SUURperheodottajat viikkoon 48 :0)

Argh, että joskus ärsyttää!! Meillä tuo ekaluokkalainen neitokainen on välillä NIIN mielettömän äkäinen ja itsepäinen!! :/ Äskenkin hirveä metakka päällä kun sille tuli kaveri kylään ja kuopus ois ihan pikkuhetken halunnut kaveria katsoa. Heti vaan tuittupää vetää oman huoneen ovea nenän edestä kiinni. Ovet paukkui ja sormet lutistui kuopusneitiltä väliin.. :/ Sitten suuttui jo isäntä ja karjui isommalle tytölle. Ja lopputulos on, että kaikki ovat vihaisia... :/ Ekaluokkalainen on hirveän reipas ja tomera tyttö, mutta kyllä tosissani menetän sille välillä hermoni! Ehkä sitä on tullut vähän liikaakin hemmoiteltua kun kaksospoikien jälkeen ensimmäisen tytön sai... Tai sitten se on luonteessa... Tai suvussa... ;) Yks päivä kun olin käynyt jouluostoksilla ja tulin siitä miss ekaluokkaliselle maininneeksi, tämä olisi halunnut heti kaikki lahjansa... :/ Ymmärsi varmasti, että pelkkä ajatuskin oli ihan kahjo, mutta alkoipa kuitenkin siitäkin jurnuttamaan... :/ Siis ARGH! Mutta taas kun se toiselle päälle sattuu niin johan leikkii pikkusiskon kans ja hommaa tämän kans kaikenlaista. Tuulella käypä on!



Tämän vain halusin tulla purkamaan. Helpotti!



:) Omppis (jo hieman paremmalla mielellä) :))

Oltiin jo kohta tippumassa kolmossivulle! Missäs kaikki mammat luuraa? Jouluostoksilla vai valmisteluissa vai muuten vaan kiireisenä, ettei kerkiä palstailemaan - mistäs moinen hoppu =))



Voi, kun lukee noita me6:n ja Annlinnin raskausmyrkytyskokemuksia, niin ei voi muuta kuin toivoa, ettei teille (eikä kellekään muulle) nyt iskisi moinen. Ja täytyy muistaa itse olla kiitollinen, että on suht vähillä ja vaarattomilla vaivoilla selvinnyt näistä raskauksista. Toivottavasti nytkin.



Tuo kalenteri näyttää kiitävän ihan omaa vauhtiaan. Tällä viikolla kävin jouluostoksilla ja kuvittelin olevani aikaisessa. Sitten kun laskeskelin kalenterista tarkemmin, niin eihän jouluun olekaan enää kuin kolme täyttä viikkoa. Se tulee taas niin varkain. Ja sitten pian vaihtuukin vuosi ja sitten onkin kohta kolmen lapsukaisen synttärit ja sitten toivottavasti pian saisi nuuskia vauvantuoksua. Minä myin tuplien jälkeen kaikki pienet vauvanvaatteet pois, ja nyt olen innostunut niitä taas haalimaan huuto.netistä ihan liian kanssa ;) Ja siitäkös oikein lämmin lepatus käy rinnassa, kun niitä pikkuriikkisiä vaatteita katselee. Hankaluus vaan, kun ennen olen luottanut ultran sukupuoliarvioon ja tiennyt hommata etukäteen tytön tai pojan vaatetta, mutta nyt sitten ei ole hajuakaan, niin pitää hommata sekä että ja vieläpä vähän unisex-vaatetta. Kohta kaapit pursuaa... Oon tainnut taas vähän hurahtaa, mutta viimeistä kertaa tässä ollaan näillä töin, niin jospa tuo ei haittais.

Miten paljon teillä muilla on pikkuvaatetta odottamassa?



On pitänyt kysymäni myös vakuutuksista. Oletteko ottaneet tulevalle lapselle jonkun lapsivakuutuksen ja onko teillä muilla lapsilla vakuutuksia? Meillä on aina kaikille otettu raskausaikana ja niin otettiin nyt tällekin. Mutta aloin ystäväni kanssa tosissaan pohdiskella vakuutuksen kannattavuutta, siis näillä jo olemassaolevilla lapsilla, kun heillä ei mitään ihmeempiä sairauksia ole. Hirveästi on syydetty rahaa sinne (nykyisellään menisi lasten vakuutuksiin 1000e/vuosi), mutta takaisin ei ole paljoa tullut. Toki hyvä asia näin, sehän tarkoittaa, ettei lapset ole paljon sairastelleen! Aivan pienenä taidettiin pari kertaa saada jotain antibioottimaksuja takaisinpäin (vuoden ajalta voi hakea 47euroa ylimenevät kulut). Ja esikoiselta pari kertaa, kun hänellä on rasitusastma, joka sekin aika kurissa ja vähälääkkeinen. Meilläpäin kun ei ole noita yksityislääkäreitäkään, eli ei tule siinä vakuutuksia hyödynnettyä, niin päätin sitten irtisanoa kaikki. Suomessa kuitenkin julkinen terveydenhuolto pelaa lasten kohdalla aika hyvin, toivottavasti jatkossakin.



Voikaahan hyvin ja mukavaa viikonloppua kaikille!



Pikkis 31+

Selvennykseksi siis, että tulevalle jätettiin vielä vakuutus. Katsotaan sen tarpeellisuus sitten tilanteen mukaan.



Pikkis

Näin viimeyönä hullun unen... Oltiin mieheni kans yhdessä katsomassa Niiloakselin remonttia! ;) Siellä me kuljettiin talossa ja katsottiin mitä sinne puuhastellaan. Halusit Niiloakseli keittiöstä ruskea-vaaleanpuna sävyisen! Sitten sun mieskin tuli töistä ja alettiinkin hieroa autokauppoja! Loppujen lopuksi sulla ja mun miehellä tuntui kemiat toimivan hyvin ja siitähän haloo nousi!! ;) Voi vitsit mikä uni!! ;)))



Näen aina raskaana ollessani paljon unia. Ehkä se johtuu yöheräilystä. Kun päästään lähemmäs h-hetkeä ja alan tosissani miettimään synnytystä, näen synnytysunia. Näin kävi viime raskaudessakin. Milloin synnytys tapahtui ilman minua, milloin synnytin kissanpentuja jne... Älytöntä, mutta hauskaa muisteltavaa ja kerrottavaa! ;)



Viikonlopusta tulee touhukas. Voipi olla, että palailen vasta maanantaina uuteen pinoon. Jos nyt maltan pysytellä poissa.. :)



Ihanan lumista joulunodotusviikonloppua kaikille!



Omppuäippä

Meillä oli viime kesään asti kaikilla sairauskuluvakuutukset. Olin jo jonkun aikaa miettinyt, että onko niistä järkeä maksaa, kun ainut mitä ollaan vakuutuksesta saatu ja ylipäätään tarvittu saada takaisin, on ollut meidän kakkosen synnynnäisen luomen poistoleikkaus päästä. Viime kesänä mies sitten kilpailutti kaikki meidän vakuutukset (myös yrityksen) ja siinä samalla kun vaihdettiin yhtiötä, niin otettiin vain tapaturmavakuutukset kaikille lapsille. Nyt vakuutukset on Fenniassa. Syntymättömän lapsen vakuutusta me ei edes saataiskaan (en tiedä onko edes Fenniassa), kun mulla on tukostaipumus ja lääkitys koko raskauden ajan. Pitää tässä miettiä, otetaanko tulokkaalle mikä vakuutus. Tapaturmavakuutukselle olikin heti käyttöä, kun meidän kakkonen kaatui pyörällä ja molemmat yläetuhampaat lohkesi. Tuo meidän kakkonen on " hieman" tapaturma-altis ollut aina...



Mulla on edelleen ehkäisypohdinnat olleet kiivaassa käynnissä. En ole edelleenkään päätynyt oikein mihinkään, vaikka illalla jo tuntui, että kyllä se nyt selvää taitaa olla. Nimittäin alkoi taas toinen pohje ja nilkka turvota ja tuli kiire päästä nostamaan jalat ylös (just viime hetken touhuja hommailin, että pääsisin nukkumaan, mutta kesken hommien piti jalat tosiaan päästä nostamaan pystyasentoon). Alkoi tuntua, että kyllä mä taidan olla niin riskialtis tapaus, että kaikkien kannalta olisi viisainta valita synnytyksen jälkeen sterilisaatio. Mulla kun on siis se tukostaipumus ja viime kerrallakin synnytys päätettiin käynnistää juuri tuon tukostaipumuksen ja jalan turpoamisen takia. Nyt on kuitenkin vasta 31. viikko menossa, joten pitkään pitäisi vielä pärjätä. Mulla on nyt herkästi turpoavassa jalassa tukisukka. Jossain mulla pitäis olla stay up -tukisukat. Pitäis vissiin ne ottaa käyttöön.



Mut tosiaan tuosta ehkäisystä. Tänä aamuna sit mietin tuota illalla jo melko selvältä tuntunutta sterilisaatiota. En tiedä, tuntui että tulee tippa linssiin. Tuo meidän 1-vuotiaskin on niin syötävän söpö, vekkuli ja vaikka mikä (kuten kaikki edellisetkin on olleet). Kyllä tuollaisia ottais vastaan vaikka kuinka monta. Eilen kysyin meidän 9-vuotiaalta esikoispojalta (joka pari kertaa oli multa kysellyt, että tehdäänkö mulle sellainen juttu vauvan syntymän jälkeen, ettei meille enää enempää vauvoja tule (isänsä ilmeisesti jotain puhunut)), että haluaisko se vielä lisää meille vauvoja (en nimittäin tiennyt, että millä mielellä se asiasta kyseli). Vastasi, että no kyllä jos tulis poika (hänellä kun ei veljeä ole). Kysyin sitten, että mikä sinusta sitten olisi sopiva määrä lapsia. Mietti pienen hetken ja vastasi: kymmenen. :-) Pahoin kyllä pelkään, ettei meillä todellakaan sellaisiin lukuihin päästä. On _erittäin_ epävarmaa tulisko meille enää tämän kuudennenkaan jälkeen yhtään. Mutta tuntuu silti jotenkin hellyttävältä, että pojalla olis niin suuri sisarusparvi toiveissa :-).



En ole tainnut täällä vielä kuparikierukasta kysellä kokemuksia. Onko kellään sitä ollut? Sitä olen nyt yhtenä vaihtoehtona miettinyt. Olis sellainen hormoniton ehkäisykeino. Siinäkin vaan tuntuu olevan ne omat muttansa, kuten mahdollinen runsas ja kivulias vuoto ja sekin, että hedelmöityksiä todennäköisesti tapahtuu, mutta munasolu ei vaan pääse kiinnittymään. Ei mitenkään erityisen mukava ajatus, että hedelmöittynyt munasolu " tapetaan" .



Mutta näine mietteine nyt hommia jatkamaan



neronja rv 30+5

Nooralle: tosi ikävää on joutua rakasta lemmikkkiä lopettamaan, muistan mun elukat lapsuudesta.



Omppis: Mä myös nään noita synnytysunia tai sitten kerran olin jopa vaihtamassa naapurin äidin kanssa miehiä, kuvottavaa, vieläkin karmii kun se naapurin mies oli sellainen karvainen sika.

Meidän tytsykkä on myös poikien jälkeen oppinut varsinaiseksi prinsessaksi (siis ensimmäisen vuoden aikana ostin hänelle yli 40mekkoa ym.) joten aina välillä mullakin menee hermot kun neiti on varsin nenäkäs, mutta itsepähän olen neitiä hemmotellut. Onneksi pojat laittaa meidän prinsessan aina välillä ojennukseen. Muihin luokan tyttöihin verrattuna meidän prinsessa on reilu ja tosi poikamainen eli eipä kai vielä ainakaan täysin pilattu.



Mä myös odotan joulua, koti-ikävä Helsinkiin alkaa vaivata ja nyt kun tietää että tänne pääsee koska haluaa olis kiva saada Helsingissäkin asiat järjestykseen eli uusi isompi koti ja vanha myyntiin.



Mä muuten rakastan niin paljon itsetehtyjä lahjoja että mulla aika kuluu vain askartelutarvikkeiden hankkimiseen, kun niin paljon voisi tosiaan tehdä itse jos vain opettelisi. Virkkasin juuri kaikille lapsille tosi kirjavat pipot kun ne halus sellaiset ja kaulaliinat.



nyt verkkoyhteys alkaa pätkiä joten palaan myöhemmin.....



Annlinn

Eihän tässä pysy mukana pinossa mitenkään, kun ei jaksa itseensä koneelle jokapäivä raahata, tai jos jaksaakin niin ei saa aikaan kirjoitella.. Ootte te kyllä ahkeria kirjottelijoita!



Mutta missäs on Sinuvi ja Meriutu?? Ja olihan niitä joku muukin alkumetreillä?? Tulkaas tekin pinoon, vai onko olotila sama kuin täällä ja ei jaksa?



Mä oon aloittanu lähes poikkeuksetta päivät nyt oksentamisella. :x Ei voi mitään. Eilinen oli kyllä tähän asti ihan pahin päivä, aamulla meni jäisiä mustikoita pieni kulhollinen, muutama muki tuoremehua, ja illemmalla sit kourallisen ranskiksia sain pysymään.. Masikoita vaines järsin jäisinä nekin vielä ennen nukkumaanmenoa. Muu ei pysyny sisällä, vaan yökin ulos sitä mukaa kun koetin syödä. Helpottanee juu joskus rv16-18 mennessä, että sitä odotellessa...



Kyllä tässä päästös vaan vahvistuu, että lapsiluku ois sitten tässä kohtaa täysi. Siis tämän nelosen jälkeen. Harkitsen vakavissani sitten sterilisaatiota, kun ei tahdo nuo ehkäisytkään oiken sopia. Pillerit ehdoton ei, hormonikierukkakaan ei nyt sopinu ja kuparista ei voi runsaiden vuotojen vuoks laittaa. Kapseli ja laastari on samoja hormoneita kuin pillerit, joten en usko et nekään sen paremmin käy. Joten eipä taida olla paljoa vaihtoehtojakaan.



Mutta nyt hommat odottaa, tuppaa kertymään rästiin kun on noita sohvannurkka päiviä...



Ädä+kolmikko ja papu rv7+4

ruskeaa tulee kyllä keittiöön mutta vaaleanpunaista? en taida ihan lämmetä sille :o) mun mies on kyllä autohullu että senkin puoleen osuit oikeaan!

minäkin näen ihan hulluja unia raskausaikana. Kerran näin unta että olin synnyttämässä ja siellä salissa istui anoppi kaapin päällä ja huusi kuinka minä pilasin hänen poikansa elämän! kyllä siinä aamulla riitti nauramista. Viime raskaudessa näin unta että vauva potki niin lujaa mahassa että sen jalat tuli läpi mun mahasta... ja kerran synnytin nukkeja :oD

on nämä hormonit kyllä ihan hulluja välillä.



mulle meinasi käydä nyt aamulla hullusti kun kävin kerranki yksin ostoksilla kylillä niin en meinannut päästä takaisin kotia! naapurin postilaatikoiden kohdalla tulin lopulta niin kipeäksi että hyvä kun sen 100m koti ovelle pääsin :o/ soitin sitten ä.neuvolaan ja ohje oli että jos ei vasemmalla kyljellä makaaminen auta parissa tunnissa niin sitten synnyttäjienvastaanottoon tarkistukseen. Onneksi meni ohi tunnissa. Ihan kuin kesto supistus joka sai mahan kivistämään ihan kunnolla ja selkääkin poltti aika julmetusti. Tietty harmittaa jos nyt jo menee ettei mitään saa tai pysty tekemään ja remontti pahimmillaan kesken :o/ mutta oma ja vauvan vointi ensin ja siinäkin vauvan vointi ennen omaa hyvinvointia :o)



niiloakseli rv 25+4

Minäkin täälllä myös alkumetreillä:) Nyt vaan ilkeä flunssa vaivannut pari päivää, niin jäänyt kirjoittelut vähemmälle! Tiistai oli kamala öklötys päivä, nyt sitten ke ja to oikeastaan ilman oireita, mitä jo kummastelin!



Onko muilla ollut oireiden suhteen vaihtelevia päiviä, että toisina ei oikein mitään ja toisina ihan kamalasti?



ANNLIN: harkitsisin kyllä kahden pennun ottamista samaan aikaan! Sitä ei yleisesti suositella. Pennut samaistuvat muuten liikaa toisiinsa, oppivat huonoja tapoja todennäköisesti enemmän yhteistuumin, kuin jos pentuja vain yksi. Suositeltavaa olisi, että n. 1,5v. olisi edellinen koira ennen uutta pentua, jotta aiempi pentu olisi jo ehtinyt oppimaan hyvät tavat ja näin voisi olla hyvänä esimerkkinä uudelle pennulle :) Vaikka ne niin iiihania onkin, niin malttakaa ensin yhden kanssa, jotta saatte kasvatettua rauhassa hyvätapaiseksi ja sitten myöhemmin kiva ottaa sille kaveri jos vielä siltä tuntuu! Teillä on vielä niin monet metkut ja temput yhdenkin kanssa edessä.;)

Onnea vain vielä uudesta suloisesta perheenjäsenestä:)



Meidän mäyräkoiramme lopetettiin kesän alussa, rakkaamme ehti kunnioitettavaan 16,5v. ikään! Että monen monta ihanaa vuotta teilläkin vielä edessä! :)



Viikonloppuja kaikille!



Mami@5 ja tasan rv 7

Vaikka omalla kohdalla se pirteys on kyllä tyystin kateissa. Väsyttää ja heikottaa aikas jatkuvasti.

Varsinaista oksentamista ei ole ilmassa, mutta tasaisen huono olo on...

Ädälle voimia huonovointisuuden kanssa. Voin hyvin kuvitella, että olosi on hirveä. Jos kerran itselläkin on kestämistä, vaikka ei edes tarvitse oksentaa.



Auts Niiloakseli. Mistähän moinen kipukohtaus tuli! Onneksi meni pian ohi, eikä tarvinut lähteä sairaallaan. Toivottavasti nyt ei vielä ala supistelemaan.



Olettepa te jotkut oikeita supermammoja, kun jaksatte ison lapsilauman ja vielä koirat siihen päälle ;) Itsellä kyllä riittää eläintarhaa ihan vaan näissä lapsukaisissa.



Omppikselta olisin kysellyt, että menitkö sinä tässä välissä takaisin työelämään tai hankitko mitään " sivutyötä" ? Muistelin, että vauvakuume palstalla joskus pohdit jonkin kotimyynnin tms aloittamista, jotta saisi vähän lisätienestiä. Itse olen taas alkanut miettimään noita kotimyyntijuttuja, koska lisätulot olisivat tarpeen, mikäli kaikki menee hyvin ja äitiyslomalle päädyn.



Tänään selailin huuto.netissä vauvanvatteita ja sormet syyhyää tilaamaan. Ei sitä kuitenkaan tässä vaiheessa uskalla sellaiseen sortua :))) Siitä on vaan niin kauan, kun viimeksi on saanut pieniä vaatteita hypistellä, että ei millään malttaisi odottaa.



Meriutu rv 7+0

Hurjasti tekstiä kun en ole muutamaan päivään koneelle päässyt...

Ammateista oli ainakin ollut puhetta... Mä olen sh, joka vaihtoi täysin alaa ja valmistumisen jälkeen pitäisi olla DI.

Vakuutuksista olette kanssa puhelleet. Meillä on varmasti aika kattavasti vakuutuksia pahan päivän varalle. Kaikilla perheenjäsenillä on mm. sairasvakuutukset ja tuleville lapsosille ne myös otetaan. Niistä ei luovuta! Mielestäni on tärkeää, että pääsee lääkärille silloin kun on tarvis. Yksityisten päivystyksetkin toimivat joka päivä...

Luomusynnytyksistä täällä on keskusteltu kiivaasti. Minusta jokainen saa synnyttää kotona, jos asia on tarkasti suunniteltu ja siihen ei pitäisi olla terveyttä vaarantavia esteitä. Minä se tosin en ole. Minä haluan, että apu on lähellä, jos kaikki ei menekään käsikirjoituksen mukaan. Meillä kaikki lapset ovat syntyneet alakautta ilman kipulääkkeitä, mutta tämä on ollut minun valitsema tapa. Meillä esikoinen ei ole syntynyt luomusti, koska synnytys käynnistettiin sosiaalisin syin (ei kovin luomua). Istukka ei tahtonut irrota ja sali oli jo varattu, mutta onneksi äitini (joka oli isän lisäksi synnytyksessä läsnä) ja kätilö saivat istukan kaivettua ulos, enkä tarvinnut nukutusta, josta voin ihan hirveän huonosti. Kaksi litraa verta kerkesin kuitenkin menettää, mutta verensiirrolla vointi koheni. Muut ovat tulleet ihan luomusti. Kuopuksen kanssa kipulääkkeitä en olisi edes saanut, koska kyseessä oli syöksysynnytys. Yhteenkään synnytykseen en ole lähtenyt niin että kipulääkkeitä en suostu ottamaan. Olen ajatellut että seurailen tilannetta ja jos pärjään ilman niin en ota, koska lääkeaineet läpäisevät istukan. Katsotaan tässä raskaudessa pääsenkö kokemaan sektion :)

Käväisin ultrassa tiistaina ja kaikki oli hyvin. Molemmilla normaalit rakenteet ja vastasivat viikkoja. A oli 197g ja B 218g. Seuraava käynti on äitipolilla joulukuun puolessa välissä.



Letti (tiku ja taku 18+1)

supistuksia mulla on ollut jo jonkin aikaa ja tänään tuo kipu johtui todennäköisesti ärhäkästä supistuksesta joka jäi vähän niin kuin päälle :o/

nyt on kyllä loppupäivä mennyt ihan ok ilman mitään kipuiluja.

Meillä on ihan luksus tilanne kun vain vanhin lapsi 9v on kotona ja mulla tietty hirveä ikävä kahta pienempää :o( mutta pitää ottaa kaikki irti tästä rauhasta jos vain jotenkin osaisi.....



Niiloakseli

Meni päivän suunnitelmat vähän myöhäisemmiksi, kun soittivat tänään postista, että pojan joululahjapyörä olis neljän maissa tulossa kotiinkuljetuksella (aloin jo kysellä pyörän perään ja selvisi, että ollut jo meidän postiterminaalissa viikon eikä sieltä mitään soittoa kuulunut). Onneksi ei poika huomannut mitään, kun postiauto kävi pihassa. Sitten vasta päästiin kaupunkiin asioille lähtemään. Todella pitkästä aikaa mulla oli koko katras mukana. Yleensä poika jää aina mieluiten mummolaan kuin että lähtee tyttöporukan kanssa kaupunkiin, mutta tänään halusi lähteä ja mukavahan tuo oli, että lähti. Sattui torilla olemaan rekiajelua, niin ajettiin koko porukalla lenkki ja sitten käytiin Hesessä, syötiin oikein kunnolla jälkkäreitten kera. Ja voi että on hyvä mieli, kun kaikki lahjat pojan yhtä pleikkaripeliä vaille on ostettuna! Jes, ei tarvii kuin paketoida ja sit tosiaan päättää, kummanko kahdesta pelistä pojalle ostaa. Tänään ostettiin iskälle Esa Tikkasen kirja (jääkiekkofani kun on) ja serkkupojalle lelu. Kotiin selvittiin vasta vailla yhdeksän. Toiset rupesi tuossa klo 23 nukkumaan (nukuttelin kuopuksen ja otin ihan sikeät unet siinä itsekin) ja nyt pitäis vielä tuo tiskipöytä raivata. Mut ensin piti tietty tulla tsekkaamaan, mitä vakkarinettisivuilla on kirjoiteltu ;-).



Juu, jos lähtis nyt lopettelemaan noi keittiöhommat. Ihanaa, aamulla pääsee virallisesti aloittamaan joulukuun :-). Täytyy sit vaihdella verhot ikkunoihin ja laittaa kyntteliköt.



neronja rv 30+6

Vaikka hommaa ja menoa ois vaikka kuin! Isäntä lähti just viemään koululaiset syntymäpäiville. Haetaan ne sieltä parin tunnin päästä ja mennään koko perheellä katsomaan pikkujoulunäytelmää. Sitten mummulaan kahvittelemaan. Lupasi leipoa jotain hyvää.. :) Slurps....



meriutu kyseli mun työkuulumisia... En mennyt tässä välissä töihin. Harkitsin kyllä kovasti ja soittelin jo pomollekin, mutta ajattelin, että ois se raskasta paiskia kaikki illat töitä. Päivätöihin ens ois vielä suostunutkaan, kun sitten kuopus ois pitänyt viedä päivähoitoon. Näin on hyvä, vaikka kotihoidontuen pienuus sapettaakin... :/ Kotona kuitenkin jossain määrin pärjää vähemmälläkin. Ei tarvi hankkia niin paljon uutta vaatetta, meikkejä jne. Polttoaineissakin säästää. Mutta kyllä odotan jo kovasti sitä, että uusi äippärahakausi alkaa ja saan rahaa tulojen perusteella! Haaveilen jo ostavani sitä ja tätä. Varmaan kaikille olen jo jotain luvannutkin...klumps... ;)



Mua on alkanut supistelemaan! Pakko se nyt on myöntää, että kohtu harjoittelee jo kovaa kyytiä! Ja näin kun joulukuukin vaihtui, tässähän ollaan taas lähempänä synnytystä ja vauvan tuloa!! Mitään en ole vieläkään laittanut valmiiksi, mutta olenkin päättänyt aloittaa vasta alkuvuodesta. Ja pinnasänky, hoitopöytä, sitteri, punkka ym. on jo valmiiksi sisällä odottelemassa kuopukselta. Vaatteita olen ihastellut netissä ja kaupoissa. Pieniä ne 50 senttiset ja vaikka ne ei kovin kauaa päälle menekään, pakko niitä on jokunen saada! Ihana tuoda nyytti kotiin sairaalasta ihan minivaatteissa, siis sopivissa vauvalle! :))



Sukupuoliasiaa haluan taas pikkuisen vatvoa... Voi että tämä tietämättömyys on ihanaa ja hirveää! ;0) Ja kun se on niin kakspiippuinen juttukin! Ens vuonna kun kaksospojat täyttää 10, mun pojat on jo aikas isoja ja toisaalta palaisin niin halusta nähdä, miltä pieni poika näyttäisi. Näyttäisikö jommalta kummalta kaksospojistamme ja jos niin kummalta? :) Mutta sitten taas olen niin varautunut ajatusten tasolla tytön tuloon, että tuntuisi jopa oudoltakin se pikkumies.. :0/ Tytöt on ihania... vaalenapunaisia, suloisia, pehmeitä... Mutta niin ovat pojatkin!! Vaaleansinisiä, pieniä, suloisia tuuhottajia... Voih... Taas kerran totean, että kumpi vain! :))



Meillä alkaa olla jouluostokset tehty! Pojille pitäs vielä ostaa luistimet ja mailat ja appivanhemmille jotain, mutta muuten ollaan jo erittäin hyvissä ajoin. Kummilapsillekin hankin paketit jo marraskuussa kun silmiini sattui sopivat. Siispä pakettia postiin... :)



Miten muuten uudet odottajat meriutu, sinuvi ja äda...aiotteko kertoa salaisuuden isovanhemmille ja muille läheisille jo jouluna? Kun minä tuota edellistä pienokaista odotin ja LA oli heinäkuussa 2006, annettiin jouluna 2005 isovanhemmille lahjakortit, jossa kerrottiin heidän saavan oikeuden uuden lapsenlapsen hellittelyyn! Oli heille joulun paras lahja! :)) Ja myös lapset saivat kuulla vauvasta jouluaattona. :)



Mutta nyt Omppis siistiytymään ja valmistautumaan joulunäytelmään!



:)

Kyllä ahkerasti käyn lukemassa, ja yritänkin aina välillä saada jotain tekstiä aikaseksi, mutta tuo kuopus ei tahdo mun olevan koneella:)



Mulla on tosiaan tänään VASTA rv6 ja se on niin vähän etten oikein usko edes olevani raskaana. Pelko on mukana koko ajan. Sain varhaisultran ajan, 4.12 eli tiistaina. Tuntuu että sitten olisi ehkä jotain omaa kerrottavaa, mikäli pieni olisi pysynyt nyt tällä kertaa mukana. Anteeksi tämä meikäläisen epävarmuus ja pelko:( Toivottavasti en lietso mitään pelkomeininkiä täällä.) Mutta kyllä se varmaan on niin että mitä useampi raskaus, sen enemmän kokemuksia/ mahdollisuuksia mitä voi sattua.. Kääk, ja mielikuvitus on ihan liian vilkas,, ja mieli masentuneisuuteen taipuvainen varsinkin tällä hetkellä.



Me ollaan asuttu miehen vanhemmilla pian 3 viikkoa, ja mulle alkais olla jo ihan riittävästi. Onneksi alkuviikosta pitäis päästä omaan mökkiin taas takaisin, ja kodin remppakin on jo hyvällä mallilla..ehkä jouluksi päästään sinne. Tapetit on tulleet, ne odottaa laatikossa, mutta tapeteeraaja ei pääse kuin vasta reilun viikon päästä..mutta onpa täällä hommia mitä voi sitä odotellessa tehdä: lattiat, kattoja..maalauksia - vaikka minä olen ollut kyllä sillä saralla ahkera..nyt alkaa ryydyttämään meikäläistä monella taholla.

Epätietoisuus tekee voimattoman olon ja se kyllä meinaa välillä heijastua. niin, riittäisiköhän tämä valitys tällä kertaa?



Ihanaa on lukea kun toiset on niin ahkeria, näin joulunalla monesti luo stressiä jos lahjapuoli on ihan hakoteillä, mutta meilläkin se on jo hyvällä mallilla.

Kummilapsille ostin kirjat, sellaiset kokkikirjat, joissa oli käytetty sellasia aineksia, joita pitäis ihan tavallisesta suomalaisjääkaapista löytyä, se oli tämä rottatuillin keittokirja, tai jotain sinne päin. Ja ne posti kuljettaa näpsäkästi - ei tarvii ankaraa pakettia tehdä.

Lapsille ollaan uudet kännykät hankittu, ne kyllä lentää takamuksilleen, me ollaan niin totutettu ajatukseen, ettei tarvii aina uutta olla. Toisella (pian 10) kun ei vielä ole edes puhelinta ja esikoisella (11) on mun vanha ja sellainen, jolla ei tahdo kuulla..

JA miehen kanssa sovittiin että meidän joululahja on uusi koti.. Mutta ehkäpä suklaan kera.. Kuopus taas on niin pieni ettei ressukalla toiveita ole, mutta todennäköisesti saa jonkin poljettavan traktoriyhdistelmän tms..

Pienin kummipoika on vannoutunut pokemon fani.. ensin ajattelin jotain mielestäni järkevää lahjaa, mutta sitten ajattelin että miksi en antaisi sellaista, josta kummipoikani ilahtuisi..pokemon -keräilykortit..tms.



Ädä, sullapa oli jämptit ajatukset että tämä nelonen ja piste päälle.. Noo, anna ajan kulua ja pahoinvoinnin väistyä. Ikävää että voit huonosti!



Niiloakselille tsemppiä myös remonttiin..ruskea-vaaleanpunainen kuulostaa mielenkiintoiselle..ainakin pikkuruisissa vauvanvaatteissa se on ihana! Anna muiden raataa, ja ota ite rennosti - totta että sinun ja vauvan hyvinvointi on tärkein nyt!



mami@5 - sehän tässä itteä jurppii kun ei ole kunnon raskausoireita! Olis nyt oikein kunnon pahoinvointia, niin uskoisin että kaikki on ok!

(eikös ole kumma kun en voi olla tyytyväinen että olisin raskaana ja vähillä oireilla)



Meriutu - minäkin olen huutiksessa seikkaillut, mutta itselleni.. tekisi mieli hankkia masutuubeja..kaikissa väreissä:) kun tuo alamasu on niin kasvanut, kävin vaa' alla, ja kiloja on 2 vähemmän kuin yleensä painan, mutta eipä tuo kohdun turvotukseen mitenkää vaikuttanut..näytän raskaana olevalta..



Letti - onko sulle mahdollisesti sektio edessä - kaksosethan teille on tulossa? Kuinka yleistä kaksosten kohdalla on normaali alatiesynnytys/sektio? Kiva että ultrassa oli kaikki hyvin!



neronja - sulla on jo hurjan pitkällä raskaus - hienoa!



omppis - ihana oli tuo teidän ilmoitus edellisjouluna isovanhemmille!

Meillähän anoppi tietää näistä kahdestä km' stä, eli varmaan ajattelee että yritystä on päällä. Tässä muutama päivä sitten hän esitteli mulle polvisukkia, jotka oli ostanut, että tälläisillä hän meinaa talven yrittää pärjätä, että hän inhoo sukkiksia, siihen minä sanoin että mulla on nytkin pitkikset housujen alla, että mua aina palelee..hän kokeili mun kättä ja sanoi ompa kylmä - miten sulla raskauksien aikana, paleliko sua silloinkin? Niin, siihen minä että ööm--emmää muista mumisin. Eli eipä ollut sanomaan että kyllä testi on plussaa näyttänyt. Ja masun seutua hän on kyllä tuijotellut, mutta mun mahani kyllä aina pullahtaa esiin, kun esim syön erittäin hyvin, ja minähän syön..vaikkei se vaa' lla kuitenkaan näy.

Jotenkin tuntuu että isommat lapset haluisi tietää asian ekana, ja en ole valmis sanomaan, ennen kuin itse alkaa uskoa että vauva todella tulee, enkä ehkä sitten vielä kovin varhain. Mutta tuo mun maha voi kyllä paljastaa kaiken ennenaikojaan..

Anteeksi sekava tekstini, ja se etten kommentoi kaikkien juttuja :)



Nyt menen siivoamaan pihaa rempan sotkuista..

Mukavaa joulukuuta,



sinuvi rv6

Varauksella hyppään tähän ketjuun sillä alkuhan on aina epävarmaa..

Tänään aamupissistä besure testiin tuli kaksi viivaa joista toinen on erittäin haaleanvaalea mutta selkee.Kuivuttuaan toinen reuna sit vahistu tosi punaseks ja loppuosa viivasta haileni vaikka näyy se edelleen..Mutta siis testiajassa oli 2 selkeesti erottuvaa punasta viivaa..



Kuukautiset ei ole alkaneet edellisen synnytyksen jälkeen. Luulen että ovis on mahdollisesti ollut joskus 22-23.11 eli sillon nyt olis vasta 3+3 joten aika epävarma on tämä vielä..



Väsyttää, lievästi kuvottaa eikä ruokahalua juuri ole..Alamahalla välillä jotain tuntemuksia, viiltelyä ja jomotusta.



Tämä olisi perheemme kuudes lapsi mikäli siis kaikki menee niinkuin pitää ja alku kestää mukana kyydissä.



Mulla on siis viisi lasta täällä pyörimässä. Esikko täyttää 10 tammikuussa, kakkonen on nyt 6v, kolmonen 4, nelonen 2 ja vitonen 8kk..



Lata oon miettinyt ja jos se ovis oli sillon n 10pv sitten niin se osuis suht lähelle mun omaa syntymäpäivää ...joskus elokuun puoliväliin ja itse olen syntynyt 12.8



Peltis ja pikkuinen elomysteeri

Sinuvi: Meillä A:n istukka on ainakin toistaiseksi liian lähellä kohdun reunaa... Aikaa sillä on vielä nousta. Lasten poikkeukselliset tarjonnat voi toki lopussakin olla sektion syy, mutta vielä niitä ei voi ennakoida :)



Letti

nyt alkaa olla voimat lopussa ja pinna tiukalla... Tämä remontti syö kyllä miestä :o/ nyt joudutaan mikro ruoalle kun ei ole hellaa eikä uunia :o/ eikä astianpesukonetta... Taidan käydä ostamassa kertakäyttö astioita. ruokapöytä on keskellä olohuonetta niin kuin kaikki muutkin tavarat... ei kiva kun satun olemaan vielä siivous hullu ja järjestyksen perään huutaja... noo,otan extreme urheilun kannalta! kun tässä tilassa tämä remontti on alkanut tuntua todelliselta extremeltä :o)

Pitää mennä laittamaan poika eskariin sillä kun ei pukeminen onnistu jos ei muistuta vieressä koko ajan joka vaatteesta erikseen...



Niiloakseli rv 26+0 hui noita viikkoja :o) ne menee ihan ittekseen....

mulla on sama homma että yritän epätoivoisesti vastustaa herkkuja huonolla menestyksellä tosin... nyt olen itseni kanssa yrittänyt sopia että yksi sipsi pussi per viikko ja sen syön aina lauantaina. Mutta kyllä se on tahtojen taistelua koko viikko. Itse en koe tekeväni hallaa lapselle mutta en haluaisi lihoa ihan hirveästi nyt raskaus aikana. Nyt kun on kuitenki tullut jo 11kg ja viikkoja 25+0 ja vielä olis edessä ne kasvu viikot vauvalla joten kiloja tulee lisää väkisinkin.



Enemmänkin mua häiritsee jatkuva stressi mitä mulla on nyt ollut johtuen keittiö remontista,työttömäksi jääminen,joulu yms. Kaikki kun yrittää itse tehdä niin hulluksi meinaa välillä tulla oikeasti :o/ mies tekee töitä yrittäjän rytmillä joten kotona olo aikaa on hällä tosi vähän ja sekin vähä menee aina jonkun purkamiseen yms. Stressihormonihan saa sikiönkin levottomaksi ja sen olen kyllä huomannut ettei vauva tunnu nukkuvan ollenkaan koko ajan tuntuu potkuja kyljissä.



Muuten olen pysynyt tosi hyvässä kunnossa ajatellen että viikkoja on jo 25+ eikä mitään hirveää ole vielä vastaan tullut. Toivottavasti ei tulekkaan (koputtaa puuta kop,kop)



Nyt syömään! tuli purettua aamulla keittiön lattia ja viimeiset kaapit. Josko loppu viikosta olis jo uusi lattia ja seinissä tapetit (toive ajattelua)



Niiloakseli rv 25+0 :o)

Nyt se huono olo sitten alkoi! Ehdin jo voivottelemaan joka paikassa, kun ei lainkaan ällötä tai okseta. Ja viikonloppuna se huonovointisuus sitten alkoi. Mutta en suinkaan valita, ainakaan vielä :) Raskaus tuntuu jotenkin todellisemmalta, kun on oireita.



Omppis kyseli syömisestä. Minulla todellakin on huono omatunto syömisen suhteen. Olen aika pulskassa kunnossa jo valmiiksi ja tällä mupeltamisella painan kohta ihan julmetusti. Ällötykseen auttaa jatkuva syöminen ja jostakin syystä juuri sipsit ja hedelmäkarkit ovat mielitekojen kärkipäässä. Tietysti haluaisi syödä mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti. Tämä alkuraskaus kun tuntuu olevan monessa suhteessa sitä kriittisintä aikaa ja pienelle olennolle haluaisi varmistaa mahd. hyvät kasvun eväät!

Sain neuvola-ajan ensi maanantaiksi ja vaakaan nousu pelottaa jo valmiiksi. Sanomista tulee varmasti. Viisi vuotta sitten painoin viimeisilläni saman verran kuin nyt. Kääk!

Huomenna on ohjelmassa ultra. Pääsee kurkistamaan, onko siellä massussa oikeasti elämää. Tuulimuna yms pelot pyörivät jonkin verran mielessä.



Toivotaan mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa meille kaikille!

Ja Sinuvi, kerrohan miten sinun alkuraskautesi sujuu :) ?



Meriutu rv 6+3