lyö. Jos ei jaksa kuunnella, voi häipyä. Kukaan ei pakota kuuntelemaan.
Kun puhutte tuttavaperheen väkivallasta, ette oikeasti tiedä kuitenkaan puoliakaan heidän elämästään. Täytyisi asua samassa perheessä että tietää mistä puhuu eikä sittenkään tiedä vielä kaikkea.
Joten mielestäni ap on väärässä. Kukaan ei halua turpaansa. Ihmettelit ap, miksi nainen toimii ja puhuu tavalla jonka tietää mahdollisesti johtavan väkivaltaan häntä itseään kohtaan, johtuu siitä että kerta toisensa jälkeen hän kuvittelee ettei se mies lyö. tämä taas johtuu siitä että hakkaajamiehet ovat erittäin taitavia anteeksipyytäjiä ja saajia. He saavat puolison uskomaan etteivät he enää koskaan lyö. Etää se oli viimeinen kerta.
osa kyllä, muttei läheskään kaikki
läheisriippuvaisille ihmisille väkivallan alla eläminen vahvistaa parisuhdetta, koska silloin voi olla lojaali ja osoittaa uskollisuutta kaikesta huolimatta, eli kyllä vaan väkivaltaa halutaan saada
Puhun vain omasta puolestani, mutta väkivallan entisenä uhrina tunnistan tuosta itseni. Sillä erotuksella, että hakkaaja oli isäni, ja minä siis uhri lapsena.
Myönnän, että tunnistin lapsena tilanteet, joissa oli väkivallan uhka ja olisin voinut poistua, ennen kuin nyrkki alkoi heilua. En poistunut, vaan provosoin, kunnes isän pinna paloi ja turpiin tuli. Provosointini ei tosin ollut varsinaista vittuilua, vaan saman kysymyksen toistamista (esim. mikä on tilanne jääkiekkopelissä). Isä ei vastannut, minä kysyin, kysyin ja kysyin ja otin lopulta turpiini.
Miksikö? Koska en saanut kontaktia isään muuten. Väkivalta oli ainoa tapa saada edes jokin yhteys, mikä hyvänsä, isään. Ja joo, bonuksena sain kavereilta sääliä kun esittelin mustelmia, ja isäkin tunki joskus käteen rahaa seuraavana päivänä, hyvitykseksi. Nämä olivat toissijaisia motiiveja, ennen kaikkea halusin repiä irti minkä hyvänsä reaktion isästäni.
Ensimmäinen poikaystäväni oli hyvin hiljainen, vaikka ei samalla tavalla kuin isäni, mutta ahdistuin hänen hiljaisuudestaan, ja provosoin myös häntä nalkuttamalla ym. Pari kertaa hänkin läimäytti, ja enpä häntä siitä syytä. Onneksi erosimme ennen kuin jouduimme kierteeseen. Seuraavina vuosina suhteeni olivat lyhyitä ja päättyivät riidanhakuisuuteeni, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Hänen kanssaan haastoin riitaa aina tilaisuuden tullen ensimmäisen vuoden ajan, ja ihmettelen suuresti, että pysyimme yhdessä. Jotenkin pääsimme yli tästä - pisteet siitä miehelleni - ja nyt kymmenen yhteisen vuoden jälkeen elo on varsin seesteistä ja tasaista, koen parantuneeni lapsuuden traumoista ja päässeeni irti toimintamalleista.
että väkivallan loputtua suurin osa perheistä hajoaa
Se vahvistaa käsitystä siitä, että myös uhri on hyötynyt omasta uhriudestaan
Lapsuudenperheessäni minulla oli 3 sisarusta ja äiti, jotka kukin kokivat henkistä väkivaltaa isän taholta. Fyysinen väkivalta sen sijaan kohdistui vain minuun, koska muut eivät provosoineet isää kuten minä.
antaa hakata itseään aina vaan uudestaan ja uudestaan, normaali terve ihminen ei hyväksy itsensä hakkaamista. voipi pitää paikkaansa että saa tyydytystä uhrin roolista, on jotenkin sillein sairastunut.
Aivanko todella uskot, että kaikki hakatut naiset vain sinisilmäisinä uskovat, ettei se mies tällä kertaa lyö? Joopa joo.
Ja edelleenkään ei kukaan ole väittänyt, että turpaan saisi mättää, jos toinen aukoo päätään, siitä ei tässä ketjussa ole edes kyse!
Mielenkiintoista kuulla sellaisenkin kanta, joka itsessään on huomannut tuon käytösmallin, siis sinä, joka isästäsi kerroit. Huomio on kai se avainsana näissä tapauksissa. Sen sairaalloinen hakeminen. On hienoa, että olet tarpeeksi vahva tunnistaaksesi sen itsessäsi ja sinulla menee paremmin!
Mutta mitä asialle voi tehdä? Miten pelastaa lapset tällaisesta tilanteesta, kun on kyse kahden ihmisen liitosta, jossa on sairaat säännöt?
Isäni myös antoi selkää, sekä on alkoholisti. Itse hakeuduin alkoholisti-miehien ja narkkareiden seuraan, osa minua myös hakkasi. Ja huom. joskus suorastaan kerjäsin selkääni. Kyllä ne sieltä lapsuudesta kaikki tulee, valitettavasti. Vasta yli kolmikymppisenä alkanut " paranemaan" ja tiedostamaan nämä toimintamallit. Kyse on siis oivaltamisesta. Jos näitä juttuja ei tajua, mistä kaikki juontaa, kierre jatkuu loputtomiin..
lyöty osapuoli voi myös uhriuttaa itsensä saaden näin ympäristön hyväksyntää, sympatiaa ja huomiota. Turpaan ottaminen on osalla väkivallan kohteita tavoite ja keino kiillottaa omaa kruunuaan (kääntää katse pois hänen omista ongelmistaan, jotka parisuhteessa vaikuttavat)