Miksi joku haluaa ottaa yhdistelmänimen tyyliä Ahokainen-Kirjukainen??

en halunnutt vaihtaa nimeäni mieheni nimeen 28 vuotiaana mutta en myöskään halunnut olla rouva tyttönimelläni.

millään nimellä.

Tulee äkkiä mieleen kaksi akateemisen maailman helmeä: Perkka-Jortikka ja Väänänen-Vainio-Mattila.

olla katoamatta ja säilyttää silti uskottavuutensa...

miksi ensinnäkin pitäisi ottaa miehen nimi?

Ja samaa mieltä noista yhdistelmistä, että osa on tosi karseita. Vielä jos etunimi on kaksiosainen niin loppuu tila kesken esimerkiksi virallisista lomakkeista.

Ja miksi perheellä pitäisi olla yhteinen nimi? Tai äidillä ja lapsilla? Tai isällä ja lapsilla? Täytyykö sitä avioliittoa sillä tapaa korostaa?

Joka on oikeastaan yhdistelmänä paljon parempi kuin oma tyttönimeni (lyhyt ja harvinanainen) tai mieheni sukunimi (lyhyt ja tavallisempi). Yhdistelmänimessäni on kahdeksan tavua eikä yhtään -nen-loppua. Ja olen maailman ainoa ihminen, jolla on tämä yhdistelmänimi :) Eipä mene sekaisin.

Ja otin siis yhdistelmä nimen, koska siitä tuli minusta niin hyvä. Muuten olisin varmaan pitänyt tyttönimeni, sillä minusta sillä ei ole niin väliä, onko äidillä ja lapsilla sama sukunimi. Ei minullakaan ollut lapsena sama sukunimi kuin äidilläni eikä siitä ollut mitään haittaa.

Yhdistelmänimeni perustelu:



Yhdistelmänimessä voi säilyttää sekä oman identiteettinsä (oma sukunimi)

että lastensa sukunimen (miehen nimi).



--



Itseasiassa tosi kätevä ollut tuo yhdistelmänimi jo 20 v. Vanhat luokakaveritkin tunnistavat nimen perusteella mm...

mutta nyt kun meillä on lapsia, tuntuu jotenkin orvolta olla ainoa sen sukuniminen perheessä. Varsinkin kun asumme aika vanhoillisessa maassa, on lasten asioiden hoitaminen joskus vaikeaa, kun jotkut eivät vain tajua, että minulla on eri sukunimi kuin muilla perheenjäsenillä. Eli minua puhutellaan jatkuvasti miehen/lasten sukunimellä ja joskus esittäydyn itsekin niin, koska en jaksa aina jankuttaa. Olen siis harkitsemassa kaksoisnimeä, jolloin on " laillisempaa" ja luonnollisempaa käyttää arjessa vain toista eli siis miehen nimeä, jotta nuo eräät taukapäätkin tajuavat. Mutta omastani en luovu koskaan!

voi säilyttää oman identiteettinsä, olla samanniminen kuin lapsensa ja silti luokkakaverit tunnistaa...

Niemisiä ja Virtasia on vaikka kuinka paljon, mutta Nieminen-Virtasia varmaankin vähemmän =)



Itse en halua kuitenkaan yhdistelmänimeä. Haluan eroon tyttönimestäni.

Ei se mulla minnekään kadonnut, kun sukunimi muuttui. On joitain julkaisuja tyttönimellä, mutta ei se minua haittaa. Molemmat nimet ovat harvinaisia eli oma tyttönimeni ja miehen sukunimi. Mulle oli kuitenkin ihan selvää, että otan mieheni nimen. Helppoa meille kaikille, kun ollaan samalla nimellä.



Jokainen tehköön tavallaan. Jos jollain on se identiteetti kiinni sukunimestä, haluaa oman nimensä pitää syystä tai toisesta tai haluaa tuon yhdistelmän, niin oma päätöshän se on.

Pistetäänpä minun sukunimeni pällisteltäväksi ja päiviteltäväksi. Nyt kyllä loputkin tutut tunnistaa, mutta mitäs tuosta.



Elikä olen tyttönimeltäni tyyliin Mattila.



Sitten olen mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka nimi on Virtanen ja otin hänen nimensä.



Tästä avioliitosta on minulla lapsi, jonka nimi on Virtanen.



Sitten tapasin nykysen mieheni, jonka sukunimi on tyyliin Keski-Nikkola.



Kun menin naimisiin nykyisen mieheni kanssa olin siis nimeltäni tyyliin Virtanen. Meille oli selvää, että haluamme nykyisen mieheni kanssa lapsia, jos Luoja vaan suo. Lapselle ei tietty haluttu mun exän sukunimeä... Mietin, että josko vaihtaisin nimeni kokonaan Keski-Nikkolaan, mutta se tuntui ikävältä taas esikoiseni takia, koska muuten hän olisi jäänyt ainoaksi Virtaseksi perheeseen. Minä en missään nimessä halunnut, että lapseni olisi kokenut itsensä jotenkin ulkopuoliseksi perheessä. Ja hänen identiteetin kehittyminen oli silloin pahasti kesken ja on tietysti edelleenkin. Minun identiteettini on taas kehittynyt jo aikapäiviä sitten ja siten minulle on vain lomakkeiden täyttämisessä harmia, että sukunimeni on nykyään tyyliin:



Virtanen-Keski-Nikkola.



Kokonaisuudessaan mun nimessä on 30 kirjainta, joten aika harva taitaa pahemmaksi pistää. Nimeni olkoon taakkanani ja muistuttamassa minua, miten elämäni on mennyt. Exän kanssa muuten sovin asian, että hänelle oli ok, että yhdistin hänen ja nyxän nimen. Tyttönimi on se, millä olen yliopistouran luonut, mutta sama ihminen silti olen, vaikka nykyään tyttönimen saa kirjoittaa äärimmäisen harvoihin lomakkeisiin. Mut silloin saankin täyttää rivin ihan täyteen tyyliin:



Jaana Virtanen-Keski-Nikkola, ent. Virtanen, os. Mattila



Tärkein syy on lapsieni identiteetin kehittyminen ja se, että olen sinut nykyisyyden ja menneisyyden kanssa.

Ensinnäkin, eikö se ole todella epäkäytännöllinenkin? Aikaa kuluu, kun kirjoittaa vaikka nimmarin johonkin kuittiin eikä se edes mahdu kaikkiin asiakirjoihin. Sitäpaitsi moni kuitenkin käyttää vain tyttönimeään, vaikka olisi se yhdysnimi. Monet tietämäni kaksoisnimen omaavat vastaavat esim. puhelimeen tyttönimellään ja kirjoittavat sen myös kaikkiin papereihin. Mitä hyötyä tästä kaksoisnimestä on, jos kuitenkin käyttää pääasiassa vain tyttönimeään?



Joulunakin jotenkin ärsytttää, kun kirjoittaa joulukortteja ja yhdellä perheellä on monta eri sukunimeä.



Ei käsitä ei. Jos ei halua pelkästään miehen nimeä, niin miksei voisi sitten pitää tyttönimeään?

ja antaa lapsilleen se oma nimi. Ei tule tuollaisia sotkuja.

" Mutkun joulukorttiin pitää pistää niin paljon nimiä"

Voi kyynel :D

Jestas näitä kommentteja. Taas niin fiksua tasoa, että päätä huimaa.

Jokainen koostaa identiteettinsä itselleen tärkeistä asioista. Joillekin se on nimi, joillekin suku, joillekin murre/kieli.

Miksi yksilöllisyyttä on niin vaikeaa käsittää?

En halunnut luopua omasta, harvinaisesta tyttönimestäni ja toisaalta halusin perheelle yhteisen nimen.

Jos oma nimi on niin tärkeä, että sen haluaa säilyttää, miksi ottaa yhdistelmä nimi?



Minä aion hautaan saakka olla tällä samalla nimellä, mikä minulla on syntymästä saakka ollut:) Lapsilla on isän sukunimi, koska se oli miehelleni tärkeää, en jaksanut alkaa tappelemaan, koska asialla ei ole minulle merkitystä.



Koskaan ei ole ongelmia tullut, ja oma sukunimeni on myös eri mitä minun äidilläni, ei ole hänelläkään koskaan ollut ongelmia asian kanssa. Kaikki tietävät että olen lasteni äiti, samoin kun minut tiedettiin äitini lapseksi -eri sukunimestä huolimatta.



...Ja uran luomisesta sen verran, että JOS ihminen on saavuttanut tietyn aseman työurallaan, hänen EI tarvitse pelätä nimenmuutosta naimisiin menon/eron vuoksi. Parina esimerkkinä Anja Snelman, ent. Kauranen ja Laila Hirvisaari, ent. Hietamies. Kyllä ihmiset tietävät kuka sinä olet, jos olet oikeasti tunnettu:)



No, sinänsä minulle on aivan sama jos joku haluaa olla

" Isohookana-Asunmaa" , mutta voi luoja, itse en koskaan moista nimihirvitystä ristikseni ottaisi... Toki joku " Maija Mansikka" joka mene " Matti Mäen" kanssa naimisiin, saa ihan kivan yhdistämällä sukunimet --->" Maija Mansikka-Mäki" .



Mutta työssäni olen päivittäin nimien kanssa tekemisissä, ja kyllä jaksaa imetyttää monien nimet, tyyliä " Marja-Leena Varismäki-Mansikki" (<---keksitty esimerkki)

että monista yhdistelmä nimistä saa myös sen kuva, että miehen nimi ei ole " kelvannut" . Eli oma sukunimi on suhteellisen neutraali, ja epäilen että siksi se halutaan säilyttää sukunimessä...



Tarkoitan siis tyyliä;



" Maija Nieminen-Sikala" tai " Liisa Kuusikorpi-Sikiö"