STEINERKOULU- kokemuksia, mielipiteitä puolesta ja vastaan?

Hei, millä paikkakunnalla on näin mahtava koulu?

Perheessä 3 steinerin käynyttä/käyvää lasta, itse tunnen paljon saman ikäisiä lapsia ja nuoria jotka ovat käyneet ns. normaalia peruskoulua joten heidän vertailunsa on ollut helppoa. Ja täytyy sanoa että heidän välinen eronsa on aivan järkyttävän suuri. Ero tulee esille erityisesti matikassa ja kielissä, mutta myös ihan yleissivistyksen tiedoissa. Steinerilaisten sanavarasto kielissä ja perustaidot matikassa eivät vastaa lainkaan norm. peruskoulun käyneiden tasoa.



Itse kyllä näen myös steiner-koulun ja kodin välisen yhteistyön aika huonona kuviona. Vanhemmilta kyllä vaaditaan paljon ja koulun toiminta on monilta osin riippuvaista vanhempien myötämielisyydestä. Ja ehkä tästä johtuen koen, että koulu on ollut huono puuttumaan perheen ja lasten ongelmiin. Itse työskentelen norm. peruskoulussa ja meillä ainakin on itsestään selvää että sellaisiin ongelmiin puututaan joita tuttavaperheen lapsilla esiintyy ja joihin steiner-koulu ei ole puuttunut mitenkään. On vain katsottu läpi sormien ja lässytetty taiteen ja omatahtisuuden merkityksestä ja lopputulos on ollut että lapsen elämä on mennyt aivan pieleen eikä ole saanut alkeellisiakaan rahkeita elämästä selviytymiseen.

Olen lukenut tätä keskustelua hämmennyksen vallassa, paljon luuloja ja mielikuvia. Olen kahden tytön äiti,tytöt nyt noin kolmenkymmenen,molemmat Steiner-koulun kasvatteja. Toinen akateemisen loppututkinnon suorittanut 6-kielen taitaja.,korkealla. kansainvälisellä näköalapaikalla.Toinen kirvesmies (nainen),kunnon duunari.Väittäisin että kahdeksan ensimäistä vuotta sama opettaja,turvallinen luokka,rauha kasvaa ja olla lapsi,on molemmille antanut hyvän pohjan valita rohkeasti omien intohimojen mukaisen ammatin itselleen.Molemmat nauttivat taiteen iloista ja saloista,eikä tämä ole kotoa opittua. Näille tytöille Steiner-koulu oli hyvä pohja ,elämän kiemuroissa.

eikä heidän luokkatoverinsakkaan ole vailla elämäntaitoja,joita työelämässä ja elämässä yleensä tarvitaan.

Voi olla, että lähikoulun nykyisen peruskoulun ja yläasteen oppilaat saavat tai sitten eivät samat lähtökohdat. tulevaisuudelle,mutta Steiner-koulu ainakin 80-luvulla oli turvallinen opinahjo,siitä viis että tämä akateemikko tyttäreni oppi lukemaan vasta 9v-ikäisenä,ei ole haitannut tahtia.

Mutta kodin ja koulun on ehdottomasti vedettävä yhtä ja vaalittava tiivistä yhteistyötä.

Se että teoreettinen viitekehys, jolla koulussa opetetaan pohjautuu Steiner-herraan,ja on joskus historian haalistamaa,ei poista sitä tosiasiaa että tämänpäivän peruskoulunkin opetusmetodit on joskus kovia ja kylmiä.

Höpö höpö.Steiner-koulussa ei opeteta antroposofiaa,yläluokilla on lyhyt kurssi vapaaehtoisena. Uskonnon-opetusta oppilaat saa oman uskontonsa mukaan. Miten mahtaa tuo okkultismi sopia peruskouluun??

Elämässä pärjäämisen kannalta kaikkein tärkein on sosiaalisen kanssakäymisen taito, jonka hiomiselle Steineri-koulun tiivis yhteisö antaa hyvät edellytykset.



Steinerlapset pärjäävät ikäisiään paremmin myös älyllisiä taitoja vaativissa, esim. ongelmanratkaisu-tehtävissä, koska heidän ajattelunsa tuntuu olevan peruskoululaisia huomattavasti aktiivisempaa ja innovatiivisempaa.



Steiner-koulussa liikutaan ja ulkoillaan paljon, opettajat ovat todella sitoutuneita työhönsä, lasten vointiin kiinnitetään jatkuvasti huomiota, opetus on laadukasta ja aina on mahdollisuus saada opetusta yksilöllisemmin, isossakin ryhmässä.



Steiner-koulun arjen sujuvuutta ja juhlien kauneutta 10 vuotta kolmen hyvin erilaisen lapsen äitinä ihastellen, en sitä mihinkään muuhun vaihtaisi.

Steinerissä viihtyvät niin lapset kuin vanhemmatkin.

että koulu on ollut joku ihan muu kuin steiner;)

Omana kouluaikanani plussia oli:



*Erilaisuuteen paremmin suhtautuva ilmapiiri, pedagogiikka painottaa sitä, että KAIKKI otetaan mukaan ja että lapsi saa olla lapsi melko pitkään.

*Steiner-pedagogiikka painottaa kamalasti lapsen/nuoren mielikuvituksen kehittämistä, joka minusta on kyllä nimenomaan kytköksissä kriittiseen ajatteluun. Siksi en lainkaan hyväksy näkemystä, että Steiner-koulussa kasvaisi jotenkin tonttuihin ja peikkoihin putkiaivoisesti suhtautuvia omituisia koululaisia. Me osattiin kyllä olla itseironisia ja nauraa "henkimaailman" jutuille. Lisäksi niitä oli kuitenkin vähemmän kuin mitä joitain nettisivuilta löytyviä Steiner-kuvauksia lukemalla voisi kuvitella.

*Kun sai aina selittää, miksi on niin oudossa koulussa, on oppinut aika hyvin ymmärtämään, että jos minulla on ennakkoluuloja jootain erilaista ihmisryhmää kohtaan, vaikkapa lestadiolaisia, niin ne ovat MINUN ennakkoluuloja ja varmaan yhtä kaukana totuudesta kuin monien ennakkokäsityksen Steiner-kouluja kohtaan.

*Koulu painotti valtavasti taideaineita ja kieliä. Yleisesti humanistiaineissa opetus oli minusta hyvää.

*Luokkayhteisö on tärkeä ja tiivis. Pääasiassa tämä on minusta hyvä juttu.



Sitten huonot puolet:



*Tiiviin luokkayhteisön huono puoli voi olla, jos joutuu alusta asti luokassa rooliin, josta on vaikea kasvaa irti.

* Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opetus oli huono, joissain aineissa ala-arvoinen. Yksi luokkakavereistani on muuten käsittääkseni melko menestynyt fyysikko ja toinen ihan suht kivasti menestyvä dippainssi, joten ei koulu kaikkien koulukavereideni mahdollisuuksia tälläkään saralla onnistunut pilaamaan. Mutta tässä suhteessa opetus ei minusta ollut hyvää omana aikanani.

* Pedagogiikasta viisi, minusta on kamala riski, jos luokanopettaja ensimmäiset kahdeksan vuotta ei ole hyvä.

*Lisäksi - ja tämä on omalla kohdallani suurin ongelma - Steiner-pedagogiikan taustalla on kuitenkin ihmiskuva, jossa on hyvin dogmaattisia piirteitä. Tämä ei näy minään aivopesuna lapsien kanssa, sitä on turha pelätä, mutta minun on vaikea hyväksyä, että olisi olemassa antroposofiseen ihmiskuvaan perustuva pedagogiikka, joka on tavallaan muuttumaton ja siksi lähempänä uskontoa kuin kasvatustieteitä.

*Minusta alaluokkien opetussuunnitelma edellämainituista syistä ei vastaa täysin nykypäivän tarpeita, koen tämän ongelmaksi.



Neutraalia:



*Sanoisin karkeasti, että akateemisten lapsista tuli akateemisia ja ei-akateemisten lapsista jotain muuta. Lähes kaikilla on kuitenkin vähintään amk-tason koulutus. Yrittäjiä on minusta koulukavereiden joukossa aika paljon. Ehkä koulutausta on oppettanut sietämään paitsi erilaisuutta myös tavallaan omaa riskinottoa. Muutama koulukaveri on aika kivasti menestynyt ja parilla on elämä aika hukassa, mutta kotiolotkin olivat aika kaoottiset. Ei se koulu ihmeitä äköjään tällaisten lasten kohdalla pystynyt tekemään, valitettavasti.



En vielä tiedä, meneekö oma lapseni Steiner-kouluun. Riippuu varmaan, miten pitkät koulumatkat hänellä olisi.

Mieheni opetti aikoinaan steinerkoulussa vierasta kieltä. Hänen kauttaan mulle välittyi mielikuva, että on varmaan ihan hyvä vaihto esim. erityislapsille.



Mieheni opetusryhmässä oli vain neljä oppilasta, kaikki erityislapsia (2xas, 1xlievä kehityshäiriö, 1xdysfasia). Opetus oli luonnollisesti hyvin henkilökohtaista, noin pienessä ryhmässä. Toisaalta tahti oli hyvin hidas, koska 3/4 oppilaista eivät pysyneet nopeammassa tahdissa.



Yksi oppilaista oli lahjakas, oppi kaiken täydellisesti. Hänelle olisi varmaan sopinut paremmin tavallinen koulu, tai mistäs sen tietää, mutta nopeampi tahti olisi ollut parempi tälle pojalle.

levotonta, lisäksi erityislapset menevät mukana liian pitkään ennen kuin asiaan puututaan. Esim lukihäiriöisen olisi hyvä saada heti alussa jo oikeanlaista apua, mutta steinerissa lukihäiriöinen menee porukan mukana yksilöllisyyden nimissä.



En myöskään pidä, että lapset istutetaan luokkaan oman temperamenttinsa mukaisessa järjestyksessä (steinerin temperamenttiluokituksessa luonteeseen vaikuttaa myös ruumiinrakenne ja tapa liikkua) ja lapsi saa tavallaan oman (tai siis opettajan tulkitseman) temperamentin mukaista ohjausta.



Lisäksi ainakin yläastenikäisillä on huomattavasti heikompi kielitaito kuin samanikäisillä tavallista peruskoulua käyvillä.



Ensimmäisinä kouluvuosina ei ole laisinkaan tavallista liikuntaa vaan pelkästään eurytmiaa, mikä mielestäni ei ole lainkaan hyvä juttu. Tuota perustellaan sillä, että lapset nyt liikkuvat muutenkin, mutta se ei enää oikein pidä paikkaansa. Välitunneiksi ei ole liikuntavälineitä (mitä normaaleissa peruskouluissa on).

Yleensä Steiner-taival aloitetaan jo päiväkodissa, jolloin myötäillään paremmin Steineriin kuuluvia seitsenvuotiskausia. Steineriin pitää jo "ilmottautua" suhteellisen ajoissa ja lopulliset koululaiset "päätetään" haastattelujen kautta.



Vanhempana sinun tulisi olla valmis sitoutumaan koulun toimintaan täysillä. Tapahtumia ja kirpputoreja järkätään usein, ja vanhempien panos on muutenkin tärkeä. Koulun ja kodin yhteistyö on erittäin suuressa asemassa kehityskeskustelujen kautta ja Steiner-opet ovatkin enemmän tietoisia oppilaidensa perheistä ja yhteistyö yleensä pelaa hyvin. Mutta siihen pitää siis olla oikeasti sitoutuneena.



Lukukausimaksut ja muu materiaali on kustannettava itse.



Suosittelen kuitenkin lämpimästi, jos tahdot lapsesi kasvavan turvallisessa ja rakastavassa koulussa, jossa luonto on lähellä ja kaikkia arvostetaan oikeasti (enkä poissulje sitä vaihtoehtoa, etteikö tällaista tapahtuisi peruskouluissa). Osa Steiner-kouluista on vastaanottavaisempi erityisoppilaita kohtaan, mutta mistään "vammaisten kouluista" kouluista ei todellakaan ole kysymys. Erilaisuuskin on mielestäni rikkaus, varsinkin jos siihen on pienestä pitäen kasvanut kiinni.

Ja tämä kuulema ei ole ongelma, koska se on pedagogiikasta kiinni =) Mikään pedagogiikka ei saa lapsimäärää vähemmäksi, siellä luokassa istuu tasan yhtä monta oppilasta, oli opettaja sitten tavallinen opettaja tai steiner-opettaja. Tiedän kokemuksesta, että on todella suuri ero siinä, istuuko luokassa 20 vai 30 oppilasta, metodista viis.

Itse en laittaisi lasta ylisuureen luokkaan.

Steiner-kouluissa on Suomessakin ihan älyttömästi eroja. Toiset ovat antroposofisempia kuin toiset. Opettajat ovat keskenään myös hyvin erilaisia. Kannattaa ottaa selvää.

Opetan siis tavallisessa peruskoulussa. Oppilas vaihtoi tavalliseen kouluun parin Steiner-vuoden jälkeen. Syynä oli, että vanhemmat olivat kyllästyneet Steiner-koulun "epämääräisyyteen". Oppilas itse kertoi, että vanhassa luokassa oli ollut kova meteli ja oppilaat puhuivat rumasti opettajalle. Siellä oppilasryhmä oli suuri. Oppilaalla kesti kauan tottua tavalliseen kouluun ja saada muut taidoissa kiinni. Steiner-koulussa ei mm. anneta juurikaan läksyjä alaluokilla. Läksyjen tekoa ja asioista huolehtimista jouduin opettamaan hänelle pitkään. Koulumme muilta opettajilta olen kuullut, että tilanne on yleensä samanlainen, jos oppilas vaihtaa Steiner-koulusta tavalliseen kouluun.



Tällainen kokemus vain tiedoksi sinulle.

mun koulussa ei ollut yhtään 30 oppilaan luokkaa, suurin oli 26. Ja tänä vuonna ekaluokalle otettiin tasan 20. Isoja ryhmiä on kaikkialla.

että erityislapsille olis sopiva...nimenomaan EI sovi heille.

En laittaisi omaa lastani Steiner-kouluun, sillä lukio-opena olen nähnyt miten heikkoa steinerilaisten osaaminen on (esim kielet ja matematiikka).



Vanhemmat käytännössä siis päättävät lastensa puolesta, että korkeakouluihin ei ole jatkossa asiaa, sillä hyvin harva steiner-pohjalta sinne pääsee. Tottakai poikkeuksia varmasti on, mutta eipä ole mun kohdalle osunut...

Huomasin minäkin, että vain lahjakkaimmat (tai ahkerimmat) oppilaat olisi voitu siirtää perusopetukseen yläluokalle, muut eivät olisi pärjänneet päiväkään, eivät käytöstavoissa eivätkä kognitiivisissa taidoissa. Näitä heikompia oppilaita varjostivatkin huonot kotiolot ja vanhempien kiinnostamattomuus lastensa elämää (lue: koulunkäyntiä) kohtaan. Toki peruskoulussakin on näitä hikuja ja huonoja, toiset pärjäävät kaikissa aineissa, toisilla on se yksi huono ja toiset eivät tunnu oppivan mitään.



En tiedä, millainen koulutus Steiner-opeilla on, Snellmann-instituutissa ilmeisesti steinerpedagoginen luokanopekoulutus. Kaikilla luokanopettajilla ei enää riittänyt taitoa opettaa 8. luokan kemiaa, fysiikkaa, biologiaa ja matematiikkaa. Kieltenopettajat ovat onneksi aina aineopettajia.

mutta täytyy hiukan korjata käsityksiäsi: steinerlaisethan kirjoittavat keskimääräistä paremmin, tämä tosin koskee steinerlukioita. Ystäväpiiriin kuuluu useita steinerkoulun käyneitä ja he kaikki ovat akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Tilastojen mukaan steinerlukiosta kirjoittaneista suurin osa "päätyy" yliopistoon, suurin osa tosin luonnontieteitä lukemaan.

Itse olen Steinerissa nyt ylä-asteen ensimmäisellä luokalla. Olen käynyt steiner päiväkodin, esikoulun ja ala-asteen, joten kokemusta löytyy.



Ensiksikin.. Hyvät ihmiset, olette kuulleet huhuja Steinerkoulusta, mutta oikeastaan ette siitä mitään tiedä. Steiner on leimattu "vammaiskouluksi" ja luullaan, että sinne laitetaan erityislapset. Tähän liittyy varmasti se, että Steinerilla on oma koulu lievästi kehitysvammaisille oppilaille ( http://personal.inet.fi/koulu/marjatta-koulu/ ). Omalla luokallani on 26 oppilasta, osa erinomaisia oppilaita. Koulussa on myös erityisluokat, mutta niinhän on myös peruskouluissa? Niillä on hitaasti oppivia oppilaita. Erityisluokat ovat yleensä alle 10 oppilaan luokkia.

Mielestäni Steiner on hyvä koulu, jossa saa hyvää opetusta, on mahdollisuus olla luova ja erilainen. Koulussani ei oikeastaan esiinny koulukiusaamista, mitä ei voi sanoa peruskouluista.

Koulu on hyvin taidepainotteinen. Erilaisia käsitöitä tehdään jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Kirjojen sijasta käytetään vihkoja. Vihko pitää kirjoittaa itse, sanelusta tai taululta ja kuvat piirretään tietysti puukynillä :)



Tässä keskustelussa väitettiin myös, että liikunta on vähäistä ja välitunneille ei ole liikuntavälinetä ym. Tämähän ei ole totta.. Varsinainen liikunta 2h/vko alkaa kolmannella luokalla, mutta ensimmäisellä ja toisella luokalla kävimme joka maanantai keskuspuistossa leikkimässä erilaisia ulkoleikkejä. Steinerissa lapsi saa olla lapsi ja alussa opetusta harjoitellaan leikin merkeissä. Välitunneilla meillä on käytössämme hyppynaruja ja jalkapalloja. Yleensä joka luokalla on omat, joten nämä vaihtelevat. Pihalla on jalkapallo-kenttä, keinuja, kiipeilyteline jne..



Jos olet harkitsemassa lapsellesi Steineriä, suosittelen kyselemään Steinerkoulun käyneiltä koulun toiminnasta ja pedagokiikasta, koska harvat huhuista pitävät paikkansa. Lisäksi olen huomannut luokkalaisteni olevan sivistyneempiä, kuin esim. peruskoululaiset kaverini.

että erityislapsille olis sopiva...nimenomaan EI sovi heille.

Minä sanoin, että sopisi erityislapsille ja ilmeisesti erehdyin. Tämä oli vain oma mielikuvani, joka perustui siihen, että mieheni opettaessa steinerissa kaikki hänen ryhmänsä oppilaat olivat erityislapsia. Mutta ilmeisesti kyse oli sattumasta (näköjään muilla on päinvastaisia kokemuksia), ja ilmeisesti mielikuvani pienistä opetusryhmistä oli myös väärä.

Ja siis en ole itse ollut, eivätkä lapseni ole olleet steinerissa joten sivuuttakaa kommenttini, kun oikeasti en tiedä ;-)