Tuli mieleen tuosta " oletko sellainen nainen, johon miehet ihastuvat helposti" -ketjusta, etta miksikohan yleinen kasitys on, etta sosiaaliset, ulospainsuuntautuneet, nauravaiset,

pitkät ja hoikat, urheilulliset naiset ovat jokin sellainen yleisesti ihastuttavan naisen prototyyppi?



Itse olen 160 centtinen, pienikokoinen, antiurheilullinen, antisosiaalinen, ujo, surumielinen ja hiljainen, ja minulle on oikeasti muodostunut jopa ongelmaksi, että miehet ihastuvat minuun niin helposti. En flirttaa, en ole esillä, en naura tai puhu paljoa tai kovaäänisesti seurassa...Olen sosiaalisesti jopa aika estynyt, jopa paniikkihäiriöinen ollut joskus. Ja olen huomannut, että tämä vetää miehiä puoleen kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Minuun on viime vuosina mm. ihastunut kaksi erään ystäväni ex poikaystävistä, toisen ystäväni kaksi poikaystävää seurustelun aikana, serkkuni aviomies, lukuisat opiskelutoverit ja lukuisat kavereiden kaverit. Lähes aina tuttavaporukassa vietetyn illan päätteeksi joku on tunnustanut jollekulle kiinnostuksensa minua kohtaan. ja ravintoloissa vieraat miehet lähestyvät jatkuvasti. Ja siis minua vähemmän itseään tyrkyttävää ihmistä saa oikeasti hakea! Pukeudun erittäin neutraalisti (esim. farkut ja joku musta toppi ja/tai pieni neule). Puhun kyllä kun minua lähestytään, ja monet ovatkin sanoneet, että minulle on helppo puhua (hyvä kuuntelija), mutta vallitsevin luonteenpiirteeni on ujous ja vetäytyminen. Hyvä kun uskallan katsoa vieraisiin ihmisiin päin, saati sitten että rupeaisin pelaamaan jotain silmäpelejä.



Hyvä ystäväni sanoi, että miehet viehättyvät minusta, koska olen " kuin pelästynyt metsäkauris" , eli herätän heidän suojelunhalunsa? Mielipiteitä? Ovatko miehet kuitenkin pohjimmiltaan kaikki jotenkin machoja, jotka haluavat " suojella" ja lohduttaa naista? Ja miksi aina kuvitellaan, että sosiaaliset ja pirteät tytöt saavat kaikki miehet?