Ei se mies mitään muuttunut!!! ov

mitäköhän mun oikeen pitäs taas vaihteeks tässä tilanteessa tehdä?

Annoin miehelle elokuuhun asti aikaa muuttaa tapojaan mutta tuntuu että minä en kyllä tätä menoa itse jaksa sinne asti. =(

Se ei ole pelkkä klisee. Jotain voi kumminkin tehdä, mutta pelkkä mahtikäsky kumppanilta ei anna kenellekään voimia muuttaa itseään.



Tässä linkki, josta kannattaa etsiä apua:

http://personal.inet.fi/koti/hnmkyaviol/

Eikä ymmärrä kun sanot ettet jaksa yksin tehdä kaikkea ym ym..?

Minä muistan sinut hämärästi..

Meillä lapset 6 vuotta ja toinen 6 kk ja miehen ed.liitosta jokatoinen vkonloppu vielä 8 vuotias...

Minä siis vielä ä-lomalla ja tietty hoidan kaikki kotihommat mutta kun menen takaisin töihin kaikki jatkuu samana minä vain menen töihin ja hoidan kaikki kotihommat ja laspet ja laskut ja muut raha-asiat (myös miehen, olen kerran hoitanut hänen raha-asiat kuntoon niin en halua että taas menettää luottotiedot niin kauan kun ollaan yhessä).

Mies käy töissä myös ja iltasin istuu koneella tai kattoo telkkaria tms tai omaa harrastustaan (autourheilua). Minä siis siivoon tiskaan pesen pyykit yms...

Mulla ei ole olllut nyt sitten puoleen vuoteen OMAA aikaa ollenkaan paitsi 4 tuntia viime vkonloppuna (käytiin kaverin kans syömässä).

Nyt vielä mies otti toisen työn (että saa harrastusrahaa lisää, no sillon tällön ajelee siis taksia) Pitää mua itsestään selvyytenä ja minä en tällästä enää jaksa...

Ja siis aina ei ole ollut noin paha vaan muuttui pari vuotta sitten kun alkoi tuon harrastuksensa...

mutta tossa edellä tota taustaa hiukan...

-ap-

Oletko sama, mulla sama tilanne, mies kyllä muuttanut tapojaan, ja pitänytkin ne, joten mä oon tässä vielä.. Tosin voi olla hieman myöhäistä jo, mutta yritetään.. Tylsää, että teillä mies repsahti, millaisista asioistaoli kysymys teillä?

Varmaan tiedät sen itsekin. Oletko sanonut miehellesi ettet jaksa? Oletko sanonut että jos mikään ei muutu, sinä lähdet?

Kyllä sinun nyt pitää ajatella omaa jaksamistasi ja lapsia. Mitä paremmin äiti jaksaa, sen paremmin lapset voivat.

Ja jos olet sitä mieltä että haluat erota, niin pärjäät ihan varmasti yksinkin lasten kanssa, ehkä jopa paremmin kun nyt, kun on yksi " aikuinen lapsi" hoidettavana.



Miten olisi pariterapia?



6

ja sitä että mies pitää mua jonain kotiorjana/sisäkkönä/keittäjänä/pyykkärinä/sihteerinä yms...yms...

olen luonteeltani sellanen että kaipaan ihan sitä yksin oloa mieluiten kotona ja tässä pari viikkoa sitten kun meillä asioista sitten vihdoin ja viimein puhuttiin (niin kun mies ei ole aiemmin suostunut asioista puhumaan siis siitä että mulla ei ole hyvä olla ja en ole onnellinen aina siirtänyt ja siirtänyt) niin vihdoin ja viimein käsitti kun huomasi ite että mulla ei ole asiat hyvin niin siis sitten puhuttiin ja miees lupasi ryhdistäytyä kun sanoin että pelkään mennä taksin töihin kun tiedän että kaikki ajtkuu ennallaan että ei se ole mun yksinopikeus hoitaa koti ja lapset ja työ...

Sanoin että jos asiat ei muutu elokuuhun mennessä niin muutan pois ja mies sanoi että heti ens viikolla hän ottaa lapset ja lähtee vaikka heillä kotona käymään että saan sitä omaa aikaa ja että kerran viikossa hän vois imuroida tms...

Ja paskat niin on unohtanut kaikki vaikka sanoi että hän LUPAA vaikka sanoin että mitä jos unohdat ei hän unohda oli vastaus jaa jaa mites kävi...

No katsellaan taas pari viikkoa ja sinne elokuuhun on kyllä aikaa...

-ap-

Teen vuorotyötä ja olen usein viikonloput töissä,kyllähän mies

tästä marmattaa mutta musta tää on oikein hyvä näin,mä saan

levätä töissä ja nähdä vähän muitakin ihmisiä.Mies saa viettää

laatuaikaa lasten kanssa hän kun ei tee mitään ellei ole pakko.

Ihan oikeasti töissä pääsee helpommalla kuin kotona.

niin sanoi että sit kun hän saa palkkaa niin hän ostaa sulle jotain kivaa...

Mutta kun se ei tunnu taas tajuavan että en mä sitä rahaa tarvii (vaikka sitä meillä vähän onkin) tarviin sitä omaa aikaa ja ehkä enemmän yhteistä miehen kanssa tai ainakin jotain yhteisiä asioita (muuta kun lapset) miehen kanssa, eilen käytiin " ostoksilla" matkaa isompaan kaupunkiin 30 minuuttia niin mitään ei puhuttu matkojen aikana, mua ottaa suuresti päähän myös se että meillä ei tosiaan ole mitään yhteistä puhuttavaa mutta miestä se ei haittaa hän on onnellinen. =(

-ap-

Haaveilla aina vaan paremmasta??

Sun on nyt oltava kovana sen miehes kans. Ei toista kohdella parisuhteessa noin niinkun miehes sua kohtelee (kodinkoneena/sisäkkönä/orjana jne..)



Ja kyllä lapset näkee että sinä olet onneton. Ja se ei tee lapsille hyvää.

Älä ajattele nyt pelkästään itseäsi, ajattele niitä pieniä ihmisiä!



6

töihin menoa odotan kovasti mutta en sitä kun taas tulen töistä kotiin ja alan tekemään ruokaa ensin tietty työmatkalla käyn kaupassa ja sit tekeen sitä ruokaa sit pesen pyykkejä yms... (olen 17.30 kotona ja kolmisen tuntia siinä on aikaa kun taas taytyy laittaa ipanat nukkumaan ja sitten hoitaa nuo aviovelvollisuudet että pääsis itekkin ajoissa nukkumaan jne... viikonloppuna sitten pitää siivota jne... ja mies tietty iltasin tekee niitä autojaan ja viikonloppusin ajaa taskia ja harrastaa jne...

Ja voi että kun kaikki ulkopuoliset luulee että meillä menee erittäin hyvin ja ollaan niin onnellisia että...

-ap-

käy mies sääliksi, miten se pärjää ilman mua... =(

Tiedän että se on tyhmää ajatella niin mutta en vaan voi sille mitään että ajatelen liikaa toisia ja kärsin sitten ite ajatelen koko ajan että no kyllä se sitten tästä ja mitä parempaa sitä muka vois tulla... kyllä olen idiootti tiedän.

-ap-

No huhhuh.

Vierailija:

No huhhuh.

-ap-

ei tarvii kuunnella kitinää kun meillä ei ole kunnon seksielämää, sellasta kun ennen, no mutta mies parka ei tajuu että ei hänkään ole niin kuin ennen.

-ap-

kerropa miten se miehes pärjäs ennen sua ihan yksin??

ja ikää miehellä on?

et sinä ole miehesi holhooja!

kuinka me nyt voitais sua tässä auttaa, kun sinä ite tunnut olevan tyytyväinen tilanteeseen??

siinäpä murehdit sit 50 vuoden päästä että tässäkö tämä nyt oli..

se että ei voi ite tehä mitään ja olen koittanut kiitelllä jos joskuskaks kertaa 6 vuoden aikana on imuroinut tai olen pyytänyt nätisti tai olen huutanut ja karjunut ja nalkuttanut yms... mutta mikään ei auta, ei ees että olen siivoomatta sitten.

Se kun ei ole mikään talousihminen eikä mikään siisti ihminen muutenkaan (ei kyse pukeutumisesta).

-ap-

ikää sillä reilu 30v ja ollaan oltu 7 vuotta yhessä sitä ennen hän on ollut ed.liitossaan... eikä ollut eronneena kuin muutaman viikon kun me tavattiin...