Kuinka puutut vai puututko asiaan, jos hoitopaikassa on erityislapsi?

Valitettavan usein erityisongelmat lapsella johtavat häiriökäyttäytymiseen, varsinkin silloin jos henkilökunnalla ei ole keinoja / aikaa niihin paneutua, tukea lasta oikealla tavalla. Kaikkien erityislasten vanhemmat eivät suostu hakemaan lapselleen apua, jolloin henkilökunta on voimaton. Kenenkään lasta ei voida diagnosoida + varata oikeita resursseja ilman vanhempien yhteistyötä.



Eli kuvaamasi poika voi olla tällainen "eihän meidän muksussa mitään vikaa ole" vanhempien lapsi, joka kovasti tarvitsisi apua ja tukea. Ymmärrystä siis, pojan vika se ei ole.

[/quote]

Onko sinun lapsellasi tutkittu, miten paljon häiriöäiti on syypää lapsen häiriköintiin?

erityislasten vihaajat, pysähtykää han oikeasti ajattelemaan miten natsistisia ajatuksenne ovat. Kaikki erilaiset vaan pois silmistä ja häiritsemästä omien lasten puuron syöntiä. Mutta minne eristyslaitoksiin, kaasukammioihin ???

Onko ihan oikeasti aivan mahdotonta kuvitella tilannetta, että se oma lapsi olisikin erityistä tukea tarvitseva - jos vaikka huomenna joutuis kolariin - pyörätuolissa istuva, kuolaava, häiriköijä, jonka sitten muut haluisivat lähettää pois mahdollismman kauas silmistään.

en minä haluaisi häntä siinä kunnossa peruspäivähoitoon vailla tukitoimia.

ADHD:n ja mm. autismin ylivilkkaus- ja keskittymättömyys ongelmiin auttavat lääkeet aihuttavat yleisesti painon nousua.

Todella surullista, ettei lapsi saa tarvitsemaansa tukea.

lapsi jää ilman kunnon tukitoimia vanhempien vastustuksen takia.



Esimerkki: ryhmässä on 5v lapsi, jonka vanhemmilleuon 2 edellistä toimintakautta kerrotta lapsen vaikeuksista keskittyä ryhmässä, leikkitaidoissa (leikkii pitkälti yksin tai rinnakkain), ottaa ohjeita vastaan ja toimia siirtymätilanteissa. Vanhemmat eivät edelleenkään ymmärrä lapsen tapaa toimia RYHMÄSSÄ. Tämä on oleellista ajatellen sitä, että ensi syksynä lapsi on jo eskari ja katseet siirtyvät koulun aloittamiseen. Tilanteista on keskusteltu, niitä on kuvailtu vanhemmille. Nyt lapsi on 14 lapsen ryhmässä TUKIlapsena (ei ole kuitenkaan varsinainen erityisryhmä eikä integroitu ryhmä), tarina ei kerro, miksi tällainen lapsus on käynyt, koska lapsesta ei todellakaan ole tueksi ja esimerkiksi ryhmän varsinaisille erityistä hoitoa tarvitseville lapsille. Kun lapsi on yksin, hän pystyy keskittymään vaikka palapeliin pitkän tovin, mutta kun tilaan tulee pari lasta lisää, keskittyminen herpaantuu. Lapsi puhuu myös erikoisesti ja epäjohdonmukaisesti. Vanhemmat ovat ns lähisokeita eli ovat niin tottuneet että pitävät lasta normaalina, sellainenhan hän on aina ollut...Lasta ei ole saatu työstettyä tutkimuksiin edelleenkään, neuvolan 5v tarkastusta siirtävät.



Näitä esimerkin kaltaisia tapauksia löytyy varmasti jokaisesta päiväkodista, useampiakin. Vanhempien on usein hyvin vaikea ottaa huolta vastaan, oma lapsi on tietysti rakas eikä hänelle haluaisi mitään vaikeuksia elämään, mutta valitettavasti näidenkin vanhempien kielto asiaa kohtaan voi viedä lasta negatiivisen kehityksen suuntaan (ehkä syvällä sisällä pelkäävät ja ajattelevat, että aika vie ongelmat pois?).



Päiväkodin henkilökunta voi vain neuvoa ja ohjata jatkotutkimuksiin, ei tehdä diagnooseja. Mutta huoli pitää aina ottaa puheeksi vanhempien kanssa, lopusta päättävät vanhemmat, joskus vain he tekevät päätöksiä lapsen parasta täysin ymmärtämättä. Vanhemmat ovat lapsensa asiantuntijoita monissa asioissa, mutta ammattilaisten kanssa kasvatuskumppanuus kannattaa. Ei ammattilaiset tee vanhemmille kiusaa tällaisilla jutuilla, niinkuin joskus vanhemmat väittävät.



T: sairauslomalainen lto

että vanhemmat hakevat kuvatunlaisille lapsille paikkaa erityisryhmistä niin, että ovat tukilapsen nimellä.



Tiedän neljä perhettä, joissa on toimittu näin. Lapsi saa käytännössä erityistoimia, mutta ei ole erityislapsi.

eivätkä ilmoita mitään lapsen erityistarpeista. Kauhea temppu lasta kohtaan. Lapseni päiväkodissa kävi näin ja oman lapseni vaivalla haettu ja saatu ryhmäavustaja jouduttiin siirtämään tällaiselle lapselle joka tuli ihan "puun takaa" päivähoidolle. Nostin tietysti metelin asiasta, en siksi etten olisi tuntenut sympatiaa tätä lasta kohtaan, mutta en voi suostua siihen että oman muksuni erityistarpeet unohdetaan. Hän ei siis saa raivokohtauksia, toimii siirtymätilanteissa hajamielisen normaalisti, syö itse, vessailee itse jne.



Mutta ko. ryhmään tuli lapsi (yli 3-vuotias) joka ei syönyt, puhunut, leikkinyt, pukenut, käynyt vessassa, eikä tästä ollut vanhemmille tullut mieleen mainita ennakkoon...? Oli ainut lapsi mutta luulisi että kotona olisi jotain huomattu.



Hirveän yleistä taitaa olla tämä että toisaalla vanhemmat taistelevat kynsin hampain lapselle tukea ja toiset vanhemmat haraavat kaikin voimin vastaan, jos lapsen kehityksessä on jotain erityispiirteistä tai muutoin huomiota vaativaa. Ja rahastahan tässä pohjimmiltaan on kysymys.... Erityislapset halutaan integroida myös siksi että se on halvempaa, ei pelkästään siksi että katsotaan sen olevan kasvatuksellisesti oikein (mitä se mielestäni onkin, mulla on sekä tavis että erityislapsi integroidussa ryhmässä, tavis siis tahollaan tukilapsena, ja molemmat ryhmät ovat kyllä normiryhmiä parempia, onneksi).

yksinkertaistajien joukkoon, jonka mielestä huonosti käyttäytyvä lapsi on erityislapsi tai päinvastoin. Hohhoijaa.

Mä en inhoa lasta, mutta pakko myöntää että ei ole todellakaan mikään suosikkilapsi, on niin vaikea pitää lapsesta jota joutuu koko ajan käskyttämään olemaan kunnolla, kiusaamatta muita ja pysymään paikoillaan kun pitää, että toiset lapset saavat rauhan.

kummasti silmät aukenisivat.



Loppujen lopuksi, kun tarkasti katsoo, jokaisella lapsella on sekä vahvuutensa että heikkoutensa ja oleellista on päivähoidossakin hyväksyä lapsi omine erityispiirteineen. Oleellista olisi, että voimavaroja olisi riittävästi siihen, että kutakin lasta tuettaisiin hänen kehittämiskohteissaan ja lapsen annettaisiin tuntea olevansa hyvä ja tärkeä taidoista riippumatta.

ei vain se kiusaaja.

temperamentiltaan ja taidoiltaan. Lasten ei tarvitsekaan olla valmiita ja täydellisiä.



Kuvaamasi ongelmat eivät kuulosta kovin mittavilta. Voi olla, että jos vanhemmat ovat tyyliltään vähän samanlaisia kuin lapsensa, he eivät koe kuvaamiasi asioita ongelmiksi ja hoidettaviksi jutuiksi, vaan lapsen persoonaan kuuluviksi. (tyyliin luova ja hössö vanhempi pitää lapsensa hörhöilyä, myöhästelyä ja unohtelua ihan tavallisena tapana toimia)

Ja tietysti kannattaa miettiä sitäkin, miten viestineet asiaa. Välillä vie pitkään, ennenkuin asia menee läpi vanhemmille.

jonne epämiellyttävästi käyttäytyvät lapset voisi siirtää.



Erityisryhmäkään ei ole pitkän päälle paras ratakaisu, koska siellä "häiriköt" ottavat mallia toinen toisiltaan, eikä siirtyminen yhteiskuntaan suju (tai sitten reitti vie suoraan vankilaan)



Eikä edes henkilökohtainen avustaja ole lopullinen ratkaisu, eikä edes täydellinen eristäminen muista ihmisistä.

mihin ei riittävillä aikuisresursseilla pystyisi puuttumaan.

laittakaa päiväkotiin, niin saavat parempaa hoitoa

Yleisempää kuule on, että lapsi jää ilman tukitoimia ihan muun kuin VANHEMPIEN vastustuksen takia - lukaisepa tilanteeni, jota kuvasin tuossa keskustelun toisella sivulla. Kun paikkaa ei heru sitä ei heru, vaika kuinka tulisi tarpeeseen (ja usko tai älä, kyllä vanhemmat sen tiedostavat ja haluavat parasta lapsellen).

kaikki muut olisivat tukitoimiin valmiita, mutta häirikön vanhemmat eivät

Häirikköjä ne on, turha sitä on mitenkään kaunistella. Mun mielestä niillä sais olla ihan omat juttunsa, koulut sun muut.

Mä en tykkään häiriköivistä ja tottelemattomista kakaroista, sellaisista joilla ei ole tapoja tai ne ei niitä ymmärrä, kiusaavat muita jne.

Ja äidit täällä vielä kehtaa ottaa nokkiinsa kun asiasta suoraan heille sanotaan. Tuskin tekään tykkäisitte että teidän tätä erikoista häiriköitäisiin jatkuvasti?

ei siis mitään asiaa, mutta kunhan yritetään lypsää ärtymystä, hohhoijjaa, hanki elämä

Häirikköjä ne on, turha sitä on mitenkään kaunistella. Mun mielestä niillä sais olla ihan omat juttunsa, koulut sun muut.

Mä en tykkään häiriköivistä ja tottelemattomista kakaroista, sellaisista joilla ei ole tapoja tai ne ei niitä ymmärrä, kiusaavat muita jne.

Ja äidit täällä vielä kehtaa ottaa nokkiinsa kun asiasta suoraan heille sanotaan. Tuskin tekään tykkäisitte että teidän tätä erikoista häiriköitäisiin jatkuvasti?