SUURperheodottajat viikkoon 48 :0)

Meidän koiravauva on niin huippu söpö että en edes kerkiä nettiin kun täytyy vauvaa kannella ja rapsuttaa koko ajan.



Omppikselle: Voi miten alkoikin tekemään mieli kaikkea hyvää epäterveellistä.....mutta mä en uskalla ottaa yhtään riskiä että suola turvottais ja sokeri taas näkyis virtsassa eli mun on vaan noudatettava tätä kauheaa itsekuria vaikka kärsin kyllä aivan kauheasti. Mä syön hedelmiä tuoreina ja kuivattuina kun ostin tässä syksystä sienikuivurin jolla saa marjoista ja hedelmistä aivan ihanaa naposteltavaa. Ainoa pahe mulla on kun leivon harva se päivä ja niin maistuisi pannarit ,letut ja mokkapalat ym. juustokakut. Mulla on sellainen taktiikka että kutsun lapset syömään ja jos sattuu jäämään niin maistan vähän mutta hirveetä syyllisyyttä tu nnen siitäkin. Ei ole helppoa tämä elämä.



Miten teillä muilla on: Ahdistaako teitä raskausaikana? mun on kokoajan mietittävä moneen kertaan koska mä oon aivan yliherkkä koko raskausajan. Jotenkin pelottaa aivan kauheasti koko synnytys varsinkin kun tietää mitä kaikkea voi mennä pieleen. Lisäksi tuntuu että niitä idiootteja lääkäreitä on aivan liian paljon eli on niin sattuman kauppaa hoidetaanko potilas hyvin vai hyvin huonosti. Varsinkin kun tiedän tosi tarinoita oikein tusinoittain niin tuntuu että mitä mussa olis parempaa kuin jossain toisessa jolla on näin käynyt. Se miksi nyt aloin tälläistä ajattelemaan oli kun satuin mieheni kanssa kuulemaan päivästä yhden naisen selityksiä miten kotisynnytys on se ainoa oikea tapa. Oikein hirvittää mitä kaikkea hänelle olis voinut siellä kotona tapahtua.



Täytyy taas ottaa toi koiravauva syliin ja pussailla sitä vähän niin olokin helpottuu.



Annlinn

Herkut on alkaneet maistua taas täälläkin! Suklaatia menee ihan armottomia määriä päivittäisellä tasolla. Noi sipsihommat ajoittuu viikonloppuun, kun meillä on lasten kanssa se sipsi-illallisperinne. Mulla vaan on semmoinen ominaisuus, että raskausaikana mun kilpirauhasarvot kohoaa, ja elimistö käy niin kuin ylikierroksilla. Aiemmissa raskauksissa painoa on alussa tippunut 7 kiloa, mutta nyt lähti 3. En ole mikään laiheliini, mutta painoindeksi on normaalilla tasolla. Olen raskausaikana tosi timmissä kunnossa vaikka syön kuinka, kaikki jää laitokselle, mutta antakaas olla kun tulee imetyksen aika... Yleensä kaikki laihtuu juuri siinä vaiheessa, mutta mulla alkaa armoton lihominen. Tasan ei käy onnen lahjat!



Annlinn kyseli siitä ahdistusasiasta. Mie olen aina varsinkin loppuraskaudessa tosi ahdistunut, pelkään menettäväni vauvan ja jotenkin tuntuu, että vauvan olisi jo turvallisempi masunahkan tällä puolen. En ainakaan tunnista pelkääväni synnytystä, mutta sitä vauvan kuolemaa pelkään kamalasti. Toivottavasti tämä raskaus ei pauku yli, koska ne viimeiset päivät on niin tuskallisia. Vielä kun se Herttulin syntymä oli niin hurja, että se tuskin lieventää pelkoja tällä erää. Täytyy toivoa, että kaikki menee juuri niin kuin pitääkin.



Mie teen taidekäsitöitä rautalangasta ja lasista aina kun aikaa liikenee ja nyt vähän polttelee, kun joulumyyntiin on niin vähän tavaraa. Panu tosin tuumasi, että nyt on tärkeintä, että selvitään jotenkin tästä alkuraskaudesta. Totta. Mun olo vaan on sen verran jo helpottanut, että nyt olisi tosi mukava päästä puuhailemaan. Illalla tahtoo kumminkin olla jo niin sippi, että toinen työpäivä ei paljon houkuttele. Sitten kun raaskin laittaa tämän viimeisen vauvamme hoitoon, niin tarkoituksena on jäädä oikein yrittäjäksi. Mulla on ateljee tuossa piharakennuksessa ja ajattelin myydä myös siitä suoraan (asumme kylällä). Olisin sitten kotona, kun koululaiset tulee kotio. Voisi olla ihan mukava ratkaisu. Rikastumaan tämän alan yrityksellä ei pääse, mutta olisi kiva jos pystyisimme elämään niillä tuloilla. Isäntähän käy " oikeissa" töissä. Oikeisiin töihinhän pääsee sitten jos muu ei auta. Tähän asti olen ollut sosiaalialalla töissä ja tehnyt taidetta aina kun aikaa on liiennyt. Millä alalla te muuten olette? Siis nyttenhän tämä kotiäitiys taitaa olla kovassa huudossa, mutta noin entisessä elämässä!



Kaikkea hyvää,



Noora ja " Sulo" 15+6 eli huomenna alkaa jo viides kuukausi!

Vailla 11 menin nukuttelemaan kuopuksen ja otin siinä nokoset ja nyt oon sitten hereillä. Täytyy muutama astia laittaa vielä koneeseen ja sitten ruveta ihan kunnolla itekin nukkumaan. Meillä tosiaan tiskikone laitetaan aina myöhällä pyörimään, kun klo 22 alkaa yösähkö. Yökyöpeli kun olen, niin monesti laitan pyörimään vasta näin klo 24 jälkeen...



Kukas se kysyikään herkuttelusta. Muulla tavoin en pode siitä huonoa omatuntoa paitsi siinä suhteessa, kun imetyskään ei minua laihduta, joten sitä on sitten lihavemmassa kunnossa. Voi kun sitä oliskin sellainen, että imettäessä laihtuis parissa viikossa normaalipainoon.



Annlinn kysyi ahdistuksesta raskausaikana. Mä oon jotenkin kai niin yltiöpositiivinen, etten osaa ruveta pelkäämään, mitä kaikkea voisi mennä pieleen. Tietysti joskus voi käydä ajatuksissa, mutta se menee yhtä nopeasti ohi kuin tulikin. Tietysti sellaisissa tapauksissa huolestun, jos yhtäkkiä iskee tajuntaa, ettei vauva ole aikoihin masussa liikkunut. Silloin lähden kyllä vaikka synnärille tarkistukseen, jos en liikkeitä muuten saa aikaan. En tiedä sattuuko isommilla paikkakunnilla enemmän ikäviä tapauksia synnytyksissä. Täällä Kainuussa olen kyllä saanut omasta mielestäni tosi hyvää hoitoa (no jotain pientä on saattanut jäädä hampaankoloon parissa synnytyksessä, mutta ei mitään merkittävää), joten jotenkin vaan luotan niin käyvän jatkossakin.



Ohoh, kellopa lähti vauhdilla kävelemään. Täytyy lopetella! Huomenna heti aamupäivällä neuvolaan.



neronja rv 30+2

Pitkästä aikaa kuulumisia meiltäkin¿



Onnea uusille vauvoille ja hauvoille :)



Täällä toinen yökyöpeli¿ johtuu kyllä siitä että viime yönä en nukkunut supistelujen takia, aamusta sain unta ja nukuin 12.30:neen!!!!!! Ja illalla kun laitoin pienet nukkumaan, niin nukahdin itsekin sänkymme päälle telkkaria katsellessa. Tunnin päiväunet yhdeksältä illalla ei ole kovin viisasta :)



Meillä ollaan sairasteltu kunnolla. Esikoinen oli 2 viikkoa räkätaudissa ja, koska sairastaa myös astmaa, niin flunssa meni tietysti vaihteeksi myös keuhkoihin. Astma lääkitys ensin tuplattiin ja sitten triplattiin, mutta tauti ja hengitysvaikeudet ei ottanut laantuakseen. Lopulta lääkäri määräsi antibioottikuurin viime torstaina. Nyt näyttäisi kuurin purreen ja poika pääsi kahden viikon sairastelun jälkeen takasin kouluun. Itselleni iski sama tauti toissa sunnuntaina, samoin kuopuksella ja kolmosella. Viime viikko menikin sitten lasten kanssa sairastellessa kotona.



Pahin alkoi kuitenkin viime lauantai ja sunnuntain välisenä yönä, kun alkoi todella kipeät supistukset, jotka ei ole suostunut loppumaan. Tänään oli pakko käydä lääkärissä tutkimassa tilanne. Kohdun suu oli pehmennyt, mutta ei onneksi auennut ja kanavaakin oli vielä vähän jäljellä. Laittoi kuitenkin lähetteen Naistenklinikalle jatkoseurantaan varten, kun mulla on poikien kanssa ollut samaa vaivaa raskausaikoina Ainoa huoli mulla oikeastaan on, että jos on joku tulehdus joka aiheuttaa kipeät supparit. Kutsu pitäisi tulla loppuviikosta. Sain sairaslomaa tämän viikon ja jatko on naistenklinikasta kiinni. Tylsää... jos tämä taas alkaa



Mulla kun on poikien kanssa tosiaan kokemusta tästä, ekan kanssa jouduin makamaan 2,5 kk ja toisen pojan kanssa 3 kk. Tietääkö tämä siis sitä, että masussa on poika, kun tyttöjen kanssa ei vastaavia oireita ole ollut????



Meillä siis ei tiedetä sukupuolta nyt niin kuin ei olla aiemminkaan kyselty, mutta aina oma tuntemus on mennyt nappiin. Liekö syy siinä että ovat vuorotellen ovat tulleet poika-tyttö-poika-tyttö-.....



Herkuttelustakin olette puhuneet. Meillä on koko perheellä lauantaisin karkkipäivä, jolloin kaikki mussuttavat omat irtokarkkipussinsa ja yhteisen suklaalevyn hyvällä omalla tunnolla. Mä en ole kyllä jaksanut stressata raskausajan kiloista, ne tulee mitä tulee ja vauvan syntymän jälkeen lähtee mitä lähtee¿ Kun pääsee taas vaunuja lykkimään kevätauringossa niin kyllä ne lähtee.



Mulla on hirmuinen ongelma, kun talvitakit ei mene enää masun kohdalta kiinni. Maha on nyt jo valtava vaikka sitä pitäisi kasvattaa vielä 3,5 kuukautta. Ei mennyt miehenkään takki kiinni¿. Olen koittanut nyt katsoa jotain villaviitta, shaali yms systeemiä jonka voisi kietoa ympärille, mutten ole semmoisia löytänyt vaikka ihmisillä olen sellaiisa nähnyt. Osaako kukaan auttaa??



Me 6 ja Vauhti 23+5

Omppiksen herkkuttelupuheista mulle tuli aivan kauhea nälkä ja paistoin tässä pienen joulukinkun yön aikaan ja nyt siis aivan ihana jouluateria odottaa mua. Tein myös porkkanalaatikon ja perunalaatikon ja rosolliinkin löysin kaapeista aineet ainoa minkä kävin juuri naapurista lainaamassa oli sinappi joka kuuluu ehdottomasti tähän herkkupöytään. Eli koko yön olen valvonut mutta mikä ihaninta mulla on ollut tosi söpö kaveri messissä, Märta pallerohan se mun sylkyssä on aina välistä istunut, tälläinen me tarvittais kyllä toinen on nää mäyrikset kyllä huippu söpöjä, vai mitä Noora.



Noora kyseli ammateista: olen opettaja mutta mulla riittää nämä omat lapset eli en varmaan koskaan mene minnekään " oikeaan" työhön. Olen tehnyt valtavasti käsitöitä ja mun ystävä joka asuu toisella paikkakunnalla hänellä on omantilan pikkupuoti jossa hän myy omiaan ja myös mun tekemiä juttuja. Olen parhammillaan kankaanpainannassa, huovutuksessa, ompelussa, sekä pikkutavaroiden valmistuksessa eli juuri äsken tein lasten kanssa avainperiä. Meillä askarrellaan aivan kauheasti ja mosaiikkityöt on myös lähellä mun sydäntä mutta on niin vaikea keritä ompelemaan pyyheliinoja ja tyynyliinoja joita sitten voi painaa omilla kuvioilla, sekä tekemään sitä sun tätä eli mulla ainakin on juuri se ongelma että mä jakaudun liian moneen suuntaan.

Käsityöläisen ammatti on mulle se mitä aion sittenkin jatkaa kun lapset on kotoa pois muuttaneet ja siinä Noora olet oikeassa että ei sillä rikastu mutta tämä tekeminen on niin vapauttavaa ja omaa työn jälkeä on niin mukava katsoa varsinkin jos johonkin on aivan erikoisen tyytyväinen. Mulla ja mun ystävällä tää yhteistyö toimii tosi hyvin, hän tekee enemmän suuria asioita esim. kutoo shaaleja, mattoja, ryijyjä ym.



Mulla myös talvitakki ongelma, täällä on nyt vielä niin lämmin että tarkenen syystakilla tai shaalilla mutta mitäs teen sitten kun tullaan Helsinkiin on varmaan ostettava joku halpa takki jota voi sen loppuajan käyttää.



Muuten mitä mieltä te ootte sellaisista äideistä jotka esim. pitää äitejä joille on sektio tehty " laiskoina synnyttäjinä" ylistää luonnonmukaista synnytystä ja kivunlievityksestä kieltäytymistä, suosii kotisynnytystä ym. Mun on aivan kauhean vaikeeta tulla tollaisten äitien kanssa toimeen varsinkin kun olen synnyttänyt normaalisti, kivunlievitystä käyttäen sekä ilman ja vielä kun olen myös kokenut sektion. Jotenkin alan miettimään että olenko sitten tehnyt jotain väärin ja kun mun tapauksessa ei kyllä muuta mahdollisuutta tehdä toisin ollut.

Täällä on se yksi äiti joka siis Ärrrsyttää niin perusteellisen paljon hän synnytti kotona ja nyt hän selittelee joka paikassa miten synnytyssairaalat pitäisi lakkauttaa ja siirtyä luonnonmukaisuuteen ym. ja mä olen niin täynnä tota.



Anteeksi tämä hirveä vuodatus mutta kenelles muulle tässä voi kylän luomuhullua haukkua.



Annlinn ja Märta

Neronja, meillä sama juttu, että klo 22:n jälkeen koitetaan laulattaa kaikki koneet halvemmalla sähköllä. Välilllä on kyllä pakko pistää päiväsaikaankin pyykkiä pyörimään, kun uhkaa vuori kaatua kaapista päälle. Ja tänäänkin taas, kun joudun jo neljättä kertaa viikon sisällä pesemään meidän täkin, petarinpäällisen ja lakanat - nuo kolme yöseikkailijaa kukin vuorollaan losottaa meidän sänkyyn. Ei kiva. Pitäis ruveta vaan kantamaan ne aina omiin sänkyihinsä, kun meidän väliin hiippailevat, mutta ei tahdo jaksaa. Ja usein tulevat niin hiljaa, ettei edes herätä siihen.



Voih, Annlinn, mä saatoin ihan haistaa tuon kinkuntuoksun. Njamm. Miten sitä malttaa vielä melkein kuukauden odottaa?!? Mä en ole noin reipas, että jaksaisin etukäteen laittaa, vaikka kuinka mieli tekis. Itse asiassa joulunakaan en sitten paljon laittele, kun ruokailemme pääosin mummuloissa. Kinkku kyllä on pakko paistaa. Miten te muut vietätte joulua? Oletteko kotosalla vai kyläilettekö paljon? Me mennään perinteisesti toiseen mummulaan (tai yhteen kolmesta) aatonaattona kinkunpaistoon ja nautiskelemaan joulunalustunnelmasta. Aattoaamuna siellä haetaan kuusi ja valmistellaan joulupöytää, saunotaan rantasaunassa ja sitten nautitaan pöydän antimista. Pukkikin siellä on yleensä käynyt, mutta yleensä on sitten illan päälle tultu myös tänne kotipaikkamme mummulaan, jossa ovat halunneet myös " pukitella" ja tästä kahden pukin loukusta haluamme kyllä kiivaasti eroon. Viime vuonna väki tuli meille " toiselle" pukille, tänä vuonna kyllä saa olla yksi ja ainoa pukki täällä meillä. Päivä on lapsille tosi pitkä, kun he tietenkin sitä pukin tuloa odottelevat, niin tapana on nykyään ollut, että tonttu on käynyt etukäteen heittämässä jotkut paketit kuusen alle jo aiemmin.



Me6: Voi että, toivottavasti supistelut pysyy aisoissa ilman pakkomakuuta! Tuohon talvitakkiongelmaan en osaa valitettavasti auttaa. Sama ongelma oli, mutta minä löysin ihan tuolta paikallisesta marketista halvan takin, jossa oli vielä tilaa mahalle.



Omppis kyseli herkutteluista, tulee sorruttua välillä täälläkin. Mun on vaan pakko vauvan hyvinvoinnin takia koittaa pysyä ilman, koska mulla on tuo raskausdiabetes, mutta kyllä mä välillä kuitenkin herkuttelen. Jos teillä ei ole sokereissa häikkää, niin antakaa mennä vaan hyvällä omalla tunnolla!!! =)



Ammateista oli kyselyä. Minä olen sairaanhoitaja siellä " toisessa elämässä" ;) Mutta kotiäitinä voisin viettää vaikka lopun elämää, jos tällä vaan jotenkin eläis. Näin ei kuitenkaan ole, ja jos töihinpaluun koittaessa en saa siirtoa haluamaani yksikköön, olen vähän suunnitellut opiskelua. Joko ihan totaalista alanvaihtoa tai sitten erikoistumista johonkin toisaalle (nykyisellä koulutuksella ei ole meidän pitäjässä oikestaan juuri muuta mahdollisuutta kuin vanhustyö, ja sitä en kyllä ihan haluaisi tehdä eläkeikään asti). Mutta mä olen tällainen ikuinen teini tässä asiassa - en vieläkään oikein tiedä, mitä haluaisin isona tehdä. Luultavasti palaan entiseen työhöni ja näivetyn sitten siellä... Kun sillä opiskelullakaan ei perhettä elätä ja lainoja maksele.



Meillä oli vkl mummun hautajaiset, olimme siellä siis ihan kahdestaan miehen kanssa. Ja taas oli anoppi repäissyt sillä aikaa. Tapansa mukaan talossa oli monta paikkaa käännetty uuteen uskoon, mutta pahin oli se, kun oli mennyt leikkaamaan tytön tukan. Mä en kohta jaksa tuon emännän tempauksia! Juuri on tarkoituksella otsistakin kasvatettu, että saa nätisti lettiin mukaan tai pinnillä sivuun. Niin sitten mummu menee omin lupinensa leikkaamaan. Krääh! Mitähän ihmettä sen päässä liikkuu??? Sanoi vain, että oli niin pitkä ettei silmiä juuri näkynyt. Ja kun mies kertoi, miksi näin oli, niin tokaisi vaan, että harvoinpa se on kiinni ollut. Just, hän käykin meillä niin usein, että tietää.

Joo, jätän tämän aiheen, ennenkuin olen stressin partaalla.



Nyt pitää lähteä pukemaan lapsia ulos, alkaa uhkaavasti melutaso nousta ja vauhti kiihtyä...



Pikkis 30+6

Täällähän riittää yökyöpeleitä! Itse kyllä kommin petiin viimeistään puoliltaöin ja useimmiten silloin jo väsyttääkin ihan julmetusti, mutta yöllä saatan heräillä useaankin otteeseen ja valvoa pitkiäkin pätkiä. Eilen illalla tein aika myöhään lapsille tavarajoulukalenterin. Se on meillä semmoinen perinne. Ostan kaikkia kivoja mieluisia pikkuleluja ja avaavat vuorotellen. Kuinka kiva sitä olikaan puuhastella! Jokaiselle ostettiin myös oma suklaakalenteri niin ompahan sitten joka aamulle jotain aukastavaa. Jopa 1.v kuopus sai oman kalenterin. ;) Isommilta on melko lahjakkaasti oppinut mitä karkki on!! ;)



Ahdistusjuttua oli myös.. mua ei isommin raskaanaollessa ahdista, mutta muuten tunteet on välillä tosi pinnassa. Hyvät ja huonot. Lapset tuntuu kauhean tärkeiltä. Ykskin ilta itkeskelin sängyssä pitkän aikaa kun vaan silittelin kuopusta ja ajattelin koululaisia. Ne on kaikki niin rakkaita ja ois hirveää jos jollekin sattuis jotain! :(



Tänään ois toisen pojista hammaslääkäriin kuskausta, kauppa-asioita ja hierontaa ohjelmassa. Selkää ja niska-hartiaseutua juiliikin sen verran, että hierojalle on ihana päästä. Mahaallaan makaaminen tuskin hierontapöydälläkään enää onnistuu... ;) Tulee ihan valas olo... valas kuivalla maalla! ;)



Ja Niiloakseli paiskii remonttin parissa. Reipas olet!! Meille tulee tammikuussa uusi takkaleivinuuni ja melkoisen siivon aiheuttaa sekin. Entinen kun pitää ensin purkaa alta pois... mutta lopputulos on kaiken sen arvoinen! :) Saanpahan sitten pikkuväkeni kans telmiä lämpimässä! Ja joskus isukinkin... ;)



Eipä tässä tällä erää ihmeempiä. Huomenna tulee täyteen 24 viikkoa masunkasvatusta! :) IHANAA!



Iloitsee, Omppis ....ja toivottaa kaikille tomeraa tiistaita!

Hei minultakin,



pikaiset kuulumiset, eli eilen sain soitettua neuvolaan, ja kerrottuani taustaa, sain ensiviikolle varhaisultran. Ja niin oltiin täpinässä puhelimessa sekä minä että sijaisth, että jäi eka neuvola-aika sopimatta. No sitten on hyvä soitella kun näkee että ONHAN siellä masussa tällä kertaa kaikki hyvin.

Heikotusta on hieman, hyvä niin, ihan niinkuin meriutu sanoit, se on jotenkin varmempaa niin, tietää että oikeesti on raskaana. Mutta ei mitään suurempaa. Ruokaa menee hurjjia annoksia. Karkkia olen syönyt aina hirmuisesti, varsinkin ennen raskaaksituloa, ja lapsilta salaa tietenkin, niillä kun on karkkipäivä, mutta nyt olen pystynyt olla mussuttamatta suklaata ja muuta. Yritän pitää itsekin sen karkkipäivän. Välillä onnistun, sitten taas en.



Meriutu, kerro mitä ultraan kuuluu! Kiva että paaset, onko se ihan normaali ultra, vai oletko yksityiselle menossa, nuo käytännöt niin vaihtelee kunnittain.



Ihanalle kuulosti Annlin sun jouluateria! nam, meillä on kyläyhdistyksen jouluateria reilun viikonpäästä, sitten pääsen itsekin nauttimaan.





Mukavaa marraskuun loppua kaikille!



sinuvi 5+3 !!!

Kylläpä on mielenkiintoisia keskusteluja täällä taasen!



Pikkis: Ei voi olla totta! Meillä mummo tekee tuota samaa! Eli meidän Helmillä yritetään kasvattaa otsatukkaa pois, kun baletissa olis hyvä olla se nuttura ainakin näytöksissä. Onni nyt on semmoinen luonnonlapsi, että sille sopii tuommoinen peikkotukka. No, on ainakin viisi kertaa leikannut Onnin ja Helmin tukan omin päin. Mutta ei leikkaa enää. Sen verran pontevasti tuli kerran asiasta mainittua, kun ne kuuluisat hermot meni. Anoppi on myös kerran leikannut mun aivan ihanan pöytäliinan kahtia, kun hänen mielestään se sopi paremmin sillain kulmittain keskelle pöytää... Meillä ei kyllä tavarat onneksi vaihda paikkaa, mutta suursiivouksen käy tekemässä aina kun olemme perheellä jossakin. Onhan se kiva tulla puhtaaseen kotiin, mutta... Hänen mielestään kun en koskaan ole tarpeeksi siisti. Poikansahan valitsi tämmöisen taiteellisen vauvakoneen, eikä yliopistokoulutusta saanutta hienohelmaa. Kun silloin aikanani kerroin hänelle, että yritämme vauvaa, niin hän tokaisi : " Voi kauhea, kyllä teidän sitten täytyy alkaa siivoamaan paremmin!" Että tämmöstä. Me kyllä saadaan niiltä tosi paljon apua, mutta on siitä veronsakin maksettava. Appiukon kanssa mulla menee tosi hyvin. Se ei saa mua raivon partaalle koskaan. Nyt kun välissä on 40 km, niin asiat rullaa paremmin. Voi kauhia, kun sillon kun kaksoset oli vauvoja, niin se pölähti meille siivoamaan joka päivä ja huikkaili sitten roskapussi kourassa ovelta heippaa.



Sitten päästäänkin toiseen lempiaiheeseeni, eli luomusynnyttäjiin. Tuo lapsettomuusaika on jättänyt jälkensä kyllä tähän synnytysasiaankin. Mulle tärkeintä synnytyksessä on se, että vauva ja äiti selviävät hengissä. Jos Herttulin synnytyksessä olisin edes halunnut pieneen sairaalaan, niin Herttaa ei olisi olemassa. Kyllähän minäkin yritin viimeiseen asti kerjätä sitä alatiesynnytystä, mutta siinä vaiheessa kun sitä verta vuotaa runsaasti ja tajunta alkaa hämärtyä, niin suoraan sanottuna olin kiitollinen siitä, että mut nukutettiin. Loppui kipu ja pelko kuin seinään. Saa olla aika varma katsomuksestaan, että pystyy komplikaatioiden jälkeen perustelemaan itselleen, että kumminkin luomusynnytys oli parempi. Tuntuu kummalta, että synnytyksestä on tullut äitien elämysmatka ja itsetuntomittari. Sen verran on kokemuksia tässä ympärillä, että lähellekään aina kaikki ei mene putkeen ja aivan täysiaikaisetkin vauvat voivat tarvita sitä välitöntä tehostettua hoitoa. Mutta, kaikkihan saavat tietenkin valita oman tapansa elää ja touhuta. Ymmärrän kuitenkin Annlinn tuon tuohtumuksen.



Tulipa sitten päästeltyä höyryjä ulos! Jospa sitä ilta sitten menisi viilipyttynä...



Noora ja " Sulo" 16+0

Ultrassa näkyi yksi pieni papu, jonka sydän pompotti. Viikot vastasivat hyvin tuota kuukautisista laskettua aikaa. Nyt olisi siis rv 6+4. Kyllä helpotti! Lääkäri antoi vielä uuden ajan parin viikon päähän. Hän kuulemma haluaa aina katsoa vielä vähän ajan päästä uudestaan, kun ollaan ns " turvallisemmilla vesillä" .

Kävin yksityisellä ultrattavana. Tuo toinen ultra sisältyy hintaan ja maksettavaksi jää itselle yhteensä 58e. Ei siis paha minun mielestäni.

Olipas ulkona ihanan kirpeä pakkassää, tuuli tosin turhan navakasti pohjoisesta.



Pakko oli tulla häiriköimään hetimiten uudestaan, kun tuossa lapsia ulos pukiessa tuli mieleeni kysyä teiltä tätä asiaa. Onko teidän lapsissa näin hankalaa tapausta kuin meidän nelivuotias poika? Hän osaa pukea jotain vaatteita itse, mutta monesti kaipaa kuitenkin apua, varsinkin ulkovaatteissa. Ja puki hän sitten itse tai autettuna, niin aina on jokaikinen vaatekappale aseteltava sen tuhat kertaa ennen kuin ne menee just oikein, oikealle kohdalle. Sukkia ei talosta enää löydy sellaisia, jotka ei jostain muka puristaisi. Pitkähihaisen puseron alle ei voi laittaa aluspuseroa, kun aina jostain joku huonosti. Kypäräpipon kaulukset ei asetu just prikulleen oikein millään. Ja ne hanskat, huh huh. Jne jne. Tämä on aivan uskomattoman hermoja raastavaa ja aikaa vievää. Ja aika usein teen sen virheen, että puolen tunnin yritysten jälkeen sorrun itse lapsen tasolle eli käämit palaa ja hermostun itse.

OISKO HYVIÄ VINKKEJÄ? Mitä voisin tehdä? On käsketty pukea itse ja laittaa niin kuin haluaa tai sitten jää sisälle, mutta tämäkään ei toimi.



Annlinn kyseli tuota ahdistusasiaa, unohdin siihenkin vastailla. Mua ahdistaa tuo ylläkirjoitettu. Ja yleensäkin kaikkien lasten hyvinvointi ja terveenä säilyminen/onnettomuuksilta välttyminen on sellaisia asioita, joita mietin ja pelkään varmaan joskus vähän liikaa. (Juuri oli yksi läheltä piti tilanne, en nyt ehdi alkaa selvittää, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Lapselle tuli vain porttikielto yhden kaverin pihalle - siellä kun ei valvonta pelaa.) OMPPIS; sun kirjoittamasta päätellen aika samoilla linjoilla mennään tässä.

Tulevan vauvan kohdalla ei näin raskausaikaan liity hirveitä ahdistuksia, jotenkin tässä vaiheessa vielä koitan uskoa, ettei mitään pahaa tapahdu. Jos vain saan pidettyä sokerit kurissa ja vauvan syntymään aikanaan ennen jättimittoja... Tokihan sitä monenmoista voi sattua, ja joskus näitä peikkoja mielessä vilahtaa, mutta en halua etukäteen liikaa murehtia.



Ja mä teen sen taas - selvitän kaiken pitkän kaavan mukaan kautta rantain... Nyt hus pois.

Meriutu - onnea ihanista ultranäkymistä!! Nyt vain masua kasvattelemaan ja nauttimaan odotuksesta.



Nordenskjold- vai on siellä samaa maata tuo anoppi. Onpa hassu sattuma. Samoilla linjoilla muuten olen tuon LUOMUSYNNYTYKSEN suhteen, unohdin siihenkin keskusteluun ottaa aiemmin osaa. Kukin tyylillään, mutta ketään vaarantamatta. Avun pitäisi olla aina riittävän lähellä.



Nyt lapset huutaa lisää ruokaa, pakko mennä.

mä olen vaan niin saanut tarpeeksi tästä naisesta kun se tosiaan pitää naiseuden mittana synnytystapaa, ja tokaisi mulle että mä en kuulemma ole synnyttänyt kaikkia lapsiani vaan helppohan se on leikkauspöydällä maata, (eli sellainen vähän epätarkka käännös mutta sisältö jokseenkin juuri tollainen).

En nyt kuitenkaan ole täällä ainoa joka on aivan kyllästynyt tähän kylähulluun mutta hän vain ärsyttää mua niin silmittömästi, lapsilleni olen aina sanonut että älä anna toisen ärsyttää että älä itse välitä mutta kaipa se on juuri se kun itse on raskaana ja synnytys taas ajankohtainen ja joku laukoo täysin idiootteja kommentteja.



Uskomattomia myös noi teidän anoppikokemukset: mun anoppi ei ole koskaan tullut meille siivoomaan, koska hän ei välitä meidän lapsista eikä ole kiinnostunut niitä edes näkemään, mutta hänen pravuuri on juuri se että hän kertoo koko suvulle päätömiä asioita esim.

-kun me odotettiin ensimmäistä lasta niin hän selitti ettei hänen poikansa oli lapsemme isä.

-Tai että hän on varma että minä ja mieheni erotaan kohta, siis tätä lausetta hän on jatkanut koko meidän avioliiton ajan eli sellaiset 15v.

-hän on mestari puhumaan pahaa selän takana ja juuri sellaisia perättömiä.

- mieheni ei kuulemma halunnut oikeasti mennä kanssani naimisiin vaan mä olen kiristänyt ja noitunut hänet.

- mulla kuulemma on miehiä talo täynnä silloin kun mieheni on töissä, siihen kommenttiin isomummu esitti epäilyn kun meidän lapset oli silloin 7v, 6v, 4v, 2v, ja vauva että mahtaakohan ne miehet edes viihtyä meillä kun siellä on niin monta kirkuvaa kakaraa. Anoppi vaan väitti että mä noidun noi lapset olemaan hiljaa ja kyllä jos ne miehet ei viihdy niin mä sidon ne sängyn jalkoihin kiinni.



Tän viimeisen jutun mun mieskin kuuli kun epäilin että taas se puhuu jotain pahaa musta ja laitoin sellaisen sanelijan nauhoitukselle kun poistuin itse paikalta ja nauhoitin anopin ja isomummun keskustelun ja luoja mikä sota siitä syntyi vielä kun anoppi väitti kiven kovaa ettei hän ole sanonut mitään vaan mä olen noitunut sen kasetin.



Näitä juttu riittäisi niin paljon että voisin kirjoittaa jopa kirjan sen nimeksi voisi vaikka laittaa " idiootti ihana anoppini"





Nyt täytyy lähteä ulos Märtan kanssa....



Annlinn

... Annlinn tuolla anopilla! Omani vaikuttaa nyt aivan ruusulta! Ja meidän anoppi rakastaa lapsia yli kaiken. Ja minuakin sietää...



Pikkikselle piti vielä sanomani, että meidän Onni on juuri tuollainen pukija ja hän on kohta 5-v. Periaatteena vaan, että en pue tai riisu vaikka mikä olisi. Joskushan ne hermot palaa sen puolen tunnin jälkeen kun tytöt makaa eteisessä hikisinä ja sitten ne vaatteet niinsanotusti rientää päälle. Onnilla on muutenkin kaikki päivän rutiinit vähän hakusessaan. Eli tutulta kuulostaa. Ei muuta kun voimia. Ei kai tähän auta kun aika ja kärsivällisyys. Jos ennen koulua oppisi, niin hyvä!



Oli muitakin kelle piti kommentoida, mutta kun tämä sama pää on kesät talvet käytössä!



Kaikille mukavaa iltaa,



Noora

ihanaa että kaikki on hyvin. Nyt vain nauttimaan odotuksesta ja odottamaan masun kasvua :o)



Minullakin on anopista hiukan huonohkoja kokemuksia :o/ mun anoppia kiinnostaa oma napa paljon enemmän kuin meidän lapset tai niihin tutustuminen. Lupaa aina ummet ja lammet mutta sitten soittelee edestakaisin peruakseen kaiken.... lupaa ottaa pojat yöksi ja tuntia ennen se ei enää sovikaan. Meillä käy vain esikoisen synttäreillä heinäkuussa muulloin ei näy. Asuvat 200 metrin päässä meistä. Appiukko ei voi sietää minua koska ostimme heidän talon ja olemme kehdanneet remontoida sitä! mulle ei kelpaa kuulemma mikään. Miehelleni appiukko oli kerran sanonut että " eikö miehen pitäisi määrätä mitä talossa tehdään" se ei kerta kaikkiaan käsitä että mies ja nainen voi tehdä päätöksiä yhdessä eikä miehen tartte määrätä naista hellan eteen... ja tietty minä nämä lapset olen halunnut ei mun mies. Minä olen suorastaan pakottanut mieheni viiden lapsen isäksi! anoppi totesi kun tätä vitosta alettiin odottaa että " sulle ei sitten 4 riittänyt" no ei ja yksinhän minä tämänkin alulle sain... :o)

No en jaksa siitä kamalasti ressata kun päätin joku aika sitten että karsin elämästäni ne ihmiset minimiin jotka aiheuttaa mielipahaa ja olen niiden kanssa tekemisissä vain kun on pakko.



tuohon luomusynnytykseen vielä. Se on kumma juttu miten ne äidit jotka syystä tai toisesta synnyttävät ilman lääkkeitä tuntevat olevansa jotain super äitejä jotka ovat PALJON parempia kuin me jotka vingumme kaikki tropit jo sairaalan ovella :o)

Kaikilla vain on erillainen käsitys kivusta ja sieto kyky. Itse kuulun niihin jotka huutavat jo ovella spinaalia tai epiduraalia. Pahin pelkoni onkin että joudun ilman omaa syytäni synnyttämään luomuna. Tämä oli jo viime kerralla lähellä kun synnytin vauvan 2:dessa tunnissa. Kaikkein hirveintä olisi olla kivusta paniikissa synnytyksen ajan.

Jokainen tekee toki omat valintansa eikä kenenkään tartte tuntea itseään tai valintojaan huonoiksi.

Ymmärrän täysin annlinia että ärsyttää mullakin ärsyttäisi :o/

Mun oma äiti on sellainen joka on tehnyt kaiken paljon paremmin kuin minä ja kaikki kivuta ja muut on paljon pahempia ollut ku mulla ikinä.



Niiloakseli rv 25+1 niin ne viikot menee,ihanaa!!

eli juuri se mua ärsyttää että ne luomumammat on niin paljon parempia (omasta mielestään) ja synnytyksestä annetaan arvosanoja eli jos synnytit ilman kivunlievitystä piste lisää, kotisynnytys piste lisää, nopeus ja vaivattomuus piste lisää. Mutta auta armias jos on sektio, epiduraali ym. olet aiheuttanut vauvalle korjaamatonta vahinkoa, joka varmasti ilmenee myöhemmässä elämässä, kuten tässä juuri tänään tän äidin suusta kuulin.



muuten Niiloakseli juuri tollein munkin anoppi ajattelee että mä olen nämä lapset yksin tehnyt eikä mun miehellä ole osaa eikä arpaa tai jos joku osa on niin se johtuu siitä että mä olen sen siihen pakottanut.



Syy siihen miksi anopista ei ole kuulunut mitään kun kerroimme vauva uutisista koko suvulle on se että hän on taas selitellyt että mulle on tehty kohdunpoistoleikkaus ja nyt hänen valheet sitten tulikin julki. Mä aion ärsyttää anoppia entisestaään kun laitan vauvan syntymän jälkeen lehteen ilmoituksen että meillä on kuudes kullanmuru kainalossa, sekun ei kuitenkaan haluaisi että hänen tutut joille hän on siitä kohdunpoistostakin selitellyt huomaakin mikä suuri valehtelija hän on niin ja kaikki työkaverit....hahaa kosto on suloinen.



Mun mies sanoi, että jos vaikka olisinkin noita, niin harvinaisen kaunis sellainen ja älykäs ja se lehtiilmoitus tulee olemaan huippu huom. suojattu sukunimi joten ...(Annlinn nauraa) anoppi saa nenilleen.



Täällä on nyt niin hyvät ja kiihkeät keskustelut että oon jo aivan koukussa palstaan ja pakko aina välillä on tulla kurkkaamaan keitä täällä on käynyt. Mutta nyt on pakko saada jotain syötävää, kehtaisko sitä kinkkua syödä ihan yötä vasten??? hm, hm, hm, pakko varmaan jättää väliin kun suolaakin siinä on aika melkoisesti.



Öitä Kaikille! Annlinn

pukeutumisasiaa. Mulla myös on yksi pojista aina ollut niin hankala noiden vaatteiden kanssa joka pipo on niin " outo" ym. (kehotin häntä tutustumaan pipoon paremmin). Muistan kun hikipäissäni puin lapsia ja miten työlästä se oli kun yhden oli valmiiksi saanut niin johan se alkoi riisua kun lahje oli niin ja näin. Välillä olin aivan totaalisen väsynyt mutta mulla olikin tosi hyvä konsti keittiön kaapissa, SUKLAARASIA, eli silloin kun oikein imeskelin suklaata ja selitin lapsille että nopeasti vaatetta niskaan tai suklaa loppuu ei kellään painanut mikään lahje tai kutissut ykskään villis ja sainpa ainakin yhden lepohetken ja mielessäni ajattelin että kohta se kevät koittaa ja sitten tulee kesä eikä noita vintiöitä tarvitse pukea. Eli kevättä odotellessa huomioi suklaahyllyt.



Annlinn

Kiva kun täällä on nyt niin aktiivista väkeä, että riittää lueskeltavaa!! Täytyy käydä kurkkimassa juttuja aina, kun vain hetki liikenee.



Annlinn: Huh, sun anoppi tosiaan on kyllä ihan omaa luokkaansa. Voi kiesus sentään. Eihän tuo ole ollenkaan tervettä! Tuo kirjaidea ois hyvä - anopin noidutut jutut =)

Ja tuohon luomusynnytysasiaan kommentoin päivällä niin pikaisesti, että pakko jatkaa. Silloin jo kirjoitin, että kukin tyylillään, mutta ketään vaarantamatta. Jatko oli ajatuksissa, mutta jäi kirjoittamatta eli olisi pitänyt lukea myös, että ketään loukkaamatta. Ymmärrän minäkin täysin, että ärsyttää tuollaiset kommentit. Mutta jätä ne omaan arvoonsa, hän varmaan jollain kierolla tavalla kuvittelee pönkittävänsä omaa egoaan näillä kommenteilla. Vaikka käytännössä osoittaakin niillä typeryytensä. Näitä ihmisiä riittää sitten joka junaan, joiden mielestä omat kokemukset on sitä jotain ja muut ei mitään.

Niin ja kiitos vinkistä tuohon pukemisasiaan liiittyen, täytyypä kipaista suklaahyllyn kautta ensi tilassa ja kokeilla, josko toimisi täälläkin!! Ja jos ei toimi, niin saan ainakin suklaata ;))



Nordenskjold: Kiitokset sinullekin, mukava tietää, että meidän poika ei ole ainut laatuaan. Ja voimia itsellesikin " taisteluun" !!



Eipä ole kehumista Niiloakselinkaan anopissa kertomasi perusteella. Onkohan niin, että nämä anopit on tavallaan mustiksia pojistaan, siis tiedostamattaankin, että käyttäytyvät sitten ihan typerästi. Lähes jokaisella anopillakin on ollut anoppi, joten luulisi tietävän, minkälaista se on. Näin kyllä omanikin aina väittää, asunutkin saman katon alla anoppinsa kanssa ja silti on noin torvelo. Toivottavasti itse sitten joskus osaan ottaa opiksi näistä kokemuksista. Ja näyttääpä tosiaan löytyvän paljon pahempiakin tapauksia, joten yritän olla tyytyväinen omaani ;)

Hänkin kuitenkin tykkää lapsistamme, ihan kaikista heistä, vaikka tuon kakkosen jälkeen sanoikin, että eikö ole kiva kun on lapset tehtynä!



Nyt pehkuun, öitä kaikille!



Pikkis

Isäntä nukkui vintissä, kun se on pyörinyt sängyssä viimeiset yöt. En tiedä stressaako se raha-asioita, uutta työtä, tulevaa vauvaa.. Ei se tiedä itsekään. Viimeksi sillä oli unettomuutta silloin ennen kuin Hertta syntyi. Mie olen yrittänyt sitä " rentoutella" iltaisin, mutta ei perinteiset unilääkkeetkään tunnu auttavan. Voi olla, että sen rytmit on Hertan heräilyjenkin takia mennyt poskelleen. Panu on yksin hoitanut yörumban mun pahoinvoinnin ajan, eli kolme kuukautta...



Annlinn: Tuli vaan kotisykolookina mieleen, että onkohan anopillasi joku sairaus taustalla? Tuo vainoharhaisuus ei kuulosta ihan normaalilta. Ehkä siihen olisi helpompi suhtautua, jos ajattelisi, että sillä ei ole kaikki kunnossa? Mutta, ei noita pysty aina järjellä ajattelemaan, jos toinen loukkaa kerta toisensa jälkeen. Ajattelin vaan tuotakin lähestymistapaa. Onko sulla ja kaverillasi se liike täällä vai siellä Ruotsissa? Alkoi heti kiinnostamaan. Minäkin olen muuten asunut Ruotsissa nuorena. Tosin Haaparannalla, joka on melkein sama kun Suomessa asuisi. Torniosta sillon ennen kaksosia muutettiin etelään. Vieläkin on vähän ikävä tuonne pohjoiseen. Oulusta olen kotoisin, mutta tuo Torniojokilaakso vei sydämeni.



Täytyy alkaa repimään pikkuystäviä sängyistään. Kerholla pitäisi olla tunnin päästä. Isot käyvät seuriksen kerhossa näin keskiviikkoisin. Mennään sitten naapurin rouvan kanssa terroristinulkoilutuslenkille, eli vaunuttelemaan näiden esiuhmaikäisten kanssa!



Mukavaa päivää ihan kaikille möhömahoille!



Noora ja " Sulo" 16+1

Nooralle aivan ensimmäiseksi: tilapuoti on ystävälläni Suomen puolella. Voi miten käy ihan kateeksi kun pääset terroristikärryilemään kyllä minäkin niin haluaisin mutta kun ei ole kyytiläistä jos tota Märtaa ei lasketa mukaan. Kyllä se oli ihanaa aikaa kun äitien kanssa saattoi tehdä pitkiä lenkkejä ja juoruta mielin määrin, eli taas sitä unelmoin että meille se vauveli jo syntyisi(Annlinn huokaa...).



Missä muuten Omppis on?



Niiloakselille: Meillä on tänään talokaupat ja sitten mäkin ryhdyn remonttihommiin, eli ensimmäiseksi keittiöön täytyy lisätä kaappeja ja kunnostaa vanhapuoli jossa on oikeat puusepän valmistamat vanhanajan kaapit. Tässä talossa on 100 vuoden työmaa, mutta meille tää kelpaa tosi hyvin kun tilaa riittää alhaalla ja ylhäällä sekä vielä vintillä ja kellarissa. Puutarhakin on aivan villiintynyt ja täynnä omenapuita jotka notkuu sinne ja tänne. Jotenkin tälläisessä talossa on sydän kohdallaan toisin kuin niissä Espoon taloissa joista meille on nyt esitteitä tullut jotka on NIIN täydellisiä joka suunnasta. Mies kun löysi valmiita uudisrakennuskohteita joissa muuttamaan pääsee jopa jouluksi ja niitä hän nyt tuumaa, mutta kun niissä ei ole ollenkaan sitä vanhaa tunnetta.



niin ja vielä siitä mun anopista että kyllä se psyykkisesti sairas on mutta kun ihmistä ei voi hoitoon pakottaa jos se ei ole uhkana ympäristölle tai perheelleen ja anopilla kun on aikuiset lapset niin se saa olla tollainen sika ihan rauhassa.

Paras oli kun mieheni serkku kertoi mitä anoppi nyt on hommaillut että hänen työpaikallaan on esimies vaihtunut ja nyt on tullut tauoista negatiivistä palautetta että taukoja on lyhennettävä kun työaikaa menee hukkaan (niin anoppi on muutenkin osaaikaeläkkeellä ja) hän tokaisi pomolleen että jos hänen täytyy taukoja vähentää niin hän hakee sairaslomaa sen 60 päivää vuosi( en ole varma päivistä mutta joku lakisääteinen määrä jonka vuodessa saa olla poissa) jonka saa olla jotta tulee normaali palkka. Eli kyllä hänen työpaikallaankin odotetaan että hän jo jäisi kokonaan eläkkeelle on hän sen varran hankala.



Nyt Märta haluaa ulos...



Annlinn