Vanhemmat, joiden lapsi jäänyt luokalle.

Olisin niin kipeästi kaivannut kokemuksia. Säälittää poika kun on nyt aivan maassa opettajan " tuomiosta" . On niin reipas ja innokaskin koululainen, mutta lukeminen on hidasta.

t. ap

Tuosta on aikaa jo 15v. Muutimme juuri kun kertasi luokan ja se varmasti auttoi sopeutumaan tilanteeseen. Ei ollut eikä ole tullut ongelmia. Nyt 2000-luvulla kuopuksellani oli ongelmia lukemisen kanssa, luokalle ei enää jätetä vaan tarjotaan tukitoimia.

Siksi olenkin hyvin hämmästynyt! Tähän saakka opettaja on kertonut että lapsi menestyy koulussa tasaisesti omaan tahtiinsa. On kuulema hitaampi ja uuden oppiminen vie vähän enemmän aikaa, mutta kuitenkin edistyy koko ajan. Nyt sitten sanoi että luokan kertaamista täytyy tosissaan keväällä harkita.

Millaisia tukitoimia lapsenne sai? Tuntuu etteikö tosiaan ole mitään muuta vaihtoehtoa. Lapsemme käy suurta kaupunki koulua.

t. ap

On nyt heti joulun jälkeen menossa testeihin missä tutkitaan olisiko lukihäiriötä kun lukeminen takkuaa pahasti. Matematiikka sujuu ja ei suju.

Tietysti harmittelin ensin mutta ymmärrrän, että olisi tytön parhaaksi näin.

Kolmannella kuitenkin tulee uusia aineita ja kieli ja silloin oin oikeesti ymmärrettävä lukemansa ja pitää osta lukea.

Meillä tyttö on iloinen ja käy reippaasti koulua mutta toki myös itse sanoo olevansa huono ja huonoin luokalla vaikka näin ei opettajan mukaan kuitenkaan ole.

Tyttöämme välillä harmittaa se ettei osaa lukea kunnolla vaikka hirveästi haluaa ja yrittää erittäin paljon.

Kotona luemme paljon yhdessä.

Lapseni on kaksi kertaa viikossa erityisopettajan tunnilla pienryhmässä ja resurssiopettaja monta kertaa viikossa oman opettajan apuna tunnilla. t. 4

siitä on ollut pelkästään positiivisia seurauksia.



Ap:n kannattaa mennä sinne kouluun juttelemaan, ei se tilanne täällä av palstalla valkene. Vai onko niin, että tämä jollain tavalla kolahtaa omaan itsetuntoon ?



Kyllä lapsi sopeutuu eikä kärsi tai saa itsetunto-ongelmia, kunhan aikuiset osaavat " myydä" tämän luokan kertauksen positiivisesti. Meidän tytöllä ainakin itsetunto enemmänkin kohosi, kun olikin sitten kertausluokalla hyvin jyvällä, missä mennään. Ja se positiivinen vire jatkui koko peruskoulun läpi.



Tytär nyt jo lähes aikuinen eikä muistele tuota ollenkaan.

Lapsi käy kerran viikossa erityisopettajan kanssa lukemassa ja tehtäviä on annettu kotiin meidän vanhempien pyynnöstä.

Kysy ap koululta neuvoja mitä voisitte tehdä kotona ja miten itsekkin parhaiten voisitte auttaa lukemisessa.

ottaa asiassa yhteyttä koulun erityisopettajaan ja koulupsykologiin jos sellainen palvelu koulualueellanne on. Myös perhenuvolasta saat apua tilanteen miettimiseen. On tärkeää kartoittaa, miksi lapsesi oppiminen on hidasta? Onko taustalla esim. joku oppimisen erityisvaikeus kuten lukivaikeus? Asian selvittelyyn tarvitaan psykologisia tutkimuksia. Luokankertaamiseen saatetaan päätyä, mikäli lapsen kokonaiskehitys on hieman ikätasoa jäljessä koulutaidoissa. Tämä voi selittyä myös sillä, että lapsi on esim. syntynyt ihan loppuvuodesta, jolloin ajatellaan että vuodessa lapsi ottaa kiinni muita oppimisessaa. Erityisissä oppimisen vaikeuksissa luokan kertaaminen ei ole kuitenkaan hyvä ratkaisu. Lapsi tarvitsee silloin erityiopetusta vaikeissa kouluaineissa. Erityisopetus on nykyään järjestetty jollain tapaa joka koulussa. Tästä kannattaa siis ottaa selvää. Pyydä siis asian tarkempaa selvittelyä ennen päätöksen tekoa. Onhan teillä koko kevätlukukausi mahdollista asiaa miettiä. Myös kaverisuhteiden kannalta asia on tärkeä pohtia huolellisesti, koska lapset ovat erilaisia siinä kuinka kaveripiirin vaihtuminen vaikuttaa lapsen hyvin vointiin koulussa.

Alkaa uusi kieli ja muutenkin enää ei opetella " vain" lukemista ja kirjoittamista kuten ekalla ja tokalla.



Onhan tuo vaikea tilanne. Lapsi ei tietenkään ymmärrä asiaa kuin aikuinen. Hän haluaa kuulua siihen samaan tuttuun luokkaan ja luokan vaihtaminen ja uusiin oppilaisiin tutustuminen on varmasti tylsä ajatus. Lisäksi varmasti tuntuu jotenkin rankaisulta se, että jää luokalle. Pelottaa mitä kaveritkin sanovat.



Ei mikään kiva tilanne. Ihanahan olisi jos lapsi voisi jatkaa omassa luokassaan. Nyt tilanne on se että pitää valita kahdesta " pahasta" vaihtoehdosta se vähemmän paha. Jos lapsi jatkaa omassa luokassaan, voi hänen opiskelumotivaationsa ja ilonsa oppimisesta kadota jos hän on aina se huonoin. Nopeasti se vaikuttaa jo omaan identiteettiin. Jos hän taas vaihtaa luokkaa, ei sekään ole mukava vaihtoehto.



Mellä poika tavallaan jäi luokalle. Hän siirtyi mukautetusta opetuksesta normaaliluokalle ja joutui siinä kertaamaan kolmannen luokan. Mukautuksessahan ei mennä niin nopeasti eteenpäin kuin normaaliluokassa. En ole huomannut että asia olisi pahemmin vaivannut poikaa. Toki hän tutustui tulevaan luokkaansa hitaasti eli kävi siellä muutamia tunteja ja sitten muutamia viikkoja, kunnes hänet siirrettiin sinne kokonaan.

Oikeastaan olen ollut huomaavinani että poika on ylpeä siitä että on vuotta muita vanhempi. Sai esimerkisi mopon nyt vuotta aiemmin kuin muut. Toisaalta riparin hän käy nyt vuotta myöhemmin kun halusi kavereidensa kanssa samaan aikaan. Vanhat kaverit eivät ole ivailleet asiasta, eikä uusissa luokissa ole ilmeisesti kuullut mitään negatiivista iästään. Olemme muuttaneetkin tässä välissä, joten poika on vaihtanut koulua ala-asteiässä kaikkiaan kolme kertaan.



Vaikea on sanoa mikä on oikea päätös. Yleensä ne tietää vasta jälkikäteen. Jos opettaja on varma että lapsi hyötyisi luokan kertaamisesta, kannattaa asia ottaa vakavasti. Voihan lapsen kanssa keskustella siitä että ei ne kaverit mihinkään katoa vaikka ei koulussa ihan samassa luokassa istuisikaan ja aina saa uusia kavereita.

Itse haluaisin opettajalta vahvat perustelut kuitenkin siitä että tämä on se oikeampi ratkaisu. Keskustelua siis vielä. Muista myös että kaikissa elämänkokemuksissa , niin niissä pahoissakin on jotain positiivista. Kun jostain luopuu, saa tilalle jotain muuta.

Itse asiassa kävin koululla normaalissa arviontikeskustelussa tällä viikolla ja vasta kuulin luokan kertaamisesta pari päivää sitten. Olenhan tietenkin tiennyt että pojalla on ongelmia kun on käynyt tukiopetuksessa, mutta en tiennyt että ongelma on noinkin iso. Eihän minulla ole käsitystä siitä mitä lapsen pitäisi osata.

Nyt on sitten tietenkin luonnollista että pohdin asian hyviä ja huonoja puolia ja kaipaan tietoa ja kokemusta.

t. ap