Olen juuri aloittanut vähähiilarisen ruokavalion ja tietysti heti...

kakkusiivua sun elämää kaada.

Jos tapahtumat ovat olleet pitkään tiedossa olisin varmaan lykännyt ruokavaliomuutosta niiden jälkeen.



Ehkä voit sanoa että sinulla on ollut vatsavaivija, ja sanoa että syöt siksi nyt tavallista varovaisemmin.

Olisit voinut jättää vastaamattakin, tiedätkös 2? Just tuolla asenteella isänikin on liikenteessä. Ei kovin kehittävää kuitenkaan.



Jos on sokeririippuvainen niin silloin on pakko totaalikieltäytyä ainakin 2 ellei jopa 4 viikkoa. Silloin hyvinkin ne kaksi kakunpalaa voivat kaataa koko " projektin" . Eikä tuntuisi hyvältäkään heti alkaa herkutella kun olen tätä noudattanut silloin vasta 6 päivää...



Haluaisin nyt vastauksia teiltä, jotka olette olleet samassa tilanteessa? Toki olen niin vahva että en välitä mitä isäni esim. sanoo, mutta ihmettelen kyllä ihmisten asenteita. Ehkä se on sitten myös tavallaan jotain kateuttakin. Että miksi tuon pitäisi pystyä kieltäytymään hyvästä kun en minäkään pysty?



ap

Olen elämäni aikana ollut useammalla kuin yhdella laiharilla, eikä se ole mitään helppoa hommaa minulle ainakaan.



Usein juuri pääsen alkuun noudattamalla jotain ohjetta tosi tarkasti, se on minulle sopiva juttu. Jos repsahdan syystä tai toisesta, menetän sen hetkisen motivaation ja repsahdan helposti vielä lisää ja tuho on taas edessä.



Ja sitten sitä ei vaan tajuta! Joka kylässä ja kesteissä hoetaan, " syö nyt tuo pulla ja tuo keksi ja tuo kakunpala, kun ei ne nyt sun laihdutustasi kaada. Älä nyt viitsi nipottaa, ota nyt, ota nyt, ota nyt..."



Raivostuttavaa! Ne ei tajua, että mun hieman syömishäiriöisellä luonnonlaadulla se laihari voi hyvinkin kaatua ja taas mennään.



Itse vaan kieltäydyn johdonmukaisesti. Noloja tilanteita tulee vastaan siis koko ajan, mutta ei voi mitään. Onneksi olen nykyään hyvällä tolalla näissä painojutuissa, että joskus voi kakkua ottaakin.

Mutta jatkuvastihan näitä tällaisia juhlatilanteita on! Vaikea niistä on kokonaan pudottautua pois ellei erakoksi halua ryhtyä:).



Mutta ystäväni korujuhlissa voin varmasti ottaa ihan vähän vaan enkä edes syö sitä kuitenkaan.



Isältäni tuskipa voin (vähäisiä) syömisiäni salata. Aion vain olla rehellinen ja ottaa vaikkapa mukaan ovat evääni.



Myöhemmin (n. kuukauden päästä) ajattelin kyllä myös sallia itselleni joitain herkkujakin välillä, mutta en vielä.



ap

Miksi joku olisi kateellinen ihmiselle, jonka pitää temppuilla syömisensä kanssa? Normaali ruokavalio on ihan ok, kun harrastaa hyötyliikuntaa. Voi syödä kakunpaloja yms jos haluaa. Pitää vain ymmärtää; kohtuus kaikessa. En ole kateellinen Sinulle ;)

Puhutaan ns golden opportunitystä. Ensimäinen kerta vhh:ta laihduttaisi kaikkein tehokkaimmin, nopeimmin ja suurimmalla kalorimäärällä.



Jatkossakin tulee kekkereitä. VAlitettavasti karppiruokavalio, jossa repsuillaan usein ja tuntuvasti, on paljon epäterveellisempi vaihtoehto kuin tavallinen vähärasvainen laihdutusruokavalio.



Usko mua. Kohta sun ei tee enää mieli makeaa. Nyt vaan olet pari kuukautta lujana, niin kaikki menee hyvin.

niin sanoisin kyllä syyksi esimerkiksi huonovointisuuden. Että ei kertakaikkiaan uskalla/voi syödä.



Juhlien emännät/isännät saattavat loukkaantua, jos ei tarjoilut " kelpaa" itsevalitun ruokavalion takia. Sen verran vieraskorea olen, etten kehtaisi sanoa. Vaikka mikäs siinä, pitäisihän sitä aikuisen ihmisen voida itse päättää mitä syö tai on syömättä.

Aivan! Olen nyt viime vuodet ollut jonkinlainen syömishäiriöinen tai ainakin siinä määrin riippuvainen sokerista, että minulle taitaa sopia parhaiten totaalikieltäytyminen sokerista (ainakin alkuun).



Siinä voi tosiaan käydä niin, että jos lauantaina syön pienen siivun täytekakkua niin ajattelen sitten sunnuntainakin että joo otan taas pienen siivun... Sit maanantaina kun alkaa arki, niin mussutan varmaan taas keksiäkin... Koska ehihän se PIENI pala nyt maata kaada?! Mutta kun voi kaataa tällaisen addiktoituneen ollessa kyseessä!



Taidanpa totaalikieltäytyä vaan..:))).



Ap

Sinä säädät käyttäytymistäsi, ei muutama gramma sokeria. Jos ketoosiin pyrit, jätä muut hiilarit syömättä sinä päivänä, olivatpa sitten kuinka terveellisiä tahansa tai rouskuta korkeintaan kaalia.

Se ei koske vain terveellisiä syömisiä vaan ihan kaikkea: työelämää, perhe-elämää jne. Suomalaisten asenne on vaan sellainen, että jos joku yrittää vähän liikaa jotain (positiivista) muutosta niin häntä yritetän latistaa.



Kokemusta nimittäin on. Ihmiset hermostuvat jos joku yrittää poiketa normista.

Vai onko kyseessä vaan kakkukahvi-tarjoilu?

Tiedän kyllä heikkouteni. Jos alan lipsua, lipsun uudemmankin kerran. Haluaisin päästä siihen ettei sitä makeaa edes enää tee mieli. Itse asiassa tänään onkin jo parempi päivä kuin eilen!



ap

Harva se juhla otan ohuen siivun kakkua, tökin sitä jutellessani ja kahvia juodessani pitkin lautasta ja se siitä. Ei kukaan huomaa kun hauskaa on.

Sääli sinänsä kyllä!



Itse olen yrittänyt oppia siihen, että olisi aina myös suolaista tarjottavaa.



Ap

en ei todellakaan ole mikään kateuden asia! En kertakaikkiaan jaksa uskoa, että nämä laiharilaisia piinaavaat " mitä pahaa yhdessä kakkupalassa nyt on" -ihmiset oikeasti olisivat KATEELLISIA...

Vanhoilla ihmisillä nyt on ylipäätään vaikeuksia ymmärtää nykyajan ilmiöitä. Jos meidän vanhempamme tulevat sukupolvesta, jolla - tai ainakin joiden vanhemmilla - on ollut PUUTETTA kaikesta, he ovat sisäistäneet täysin erilaisen suhtautumisen ruokaan, ihmiskehoon jne. Heille enempi on parempi, ja esim. laihdutus voi tuntua todella paradoksaaliselta kaikenkaikkiaan.



Minä en ole eläissäni ollut laiharilla, mutta ymmärrän ap:n ongelman. Joillekin se todella on kaikki tai ei mitään, ja silloin täytyy vain nostaa hattua ap:n yritykselle olla ei-mitään-linjalla! Minusta kuitenkin väkisinkin tuntuu, että ap yrittää nyt vähän korottaa itseään tällä ruokavalioasiallaan, tehdä siitä isompaa numeroa kuin se onkaan, eikä ota muiden ihmisien näkökulmia huomioon. Tajuatko ap, miten EPÄKOHTELIASTA olisi viedä omat eväät vanhempien ihmisten pitämille kutsuille? Mieluummin olet sitten vaikka kokonaan syömättä. Ja jos et halua isällesi sanoa suoraan, miksi et syö kakkua (tämän siis ymmärrän, en minäkään vanhemmilleni kaikkia juttuja suoraan sano, kun he nyt eivät kaikkea vaan ymmärrä), keksi valkoinen valhe. Sano, että mahasi on ollut kipeä. Sano, ettet voi oikein hyvin. Tai sano, ettei vaan nyt yhtään tee mieli makeaa. " Näyttää tosi hyvältä, mutta nyt en viitsi ottaa kun on maha sekaisin ja vähän höntti olo...Toivottavasti ei ole mitään vatsaflunssaa tulossa" . Siis en minä ainakaan kaikilla kakkukahveilla sitä kakkua ota, joskus juon ihan vaan kahvia.



Ja sitten niillä ystäviesi kekkereillä voit varmaan ihan suoraan sanoa, että olet nyt ruokavaliolla? Kaikkihan joskus jollain ovat. Minäkin olen joskus kokeillut paastoa, vaikken laihduta. Ei varmaan kukaan meidän ikäpolvessa kahta kertaa katso, jos jossain juhlilla joku nainen sanoo olevansa vähähiilarisella.



Älä ap tee asiasta liian isoa numeroa, niin eivät tee muutkaan.

Sinulle? Teet tyhmän päätelmän, jos kuvittelet näin olevan. Ja vaikka joku olisi tosiaan onnistunut tiputtamaan painoaan, niin olisin iloinen hänen puolestaan, en kadehtisi. Tässä maailmassa ei ole mitään, mitä kadehtisin, se on turhaa.

Hän ei vaan ymmärrä mitään näistä nykyajan hömpötyksistä...



Sen sijaan olen joskus törmännyt samanikäisiin, sanonko suoraan; laiskoihin ja saamattomiin ihmisiin, jotka heti jotain tällaista kuullessaan lyttäävät sen maan rakoon. On ikään kuin heille itselleen tulisi parempi olo kun saavat päteä sillä omalla saamattomuudellaan ja saavat päivitellä muiden typeryyksiä ja edesottamuksia.



Olen minäkin ollut joskus kateellinen erittäin energisille ihmisille esim. Mutta tapani ei silti ole vähätellä heitä tai painaa lyttyyn.



Taidanpa ottaa linjan että pidän tästä " dieetistäni" mahdollisimman pientä ääntä. Isälleni kyllä sanon miten on, ei hän siitä nyt loukkaannu sen kummemmin kun ei ole loukkaantuvaa tyyppiä!



Ystäväni ja ne muut siellä kutsuilla varmasti ymmärtävät jos selitän, mutta luulen etten aio sanoa yhtään mitään muille kuin emännälle jos hän jotain ihmettelee kun juon vain kahvia. Eihän se muille kuulukaan.



Ap

Valitettavasti vain suurin osa ihmisistä (=suomalaisista) on kateellisia toisten edesottamuksille. Tämän ainakin olen itse saanut kokea, enkä tarkoita nyt vain syömisiä!!



ap

ymmärrän oikein hyvin!



Induktiossa se pienikin kakkupala on turmiollinen eli totaalikieltäytyminen on tärkeää.



Älä välitä niiden kommenteista, jotka eivät karppaamisesta tajua tuon taivaallista - eivät he varmasti pahuuttaan kommentoi, mutta tietämättömyyttään.. itsekin olisin varmaan ajatellut samalla tavalla ennen kuin tutustuin karppauksen saloihin :)



Itse tekisin niin, että ottaisin sen pienen kakkupalan- lautaselle. Olisiko sulla ketään (esim. miehesi?), joka voisi sen vähin äänin sitten syödä. Tuskinpa kukaan ihan vasiten kyttää syömisiäsi..?



Minä suosittelen, ettet tee asiasta mitään numeroa. Voihan jopa olla, ettei kakkuasiaa kukaan huomaa! Meidän juhlissa ainakin olen onnistunut joskus välttämään herkut ihan sulavasti. Mutta selittelemään en sinuna ryhtyisi...



Ymmärrän ongelmasi ja haluan toivottaa tsemppiä - muista syödä vatsa täyteen ennen juhlia, ettei sitten oikeasti ala tulla mielitekoja ;)