miksi jotkut käyttää rattaita lapsille jotka jo 4v? oikeesti

ja parkkipaikalta rakennuksen toiselta puolelta on niin paljon liian pitkä matka päiväkodille, että se tupruttaja on tuotava kujalle päiväkodin viereen ;-)



Harva saa minulta puhtaat paperit ;-)

näkevät välittämättä muiden mielipiteistä. Ja mitätön asia tämä on minusta paheksuttavaksi.

Naapurin täysin terve nelivuotias istuu mennen tullen rattaissa kun menemme lähikauppaan (kävelymatkaa yhteensä pari kilsaa). Meidän 3v ja lähes 2v lapset kävelee saman matkan, ripeästi.

Vierailija:

enkä väitäkään, että aina olisi hölmöä käyttää rattaita. Liian usein vaan törmään niihin mammoihin, joilla ei ole sen pidempää matkaa kauppaan kuin meilläkään jne. mutta siltikin lapsi on rattaissa.

Oma asiansa toki, mutta en voi olla mielessäni hymähtelemättä, sillä hölmöltä se näyttää.

Eikä yksikään näistä mammoista näytä kuntoiluaikeissa liikkeellä olevan ;-)

Antakaa minun nyt tuntea ylemmyyttä edes näissä asioissa ;-)

Jätimme rattaat pois lapsen ollessa 3-vuotias. Ei tule hänelle edes mieleen, että rattaat jokin vaihtoehto. Siksi ei juuri koskaan kävelemisen vuoksi väsyneenäkään kitise.

Olen kyllä myös sitä mieltä, että on tärkeää, että äiti jaksaa kuunnella sitä kitinääkin. Täytyyhän lapsen oppia, että kitinästä huolimatta jotkut asiat vain on tehtävä (kuten esim. hampaide pesu, pukeminen ja vaikkapa se kävely).

Vierailija:

Kuljemme bussilla matkat ja laitan rattaisiin, koska yleensä väsynyt. En jaksa enää kantaa enkä kuulu niihin jotka raahaavat väsynyttä lasta perässä ja mäkättävät kun lapsi kävelee niin hitaasti. Rattaat käytössä nopeuden ja käytännöllisyyden vuoksi.

eli tykkäsi useamman tunnin shoppailureissuilla, museoissa yms että pääsi aina välillä istumaan. Toisaalta samaan aikaan teki meidän kanssa 5-6 tunnin luontovaelluksia.



On erittäin liikunnallinen ja motorisesti lahjakas lapsi ollut aina eikä rattaissa 4-vuotiaaksi istuminen ole näemmä ollut lainkaan haitallista.

esim. siksi, että meidän perheessä on työt ja muutkin lapset hoidettavana, niin joka reissuun ei pystytä käyttämään tuntikausia aikaa, vaan on vain edettävä ripeästi. Lisäksi on huomattavasti helpmpi lastata kahdeksanhenkisen perheen ruoat rattaisiin kuin raahata ruokia ja samalla vetää perässään sitä väsynyttä lasta. Lisäksi meidän lapsi ei jaksa kävellä kotiin enää kylästä tunteja oman nukkumaanmenoaikansa jälkeen.

Vierailija:

Jätimme rattaat pois lapsen ollessa 3-vuotias. Ei tule hänelle edes mieleen, että rattaat jokin vaihtoehto. Siksi ei juuri koskaan kävelemisen vuoksi väsyneenäkään kitise.

Olen kyllä myös sitä mieltä, että on tärkeää, että äiti jaksaa kuunnella sitä kitinääkin. Täytyyhän lapsen oppia, että kitinästä huolimatta jotkut asiat vain on tehtävä (kuten esim. hampaide pesu, pukeminen ja vaikkapa se kävely).

Kyllä se 3v tajuaa että rattaat ovat vaihtoehto, kun pikkusisko saa niissä istua, mutta isommalta se kielletään. Ja kun jaksaminen on pienten lasten kanssa muutenkin kortilla mutta pois neljän seinän sisältä on välillä kiva päästä, niin ei ole suuri synti laittaa 3v (tai 4v) jos vaihtoehto on hermoraunio äiti joka ei jaksa kuin tiuskia kitiseville lapsille.

Nyt kun lapseni ovat 4v ja 2v3kk ja pienempikin kävelee jo hiukan pidempiä matkoja, on kävely isommallekin alkanut paremmin maistua. Mutta paikka rattaisiin on avoinna edelleen, sillä minun hermoni eivät todellakaan väsyneenä kestä sitä jatkuvaa vastaanvänkäämistä ja väittelyä, minkä pitkän matkan käveleminen loppumatkasta aiheuttaa. 4v osaa olla jo toodella rasittava jutuissaan kun häntä jokin harmittaa.

Sellainen, joka reilu kaksivuotiaana isosiskoksi tullessaan oli ylpeä siitä, että on iso, isosisko! Ei halunnut enää rattaisiin, vaan käveli reippaana, koska rattaat on vauvojen juttu. Ei tarvinnut vaippaa tai tuttia, ei isosiskot sellaisia käytä.

Tulisin hulluksi jos tuo nyt 4 v ikäinen esikoinen olisi tuollainen kitisijä kuin teillä on. Otan osaa.

Vierailija:

Vierailija:

Jätimme rattaat pois lapsen ollessa 3-vuotias. Ei tule hänelle edes mieleen, että rattaat jokin vaihtoehto. Siksi ei juuri koskaan kävelemisen vuoksi väsyneenäkään kitise.

Olen kyllä myös sitä mieltä, että on tärkeää, että äiti jaksaa kuunnella sitä kitinääkin. Täytyyhän lapsen oppia, että kitinästä huolimatta jotkut asiat vain on tehtävä (kuten esim. hampaide pesu, pukeminen ja vaikkapa se kävely).

Kyllä se 3v tajuaa että rattaat ovat vaihtoehto, kun pikkusisko saa niissä istua, mutta isommalta se kielletään. Ja kun jaksaminen on pienten lasten kanssa muutenkin kortilla mutta pois neljän seinän sisältä on välillä kiva päästä, niin ei ole suuri synti laittaa 3v (tai 4v) jos vaihtoehto on hermoraunio äiti joka ei jaksa kuin tiuskia kitiseville lapsille.

Nyt kun lapseni ovat 4v ja 2v3kk ja pienempikin kävelee jo hiukan pidempiä matkoja, on kävely isommallekin alkanut paremmin maistua. Mutta paikka rattaisiin on avoinna edelleen, sillä minun hermoni eivät todellakaan väsyneenä kestä sitä jatkuvaa vastaanvänkäämistä ja väittelyä, minkä pitkän matkan käveleminen loppumatkasta aiheuttaa. 4v osaa olla jo toodella rasittava jutuissaan kun häntä jokin harmittaa.

Ps. Nähty on!

Vierailija:

Kyllä se 3v tajuaa että rattaat ovat vaihtoehto, kun pikkusisko saa niissä istua, mutta isommalta se kielletään. Ja kun jaksaminen on pienten lasten kanssa muutenkin kortilla mutta pois neljän seinän sisältä on välillä kiva päästä, niin ei ole suuri synti laittaa 3v (tai 4v) jos vaihtoehto on hermoraunio äiti joka ei jaksa kuin tiuskia kitiseville lapsille.

Nyt kun lapseni ovat 4v ja 2v3kk ja pienempikin kävelee jo hiukan pidempiä matkoja, on kävely isommallekin alkanut paremmin maistua. Mutta paikka rattaisiin on avoinna edelleen, sillä minun hermoni eivät todellakaan väsyneenä kestä sitä jatkuvaa vastaanvänkäämistä ja väittelyä, minkä pitkän matkan käveleminen loppumatkasta aiheuttaa. 4v osaa olla jo toodella rasittava jutuissaan kun häntä jokin harmittaa.

Mutta tiedän, että kaikissa perheissä ei ole samoja sääntöjä, joten jokainen perhe tehköön minun puolestani ihan niin kuin heille parhaiten sopii

Myöhemmin sitten kostautuu.



Tuo kitinän vlättäminen on minusta pahin syy. Sehän on välttämätöntä oppia, että kitinä ei auta!

Vierailija:

kävelevätkö tai pyöräilevätkö teidä..

Lapset tietää sen, siksi he ei turhia kitise.

En pakota heitä kävelemään 5 km pakkasessa iltamyöhään, silloin tullaan taksilla (jos ollaan oltu vaikka juhlissa). Mutta jos lapset kitisee, etteivät jaksa kävellä 1,5 km matkaa päiväkodista kotiin, vaikka päiväkodin pihalla jaksoivat vielä sekunti sitten juosta, niin en ota kuuluviin korviini.

taksissa istuminen on ok, mutta rattaissa istuminen ei. Mitä ihmeen väliä sillä on, miten toiset ihmiset toimivat?

Näin ollen, vaikka kyläiltäisiikin yömyöhään, ei rattaita ullakolta sitä varten haeta.

Vierailija:

Jos tultaisiin yömyöhään, niin varm..

Meidän esikoinen tottui kävelemään, kun 2-vuotiaana tuli isoveljeksi, eikä vaunuihimme edes saanut seisomalautaa. Kantoreppu oli apuna silloin, kun totaaliväsy iski, eli emme rääkänneet lasta.



Toiset kai sitten vaan on reippaampia kuin toiset.



Itse mielelläni rohkaisen lasta reippauteen.

Istuuhan monet lapset autossakin. Eikös se ole kamalaa? Luulisi että vielä kamalampaa, ei saa edes sitä raitista ilmaa.



Perheissä joissa kävellään PALJON on minusta ok käyttää 4v:llä satunnaisesti rattaita. Meilläkin 4v istahti välillä kävelylenkin varrella rattaisiin huilimaan ja jatkoi sitten taas kävelyä. Ja meillä kävellään paljon. Päivässä keskimäärin jo 6-8 kilometriä, esim viikonloppuisin menee reippaasti enemmän. Lapsi saa ihan varmasti tarpeeksi liikuntaa vaikka välillä istuukin rattaissa.



Tätä on ehkä vaikea ymmärtää sellaisen perheen jonka lapset istuu autossa kaiket matkat ja kävellen liikutaan vain postilaatikolle, roskikselle ja parkkiapaikalta tarhaan tai kauppaan tai harrastukseen.

Ja siinä mielessä aika turhanpäiväinen keskustelunaihe, että nuo yömyöhäkyläilyt eivät ole mitään jokapäiväistä arkea.

Vierailija:

taksissa istuminen on ok, mutta rattaissa istuminen ei. Mitä ihmeen väliä sillä on, miten toiset ihmiset toimivat?

Juu, ei ole kamalaa, mutta kun niitäkin on, jotka laiskuuttaan työntävät nelivuotiaita, jotka sitten omaksuvat tehokkaasti saman velton elämänasenteen.



Ne eivät tule näihin ketjuihin kertomaan, että ei emme liiku paljonkaan, eikä lapsikaan ole sairas, eikä meillä edes oikeasti ole kiire, minä kun en vaan jaksa kävellä lapsen tahtiin.



Mutta niitä mammoja on!