Kertokaa tyhmälle miten aikaisemmin äiti jaksoi hoitaa lapset

Lapset nukkui ja osa tuli auttamaan navettaan. Lapset auttoi kotitöissä ja pienempien hoidossa ja äiti teki itse ruuat ja leivät ymv.

Äidillä kun ei ollut nettiä, ei pitänyt käydä jumpassa tai lenkillä, äidillä oli koti ja lapset.

Mutta nykyäänhän ihmiset on onnellisempia kuin ennen, eli on se aina jostain pois.

Pärjäsin hyvin vaikka mies teki paljon töitä eikä muutenkaan osallistunut perhe-elämään. Viimeiset 6v olen taas ollut pienten äiti ja kylläpä kaikki on muuttunut. Leikkipuistossa kuulee mitä kummallisimpia valituksia. Asenteissa se vika mielestäni on.

Silloin itsemurha oli suurin synti eikä masennuksesta/burn-outista tiedetty vielä mitään. Nykyään on lupa sanoa, ettei jaksa tai että jokin on pielessä. On lupa olla ihminen!

Anoppi ja appi hoitivat lapset ja lasten vanhemmat tekivät navettatöitä ja peltotöitä. Äiti ei ollut yksin lasten kanssa 9 h/päivä miehen käydessä töissä niinkuin nykyään.

itsekin mietin, jos asuu kaukana isovanhemmista ja muista sukulaisista, ja vielä mies tekee pitkää päivää, on aika yksin lasten kanssa.

Aina välillä joku kaatui taakan alle, ja lapset pantiin asumaan naapuriin. Esim. omalla mummollani oli omiensa lisäksi kasvatuslapsi, jonka äiti oli joutunut hullujen huoneelle. Että sillä lailla ennen vanhaan jaksettiin.

Nyyihminen on tottunut tekemään sitä mitä huvittaa, ei sitä mitä täytyy ja sitten tuntuu niin maan vaikealta kun pitää olla lapsen tarpeita tyydyttämässä.

Vai luuletteko, että äidit ennen vanhaan todella leikkivät ja askartelivat päivät pitkät lastensa kanssa? Tai että joku oli koko ajan siinä vieressä vahtimassa? Niinpä niitä onnettomuuksiakin sattui tosi paljon. Lapset kasvoivat siinä ikään kuin sivussa. Töitä oli paljon, mutta eipä iltaisin istuttukaan netissä tai telkkarin ääressä. Nukkumaan mentiin kun pimeä tuli ja aamulla noustiin aikaisin. Lapsia ei kuskattu harrastuksiin, isommat sitten kävivät jossain iltamissa kun itse osasivat mennä. Lapset kasvoivat jo pienestä pitäen osaksi kodin työvoimaa, nykyään kaiken pitäisi olla niin kehittävää ja lapsella koko ajan kivaa.

Kerro vielä lisää niistä muuttuneista asenteista? Itse olen ollut pian 3v kotona lasten kanssa eikä mulla ole mitään harrastuksia, koska mies tulee iltaisin myöhään kotiin eikä hän muutenkaan hoida lapsia vaan olettaa, että minä hoidan. Isovanhemmat asuvat kaukana ja hyvä jos heitä näkee parin kuukauden välein. Olen siis koko ajan lasten kanssa. Täytyy myöntää, että välillä on raskasta ja yksinäistä, vaikka lasten kanssa olenkin, mutta ei heidän kanssa voi jutella asioista.

Aamusta iltaan tehtiin työtä. Ei tarvitse kauas katsoa, kun meidänkään mummolle ei tullut sisään kuin kylmää vettä. Oli ulkovessa ja ulkosauna, johon haettiin vesi sellaisesta vesipisteestä. Pulsaattorikone, jolla pyykit pestiin. Vesi lämmitettiin ensin padassa, sitten laitettiin koneeseen ja sitten piti erikseen virutella puhtaassa vedesssa pesuaineet pois ja sitten sellaiseen linkoon. Ja siellä asuneena myönnän, että voi hitto kun parin koneellisen pesemiseen piti varata koko perhanan päivä. Hiki otsassa kuumassa saunassa pakkasella edes takaisin vettä hakien...



Kuitenkin valitan joskus kun ei ole sitä omaa aikaa. ;)

syntyneen lapsen kanssa aikanaan vain koska oli pakko.

Ennen vanhaan ei varmaan edes odotettu, että päivät pelloilla ja metsissä työskentelevät miehet olisivat hoitaneet lapsia tai tehneet kotihommia. Eivät äidit edes olettaneet, että olisi " vapaailtoja" jne.



Kurjaa, että sulla on tuollainen tilanne, mutta ei kai se sinullekaan ihan yllätyksenä tullut (esim. miehen pitkät työpäivät)? Tuota aina ihmettelen, että lasten myötä miehen oletetaan yht' äkkiä kiinnostuvan kotitöistä jne. Jos otatte miehen, joka ei kotitöitä tee tai omakseen niitä koe tai tykkää lasten kanssa puuhastelusta, niin jossain määrin on kyllä myös peiliin katsominen.. Tietysti hoitoapua/ kodinhoitoapua on mahdollista rahalla järjestää, tiedän perheitä, joissa näinkin tehdään ja kaikki ovat onnellisia. Mutta sääliksi kyllä käy lapset, joilla ei ole kunnon suhdetta isäänsä.

koska pikkulapsiakaan ei kukaan vahtinut. Äiti oli täystyöllistetty kotitöistä. Lisäksi silloin ei leikitty, luettu, askarreltu, pesty lasten hampaita jne. Silloinkin oli masennusta ja uupumusta.



Kuitenkin ihminen jaksaa monenlaisia asioita, jos on aivan pakko. Ovathan orjatkin jaksaneet elää kunnes ovat kuolleet. ja tekeehän vielä nykypäivänäkin esim. lestadiolaiset valtavasti lapsia ja yrittävät kasvattaa heidät nykyvaatimusten mukaan.

Anoppini kertoi omasta äidistään miten kyliltä tuli nainen auttamaan vauvan hoidossa, kun lehmät piti hoitaa..

Oma äitini kertoi että kesäisin joskus kolmen vanhana juoksi alasti naapuriin ja naapurit olivat antaneet vaatteet, kun ei ollut omia/ oma äiti ei ollut ehtinyt huolehtia vaatteita päälle..

Mitä luulette, ehtivätköhän vahtia " kuin haukka" kuten nykyään tehdään.. ??

Isoisäni antoi äidilleni keskikaljaa - siis vaivanpalkkana tupakan hausta kylältä.. :)

Äitini lempiruokaa oli lenkkimakkara.. muistaa vieläkin miten ajatteli että kun tulen isoksi niin syön joka päivä lenkkimakkaraa.. (nykyään lapsilla taitaa olla karkki tämän toiveen kohdalla)

Silloin vasikat nukkui tuvassa, russakat vilistivät pitkin seiniä..

Lapsia ei viety harrastuksiin eikä matkoille. Lapset laitettiin heti pienestä töihin ja kasvatettiin pikkuaikuisiksi ja pelkäämään vanhempiaan. Lapsia ei vahdittu kovin tarkkaan ja heidät päästettiin keskenään ulos leikkimään lähes heti kun itse osasivat kävellä. Isommat lapset kaitsivat pienempiään ja olivat heistä vastuussa. Anopilla/mummulla oli suuri vastuu lapsista.



Nykyään äiti raataa lastensa eteen yksin ja monesti erittäin tunnollisesti. Onneksi isät ovat alkaneet heräämään asiaan myös.

taloudesta löytyi mummoja ja muita ketkä pystyivät pitämään pienimmistä huolta tarvittaessa (ja olivat tietysti siinä samassa seurana): mieskin taisi hoitaa pääasiallisesti työnsä kotitilalla, eli äiti ei ollut yksin kerrostaloasunnossa pienine lapsineen niin kuin nykyään. Ja todella tuolloin myös isompia lapsi käytettiin jo kovin pieninä nuorempiensa kaitsijoina. Taitaisi tänäpäivänä aika moni palstalainen älähtää jos joku kertoisi jättävänsä 5v:n kotiin hoitamaan muutamaksi tunniksi vauvaa ja 2v:tä ;o)



Ja muutenkin lapsia jätettiin myös yksin kotiin tai pihalle trpeenmukaan. Ei vauvaa raahattu kokoaikaa mukana arjen töissä eikä taaperot ja leikki-ikäiset olleet kokoajan äidin katseen alla. Muutenkin arki taisi olla enemmän pärjäämistä ja työtä kuin nykyistä täydellisen äitiyden tavoittelua. Tuskin monikaan kerkesi edes jäädä pohtimaan mitä traumoja lapseni nyt mahtaa saada kun 2kk iässä oli 4h mummon hoidossa jonkun äidin asioinnin ajan. Ja vielä vähemmän jaksettiin kytätä ja arvostella sitä miten naapuri lapsensa hoiti.

tai kouluun tai harrastuksiin. Lapsia ei pesty joka ilta eikä vaatteita vaihdettu läheskään niin tiuhaan kuin nykyään. Lasten kanssa ei leikitty eikä heille luettu iltasatuja, ei askarreltu eikä mitään muuta sellaista erikseen lapsille tarkoitettua hommaa.



Kodin, pienkarjan, pihapiirin ja lastenhoito katsottiin riittäväksi työksi. Nythän lasten ja kodinhoito ei ole mitään - siis yhteisön silmissä. Se on jotakin minkä pitäisi tapahtua about itsekseen ja sitten kaikki OIKEA on palkkatyötä, järjestötoimintaa tms., joka tapahtuu kodin ulkopuolella.



Ennen koko porukka - monta sukupolvea usein mukaan lukien - pyöri kaiket ajat siinä kotosalla. Välillä miehet oli jossain metsätöissä tai tientekourakassa, mutta noin yleisesti se elämä pyöri siinä pienessä ympyrässä.



Nykyään ongelma tulee siitä, että joka puolelta toitotetaan, että ei saa jäädä kotiin homehtumaan ja jo pienten lasten pitää olla ties missä kerhoissa, koska muuten tulee ties mikä jälkeenjäänyt ja kelkastapudonnut. Ja niille, jotka kotiin jää, ei tosiaan usein ole mitään aikuisseuraa. Siinä sitten pimenee pää, vaikka työtä ei sinänsä oliskaan liikaa.

Nythän siitä kodin- ja lastenhoidosta on tehty suurta taidetta. Ennenhän ei lapsia pelkästään hoidettu, vaan todella kulkivat talon töissä mukana. Jos taas asuttiin kaupungissa, niin lapset olivat jossain naapurilla hoidossa tai keskenään.

Lisäksi tosiaan sukua asui samassa pihapiirissä, isovanhemmat olivat auttamassa ym.