Kuinka puutut vai puututko asiaan, jos hoitopaikassa on erityislapsi?

Sokeat tms muun OIKEASTA sairaudesta kärsivät lapset ovat niitä ketkä tarvitsevat erityishuomiota.



Inhottaa vaan kun häiriköt leimataan "erityislapsiksi", jotka nyt tarvitsevat kaiken huomion.

Itselläni oli erityislapsi ns. normaaliryhmässä puoli vuotta, KOSKA HÄN VAAN YKSINKERTAISESTI EI SAANUT ERITYISPAIKKAA EIKÄ AVUSTAJAA vaikka miten asiaa ajoin. Kuukausitolkulla soittelin ja kirjoittelin eri tahoille, itkin, revin itseni kappaleiksi henkisesti lapseni puolesta. Ja kesti puoli vuotta, ennenkuin (diagnoosin saanut) erityislapseni viimein sai paikan integroidusta erityisryhmästä.



Eli lyhyesti: Sinä et voi ap tietää, ovatko lapsen vanhemmat jo kuukausikaupalla yrittäneet saada lapselle lisäresursseja, tuloksetta. Ainakin Helsingissä erityislasten alkutaival on todella SÄÄLITTÄVÄ kaikille osapuolille, valitettavasti osansa siitä saavat myös muut lapset mutta voit olla varma, että ko. lapsen vanhemmat ja lapsi itse kärsivät vielä monta kertaa enemmän kuin sinä ja lapsesi. Terveet saavat ja ottavat kyllä aina osansa, en edes ala tässä tilittää sitä, miten kurja olo minun 3-vuotiaallani oli ns. "normaaliryhmässä".



Jos haluat kohdistaa valituksesi oikein, ota yhteys ministeritason päättäjiin, kunnanvaltuutettuihin, päivähoitojohtajiin - eipä sillä, että tämäkään olisi tulosta minulle tuonut nopeammin kuin puolessa vuodessa. Kaikille ei edes tässä ajassa järjesty erityispaikkaa tai -avustajaa. Kun on nämä PRORITEET vähän muualla tässä maassa.

jonka paikka ois selvästi muualla kuin missä nyt on---saa kamalia raivareita ja huutaa kurkku suorana---lapsemme on alkanut matkimaan---nyt on ollut hoitotätien kanssa puhetta että haluamme vaihtaa paikkaa ja uusi paikka järjestyy pikapuoliin---miksi vammaisia otetaan ns terveitten ryhmiin---vanhempien kanssa ollaan keskusteltu asiasta yhdessä ja moni olis valmis luopumaan paikasta---ikävää että meidän pitää siirtyä takavasemmalle

ja sen jälkeen, kun olin todella repinyt itseni aivan totaalisesti kappaleiksi saadakseni lapselleni asianmukaista ja hänen tarvitsemaansa päivähoitoa TURHAAN, tuntui kuulkaas NIIIN kivalta huomata juuri ap:n kaltaisten vanhempien vihaiset katseet, ikäänkuin olisi ollut todella MINUN syyni, että lapsi siellä oli "häiriköimässä" (ei ole koskaan ketään kiusannut, mutta melkoisen härdellin sai joka päivä aikaan). Olisiko minun pitänyt jäädä pois töistä, kun lapselle ei saada järjestettyä resursseja, joita hän tarvitsee, jotta muiden ns. normaalilasten vanhemmat saisivat sielunrauhan? Huippuna kaikessa oli se, että jopa yksi ryhmän HOITAJISTA kerran heitti minulle katkeransävyisen kommentin ("kun pitää nämä muutkin lapset hoitaa" tms). Tästä kommentista ko. hoitaja sai kyllä huomautuksen ph-alueen johtajalta, mutta ette kyllä voi edes kuvitella keiken tämän aiheuttamaa pahaa oloa lapselleni ja sitä myötä koko perheellemme (jossa on 2 muutakin päuivähoitoikäistä NORMAALIlasta samassa pk:ssa - joten kyllä minulla siltä "normaalilapsen" puoleltakin kokemus on).

Täytyy myöntää että vihaan sinun kaltaisia kirjoittajia, ja rukoilen sydämmessäni, että sinun kaltaisesti ajattelevat ihmiset saavat erityislapsen kasvetettavakseen, jotta voi se "aikuinen" kasvaa ihmisenä aikuiseksi!!



Nämä kommentit loukkaavat erityislasten vanhempia, jotka ovat vain saaneet ihanan lapsen, jolla sattuu olemaan joku vamma

jonka paikka ois selvästi muualla kuin missä nyt on---saa kamalia raivareita ja huutaa kurkku suorana---lapsemme on alkanut matkimaan---nyt on ollut hoitotätien kanssa puhetta että haluamme vaihtaa paikkaa ja uusi paikka järjestyy pikapuoliin---miksi vammaisia otetaan ns terveitten ryhmiin---vanhempien kanssa ollaan keskusteltu asiasta yhdessä ja moni olis valmis luopumaan paikasta---ikävää että meidän pitää siirtyä takavasemmalle

ja meidän onneksi kuuluu saada toivomaamme hoitoa lapselle ja paikka jossa lapsi voi ja pystyy kehittymään normaalisti eikä missään sekametelisopassa---haluamme vastiketta rahallemme

tuota juuri tarkoitin ettei syyttävä sormi saa mennä vanhempiin, vaan päättäjiin, jotka kaikessa viisaudessaan säästävät ihan väärissä paikoissa.



Onneksi kunnallisvaaleissa sai taas käyttää ääntään, ja ainakin meillä valtavaihtui, nyt jäämme odottamaan tekoja...

nm. Taisteleva erityislasten äiti

että muiden vanhempien pitää ymmärtää, eikä puuttua. Vaikka se että sekä erityislapsen vanhemmat että normaalilasten vanhemmat vaatisivat niitä tukitoimia jne. on nimenomaan sen erityislapsen etu.



Nythän päättäjät pääsevät kuin koira veräjästä kun vaan pitää ymmärtää. Ja lapsi jää vaille apua ja muut lapset ja kodit sitten kärsivät.

eli henkilökunnalla ei ole mitään oikeutta keskutella toisten lasten diagnooseista ja perheiden asioista vahempien kanssa. Mutta varmasti voit olla yhteydessä päiväkodin johtajaaan, päivähoitoalueen johtajaan, alueen KELTOon eli kiertävään/konsultoivaan erityisopettajaan - eli voivat pistää lisäresurssiasiaa eteenpäin. Ja toivottavasti siitä on myös apua vauhdittamaan asioita jos muutkin vanhemmat puuttuvat. Toivottavasti tämä kävisi vaan rakentavan yhteistyön hengessä. eikä sillä mentaliteetilla, että tuo lapsi pitää saada pois. Vanhemmat ja hoitajat tekevät varmasti kaikkensa lapsen. Ja ehkä tuossa tilanteessa on välttämätätöntä, että yksi hoitaja on koko ajan lapsen kanssa jos muuten homma ei toimis ollenkaan....

ei minua diagnoosit kiinnostakaan, mutta se kiiinnostaa, onko selkeästi erityislapsella kaikki tarvittavat tukitoimet va ei. Ne kun vaikuttavat suoraan meihin muihin.



t. 35, jonka koko perheen elämä oli viime talven pilalla, koska häirikkö kiusasi esikoista eskarissa

vammaisille ja omat ei vammaisille---koulutetut hoitajat omilleen---näin säästytään monelt turhalta meuhkaamiselta---ja kaikki voisivat paremmin

että lapsi/lapset ovat olosuhteissa, jota vanhemmat eivät voi kontrolloida. Se on vanhempien ahdistusta, kun lapsilla onkin oma areena elettävänä. Aina päivähoidossa ja muuallakin kodin ulkopuolella sattuu ja tapahtuu, se on kurjaa, mutta väistämätöntä. Tietty toleranssi pitää olla vanhemmillakin, tai sitten pitää jäädä kokonaan kotiin hoitamaan omia lapsia ja pitää ne vielä kotiopetuksessakin.

mihis ne "vammaiset" sitten päiväkoti- ja kouluiän päätteeksi laitetaan ?

Tynnyriin vai aitan taakse ammuttaviksi ???

olivat ne sitten integroituja tai erityisryhmiä...

aamut alkavat puuronsyönnillä hoitopaikassa ja tuon sairaan lapsen huonona aamuna lentää puurolautanen heti seinälle----ei oo kivaa kenellekään---onneksi saamme uuden paikan---harmi vaan että me olemme se joka joutuu paikan vaihtamaan LOPPU

siellä on paremmat resurssit, keltot käytössä + henkilökunta ammattitaitoisempaa, tai ainakin koulutetumpaa.



Mun lapsi on erityislapsi erityisryhmässä, siellä ei ole yhtään häirikköä mutta monenlaisia erityistarpeita (puheen ongelmaa, vuorovaikutuksen ongelmia, syömisongelmia). Kaikki erityiset hyvin rauhallisia onneksi, koska oma lapseni arka.



Valitettavan usein erityisongelmat lapsella johtavat häiriökäyttäytymiseen, varsinkin silloin jos henkilökunnalla ei ole keinoja / aikaa niihin paneutua, tukea lasta oikealla tavalla. Kaikkien erityislasten vanhemmat eivät suostu hakemaan lapselleen apua, jolloin henkilökunta on voimaton. Kenenkään lasta ei voida diagnosoida + varata oikeita resursseja ilman vanhempien yhteistyötä.



Eli kuvaamasi poika voi olla tällainen "eihän meidän muksussa mitään vikaa ole" vanhempien lapsi, joka kovasti tarvitsisi apua ja tukea. Ymmärrystä siis, pojan vika se ei ole.

jos puuro lautasen lentäminen noin paha juttu että pitää paikkaa vaihtaa - sehän aia yleistä tavislapsillakin :-))))))))))

Aivan helvetin rasittava. Silmille hyppivä häirikkö. Ala ihmeessä vaatia tietoja, niitä vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia, niin saat taistella pitkään ja hartaasti. Erityisaikuisen leimasi vaan vahvistuu kun tuhlaat pk:n työntekijöiden aikaa omaan itseesi. Jatka vain riittävän pitkään niin sinäkin saat ihan oikean diagnoosin...

tuollaista!? Koulussa ongelmat saattavat jatkua. Terveisin äiti joka on taistellut lapsensa puolesta 10v. Yläkouluun siirto aiheuttaa taas oman taistelunsa.