ooO Helmiä viikolla 48 Ooo

Jontulta on kyllä pyydettävä anteeksi, jos MINÄ esitän asiani ainoana oikeana totuutena, enkä ole riittävän monelta taholta tietoani varmistanut, ennen sen tänne kirjoittamista. Jatkossa en moista mielipahaa halua tuottaa.

MUTTA. Kirjoittamani tieto on se tieto, joka minulla on. Tuntuu sanalla sanoen hetkittäin kummalliselta, että se on juuri minun käsityskykyni, jossa se ongelma on... Mutta. Kyllä minä tämän asian kanssa pärjään ja niin kuin muutamaan otteeseen olen jo todennut, niin itse kukainen toimii niillä ohjeilla, jotka saa ja joihin uskaltaa luottaa.



(.) Eilen supisti (?) ihan oikeasti, kun jouduin vallan juoksuaskelia ottamaan ehtiäkseni junaan... Siis maha meni vähäksi aikaa kivikovaksi. Minulla kun ei tuollaisia kivuttomia ennakoivia (?) supistuksia ole koskaan ennen ollut, esikoiselta tuli ensimmäinen supistus vasta syntymää edeltävänä päivänä ja ne olivat sitten jo kivuliaita...

Mutta töihin takas!



Luuk@

Luuk@: en tarkoittanut sitä kommenttiani harmistumisestani henkilökohtaisesti sinulle, vaan tarkoitin että monet täällä vauvalehden keskustelupalstoillakin jakavat väärää tietoa yleensä keskusteluissa (eli eivät ota selvää asioista ennenkuin kirjoittavat niitä tänne, uskovat tuttujen sanomaan ja kylillä kuulemiinsa asioihin). Esimerkiksi listeriakeskustelut (ja muut ruoka-ainekeskustelut) ovat yleensä sellaisia. Tottakai jokainen pelkää listeriaa, mutta tuntuu että toiset kirjoittajat haluavat vain ja ainoastaan lietsoa hysteriaa kirjoittamalla asiasta täysin perättömiä juttuja. Itse en edes vastaa sellaisiin kysymyksiin, joista minulla ei ole täysin varmaa tietoa. Niitä asioita ovat nyt vain olleet nämä kelan asiat (aika monia tukia tuostakin laitoksesta elämäni aikana saanut) sekä esimerkiksi se aikoinamme käyty keskustelu paperimiesten pyhäkorvauksista (tai prosenteista, mikä on siis ihan sama kuin muillakin aloilla; vain silloin korvaus voi olla 400%, jos on työssä pyhänä, joka on samalla ns. suurjuhlapyhä, eli muille palkallinen vapaa, ja tekee päivän ylityönä [taitaa olla aika harvinaista päästä ylitöihin ko.päivänä]). Ja jos ei ole varma kirjoittamastaan asiasta, niin itse ainakin tarkistan asioita internetin luotettavilta sivuilta ennenkuin niitä tänne kirjoitan. On toki suotavaa, ja joskus jopa pakollistakin myös muidenkin vierailla toki muillakin internetsivuilla, kun täällä vauva-lehden kirjoituspalstalla (tai vain muilla vauva-aiheisilla sivustoilla) hankkimassa sitä " itsensäsivistämistä" . =]

Mutta toivottavasti sinäkin kysyt tätä äitiyspäiväraha-asiaa vielä siltä luotettavalta kaveriltasi, ja voit kyseenalaistaa/oikaista hänen tietonsa, jotta hän ei jaa väärää tietoa myös muille odottajille.



Joulukalenteri: Oma äitimme on tehnyt meille lapsille pienenä sellaiset " luukkukalenterit" . Taustana on iso pahvi, joka on leikattu lahjapaketin, joulukuusen, tähden tms muotoon, ja päällystetty erivärisellä kankaalla (esimerkiksi joulukuusi vihreäksi, muutamalla valkoisella kynttilällä). Sen jälkeen on otettu 24 tyhjää tulitikkuaskia, ja päällystetty askit erivärisillä kankailla ja liimattu numerot askeihin. Ja askit liimattu paikalleen kalenteriin. Yleensä " kalenterinluukusta" (eli askista) löytyi pieni lappu, jossa luki joku vihje, josta joku pieni kalenterilahja voisi löytyä (kovin monet asiat eivät tulitikkurasiaan mahdu). Ja lahja oli kaikkea mitä vain voi keksiä... mitä voi joulukalenterista tulla... =] (oma mielikuvitus ei kyllä ainakaan tällä hetkellä laukkaa niin lujaa, että keksisi pienet lahjat kahteenkymmeneen neljään luukkuun... aika työ!)

Itse ainakin tälläinen kalenteri oli omasta mielestä paljon mukavampi kuin vain sellainen kuva- tai suklaakalenteri (no eipä meillä oikeen koskaan suklaakalentereita ollutkaan). Mutta koska äitini työskentelee eräässä firmassa, joka jakaa joka joulu lapsille kuvakalentereita, niin sellaiset meillekin sit joka joulu tuotiin.. =] Nytkin mulla on kaks kalenteria autossa odottamassa että vien ne kaverin lapsille, kun satuin piipahtamaan äitini työpaikalla ja otin mukaan.. =]



Isyyslomasta vielä: Kai jokainen on muistuttanut puolisoaan, että ilmoittaa työnantajalle mahdollisesta isyysvapaasta?!

" Isyysvapaasta tulee ilmoittaa työnantajalle vähintään 2kk ennen vapaan aloittamista (ts. laskettua aikaa). Mikäli isyysvapaa kestää enintään 12 arkipäivää, ilmoitus tulee tehdä vähintään kuukausi etukäteen."

Meillä mies ilmoitti asiasta nyt työpaikalla, koska ei vielä edes olla mietitty, kuinka hän isyyslomansa pitää ja kuinka pitkissä jaksoissa (siis sen 18 arkipäivää). Ja sit ollaan vielä mietitty, jos mies pitäis isäkuukaudenkin (ehkä siirrettynä), mutta sen näkee sitten joskus. =]



Mutta tässä tämä keskustelu, nyt lähden ulos lenkkeilemään pirteään pakkassäähän.



jonttu 30+2

Ihanaa, kiitos Jonttu, osasit tiivistää juuri niin asiat kuin ne päässäni nököttävät. Ihailtavan selkeää tekstiä, tuota voisi tarjota Kelan sivullekin perustiedoksi vuoden vaihteessa äitiyslomalle jääville.



Hei helmikset, kertokaapa kumpi tutti oli parempi vastasyntyneelle, silikoni vai luonnonkumi? En muista enää esikoisen alkuajasta, kumpia meillä käytettiin.

Täällä kans on kärvistelty ilman ukkoa kolmatta päivää ja nyt illalla ukkelin pitäis palata kotio. Laiton hornetteja uunin ja teen viel salaatin, jospa se ukollekin maistuis...



Supisteluja on mullakin ihan kivasti ollut, sitten sellaista särkyä tuolla alapäässä ja sit viel niitä liitoskipuja. Välistä tuntuu ettei pysty ihan kunnolla käveleen= näytän kai ankalta!



Ihmiset kyselee että milloin sulla on laskettu aika ja selvästi odottavat että oon menossa jo laitokselle, itsellä kyllä onkin välistä sellainen olo kuin olisi ihan viimeisillään mutta välistä niin rasittaa nuo kyselyt ja kommentoinnit masusta.



Tutista puheen ollen, meillä on luonnonkumi-tutti ollut alussa parempi sen vuoksi että se on pehmeämpi ja helpompi vauvan oppia imemään kuin silikoninen. Edellinen pulpautti silikonisen tutin samantien suusta ulos.



Ihanaa kun huomenna on jo perjantai ja alkaa rv31 !!!

Heissan!



En oo taas pitkään aikaan kirjoitellu, lueskellu silloin tällöin.

Mul oli sit vielä ultra maanantaina ja kun viimeksi kaikki oli hyvin, niin kyllä taas vedettiin matto alta. Tää on turhan raskasta. Napavirtausten takia ultrataan maanantaina 10.12!!!!! Mä jännitin niin, et en tiedä johtuko siitä vai mistä, mut tuli hirveen heikko olo ja paineet laski 50/90. Tää on mulle ihan uutta et alkaa heikottaa, mut tää raskaus on saanut sen aikaan jo kolme kertaa vastaanotoilla. En oo ollu mitään tyyppiä, et reagoisin noin. Ehtisin sit neljä viikkoa nauttia tästä raskaudesta, nyt sit pelottaa. En edes osannu kysyä mitään, aattelin vaan et tää ei voi olla totta!!!!

Nyt sit kauhee katella noit vauvan vaatteita, joita oon ehtinyt turhan paljon hankkia ja en haluais nähdä kavereita, koska en halua puhua asiasta jne..... . Mun esikoinen sanoi, et hän ei voi osallistua helmikuussa oleviin luistelun tapahtumaan, koska vauva syntyy silloin ja hän vain hoitaa vauvaa... Itseäni pelottaa tää kaikki ihan pirusti!!!!

Anteeksi kun taas puran tunteitani, mutta muiden kanssa en halua asiasta puhua.....Huomenna meidät on kutsuttu kylään ja mua ei nyt haluttais liikkua mihinkään täältä kotoa....

Täytyy yrittää ajatella, et kaikki hyvin, mut tää epätietosuus pyörii koko ajan mielessä öin ja päivin! voi kunpa noi napavirtaukset olis seuraavaksi ok!



Mulla muuten öisin kipuja vatsan sivuilla kun käännyn yöllä, onko muilla sellasta?? Muuten olo suht ok! Rauhallinen kävely sujuu, mut muuten alkaa supisteleen. Väsymystä ja pientä päänsärkyä.







Mukavaa viikonloppua kaikille! Mekin saatiin tänne Turkuun vihdoin lunta ja se piristää kovasti mieltä!



ps.Luukin perheelle edelleen kovasti voimia!!!!!



iitulii72 28+1

ilmeisesti liikaa vastusta tai sit se oli takaisinvirtausta ja mullekin määrättiin uus ultra ja olin kans ihan paniikissa. Ultra oli kuitenkin 2 vkon päästä sitten ihan normaali, kaksi kertaa sen jälkeen ultrattu ja vauva on kasvanut normaalisti. Mietinkin itse että johtuiko napanuoran huono virtaus vauvan asennosta.



Tiedän miten tuskallista on odottaa uutta ultraa.

Itse soitin seuraavana päivänä äitipolille ja kysyin siitä virtauksesta ja ne sanoi että ei tarvi olla huolissaan että jos olisi jotain todella vakavaa tulisit jo aikaisemmin uudelle käynnille tai sitten oisit jäänyt osastolle seurantaan!

Tsemppiä!

Toivottavasti seuraavassa ultrassa kaikki ois hyvin! Tiedän että on raskasta ja pitkä aika odottaa, eikä siihen auta kenenkään " kaikki on hyvin" " ota rauhallisesti" yms sanomiset.

Itselle ovat keskenmenot jättäneet niin pahat arvet, että vieläkin on mahdotonta uskoa, että elävä vauva helmikuussa todellakin syntyisi. Olen niin tottunut niihin pettymyksiin, joten en osaa odottaa enää muuta. Mies just tänään sanoi että " kyllä meille kai sitten oikea vauva tulossa jo on" . Ihan kuin sekään ei osais asennoitua niin, että tää raskaus todellakin menis hyvin loppuun asti. Mutta, eipä auta kuin päivä kerrallaan eteenpäin.

Voimia teille!



jonttu rv 30+2

iitulii72:No voi hyvänen aika että se sullakin vastustaan alkoi tää raskaus.Oli niin ihanaa aikaa kun sait tietää että vauvan munuaisissa ei olliut enään mitään niin sit nyt tää virtaus juttu.

Niinhän se mullakin tämä raskaus on oli vaikeeta ja pelottavaa yli puoleen väliin ja nyt nämä supistelut vielä!!Kyllä meille ei enään tule yhtään vauvaa tämän jälkeen jos kaikki menee vaan hyvin loppuun asti.Mulla on muuten kans tuolta sivuilta kipeenä mutta mulla se kipu tulee päivälläkin ihan yhtäkkiä.

Nyt mää rukoilen sun puolesta että se virtaus juttu johtui vaan vauvan huonosta asennosta.:)

Liikkuuko sulla vauva paljon?Ja sit sellanen asia et tuntuuko sulla välilä et se vatsanahka repeää et on jotenki niin kireällä?Mulla tuntuu.En tiiä johtuuko siittä ku olin niin hoikassa kunnossa ku aloin oottaan et nahka ei meinaa keretä nyt mukaan.

Mutta nyt haluan toivottaa sinulle ja kaikille muillekkin helmeläisille ihanaa joulun odotus aikaa!

anna_liisa 30+2

Voi Iitulii... Aamulla sua mietinki, et kun ei oo sua täällä näkyny, et onkohan kaikki hyvin... Inhottavia etiäisiä!

Toivotaan kuitenkin, et teidän vauvalla kaikki oikeasti on hyvin! Tän raskaudenhan pitäis olla seesteistä ja mukavaa aikaa, ei jatkuvaa murehtimista ja huolten vuorta!

Jotenki sitä vaan jumiutuu sit miettimään murheiden keskelle ja arjen pyörittäminen tuntuu hetkittäin ihan ylitsepääsemättömältä...

Sulla on siis taas ultraan pitkä matka; vajaa kaks viikkoa tuntuu varmasti ikuisuudelta...

Mut liikkuuhan vauva tosiaan reippaasti? Ja kasvaakin kovaa vauhtia, kun kylkiä pakottaa?

Voimia, Iitulii!



Mullaki tuntuu, niin kuin Anna_Liisallaki, et nahka repeää, kun vauva kasvaa niin joutuin... Tai sitä siis luulen kiristävän tunteen ja pakotuksen olevan...



Noh joo, taidan lähteä nukuttaan esikkoa ja ottaa siinä samalla itekki päiväunet... Jännä muuten, miten tuntuu, et vois nukkua vaikka päivät läpeensä ja aina tulee uni ko pistää silmät kiinni. Toivottavasti täältä " unipankista" voi sit ottaa näitä säästettyjä unia ens keväänä... !



Luuk@ 28+6

Kävin viime viikolla sokerirasituksessa ja tulokset olivat loistavat. Paasto 4,9 1h: 8.6 ja 2h: 6.9. Masu on pysynyt sopivan kokoisena eikä mulla koskaan ole raskauksissa hirveän isoa mahaa ollutkaan. Selkävaivat silti pahenevat koko ajan. Työpäivän jälkeen etenkin tuntuu ja supisteleekin välillä. Mä vaan olen sellaista tyyppiä etten kovin herkästi sairaslomaa hae. Harkinnassa alkaa kyllä olemaan.



Ihanaa kun alkoi joulukuu. Nyt saan laittaa joulua kotiimme. Pipareita on kyllä lasten kanssa leivottu jo pari kertaa ja glögiäkin maisteltu. Vielä kun tulisi vähän lunta lisää niin olisi täydellistä joulun odotusta. Mäkin muuten vielä varmistin kelalta että menee vuoden 2006 verotuksen mukaan. Päätöstä en ole vielä saanut, äitiysavustus maksetaan ensi viikolla.



Mauii 28+1

aurela, jonttu82, anna-liisa ja luuk Kiitos viesteistä! Olipa ihanaa, että poikkesin koneelle, teidän sanat vaan toi niin kovasti voimia!

Yritän keksiä kaikkea tekemistä, että edes hetkeksi unohtais murheet.

Mut sitä ei vaan voi ymmärtää, miksi tän pitää olla niin raskasta ja aaltoilevaa...

Eilen oltiin kylässä ja mun ystäväkin odottaa, ei oltu nähty vaan soiteltu, joten odotukset molemminpuolin yllätyksiä. Jotenkin harmittaa se, että normaalisti kun oon iloinen ihminen, niin nyt sit kaikessa niin varovainen ja vähän vaisu, niin sit harmittaa jos ihmisille jää semmonen olo, et vauva ei oo edes odotettu. Mä en sit kertonut, että oon taas tarkkailussa, osakeskeytyksen kylläkin kerroin.



Joo, mun mielestä vauva oli kasvanut ihan ok, oli keskikäyrillä ja onneksi liikettä on kovasti. Mulla tytöt on ollu paljon vähä liikkeisempiä kuin tämä. Munkin masunahka välillä tosi kireällä.

Nyt sit yritän saada joulukortit ja joululahjat kuntoon ens maanantaiksi, sillä jos joudun ens viikolla jäämään sairaalaan. Se mua harmittaa, kun en kysynyt tarpeeksi mitään lääkäriltä, oli vaan niin voimaton olo. Nyt sit ois tietty kysymyksiä, mut en kehtaa soittaa sinne, eli reilun viikon päästä sit uskallan jotain kysyä. Nyt vaan rukoilen, et kaikki ois vaan ihan normalisoitunut.



Mukavaa ja ihmeellistä odotusta kaikille!



iitulii72 28+3

Ihanaa, alkoi joulukuu! Ikkunasta katselen, kuinka päivä pikkuhiljaa valkenee ja nautin jouluvalojen tuomasta lämpimästä valosta lumen kylmyyden kontrastina. Minä, jos joku, olen JOULUIHMINEN!



Iitulille voimia jaksaa pitkältä tuntuva odotus seuraavaan ultraan.



Pikkuveli Jouni täyttää tänään 24v ja saa mut taas tuntemaan oloni ikivanhaksi. Muistan vielä, kun se vuonna 83 tuli laitokselta joulukuun alkupäivinä mun nukenvaunujen kopassa (ei silloin ollut

mitään turvakaukalopakkoa). Heti ekana päivänä otettiin meistä joulukorttikuvat, jotka edelleenkin on seinällä esim. meidän mummolassa. Siinä mä istun 3,5-vuotiaana ylpeänä isosiskona joulunpunaisissa vaatteissa pikkuinen tuhiseva nyytti sylissäni ja jouluvalot loistaa ruskean lampaantaljan kätköistä. Täytyykin lisätä kuva tänne blogiin jossain vaiheessa.



Meillä oli eilen työpaikan pikkujoulut -jos niitä niiksi voi kutsua. Ainoa miespuolinen työntekijä veti överilärvit, yksi naisista valitti jokaisesta sen eteen tuodusta ruoka-annoksesta ja parilla kolmella oli

kauhea kiire jatkoille tanssimaan...Oli kyllä niistä bileistä joulumieli kaukana. Mä lähdin viimeisenä ravintolasta ja olin kotona videovuokraamon kautta tasan klo 21...



Join ekaa kertaa raskauden aikana ravintolassa alkoholitonta viiniä...raskaana oleva tarjoilija sitä minulle suositteli, kun kyselin alkoholitonta siideriä. Punaviini on kuulemma aika etikkaisen makuista, mutta ainakin minulle lasillisen verran tuo alkoholiton valkoviini maistui. Toki siitä puuttui sellainen normaali " lämpö" mausta, mutta ei kai korvikkeen kuulukaan maistua yhtä hyvälle kuin aidon tavaran? Kopparbergin alkoholittomista siidereistä, etenkin karpalomausta, olen nauttinut myös raskauden aikana.



Katselin illalla kotiintuloni jälkeen toista vuokraamistani elokuvista ja huomasin juttelevani masussa jumppaavalle Nallekarkille ihan ääneen. Kutsuin jopa itseäni Äidiksi sille...onkohan mun pää pehmenemässä??? :) Mies on kyllä jo kauan kutsunut itseään isiksi masulle jutellessaan, mutta ekaa kertaa musta tuntui, että MUSTA TULEE IHAN OIKEASTI ÄITI!



Loppuraskauden uniongelmat alkaa tosissaan näkyä täällä! Uni on yhä katkonaisempaa ja yöt aina vaan lyhyempiä. Eilen illalla sänkyyn mennessä närästi kamalasti rasvainen ruoka, jota ravintolassa söin ja

oli levottomat jalat. Pari kertaa säpsähdinkin unen rajamailta niin, että pelotti nukahtaa uudelleen. Mullahan on epilepsia perussairautena ja ilman lääkitystä olen pärjännyt nyt 4 vuotta. Yksin kotona

ollessani kuitenkin panikoin jo mahdollista kohtausta ja yritin rauhoitella itseäni (kuka mua olis auttanut, jos olisin saanut kohtauksen...ja puhumattakaan siitä, mitä se olisi Nallekarkille tehnyt). Nukahdin sitten viimein (olin ihan umpiväsynyt) ja heräsin varmaan tunnin välein. Olotila ja levottomuus helpottui kummasti, kun mies tuli kolmen maissa kotiin omista pikkujouluriennoistaan. Mä siirryin sitten joskus viiden maissa sohvalle lukemaan, kun tuntui, ettei nukuta enää. Nukahdin kuitenkin vielä uudelleen ja nukuin yhdeksään. Onneksi, sillä edellinenkin yö jäi tosi levottomaksi. Pitäis vaan osata mennä päivisin päikkäreille aina silloin kun väsyttää. Jotenkin sitä vaan saa tänkin sairausloman buukattua niin täyteen ohjelmaa....



Nyt keittiöön tekemään aamupalaa ja availemaan ekaa joulukalenteriluukkua!



Nonna ja Nallekarkki rv 28+3

Olipa kiva aamulla herätä kun tytär juoksi meidän sänkyyn. Oli ihan täpinöissään joulukalenterista. On pitänyt nostaa se ylähyllylle kun alkoi kurkkiin joka luukun taa. Yhdessä sit avattiin. Muumikalenteri on kyllä mieluinen. Ois ollu äidillekki.. Eka joulu ilman suklaajoulukalenteria ja ikää 32v. Lumilyhtykalenteri on korvaamassa. Ei tullu autoa eka arvonnassa!!

Mrs.Marple kysele tytön ikää. Hän täyttää tammikuun lopussa 5 vuotta. Saas nähdä kuin lähelle uuden neidin synttärit tulee.. En mitenkään usko et menee helmikuulle..



Soittelin minäkin kelalle viikolla. Tipun varmaan pian sairaspäivärahalle. Verokortissa on menny tältä vuodelta tuloraja yli. Ei kuulemma kummiskaan kelalla mene lisäprosentin mukaan. Siitä meniski sit 47.5%.

Kysyin samalla äityisrahasta kun ei kuulu mitään. Ei oo kuulemma työnantajalaittanut tietoja kelaan. Niitä odottelevat. Eipä niillä kiire olekkaan kun työnantaja maksaa ekat 56 päivää äippälomasta.



Sain eilen laitettua jo jouluverhot olohuoneeseen ja ulos terassille jouluvalot. Aprikoosikakkuakin leivoin.. Olimpa ahkera. Illalla käytiin katsoon sitte ilotulitusta joulukadun avajaisissa.



Nyt pitää lähtä rattikelkalla leikkiin.. Otan samalla valokuvia. Löysin eilen kamerasta uusia ulottuvuuksia.. Ajattelin ottaa mustavalkokuvia..



Rauhallista joulun odotusta, Siirikki ja neito 30+0

Kyllä on taas mennyt koko päivä päivää käynnistellessä... Nyt alkaa tuntua siltä, että vois alkaa uunia lämmittää ja kotihommia touhuta. Joku muukin tais täällä valittaa, että väsymystä on liikkeellä. Sama mulla. Nukun nykyisin päivittäin pienet päiväunet. Eilenkin nukuin aivan sikeästi n. 20 min (en osaa nukkua päivällä pidempään, eikä kyllä yleensä ole mahdollistakaan). No joo, virkeydestä verottaa tosi paljon meidän kuopus, kun se jostain syystä yöllä aika paljon itkua tuhertaa. Samalla kun herään siihen kitinään, niin käyn sitten myös vessassa. Viimekin yönä varmaan viisi kertaa kävin vessassa, varmaan joka kerta kävin, kun heräsin. Pitäis vissiin yötä vasten juoda vähemmän.



Eilen kävin koko 5-henkisen katraan kanssa kaupungissa. Yleensä poika on aina jäänyt mummolaan, ei oo halunnut tyttöporukan mukaan lähteä, mutta nyt lähti ja kiva olikin. Torilla sattui olemaan rekiajelua ja käytiin kiekka ajamassa. Samalla saivat nähdä kaupungin jouluvalot ja joulukuusia siellä täällä. Sitten käytiin Hesessä syömässä (olipas aurajuustohampurilainen hyvää) ja otettiin kunnon pehmikset jälkkäriksi. Joululahjatkin on nyt muuten kaikki ostettu, mutta pojalle pitää vielä päättää, kumman kahdesta pleikkaripelistä ostan (ei tunnu poika itsekään oikein tietävän kumman haluaa). Tuntuu tosi ihanalta, kun ei tarvii lähteä lahjoja enää minnekään tungokseen etsimään eikä tarvii stressata sopivasta hetkestä, milloin kauppoihin yksin pääsis lähtemään. Kunhan vaan olis rauhallisia hetkiä, että saisin täällä kotona paketoitua. Jouluruuista en suurta stressiä ota. Äiti aikoi tehdä meillekin laatikoita, jotain aion tehdä myös itse. Ja leipoa ehtii vielä hyvin, jouluiset kakut on pääasiassa mielessä. Pipareita ja torttuja ollaan tyttöjen kanssa tehty jo kahdesti tai kolmesti. Se tuntuu tärkeimmältä, että ovat saaneet olla tekemässä joululeivonnaisia, tuoksutella tuoksuja ja " maistella" . Pakasteessa on ainoastaan yksi iso rasia pipareita, muut on kaikki syöty ;-).



Jospa tässä vihdoin alkais vähän touhuilla.



neronja rv 30+6

Nyt on joulukuu!

¨" joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puurooo" ¨

Toistaiseksi vielä on kalenterit raaputtamatta, on ollut kiireinen päivä. Vielä haaveilen jos ehtisin vaatekaappia järjestelemään, miehen tehtäväksi jää laittaa ulos jouluvalot.' '



Meillä ei varmaan tosiaan tuo esikoinen joulusta innostu sillä tavalla kuin 5 vuotias, alle 2 vuotias kun on. Ehkä sitten parin vuoden päästä?



Olisiko kellään ideoita joululahjaksi tuon miehen äidille? On vanhempi naisihminen, kohta 70 vuotta. Sille on aina hankala keksiä mitään. Jo perinteiset saunatyyny & -hunajakin joku vuosi sitten hankittiin, ei viitsisi aina samanlaista. Joten jos jollain on ideoita niin otan mielelläni vastaan!



Ens viikonloppuna mennään varmaan Keskiselle, sitä varten pitäis tehdä ostoslista kaikista lopuista joululahjoista (veronpalautuksia tuhlaamaan!). Että nyt kaikki ideat kiertoon!! Vielä myöhemminkin toki täydennän hankintoja, mutta hyvä olis jos nyt sais kaikki pois alta.



Neronjako oli kakkujen leipomista suunnitellut? Sama täällä, ens viikolla pitäis tehdä joulukakut, että saavat kunnolla makua ennen joulua. Samalla vois jo tehdä yhden satsin aurajuustopasteijoita (lihaa en syö) pakkaseen..



Iituliille voimia ja *halaus*

Voitteko uskoa miten nopsaan tämä vuosi on mennyt? Justhan sitä kesäkuun lopulla tuijotettiin toistakin viivaa siinä raskaustestissä.



Iituli, voimia sulle.. huoli vauvasta voi varmasti olla kova. Henkistä tukea täältä.



Itellä ei sinänsä mitään erikoista. Selkä on vaivannut, ja osittain siitä johtuen huonot yöunet.

Oon jotenkin niin järkyttynyt tänpäiväsestä synnytysvalmennuksesta, etten meinaa saada itteäni äntiin ollenkaan. Kätilö oli liian ronski mun makuun, meillä on ensimmäinen tulossa ja jännittää muutenkin koko synnytys. En oo ennen tuota valmennusta sillälailla sitä kipua pelännyt, enemmänkin sitä uutta tilannetta, ja oon aatellut kivunlievitykset kyllä käyttää hyväksi parhaani mukaan jos ja kun tarvetta tulee. Mutta kätilö jotenkin tuntui korostavan sitä kipua ja huutoa ja kirkumista, " mersunmerkkejä alapäässä" repeämisten vuoksi, pitkittyneitä synnytyksiä ja napanuoran kiertymisiä ja mitä nyt ikinä. Mä ensisynnyttäjänä haluaisin vaan rauhottua siihen koko tilanteeseen ja saada tietoa mitä missäkin vaiheessa tapahtuu, EN kuulla siitä kun äiti huutaa tuskissaan ja pelkää. Synnytysvideokin katsottiin, joka oli ihan mukava, mutta sen jälkeen muistettiin kyllä korostaa ettei ikinä lapset noin tyylikkäästi ja helposti synny. Mä en haluais nähdä koko kätilöä enää ikinä.



Onneks toi ukko osaa laittaa asiat perspektiiviin mullekin. Oon varmasti tosi herkkänä nyt muutenkin. Mutta kuitenkin, paha mieli tuli.

Yritän nyt vaan aatella että maailman sivu on lapsia synnytetty, enkä sais antaa yhen vanhan naisen mun maailmaa noin järkyttää. Ei mua tartte silkkihansikkain käsitellä, mutta ei kyllä tartte noin pelotellakkaan.



Huh, anteeksi vuodatukset, vauvalla on sentään kaikki hyvin, kun vaan äiskän pää tästä vielä asettuu. :)



Lissula 29+6

Olipa sinulla ikävän kuuloinen synnytysvalmennus :-(. Tosi ärsyttävää tuollainen. Meillä esikoista odottaessa vuonna 1998 synnytysvalmennus oli varsin mitään sanomaton, mutta ei siellä kyllä millään tavalla peloteltukaan. Oikeastaan kun siihen synnytykseen on kuitenkin aika vaikea valmentaa, kun se synnytys voi olla ihan mitä vaan laidasta laitaan. Joillakin voi olla tosi helppoja synnytyksiä ja joillakin taas kaikki voi mennä pieleen ja kaikkea siltä väliltä.



Minua ei esikoista odottaessa millään tavalla kukaan pelotellut ja meninkin synnytykseen varsin avoimin mielin. Eipä sitä oikein osannut pelätäkään, kun oli niin vaikea kuvitella, mitä se tulee olemaan. Meillä ei valmennuksessa edes katsottu synnytysvideota (en ainakaan muista) enkä edes tykkää katsoa toisten synnytyksiä (en kyllä sen puoleen tykkäisi katsoa omianikaan). Eipä siinä esikoisen synnytyksessäkään kivulta vältytty, mutta sitten kun se pahin oli ohi ja vauva maailmassa, niin makasin vielä synnytyssängyllä, kun sanoin miehelle, että ei muuta kuin seuraavaa tekemään. Eli mulla ainakin kipu aika tavalla unohtui heti synnytyksen jälkeen. Kakkosen synnytys oli paljon lyhyempi, mutta koin enemmän kipua ja se säilyi mielessä vähän pidempään, mutta silti meille syntyi neljä lasta perä jälkeen :-).



Kannattaa tosiaan mennä synnytykseen avoimin mielin. Hyvä perehtyä eri kivunlievitysvaihtoehtoihin, ponnistustapoihin jne. etukäteen ja sitten tilanteen mukaan ja kätilöiden ja lääkärin avustuksella katsoa, mikä juuri sinulle olisi parasta. Näin minä suosittelisin. Koskaan en ole omia synnytyksiäni mitenkään etukäteen suunnitellut kuten on vähän tullut sellainen kuva, että joillakin on tapana tehdä.



Mies tuli töistä kotiin, joten nyt sapuskaa pöytään (miehen kotiintuloajasta kun ei koskaan tiedä tarkkaan, yrittäjä kun on).



neronja & kuutonen rv 30+6

Täälläkin lapset innoissaan avasivat ensimmäistä kalenterin luukkua aamulla. 3v. poika vaan tahtois avata samantien kaikki muutkin luukut :) Nuorimmainen 1,5v ei vielä kalenteria saanutkaan, kun on maitoallerginen. Onneksi ei ainakaan vielä huomannut muiden omia. Pitää sitten jotain keksiä tilalle, jos alkaa tahtoa.



Joululahjat on meilläkin kutakuinkin ostettu, ainoastaan makeita paketteja ostetaan sitten lähempänä, etteivät katoa ennenaikaisesti parempiin suihin.

Niin paitsi vanhemmilleni on ostamatta, heille ajattelin ostaa jotkut oikein mukavat tyynyt :)



Lissulalla oli sitten melkoinen synnytysvalmennus :( Voin lohduttaa, että ei se nyt niin kamalaa ole, ainakaan mulla ole ollut ja kokemusta kuudesta alatiesynnytyksestä ja yhdestä sektiosta löytyy. Jokainen synnytys on tietysti erilainen, mutta kyllä luonto hoitaa ja oma mielentila ennen synnytystä merkkaa paljon. Rauhallisella ja luottavaisella mielellä kun menee synnyttämään, niin kivutkaan ei tunnu niin pahoilta. Mä synnytin ensimmäiset neljä samassa sairaalassa ja viides syntyi eri sairaalassa, niin silloin pelkäsin enemmän ja en jotenkin luottanut tähän sairaalaan ja tuo viides on ollu mielestäni kipein synnytys. On tietysti helpommin sanottu kun tehty, saada itsensä rauhalliseksi synnytyksen suhteen. Pitää jotenkin yrittää psyykata itseään minunkin taas jälleen kerran :)

Mitä lieneekään tuo kätilö ajatellut tuollalailla pelotellessaan...



Omaan napaan kuuluu hyvää. Masu kasvaa ja vauva potkii kovasti. Tänään käytiin ostamassa gracon autobaby kaukalo, käytettynä, yhdellä lapsella ollut. Vaatteetkin kävin viikolla varastosta penkomasta esille, mutta vielä en pessyt.

Kelalta sain päätöksen äitiysrahasta, mutta vielä jäi äitiysavustus päätös tulematta. Yleensä tulleet kyllä yhtä aikaa, toivottavasti eivät ole sekoilleet kelalla.



Olsku rv 30+4

Tässä töissä ollessani piti tulla jo palloilemaan tänneki...

Onhan nimittäin kamala olo!

Siitä, kun pitin kotoa junaan on tähän saakka ollut semmonen kummallinen paineen tunne tuolla alapäässä... Säteilee lonkkiin ja pakaroihin... Ei oo hyvä istua, ei oo hyvä kävellä (vihloo ohessa selkääki), eikä seistenkää oo oikein hyvä... Pitäisköhän mun oikaista tuonne osaston käytävälle pitkälleni... *blaah*

Mietin jo, et pitääkö alkaa soittamaan naikkarille, et onko tää nyt ihan tavallistakaa... Muutamaan otteeseen se supisteliki töihin tullessa (siis muuan tunti takaperin), mut ei kylläkään kipeästi...

Tarvii toivoa, et menee ohi tässä vielä, jois vaan paljon vettä ja ottais rauhallisesti tän yön... Ja jos taas huomisen nukkuis koko päivän...



Lissulallakos se oli perhevalmennus poskellaan?

Meillä oli esikoista odottaessa koko valmennus tosiaanki sitä perheeksi valmentamista, parisuhdetuntemusta ja semmosta... Jotain ponnistusasentojaki ehdittiin ähertää, mut eipä juuri. Meilleki muistaakseni aika selkein sanoin kerrottiin, ettei lapset kivutta tule tähän maailmaan... Mut meitä ohjannu kätilö oli ite tehny sen seittemän kertaa, joten sillä oli aika maanläheiset neuvot sinne saliin...

Ehkä teidänki kätilöllä ajatus ja tarjoitus on ollu hyvä, mut toteutus vähän vaan onnahtanu...

Ikävää tietenki, jos sulle on jääny paha maku suuhun...ja vielä ekasta kerrasta.



Noh, nyt ei pysty oleen enää paikallaan, kauniita unia teille, jotka saatte nukkua " ihmisten aikaan" :D



Luuk@ ja Onni 29+1

Etkös sä ollutkin Seinäjoen synnyttäjiä ? Tuo sun kätilö kuulostaa samalta kuin se joka oli mulla viime synnytyksessä. Toivon todella ettei se sama ole siellä tällä kertaa tai pyydän kyllä jotain toista kätilöä. Tosi töykeä oli koko synnytyksen ajan eikä selostanut mulle juuri mitään mitä tapahtuu. hääräsi vain omiaan laitteiden ja piuhojen kanssa. Miehen piti huomauttaa sille kun vauvan sydänäänet hidastuivat koko ajan : että onkos tuo nyt ihan normaalia ? Sitten vasta havahtui ja pyysi lisäapua. Yritin keskustella kätilön kanssa synnytyksen jälkeen mutta sillä oli kauhean hyökkäävä asenne ja luuli että minä syytän häntä pojan solisluumurtumasta. Olisin halunnut vaan käydä läpi synnytystä yleensäkin mutta ajattelin sitten että antaa olla. Sellainen vanha nainen se oli, sukunimi alkoi M-kirjaimella.



Hyi, nyt kun muistelee tuota edellistä kokemusta niin alkaa jo jännittää. Mä en pelkää itse synnytystä mutta tuota kätilöä kyllä.