Koulikiusatut! Miten teitä olisi voinut auttaa koulussa?

Tai hän oli näkymätön ja hänet sivuutettiin oikeastaan ihan kaikessa, ei pyydetty mukaan mihinkään yhteiseen, esim. luokan bileisiin, baarireissuille ym., tai kukaan ei tullut juttelemaan, jos hän oli yksin. Päinvastoin, esim. ruokapöydästä muut lähtivät pois, jos poika tuli siihen. Hän ei esim. osallistunut vanhojen tansseihin eikä mennyt luokkakuviin. Ei tällaiset asiat voineet jäädä opettajilta huomaamatta. Minusta tällaisissa tilanteissa ainakin opettaja voi puuttua asiaan. Pakottaa ei tietenkään ketään voi, mutta jos edes pyytäisi. Pojalla oli huono itsetunto ja hän ajatteli, että häntä ei oikeasti kaivata mihinkään, joten hän vetäytyi syrjään. Jos joku olisi osoittanut, että häntäkin tarvitaan ja hän on osa ryhmää, niin ehkä itsetunto olisi ollut vähän korkeampi lukioaikana.

Olisi voinut tiukasti ja tosissaan tarttua asiaan sen sijaan että päivitellään taasko ne pojat on kiusanneet. Vasta ylä-asteella yksi opettaja uskalsi

puuttua ja kiusaaminen lieveni huomattavasti vaikkei kokonaan loppunut.

Eli uskaltakaa opet tarttua kiusaamiseen ja tosissan löytää ratkaisuja, vuosien kiusaaminen jättää jäljet joita kannan aikuisenakin.

Kiusatulle pitäisi opettaa keinoja puolustautumaan ja kaikesta huolimatta säilyttämään itsetuntonsa/kaunnioituksensa! Kiusaajat jatkavat ja jatkavat niin kauan kun huomaavat kiusaamisen " tehoavan" ! Näin itse ajattelen nyt yli 30 vuotiaana ja nykyään munulla on hyvä itsetunto!

Nyt yrittäisin aikuisena neuvoa heitä muuttamaan puhetapaansa (puhui kirjakieltä, oli pikku " nero" ), peseytymään (oli aina likainen, hiukset ja vaatteet, haisi pahalle), olemaan nöyrempi (kehui itseään muille sumeilematta: " Mä olen paras, komea, hyvä kaikessa jne." ), pukeutumaan hieman " muodikkaammin" (ehkä vanhat vanhemmat tai jotakin, mutta oli aina puettu kummallisesti).



Ja näitä tyyppejä siis haukuttiin, välteltiin ja irvisteltiin. Vaatteita piiloteltiin pitkin koulua, kenkiin laitettiin siivoojankärrystä saippuaa ym.. Lapset ovat todella JULMIA.



Olisin opettajanamme tarttunut asiaan nimettömällä kyselyllä luokassa (Kiusataanko sinua/jotakuta? Miksi? Mitä asialle voisi tehdä?)

käski vielä pyytää jokaisen anteeksi.

siihen loppui mahaan potkimiset ja vessassa uittamiset

Vierailija:

pukeutumaan hieman " muodikkaammin" (ehkä vanhat vanhemmat tai jotakin, mutta oli aina puettu kummallisesti).

se sitten maksoikin mun potkimiset ja uittamiset (se joka kirjoitti ennemminkin asiasta)

luokallani oli 2 silmätikkua, näistä oli hauska sanailla, ja saada naurua aikaan. Tiukasti olisi puututtava asiaan, ja pyydettävä esim. kirjallisesti laput oppilailta siitä kuka kiusaa, ja ketä kiusataan. Opettajasta mitätön asia voi olla oppilaalle ihan eri mittasuhteista, tytärtäni on kutitettu koulussa päivittäin useamman oppilaan voimalla, ja opettajasta tämä ei ole kiusaamista vaa viatonta ilon pitoa, tehdään kuulemma kärpäsestä härkänen, niin mitä tässä sitten ajatella?

Minua kiusattiin ala-asteen ajan vuosiluokilla 1-5 (kuudennella oli eri opettaja ja kiusaaminen loppui kuin seinään) ja vaikka vanhempani ottivat yhteyttä opettajaan, ainoa asia miten opettaja puuttui asiaan oli, että meidän kaikkien oli luokassa rukoiltava Jumalalta " ettei ketään kiusattaisi" .



Vaikka koko luokka kiusasi minua, oli minunkin ei-Jumalaan-uskovana rukoiltava jotain paskaa eli oikeastaan opettaja vaan jatkoi kiusaamista. Voitte arvailla mitä mieltä olen vielä aikuisena näistä " luokkakavereista" ja opettajasta ja ennen kaikkea uskovaisista!

Tämä (nykyisin varmasti erityisoppilas) lietsoi muita jengiytymään kanssaan, haukkumaan ja kiusaamaan erästä luokkamme hiljaista tyttöä ja kilttiä poikaa. Kaverin kotona oli alkoholistivanhemmat, joten open yritykset tarttua asiaan valuivat hiekkaan.



Tämä poika olisi pitänyt viedä erityiskouluun, lastenpsykiatrille ja antaa kunnon aivopesu empatiasta. (Näin aikuisena olisin ottanut niskasta kiinni ja pannut pyytämään anteeksi, antanut selkäsaunan ja heivannut koko koulusta helvettiin.)

Ei erilaiset vaatteet oikeuta kiusaamista. Ja todellakin syy kiusaamiseen voi olla mikä hyvänsä. Ei kaikkea voi muuttaa.

Minua kiusattiin ala-asteella sen takia, että että olin juuri muuttanut paikkakunnalle. Miten olisin voinut muuttaa sen, että olin uusi luokassa?

Yläasteella kiusattiin pahan aknen takia. Olin ihotautilääkärin hoidossa ja voit uskoa, että ilman toisten kiusaamistakin tuo oli teinitytölle todella kova pala ja olisin asian muuttamiseksi tehnyt mitä tahansa.

Vierailija:

Nyt yrittäisin aikuisena neuvoa heitä muuttamaan puhetapaansa (puhui kirjakieltä, oli pikku " nero" ), peseytymään (oli aina likainen, hiukset ja vaatteet, haisi pahalle), olemaan nöyrempi (kehui itseään muille sumeilematta: " Mä olen paras, komea, hyvä kaikessa jne." ), pukeutumaan hieman " muodikkaammin" (ehkä vanhat vanhemmat tai jotakin, mutta oli aina puettu kummallisesti).

Pitäisi opettaa heitä vittuilemaan takaisin kiusaajille päin naamaa. Siis ihan haukkumasanoja, teräviä kommentteja jne. Kiltit ovat niin kohteliaita, etteivät uskalla sanoa takaisin näille röyhkeille. (Ja lapsethan hakevat rajoja niin kauan, että ne löytyvät.)



Opettajan pitäisi pitää kunnon puhuttelu ja antaa rangaistuksia, ottaa yhteyttä heidän koteihinsa. Uhrin tulisi uhata poliisilla törkeimpiä tapauksia.

Että koitas nyt siinä niiden kanssa taaplata. Ja kyllä, heikoimmat sellainen saa jengiytymään mukaansa haukkutalkoisiin.

auttanut se vastaanpaneminen tms. Koskaan en näyttänyt että kiusaamisella olisi ollut minuun vaikutusta, ja pistin hanttiin mutta eipä se siihen loppunut

joskus on vaan niin vaikeata saada loppua kiusaamiseen. Oppilaat eivät ole tosissaan ja monasti kuvitellaan, että on kyse leikistä.

t. ap

Puuttumalla heti ja tiukasti.



Jos joku olisi suuttunut puolestani silloin ja sanonut, että ei VOI olla totta, ei niin saa tehdä, olisi se kertonut minullekin, etten ole ansainnut sitä. (Omat vanhemmat lähinnä surkuttelivat rauhoittavasti.) Jos se joku olisi ollut vanhemmat, niin hyvä, jos opettaja, vielä parempi.



Jos joku olisi tarjonnut käytännön apua tai selittänyt, miksi tietyt jutut (kuten " älä välitä" , " anna takaisin" etc.) eivät toimi, niin olisin säästynyt paljolta jossittelulta ja itsetutkiskelulta.

lapset haistavat heikon yksilön kuin eläimet ja ryntäävät laumana nokkimaan uhriaan, niinkuin mun tapauksessani.

Kukaan ei opettanut missään, että minulla olisi oikeus puolustaa itseäni, jos edes koti olisi ollut lämmin ja hyväksyvä olisin kestänyt erilailla kiusaamisen, mutta siellä sain kokea fyysistä ja henkistä väkivaltaa myös.



En usko, että minua oltaisiin koskaan alettukaan kiusata jos kotini olisi ollut edes jotenkuten eheä ja olisin saanut normaalin itsetunnon ja minäkuvani olisi ollut normaalin vahva.

Minulla oli 1. - 3- luokilla opettajana laiskanpulskea itsetyytyväinen nainen. Minua kiusattiin koko tuon ajan. Tytöt jättivät ulos ryhmistä, nimittelivät, tökkivät, leikkoivat hiuksiani, pojat nimittelivät ja haukkuivat. Aivät kaikki tuota tehneet, mutta kukaan ei puolustanut. Minä syylistyin siihen, että olin hyvä koulussa, kehityin naisenmalliseksi varhain ja isäni oli kuollut. Minä häpesin tissejäni, salailin jumppatunnilla kuukautissiteitäni olin kuin en olisi ollutkaan. Paskaa kipattiin päin näköä. Kun _lopulta_ menin sanomaan opelle miten minua hyljitään, niin tämä Kaarina Kyllikki totesi sanatarkasti: " Ei saa kannella muista!" Just. Ei sitten.

Ala-asteen lopulla oma luokka oli siedettävämpi. Luokanvalvoja oli mukavanjämäkkä nuori mies. Mutta vuotta paria vanhemmat pojat ottivat silmätikukseen ja nimittelivät isotissiksi ja _huoraksi_. Jälkimmäiseen olikin syytä... Pinnasin koulusta päivä- ja viikkotolulla tekeytymällä sairaaksi. Kokeet kävin tekemässä, ja kymppejä sain. Sain lopulta kerrotuksi äidilleni, ja tämä rehtorille. Onneksi reksi otti asian vakavasti. Pojat puhuteltiin ja ainakin toinen sai isältään selkään, mikä kyllä oli vähintä.

Yläasteella luokka muuttui. Kavereitakin tuli. Mutta rinnakkaisluokan minulle tuntematon ääliö alkoi lakeijoineen nimitellä minua. Opolle kerroin, ja ääliön ope puhutteli tuon pojan.



Edelleenkin minulla on huono itsetunto. Vasta vähitellen olen päässyt siitä tunteesta, että jos joku nauraa, niin nauru kohdistuu tietenkin minuun. Oma poikani nyt on eskarissa, ja voi miten toivonkaan, että hän ei tulisi kiusatuksi eikä syyllistyisi kiusaamiseen.

Sen aloitti 3 poikaa jotka tykästyivät muhun ja kun en lämmennyt alkoi kiusaaminen, siis potkiminen, lyöminen, kamppaaminen, housujen alas vetäminen.



Minun harmikseni olin myös kotona kiusattu, joten oli helppo kohde.

Kestin ja kestin, kunnes yksi pojista siirrettiin tarkkikselle ja 2 muuta sitten lopetti. Kuitenkin se aika jätti sellaista naljailua ja myös kateellisuutta tytöissä jälkeen. Joo, ajatelkaa joku oli kateellinen poikien väkivaltaisesta huomiosta. Minussahan se vika oli kun en ymmärtänyt lämmetä näille pojille. Opekin sanoi " rakkaudesta se hevonenkin potkii" .

Sillä lailla.



Onneksi muutimme (minulla näin päin) sieltä yläasteelle isommalle paikkakunnalle.

Minua ihmetytti yläasteella se, että opettajat ihan suvereenisti kuuntelivat lasten nimittelyä ja mollaamista ilman kommentin kommenttia! Ja nämä siis kutsuvat itseään kasvattajiksi. Minulla ainakin meni täysin usko suomalaiseen koulujärjestelmään jo peruskoulussa juuri opettajien käytöksen takia.

Mielestäni opettajien tulisi (ja muiden aikuisten) jyrkkä kanta ja erityisesti AKTIIVINEN ote kiusaamisen lopettamiseksi. Suurin osa kiusaamisista tapahtuu välitunneilla, naulakolla jne. Välitunneilla pitäisi olla enemmän valvojia, asenteen kiusaamiseen ihan erilaista. Opettajien tulisi tulla luokkaan/naulakolle ennen oppilaita. Niitä kahveja ehtii sitten ryystää toistekin...



Suurin osa kiusaamisesta olisi ehkäistävissä, jos opettajat suostuisivat luopumaan osasta " vartti-lörpöttelyistä" ja kahvitteluista.



Niin, ja varsinkin miesopettajat tarvitsisivat asenne-muutoksen kiusaamiseen.