Koulikiusatut! Miten teitä olisi voinut auttaa koulussa?

monet opettajat vain ovat surkeita tässä hommassa. Kiusaamista tapahtuu heidän nenän edessään joka päivä, joka tunti eivätkä he puutu asiaan.



Minä olin kka:na yhdessä luokassa, jossa puhevaikeuksista lasta kiusattiin KOKO LUOKAN voimin joka tunti. Hänestä keksittiin pilkkalauluja ja nimiteltiin, tönittiin, tavarat vietiin jne. Opettaja vain istui pöytänsä ääressä ja sanoi " noh, noh lapset, ottakaapas rauhallisesti" . Kuukausitolkulla.

Itse jouduin aina komentamaan lapsia. Lopulta sanoin luokanopettajalle, että asiaan on kertakaikkiaan puututtava, niin julmaa toiminta oli. Mitä sain kiitokseksi -- opettaja ilmoitti rehtorille, ettei suostu minun kanssani enää tekemään töitä ja minut siirrettiin toiseen luokkaan. Tämän lisäksi tämä opettaja sai ystävänsä (kollegat) kääntymään minua vastaan: minua ei enää tervehditty käytävällä, minua syrjittiin ja jopa haukuttiin suoraan päin naamaa. (Vaikka avustamieni oppilaiden vanhempien mielestä he eivät parempaa kka:ta voisi toivoa -- ja rehtorikin sanoi, että olen huippuosaaja.)



Mielestäni koko koulu kaipaa reipasta tuuletusta.

Yläasteella eräät pojat kiusasivat säännönmukaisesti tyttöjä räpsyttelemällä rintsikoita, kourimalla jne. Opettajat katsoivat tätä menoa sormien läpi periaatteella " pojat on poikia" ja " rakkaudesta se hevonenkin potkii" . En tiedä puututaanko seksuaaliseen häirintään nykyään tiukemmin (kouluajoistani on jo 25 vuotta! :-), mutta ehdottomasti pitäisi tehdä heti stoppi tällaiselle.



Kun kaikista pahin kiusaaja, oikea pirun inkarnaatio, kuoli liikenneonnettomuudessa, koko luokka oli helpottunut. Kukaan ei surrut pätkääkään, ei edes häntä hännystelleet pojat.

Että äitini olisi ottanut tosissaan, kun kerroin, että minua kiusataan.



Siskoni kohdalla nämä asiat on toteutuneet ja kiusaaminen loppui.

He ottivat yksityiseen puhutteluun kiusatun ja kiusatut (tyttöjä kaikki). Kiusaus loppui hetkeksi.

Kun kiusaus palasi myöhemmin kuvioon sekä poikien että tyttöjen puolesta 6 luokalla vapaa-ajalla väkivallalla ja pilkalla... Äitini soitti illalla opettajalle ja kertoi kaiken. Opettaja oli soittanut kaikkien kiusaajien vanhemmille illalla ja odotti koulussa todella vihaisena ja edessä oli vakava puhuttelu. Hän kehoitti kiusaajia nousemaan luokassa seisomaan ja kertasi edellisen illan tapahtumat ja sanoi että seurauksena kiusaajat joutuvat korvaamaan materiaalisen vahingon, anteeksi pyynnöt ja jälki-istunta. Lisäksi hän valoitti oppilaita kiusaamisen vakavuudesta.

Kiusaus loppui ja yläasteella minulla oli uudet ystävät.

Kiusaus alkoi 3lk kunmuutin uuteen kouluun. Muutama poika ihastui ja kaikki tytöt vihastui. Alkoi syrjiminen, haukkuminen, pilkkaaminen ja minut jätettiin kaikessa syrjään ja yksin. Lopulta tytöt saivat pojatkin haukkumaan minua ja alkoi tulla haukkumakirjeitä pupettiin, ympärillä naurettiin ja pilkattiin... Se oli ihan paskaa aikaa.

Sama jatkui vaihdellen kuudenteen luokkaan asti ja huipentui väkivaltaan...

Minua kiusattiin koko peruskoulu- ja lukioaika. Opettajat ja rehtorit puuttuivat ihan kiitettävästi asiaan ja saivat slevimmän väkivallan pysymään aisoissa. Väkivallan ja tavaroiden varastelun tai piilottamisen lisäksi jää kuitenkin usein sen jatkuva syrjiminen ja näkymättömäksi tai arvottomaksi tekeminen, johon opettajien on vaikea puuttua, koska, kuten tälläkin palstalla monet sanovat: " ei voi pakottaa leikkimään kaikkien kanssa" .



Siihenkin ON kuitenkin olemassa keino. Ei voi pakottaa, mutta VOI houkutella. Opettaja voi järjestää koko luokan aktiviteetteja, esimerkiksi näytelmiä, tarinanluontiharjoituksia, jne, joissa myös ne kiusatut saavat huomaamatta esitellä parempia puoliaan. Opettajan tehtävä näissä on pitää huolta, että koko luokka todella toimii ryhmänä, eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Se on mahdollista, koska kyseessä on kouluharjoitus, ei vapaa-aika eikä välitunti eikä mikään vapaaehtoiseen ryhmiinjakautumiseen perustuva juttu. Näin myös sitä kiusattua ja syrjittyä totutaan pitämään joukon jäsenenä ja syrjiminen vähenee muutenkin. Kun asia on edennyt jonkin aikaa, voidaan edetä haastavampiin harjoituksiin, esim yhteisiin retkiin ja tempauksiin. Ne ovat haastavampia koska opettajan on niissä vaikeampi vahtia ryhmäytymistä ja vahtimatta voi pahimmillaan käydä niin, että ne vain vahvistavat kiusaajien keskinäistä ryhmäytymistä ja työntävät kauemmas sitä syrjittyä, jolloin tilanne pahenee: ei siis koskaan retkiä ensi alkuun



Toinen asia on ryhmätyöt: Jos luokalla näyttää olevan kiusaamista tai edes epäilet sitä, älä koskaan salli vapaata ryhmätöihin jakautumista. Niistä on tuloksena se että joku jää ihan yksin tai se että joku pakotetaan tekemään kaikkien muidenkin työt. Kun itse jaat luokkaasi ryhmiin, älä koskaan pane kiusattua ja kiusaajaa samaan parityöhön tai pieneen ryhmään, älä myöskään kiusaajia samaan ryhmään. Pane sekä kiusaajat että kiusattu sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tasoittavat heidän vaikutustaan.



Vasta lukiossa oli törmäsin yksi opettaja, joka hallitsi nämä keinot ja sai minutkin liitttyä jotenkuten joukkoon. Näitä keinoja minä käytän nyt kun olen opettaja - opetan aikuisia, mutta samat keinot tepsivät silti. Toivoisin myös, että näitä opetettaisiin opettajankoulutuksessa, mutta ilmeisesti ei opeteta, sillä omienkaan lasteni opettajat eivät ole näitä positiivisen vaikuttamisen keinoja hallinneet.

kuvittelet, että kiusaaminen, johon itsekin syyllistyit ainakin sillä ettet itse tehnyt toisin ja siten lopettanut kiusaamista, oli jotenkin oikeutttua. Niin useimmat näistä lapsistakin kuvittelivat. Kyseessä on kuitenkin tavallinen psykologinen ilmiö jota sanotaan projisioksi: haluat iopkeuttaa toimintasi ja siksi kuvittelet, että toinen tosiaan puhuu kummallisesti, kehuu itseään tai on likainen. Lapset ovat hyviä kuvittelemaan näin, eikä kuvitelma yleensä ole missään suhteessa siihen, haiseeko toinen oikeasti jai kehuuko hän oikeasti itseään. Toiset vain kuvittelevat niin, koska ovat tottuneet kuvittelemaan niin.

Herää hyvä ihminen ja ota vastuu omista teoistasi, äläkä sälytä sitä toisten niskoille!

Vierailija:

Nyt yrittäisin aikuisena neuvoa heitä muuttamaan puhetapaansa (puhui kirjakieltä, oli pikku " nero" ), peseytymään (oli aina likainen, hiukset ja vaatteet, haisi pahalle), olemaan nöyrempi (kehui itseään muille sumeilematta: " Mä olen paras, komea, hyvä kaikessa jne." ), pukeutumaan hieman " muodikkaammin" (ehkä vanhat vanhemmat tai jotakin, mutta oli aina puettu kummallisesti).

Ja näitä tyyppejä siis haukuttiin, välteltiin ja irvisteltiin. Vaatteita piiloteltiin pitkin koulua, kenkiin laitettiin siivoojankärrystä saippuaa ym.. Lapset ovat todella JULMIA.

Olisin opettajanamme tarttunut asiaan nimettömällä kyselyllä luokassa (Kiusataanko sinua/jotakuta? Miksi? Mitä asialle voisi tehdä?)

että kertakaikkiaan käyttäkää aivojanne. Jos joku tyttö tykkää pelata jäkistä, niin tietenkin pojat ottaa sen peliin mukaan eikä siitä tartte vetää herneitä nenään. Ja että jos joku asia sanotaan, että se oli vitsi, niin on kovin tyhmää levittää sitä totuutena eteenpäin...

Pojat saivat vapaasti huoritella, puristella perseestä ja tisseistä ja repiä hametta alas tai ylös ja muutenkin kouria oppitunten aikana ja ainoa mitä opeilta irtosi oli " pojat hei, älkääs nyt viitsikö" .



Samoin muistan yhden ala-asteen musiikintunnin - muut olivat kehittäneet minusta pilkkalaulun ja alkoivat laulaa sitä opettajan soittaessa pianolla tuttua kappaletta. Ja mitä teki opettaja? Katseli kummissaan ympärilleen kun luokka lauloi kappaleen omilla sanoillaa ja säesti laulua loppuun asti. Olisiko ollut liikaa vaadittu, että opettaja olisi keskeyttänyt soittonsa ja käskenyt luokkaa laulamaan kappaleen oikeilla sanoilla?

eli vuorotellen valitsivat joukkueeseensa pelaajia, aina samat olivat viimeisenä, on aivan hirveä tilanne tulla viimeisenä valituksi ja minä olin vielä hyvä liikunnassa.