Kuinka puutut vai puututko asiaan, jos hoitopaikassa on erityislapsi?
Lapsemme ovat ryhmiksessä, jossa ikähaarukka on 1-6 v. Siellä on yksi poika, jonka elämän päätehtävänä on häiritä muiden lasten toimia leikkiessä/ulkoillessa/askarrellessa... Tämä lapsi on erityisen lihava, hän ei jaksa touhuta ulkoilussa ja alkaa sitten lyödä, potkia jne. muita lapsia kun ei jaksa olla mukana. Hoitajista yhden työpanos menee tämän lapsenkiinnipitämiseen. Kerro viisas keino puuttua tilanteeseen.
Toivoo
Kahden lapsen neuvoton äiti.
Kommentit (83)
Jos näin on yhden hoitajan työajan pitääkin kulua vain tuon lapsen hoitoon.
onko lapsella oikeasti oikeus yhden hoitajan varaamiseen.
Kiusaamistilanteisiin ja tönimisiin puuttuisin lujalla kädellä. Eli jos hän oikeasti häiritsee lapsiani, valittaisin ja tiukasti.
On pojan vanhempien ja päivähoidon tehtävä huolehtia pojalle tarpeeksi isot resurssit. Ei minun lasteni.
Ei päiväkodin tai ryhmiksen henkilökunnalla ole lupaa kertoa lasten diagnooseista toisille vanhemmille...
Ei ole tullut mieleenkään puuttua asiaan mitenkään, kun olen ihan tieten tahtoen hänet ryhmään "antanut".
Olen sitä mieltä, että erityislasten seura opettaa tavislapsiakin.
montako hoitajaa siellä on ja mitä kukakin käytännössä tekee.
Ja kyllä tarkistan sitten vaikka ylempää, jos ei muuten selviä.
Minä maksan päivähoidosta ja kyllä normaalilapsillakin on oikeudet. He eivät ole häiriköiden potkupalloja.
6
pointti on, että ryhmässä joku kiusaa ja satuttaa ja samalla vaatii hoitajan huomiota niin paljon, että muut kärsivät. Kyllä siihen voi vaatia toimenpiteitä. Ratkaisu ei ole "hoida itse lapsesi". Se ratkaiseen ap:n osalta (jos on mahdollista), mutta ei auta muita lpasia.
Jos lapsella on joku diagnoosi, joka oikeuttaa lisäapuun, kai sellainen olisi käytössä ja ongelmaa ei olisi?
toki voit vaatia ryhmälle/päiväkodille lisäresursseja ja vaatia, että kiusaamistilanteisiin puututaan, mutta mitään kovin konkreettista et voi tehdä. Ei ole olemassa mitään kaatopaikkaa, johon tällaiset lapset voisi siirtää taviksia häiritsemästä.
ettei minun lapsiani kiusata. Olen vaatinutkin ja toinen häiriköistä siirrettiin toiseen ryhmään.
Lapinlahden linnut lauloi aikanaan sanoin "Miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä?"
Erityislapsi-termi on keksitty taas ettei pienet kullannuput loukkaannu. Häiriköitä ne on.
Hän on erityislapsi, ei häirikkö.
että suloinen ja kiltti poikamme on siellä kahden paikalla. POjallaon nyt diagnoosina dysfasian jälkitila ja tämä toinenkin pk-vuosi menee "erityislapsena". Ennuste on, että eskariin ihan tavallisesti. Kielihäiriö todettiin 3-vuotiaana jolloin aloitti kiireenvilkkaa päiväkodin. On kiltti, suloinen, sosiaalisesti taitava, motorisesti erityislahjakas ja hienosti ryhmässä pärjäävä poika. Mutta erityislapsi. Kielelliset ohjeet tekivät aluksi kovastikin tiukkaa ja puheen ymmärrys oli huteraa jos puhe ei ollut kontekstisidonnaista ja arkista. Onneksi kuntoutus auttaa ja poika kehittyy hienosti. Ei TODELLAKAAN ole mikään häirikkö, vaan erityinen ja erityisen ihana myös..
ellei vietä aikaa kypsymättömien, vuorovaikutustaitoja vailla olevien ihmisten parissa. Yleensä lapset ovat yleisesti ottaen kunnollisia vuorovaikutustaitoja vailla ja sangen kypsymättömiä. Se provosoi erityislasta ja on oppimisen paikka tavallisellekin lapselle.
Erityisiä ihmisiä on maailma pullollaan ja heidän kanssaan on opittava tulemaan toimeen, vaikeuksista huolimatta. Lasten on opittava suojautumaan sanallisesti ja opittava olemaan ärsyttämättä tahallaan toisia. Päivähoidon jälkeen tulee peruskoulu ja sen jälkeen ammattiopinnot ja/tai työ - kaikkissa näissä paikoissa on erityisihmisä, on narsisteja, on alkoholisteja, on aggressiivisia, on psykopaatteja, on skitsofrenisiä jne.
Erityislapsi ei reagoi ärsykkeisiin, puhukaa omille lapsillenne ärsykkeiden aiheuttamisen syy-seuraussuhteista, niin omienkin lastenne vuorovaikutustaidot paranee!
jonnekin pois näkyviltä. Oikea tapa on että perhe, päiväkoti (tai koulu) yhdessä hoitavan psykologin kanssa AUTTAVAT LASTA oppimaan oikeat käytöstavat.
Terveisin yhden sellaisen lapsen äiti. Mun lapseni on muuten häirikkönäkin niin kuin megafoni: jos hänen ympärillään on hiljaista ja rauhallista ja häntäkin kunnioitetaan ihmisenä, hänkin on rauhallinen ja kunnioittaa muita. Silloin hän on suorastaan unelmapoika. Jos ympärillä on sosiaalisia ongelmia, levottomuutta, kiusaamista tai toisten kunnioituksen puutetta, hän vahvistaa sen kaiken. Niinpä kuka tahansa voi vaikuttaa hänen käytökseensä paljon. Kyse on vain siitä, hyväksytäänkö hänet erityisyydestään huolimatta vai ei. jos hyväksytään, hän ei ole agressiivinen. jos ei hyväksytä, hänestä tulee agressiivinen.
ja minun lapseni on pieni ja hento ja arka. Hänen kimpussaan oli tuollainen kuvaamasi poika viime talven.
Ei ole minun lapseni vika, että ryhmä ei toimi tai opettaja oli epäpätevä. Hän vain sai sitten tuntea nahoissaan sekä sen toimimattoman ryhmän että epäpätevän opettajan että häirikön pilkan ja tönimisen.
Ja tilanne oikeasti parani oleellisesti, kun häirikkö siirrettiin toiseen ryhmään. Epäpätevän opettajan _koko_ huomio ei mennyt sen häirikön paimentamiseen.
Yhdyn tuohon 14 kommenttiin, että nyt on ap:lla mennyt termit sekaisin. Hän kuvaa häirikkölasta joka on ihan eri asia kuin erityislapsi.
Ja totta voit pyytää lisäresursseja jos on kyseessä erityislapsi, mutta se on kunnan/ kaupungin tehtävä hommata, vanhemmat eivät voi VALITETTAVASTI tehdä paljoa, vaikka olisi mitä "todistuksia". Tämä on tulosta kuntien säästölinjoista...mutta kyllä ne sitten myöhemmin joutuu maksamaan, ja valitettavsti kalliisti..
usko että mikään. Ainakin tällä palstalla kaikki asperger ja adhd lasten vanhemmat ovat sanoneet, että ko oireyhtymän omaavilla lapsilla ei ole tuollaista häiriökäyttäytymistä. Eli hyvin todennäköisesti "häirikkö" on ihan tavislapsi, jolla ei ole oikeutta avustajjin tms.
jos on varta vasten laittanut lapsensa johonkin ryhmäperhepäivähoitoon. Päiväkodeissa on ammattikasvattajat, mutta perhepäivähoito on kodinomaista, kodinomaisine puutteineen
Mistä tiedät, että lapsi on erityislapsi? Entä mistä tiedät ettei hänelle ole varattu lisäresursseja? Montako lasta on? Entä hoitajaa?
Ehkä ainut tapa puuttua tuommoiseen on ottaa omat lapset kotihoitoon kouluikään asti. Tosin sitten kannattaa miettiä myös kotiopetusta jatkossa, sillä normaaleissa luokissakin on paljon integroituja lapsia - sellaiset ovat monissa paikoissa enemmän sääntö kuin poikkeus.