1,5v ja " yöllinen kauhukohtaus" ????
Meidän 1,5v poika on alkanut heräillä öisin huutaen hysteerisenä unissaan (nyt kahtena yönä). Ei kelpaa tutit, silitykset ja vieressä pitäminen. Vetää vaan kaarelle ja huutaa aiaiaiai. Viime yönä rauhoittui sitten viimein osittain minun päälle nukkumaan silittelemällä. Nuhaa kyllä ollut useamman viikon ja korvat ja kurkku käyty tarkistuttamassa viikko sitten. Eli ei pitäis olla niissäkään vika. Onko muilla ollut tämmöisiä kauhuilijoita?
Kommentit (7)
Kyseessä on siis tosiaankin yöllinen kauhukohtaus, ei painajaisuni, ja lapseen ei saa silloin oikein yhteyttä. Ollaan siinä kuitenkin yritetty lohduttaa ja saada lasta nukkumaan. Ensimmäinen kohtaus oli joskus alle 2-vuotiaana, toinen ehkä 2,5-vuotiaana. On vaaraton.
Googlella löytyy aika paljon aiheesta, esim. juuri hakusanoilla yöllinen kauhukohtaus. Googlaamalla muuten löytyi myös seuraava yksityiskohta:
" Yöllisistä kauhukohtauksista kärsivät näkevät usein epämiellyttäviä eläimiä tai ihmisiä huoneessa, heillä on vaikeuksia herätä eivätkä he seuraavana päivänä muista yön tapahtumia."
http://www.psyko.helsinki.fi/psyko/Opetus/Neuro.nsf/c761056abf929c5dc22…
Meillä lapsi viimeksi itki juuri niin, että " on niin paljon eläimiä" ja paiskoi paniikinomaisesti pehmoeläimiä ympäriinsä.
Aikaisempi kohtaus taas oli sellainen, että lapsi vaan istui silmät auki sängyssä ja huusi.
meillä 5-vuotias" kauhukohtailija" tyttö jolla yöt tällaisia.Eli nukahtaa ja herää n.kolmen tunnin päästä huutamaan on poissa tästä maailmasta,lapseen ei saa mitään kontaktia, lisäksi tärisee kuin olisi horkassa.Joskus tähän liittyy myös oksentamista.Kesällä kohtaukset paheni ja saatiin lähete tutkimuksiin,eeg ja pään mangneetti,mitään syytä ei kuitenkaan löytynyt joten diagnoosi on Pavor nocturnus,eli yöllinen kauhukohtaus.
Tämä ei ole sinänsä vakavaa,mutta uuvuttavaa kylläkin ja hoitona säännöllinen unirytmi.
Tiedä sitten voiko tätä olla jo 1,5 vuotiaalla.Googlettamalla vois löytyä lisätietoa.
meillä esikoinne alkoi saada noita kauhukohtauksia yöllä kolmne vuoden iässä, juuri kun päiväunille käyminen alkoi olla vaikeata ja hän kokeili jättää ne kokonaan pois.
Huusi ja huusi ja oli aivan hysteerinen. Lapseen ei myöskään saanu mitään kontaktia, ei auttanu puhuminen ja syliinottaminen oli suorastaan myrkkyä koska hän ei kertakaikkiaan tunnistanut edes meitä vanhempiaan, katsoi vai paniikki silmissään ja pyrki karkuun kauhuissaan. Voitte kuvitella miten tuntui äidistä pahalle katsoa..
Kauhukohtaukset loppuivat kun otettiin lisää unta kuvioihin mukaan. Eli päiväunet nukuttiin joka toinen päivä ja illalla mentiin vähän aikaisemmin nukkumaan, säännöllinen rytmi siis lopetti helvetilliset yöt kuin seinään. Neuvolan kommentti oli että yleensä johtuu just yliväsymyksestä.
Minjuska
Moi!!!
minulla on kaksi pientä lasta! Tyttäreni kun oli täyttänyt jo yksi vuotta ja hänelle tuli ensimmäinen korvatulehdus, hän ei valittanut sitä päivällä ollenkaan, Mutta hän rupesi itkemään yöllä ja mikään ei meinannut auttaa! En keksinyt muuta kun menimme lääkäriin niin hänellä oli korvatulehdus! Korvatulehdus voi puhjeta jopa parin tunnin sisällä ja kipu on pahimmillaan yöllä! Suosittelisin että kävis uudestaan näyttää korvia!
n. 2-3h nukahtamisesta, eli rem-unen jälkeen, ennen sitä syvintä yöunta.
Ne on kyllä kieltämättä joskus jos oikein paha kohtaus, niin aika pelottavia ja tulee ihan tosissaan huoli lapsesta, mutta niin ne on vaan ohi mennyt ainakin tähän asti.
Väliin on aikoja jolloin itkukohtauksia ei tule ollenkaan ja sitten taas tulee useammin.
Useimmiten kohtaukset ovat olleet ns. lievempiä, eli itkee ja mikään ei auta muuta kuin, että mies hyssyttää sylissä, ja minä hyräilen, niin siihen lopulta rauhoittuu.
Kerran on ollut tosi pelottavan näköinen kohtaus. Poika ei tosiaankaan edes tiennyt missä on ja aivan tärisi ja huusi todella lujaa ja kimeästi eikä suostunut syliinkään, mutta pakko oli pitää jotenkin kiinni että ei loukkaa itseään.
Tuo kohtaus on kyllä jäänyt niin mieleen, kun oli niin pelottavan näköistä, toivottavasti tuo ei uusi enää ikinä, oli sen verran kammottavaa.
Alkaa yleensä just tuossa iässä kun mielikuvituskin alkaa kehittymään vauhdilla. Meillä oli esikoisella niitä 1.5 - 2.5 v iässä aina silloin tällöin. Menivät jännästi kausissa. Eli ensin saattoi olla parissa viikossa monessa yössä, sitten meni kuukausia ennen seuraavaa parin viikon jaksoa.
Ei auttanut tosiaan hyssyttely, silittely, laulaminen, valojen sytyttäminen, maito, viereenottaminen, ei mikään. Oltiin vain siinä lähellä, vaikka häntä ei saanut kyllä katsoa edes kohti.. Meni yleensä n. 20 minuutissa ohi ja sitten nukahti. Toisella lapsella (1v9kk) ei ole vielä niitä tullut.. joten sitä odotellessa..