Öiset kauhukohtaukset 3-v-tytöllä. Mikä avuksi?

Kesti pari viikkoa, että ehdin näitä lukemaan. Hyviä vastauksia, kiitos kovasti!



@nniinan iltaelämä kuulosti kovin samalta kuin meillä. Meidän tyttö herää joka ilta alkuillasta eli tasan 2 tuntia nukahtamisesta itkemään. Ja joskus tosiaan saman iltana voi tulla useampikin huutokonsertti.



Meidän neitiä saa ainakin herätellä tosi kovasti, jotta hän ihan kokonaan herää. Joskus huuto loppuu ihan itsestään, mutta joskus tuntuu, että " painajainen" tai mitä se nyt onkaan, jatkuu vaan ja itku siinä samassa.



Tuntuu pahalta, kun ei pysty pienen pelkoa lievittämään millään tapaa. Nyt olen vaan yrittänyt seurata vierestä, ettei satuta itseään ja tosiaan sanoa, ettei hätää ole. Välillä menee paremmin, välillä huonommin.



Täytyy vielä koittaa tuota aiemmin herättelyä. Joskus herättelin tyttöä potalle, ja silloin taidettiin selvitä ilman huutoa.

Meidän esikoisella oli muutaman kerran kauhukohtaus jo kauan sitten ja löysin jotain juttua netistä silloin. Yksi mieleentuleva oli se, ettei lasta pitäisi herättää kesken kohtauksen. Sylissä rimpuilu yms. on ihan normaaleja jututtuja kesken kohtauksen. Luin, ettei lapsi oikeasti ole hereillä, vaikka silmät auki huutaisi jotain. Herättämättä jättämistä perusteltiin sillä, että lapsi rauhoitetaan muilla keinoin (esim. puhumalla) takaisin rauhalliseen uneen. Että lapsi oppisi " pääsemään eroon kohtauksista" itsekseen, siis siirtymään omin avuin siitä unen vaiheesta rauhalliseen uneen.



Huonosti selitetty enkä usko, että on noin yksiselitteinen asia, vaikka tuntuukin osittain loogiselta. Meillä kohtaukset meni ohi ennen, kun niihin opittiin reagoimaan oikeastaan mitenkään. Halusin vaan tuoda esille sen mitä muistan lukeneeni silloin 2-3 vuotta sitten, juuri tosta herättämisestä. Itselläkin oli sellainen olo, että pitää saada lapsi hereille, että kohtaus menee ohi.



T: Yniäinen

Meillä on ollut välillä vastaavaa noin puolen vuoden ajan, poika nyt reilu 2-vuotias. Helpoiten kohtaus tulee, jos päivällä on ollut liian levotonta; ollaan menty mummulaan, jonne on ullut myös serkkulapsia ja koiria ja meteliä on ollut paljon raskaan matkustamisen päälle. Kohtaukset on kestäny 10 min - 45 min. On ollut just sellasta " uhmaitkua" , syliin - ei syliin - puremista - riuhtomista - unissajuoksua (voi lähteä sylistä pois ja juosta pimeässä huoneessa vaikka seinää päin) jne. Apua ei hirveesti oo mistään. Joskus auttaa vaojen laitto, mikä saattaa herättää, ja sitten vaatii että valot pois ja saattaa mennä takas nukkuun. Joskus auttaa veden juominen, meillä veden juominen on myös yksi iltarituaaleista muutenkin ja vesimuki on aina sängyn vierellä. Mies on noissa tilanteissa usein suuttunut ja huutanut, eikä siitä oo ainakaan apua tuntunut olevan. Tai joskus on saattanut poika siihen toki havahtuakin ja pyrkinyt sitten syliin " turvaan" ja sitten nukkumaan. Mutta väärältähän tuollainen kunnon suuttuminenkin tuossa tilanteessa tuntuu, kun toinen on ihan unihorteessa.

muistaakseni noin kaksivuotiaana oli kauhukohtauksia yöllä.

itki ja jos jotenkin yritti rauhoittaa niin itku yltyi ja potkikin helposti.

kohtaukset kestivät maksimissaan puoli tuntia ja aika nopeasti päädyimme siihen ratkaisuun, että varmistimme, ettei tyttö satuta itseään ja emme yrittäneet ihmeemmin rauhoitella. korkeintaan puhelin rauhallisella äänellä.

minulle jäi asiaa jostain artikkelista lukeneena mieleen, ettei lasta tarvitse herättää siksikään, etteivät kohtaukset ole millään tapaa vahingollisia. Toki on vanhemmille rasittavaa herätä kesken makeiden unien huutoon.

mahdollisesti kauhukohtaus tuli helpommin, jos oli liian väsynyt nukkumaan mennessä. mutta ennen kaikkea aika auttoi, meillä ei kauhukohtauksia ole ollut ainakaan puoleen vuoteen, tytöllä ikää reilu 3v.

Poika huusi ihan järjettömästi ja pelottavaa oli, kun ei mikään auttanut eikä mitään kontaktia saanut. Ei herännyt, ei rauhoittunut kuin ehkä vasta lähes 1/2 h päästä (en muista enää, siitä on muutama vuosi aikaa). Mutta rytmi oli sama, pari tuntia nukahtamisesta alkoi.



Ajattelin että syynä olisi ollut unikoulukokeilu. Vauva oli ollut tosi tissiäinen, nukahtamiset oli aina hirmu vaikeita, omaan sänkyyn ei suostunut ikinä nukahtamaan. Olin väsynyt tissitys- ja tunnin kestäviin sylitysnukutuksiin ja luin netistä tassutus- ja unikoulukokeiluista. Kokeilin sitten kovin lempeästi, laitoin omaan sänkyyn enkä heti ekaan minuuttiin ottanutkaan syliin kun huuto (tavallinen, ei kauhu-) alkoi. Muistaakseni oli muutama ilta tällaista hienovaraista unikoulua - ja sitten alkoivat ne öiset kauhukohtaukset. Mieleeni on jäänyt se, että kun otin reilusti sylinukutukset takaisin (tunnin sylissäkanniskelua kunnes nukahtaa), öiset kohtaukset loppuivat kokonaan eikä niitä sen koommin ole ollut.

Meidän pojalla oli myös aikoinaan jonkin verran yöllisiä kauhukohtauksia (ei kylläkään joka yö). Silloin googlasin nettiä paljonkin ja löysin jostain joillekin lapsille toimivan vinkin. Lapsihan herää univaiheesta toiseen siirtyessään ja jos kohtaus tulee joka yö samaan aikaan niin lasta voi yrittää havahduttaa unesta vähän aikaisemmin.



Googlaa " unen ja unirytmin häiriöt" niin pääset taysin sivuilta lataamaan pdf-tiedoston, jossa on paljon hyvää tietoa.



Toivottavasti pian helpottaa!

Meillä 3,5v kaksostytöillä on ollut samanlaista yöllistä huutoa. Aina kanssa suurinpiirtein samaan aikaan, muutama tunti nukahtamisen jälkeen, ei enää kuitenkaan aamuyöstä. Meillä herääminen ei ole kuitenkaan läheskään joka öistä, muutaman kerran viikosta. Mihin aikaan teidän tytöllä heräämisiä?



Saman pituinen huutojakso meilläkin eli n. 10-15min joskus on saattanut kestää pitempäänkin. Olen huomannut että puhuminen vain ärsyttää, mikään ehdottamani ei käy eli yritän olla hiljaa, istun vaikka sängyllä ja olen varmuuden vuoksi saatavilla. Saattaa pyytää syliin, kun otan syliin, ei haluakaan syliin. Ja sitten taas pyytää syliin jne. Pyytää että menen pois ja kun menen, hirveä huuto. Pompottelee siis puoliunissaankin. Mielestäni sellasta raivari-itkuakin havaittavissa.



Kyllähän sitä itseään suututtaa kun on väsynyt ja tietää että vääntäminen alkaa eikä mitään selkeää ratkaisua ole.. Pitää vain odotella että menee ohi.. Ymmärrän.



Eiköhän tuo ole kausittaista? Meillä on ollut samaa joskus aiemminkin, sitten jäi hetkeksi pois ja nyt taas. Olin muka tajuavani yhteyden meiän tyttöjen itkuraivareihin.. jos olin antanut katsoa paljon telkkaria päivällä tai vaikka illasta niin silloin olin huomaavinani heräilyjä. Meillä meinaan tytöt kattoisivat telkkaria vaikka kuinka pitkään mutta katselun vaikutus on heti nähtävissä. Ovat niin kiukkusia ja itkusia ja vääntävät hetken kaikesta. Noh, tämä oli vaan tällasta mietiskelyä. Päivän toimintahan vaikuttaa varmasti uniin joten mikä vaan jännä/uusikin juttu voi tulla uniin. Meillä muuten myös esim. kerhopäivät/teatteriesitys/uusi telkkariohjelma/uudet vieraat kylässä tulevat melko varmasti uniin.



Tsemppiä ja voimia! Toivottavasti pian hellittää.

@nniina ja tuplatypyt 3,5v

Ja sitä kesti parisen vuotta. Myöhemmässä vaiheessa kauhukohtauksia tuli vain kuumeisena tai jos muuten lapselle tuli hiki, oli kietoutunut peittoonsa tms. Minä lähdin siitä, että lapsi ei ole " tajuissaan" eli lähinnä vain pidin sylissä. Joskus hän lähti kävelemään, mutta reagoi kyllä, kun pyysin takaisin. Muuta yhteyttä häneen ei saanut.



Eipä siihen auttanut kuin aika.

Nyt tytön ollessa viisi niitä tulee enää harvoin.



Tuo auttoi ainakin meillä, että heräteltiin häntä ennen kun tiesimme että kohtaus tulisi (tuli aina noin 2 tuntia nukahtamisesta).

Meillä auttoi myös tytölle puhuminen ja selkeällä äänellä kovaan ääneen sanoin usein, että NYT PÄÄ TYYNYYN JA NUKKUMAAN, EI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ.

Joskus myös painoin hänet sänkyyn tai herätin ihan kunnolla. Meillä nukkui vielä samassa huoneessa silloin vastasyntynyt vauva... joka ihme kyllä ei kovinkaan usein herännyt isosiskon mölyämiseen! Ehkä tottui siihen.



Mutta valitettavasti niille ei oikein kunnolla mitään voi, ja voivat olla ärsyttäviä ja jopa pelottaviakin! Mutta onneksi ne näyttäisivät menevän ohi lapsen kasvaessa!



Viivi

.. niin jo toinen heräsi itkemään. Reiluksi puoleksi tunniksi. Tämä toinen tyttö ei hiljene millään, ei huvita kokeilla mutta itkisi varmaan niin kauan kun putoaa eli nukahtaa.. Mikään rauhottelu ei auttanut... huusi niin kovaa että oli vietävä pois omasta huoneesta ettei sisko herää (pari kertaa heränneet sitten yhdessä raivoamaan.. se se vasta on). Pyytää syliin ja kun on sylissä, kiemurtelee minkä kerkeää ja hokee " syliiiin" . Eli ihan puoliunessa ovat. Molemmilla sama tyyli, sylissä hokee " syliin" ja yrittää sätkiä jalkoja kuin kiipeäisi ylemmäs sylissäni. Rauhoittui sitten kun väsyi ja ymmärsi että pitää lopettaa huutaminen että voi mennä omaan sänkyyn. Olisi tarvittu vain pikku ärsyke ja kaikki olis alkanut alusta. Tarjosin nimittäin peittoa ja hän vääntelehti että " eiiii" vaikka ihan kylmät jalat.. no en viittinyt kokeilla ;) Nyt nukkuu.. näitä kyllä saattaa tulla useampikin sinä iltana kun alkaa tulemaan :/ Mutta tähänkin itkukohtaukseen on mielestäni hyvä syy - ei missään hyvissä fiiliksissä mennyt nukkumaan. Oli tosi uhmainen. Voi tätä pienten elämää.. kai se meno joskus rauhottuu?!

Vai sellaisessa " puoliunessa" ?



Meille sanottiin ettei lasta kannata herättää tuosta puoliunesta, mutta me herätimme usein ja se auttoi kun lapsi heräsi kokonaan.



Meillä ei lapsi puhunut oikeastaan mitään järkevää kohtauksen aikana, verraten tuohon teidän syliin pyytämiseen. Mumisi vain jotain sekavaa...

.. olikohan viivin kysymys tarkoitettu minulle...



Mä luulen että tytöt on sellasessa puoliunessa vaikka tajuavatkin pyytää syliin, mutta sitten eivät näytä tajuavan että ovat jo sylissä. Silloin tällöin toinen tytöistä höpöttelee jotain aivan outoa. Kuin suoraan unesta. Esim. Äiti, vie mut takaisin luolaan... (" Leijonan metsästys-laulu oli silloin kovasti tapetilla). Saattaa myös muka katsoa mua, mutta katsoo ihan ohi...



Musta myös tuntuu että on aivan pakko saada jotenkin havahtumaan tuosta " puoliunesta" kun ei muuten herkeä itkemästä..