liian tarkka kolmevuotias?????
Tässä meidän perheen kipupiste tällä hetkellä.Toisina aamuina ei tunnu niin hankalalta tilanne, kun esim tänään. 3.5 v poika on aina ollut älyttömän tarkka ja myös siisti. Pienestä pitäen esim ruokailuissa syöntiä ei jatkettu ennen kuin sattumoisin tippunut murunen oli poimittu pois ja tästä hirmuisesti huolellisuudesta johtuen pojan maitomuki on kaatunut ehkä kolme kertaa elämänsä aikana. Sama peli jatkuu kaikessa muussakin. Ruokailu ja etenkin pukeminen ovat nyt talvikeleillä aivan hermostuttavia. Poika pukee kyllä periaatteessa hyvin sukkelasti aamutuimaankin kaiken itse, mutta..... Sukkia on kymmenkunta kaapissa jotka ei kelpaa ollenkaan, kun jokin aina painaa. Puolet paidoista ei kelpaa, kun nisssä jokin" kova juttu" ja mikä milloinkin. Haalaria laittaessa aina jää villasukka tai paita mutkalle ja sitten kitistään ja märistään ja laitetaan uudestaan ja vielä kerran ja vielä kerran, kunnes molemmat ollaan hiestä märkänä ja äiti menettää hermonsa( isä on tässä vaiheessa istunut jo autossa pitemmän tovin odottamassa :) ).
Tiedän, että luonne on hyvin tarkka ja milläpä sitä nyt täysin muuttamaankaan, mutta millä ihmeellä tukea poikaa hieman rennompaan menoon vai mistä ihmeestä tämä johtuu. Sitten toisaalta saattaa joskus nykäistä kamppeet päälle minuutissa ja painella naapuriin, kun sieltä soitellaan leikkimään.
Tilannetta korostaa vielä erittäin tomera ja itsenäinen sekä huolimatonkin pikkusisko, joka ei vielä kahta vuotta. Hän nykäisee aamulla kaikki ryysyt niskaan ja aivan hyvin ne jo menevät, kun äiti laittaa lahkeet kenkien päälle ja hanskat auttaa käteen. Neiti on juonittelematta muutamassa minuutissa valmiina autossa odottamassa eikä koskaan kyllä mikään tunnu olevan vaatteissa puristamass aja myttyrällä..
Ruokailussa tilanne kanssa korostuu. Poika on kamalan ennakkoluuloinen. Syö aina samoja ruokia eikä uskalla uutta maistaa. Viime aikoina ei esim lihaa ole suostunut syömään vaikka millaisia puuman metsastyskertomuksia on yritetty apuun. Neiti taas syö kaiken minkä antaa, pyytää lisääkin ja kumopaa lopuksi vielä veljensä kylmäksi jäähtyneet eväät hänen laitaseltaan :) Kyllä neidissäkin toki huonoa välillä mahdoton " minä ite" , mutta sen kaa pärjäilee kyllä..
Mites muilla. Onko tarkkoja 3-vuotiaita ja millä ihmeellä tilannetta hieman helpottaa?????
Kommentit (14)
kestämään tilanteita ja tukemaan poikaa. Muutoin poika ei kyllä mitenkään arka ole, vana hyvin toimeentuleva ja reipas poika, mutta näissä " pikkujutuissa" tahtoo mennä liiallisuuksiin. Tosin täytyy tässkin todeta, että geenitkin toki taustalla on vaikkei niiden piikkiin voi kaikkea laittaa, mutta isä on myös hyvin pikkutarkka tietyissä asioissa :)
esim. tuntoaistissa, jolloin vaatteiden mytyt ja saumat tuntuvat herkemmin hänellä.
Netistä löytyy varmaan jotain tietoa lisää, mä en aiheesta sen enempää tiedä, muistan vain joskus lukeneeni moisesta.
Tai sitten on tosiaan vain niin pedantti poika :) Onko ollut vauvasta asti samanlaista vai onko vasta tullut?
Mun serkulla oli pienenä kanssa samanlaista, aina piti olla peittokin päällä kuin viikattuna. Jos yhtään meni jokin reuna mytylle, piti heti olla korjaamassa, yölläkin! Mutta ihan terve lääkärismies hänestä on tullut, joten voi olla että on vain ikään liittyvääkin.
...niin, muistan kuinka itse huusin pukiessa naama punaisena kun sukkahousut oli mytyllä tai jotain... ja kaksoissiskoni ei välittänyt mistään myttyröistä.
Minun mielestäni tuo ensimmäiseksi annettu " teoria" ,mistä käytös johtuu, on ehkä yksi mahdollinen totuus, mutta enpä usko, että kukaan voi mennä sanomaan tuollaista näkemättä/tuntematta poikaa. Eli en pitäisi tuota turvallisuuden hakuisuutena välttämättä. Kyllähän ihmiset ovat temperamenteiltansa niin erilaisia. Toiset terkkoja ja siistejä kun taas toiset hieman suurpiirteisempiä ja huolettomampia. En myöskään millään usko, että kaksi vuotias sisko olisi päättänyt veljeään katsellessa, että noin en ainakaan toimi. Oliskos vaan niin, että siskon luonne sattuu olemaan aivan toisenlainen.
Miltä kuulostaisi jos alkaisitte keräämään " pukeutumis tarroja" . Joka kerta kun poika on pukenut vaatteet päälle yhdellä kertaa, siis ilman uudestaan riisumista/korjaamista/pukemista. Poika saisi yhden tarran. Ja kun tarroja on tietty määrä, saisi poika jonkin mieluisan palkinnon. Voisit kehoittaa poikaa kiinnittämään huomiota, että pukee sen yhden ainoan kerran ja koettaa yhdellä kertaa siis saada myttyrät suoriksi.
Toki pojallasi varmasti mytyt haittaa ja on niiden suhteen herkempi. Jos mukana on kuitenkin myös opittua tapaa, voisi palkitsemisen keinoin koettaa muuttaa tuota tapaa. Itse pitäisi tietysti koettaa pitää pukemistilanteet hyväntuulisina. Itse lauleskelen...rauhoittaa minuakin :)
Tsemppiä! Toivottavasti tilanteenne hieman helpottaa!
... kuulostaapa niin omalta esikoltani tämän ollessa pieni ;)
Eli aina jäi joku muhkura kalsarista sukan alle painamaan tai kengän ollessa jalassa sukan kärkiosa painoi ja se piti laittaa uudestaan tai aluspaita painoi housujen alla tai...
Tähän pukemisongelmaan meillä auttoi vähän se, että illalla kävimme " sovittamassa" pojan kanssa seuraavan aamun vaatteet valmiiksi eli poitsu kokeili ettei sukat paina, housut ahdista, sormikkaat hierrä jne. Toki oli vieläkin aamuja, ettei mikään vaate - edes se itse valittu - sopinut päälle :/
Ruokailuun en osaa vinkkejä antaa, meillä ei sen kanssa ole ollut ongelmia.
Niin ja poika täyttää kohta 14v. ja on edelleen tarkka vaatteistaan :)
Tsemppiä vain!
-Allu ja Pupu rv31+
Pakko oli vastata jo ihan omien kokemusteni ja tulevan ammattini takia. Pikkuveljeni on tuntoyliherkkä ja ollut aivan vauvasta asti todella tarkka mitä päällensä huolii. Nyt veli on kymmenen vuotias eikä suostu vieläkään esimerkiksi farkkuja pitämään. Kaikki pesuohjelaput on täytynyt aina leikata vaatteista pois ym. Myös syöminen oli pienempänä hankalaa kun myös suu on herkkä. Veljeni on aistiyliherkkyyden takia käynyt toimintaterapiassa, josta todella oli apua.
mutta jos ongelma haittaa pojan ja perheen arkea, niin ottaisin sinuna asian puheeksi neuvolassa. Itselleni myös tuli mieleen sensorisen integraation pulmat, etsihän netistä tai sitten kirjastosta, esim. kirjassa Tahatonta tohellusta on asiasta tietoa. Joillakin nuo yliherkkyydet helpottavat itsekseen ajan mittaan, mutta asiaan perehtyneestä toimintaterapeutista voi olla suuri apu, kuten joku jo edellä mainitsikin!
... itse poistan kaikista vaatteista, niin omista kuin lastenkin, pesu- ja kokolaput syystä että ne todellakin joskus rappaavat ärsyttävästi!!
-Allu
ei se sisko tietysti ole tietoisesti ' päättänyt' että noin en tee - mutta usein me ihmiset kyllä tehdään johtopäätöksiä ympäristöstä ja toimitaan sit sen mukaan ymmärtämättä sitä asiayhteyttä. Toki sisko on luonteensa mukaan erilainen - mutta esim. meillä esikko katsoo miten pikkusisko huutaa jatkuvasti ja kiukkuaa asioita ja osaa jo sanoa ääneen ' aina toi tekee noin' ' mä en ainakaan tee noin, koska se vaan hidastaa asiaa' . Tätä tarkoitin.
Tuo aistiyliherkkyys (tuntoherkkyys) on musta todennäköinen asia, mutta periaatteessa me KAIKKI olemme turvallisuushakuisia ja teemme asioita jotta meillä olisi turvalisempi olo. Eikä se tarkoita sitä, ap poika olisi jotenkin erityisen TURVATON. Mutta ihan psykologialla toimimme näin - kuka enemmän ulospäin asiat näyttäen, kuka vähemmän. Ja kun tämän ymmärrämme, on asia helpompi meille toisille ymmärtää. Esimerkiksi minä koen turvallisuutta ja viihtyisyyttä, kun koti on siisti ja siisteysintoiluna ärsyttää miestäni. Eli koen hallitsevani asioita kun ympäristö on siisti.
en tiedä onko tästä kysyjälle mitään hyötyä, mutta simasuun kannanottoon haluaisin vielä tarttua. Jotenkin vain tuo puhe kaikkien ihmisten turvallisuuden hakuisuudesta ja sen yhteyksistä pojan käyttäytymiseen kuulostaa mielestäni vain yhdeltä veikkaukselta. Jos siis syömistavat yms. johtuisi tuosta turvallisuuden tunteen hakemisesta...silloinhan äiti voisi miettiä onko pojan elämässä tapahtunut viimeaikoina jotain mikä aiheuttaisi turvattomuuden tunteita. No näin tuskin on kun äitikin kuvaa pojan olleen aina tarkka, siisti...yms.
Kaikki tavitsee tottakai turvaa ja eri asiat/tekemiset saavat eri ihmiset tuntemaan olonsa turvalliseksi. tämä lienee kuitenkin itsestään selvyys eikä niinkään ongelman ydin.
Ja tuohon kaksi vuotiaan käyttäytymiseen. Harvinaisen fiksu on lapsesi jos tuossa iässä pystyy kuvaamasi kaltaiseen johdonmukaiseen ajatteluun. " koska isompi tekee noin- siitä aiheutuu vain harmia- itse keksin toisen tavan toimia" . Mielestäni moni kaksi vuotias voisi paremminkin käyttää mallioppimista ja matkia isomman käytöstä. Varsinkin jos sillä näyttäisi saavan vanhempien huomion. No tässä tapauksessa pienempi ei matki (enkä usko, että on tietoista valintaakaan tehnyt). Hänelle vain taitaa olla luontaista toimia omalla huolettomalla ja rempseällä tavalla jolla hommat tulee hoidetuksi. Hänen päällään vaatteet tuntuvat hyvältä ja ruoka maistuu :)
Ihmisten temperamentit ovat todella erilaisia. Ja hyvä niin! Kaikkia ei voi koettaa puristaa samaan muottiin. Aistiyliherkkyyteen hakisin varmaankin apua jos sellainen on. Muutoin tukisin lasta löytämään sellaisia toimintatapoja, että pärjää myös kodin ulkopuolella. Esim. päiväkotia/koulua ajatellen teillä on vielä hyvin aikaa harjoitella pukemiset yms. hieman sujuvammiksi.
Lopuksi vielä haluaisin sanoa yhden itsestään selvyyden :) Täältä palstalta saa monesti hyviä vinkkejä ja neuvoja, mutta myös omaa harkintaa täytyy käyttää siinä ottaako ihan kaiken todesta. Yleisiä neuvoja on hyvä muiden antaa, mutta eihän kukaan tosissaan voi jonkin tietyn lapsen kohdalla sanoa kuinka asiat on ja mitä pitäisi tehdä!
Jos asia teidän perheessä muodostuu todella hankalaksi, eikä ratkaisuja tunnu löytyvän. Ainahan voitte kääntyä esim. perheneuvolan puoleen.
Tsemppiä!
Meillä esikoispojalla oli just joskus kolmen vuoden paikkeilla sellainen vaihe, että aina oli paidan hihoissa jotain vikaa ja niitten takia piti kiukutella. Tuo vaihe ei kyllä onneksi kauan kestänyt, mutta olin kyllä ihan ihmeissäni, että mitä tämä nyt oikein on. Siis kun ne paitojen hihat eivät koskaan olleet hyvät. Jos hihoja käänsi, ei ollut hyvin, jos laittoi t-paidan, ei nekään hihat olleet hyvät. Nyt poika on 9-vuotias eikä pukemisen tai vaatteiden kanssa ole mitään ongelmia. Oma vaatemakunsa vaan on aika selkeä ;-).
Itse en tosiaankaan ole mikään psykologi, mutta lähipiirissäni on ihmisiä, joilla on ns. autismin kirjoon (lähinnä Asperger) kuuluvia piirteitä ja olen viime aikoina lukenut aiheesta paljon. Tässäkin " normaalin" raja on aika veteen piirretty viiva. Mutta sekä tuo pakonomainen pikkutarkkuus että aistiyliherkkyys ovat sellaisia asioita, jotka kannattaisi mainita neuvolassa ja yrittää saada lähete jatkotutkimuksiin.
...koska tuon alkuperäisen viestisi perusteella on aika vaikea sanoa, minkätasoisia nuo ongelmat oikein ovat. Tosiaankaan mitään diagnsoosia ei yleensä anneta pelkän nettikeskustelun perusteella. :)
eikä kokonaisvaltaisia teorioita edes - joitain mieleen juolahtavia näkökulmia ja vinkkejä kaiketi sekä kysytään että halutaan KESKUSTELLEN antaa. Itse en ainakaan esitä teorioita tai diagnostisoi ketään, sanonpa oman näkökulman keskusteluun kun sitä kysytään. Ei asiantuntijana vaan kasvattajana.
Lapsi selvästi hakee turvallisuutta tekemällä asiat tarkasti totutun kaavan mukaan, pitäen huolta että kaikki on juuri eikä melkein. Tämä koskee myös syömistä - vain tuttu ja turvallinen kelpaa. Jollain lapsilla on oikeasti muita herkempi tuntuoaisti ja siksi vaatteet voi tuntua puristavilta ja kiristäviltä helpommin kuin muilla - toki lapsi on tavan myös oppinut... Joka tapauksessa hänelle asiat on näin turvallisia ja näin hän kokee hallitsevansa tilanteet ja maailman, joka muuten on ' pelottava' . Näin lapsi ikään kuin ottaa asiat haltuunsa.
No, tämä selitys ei vielä paljon lohduta eli miten sitten tukea lasta kuten itse sanot ' rennompaan otteeseen' - oma vastaukseni on, että antamalla lapsen tehdä omaan tahtiinsa, itse siitä hermostumatta. Aikuisen hermostuminen vain pahentaa tilannetta ja saa lapsen toimimaan entistä tarkemmin ja kaavamaisemmin - jotta hän hallitsisi kaoottisen tilanteen.
Kokeilkaapa joskus sitä, että sinä menet sinne autoon ja mies jatkaa lapsen kanssa pukemista! Uusi henkilö (pitkällä pinnalla varustettuna = riittävästi aikaa= voi muuttaa tilannetta pikkuhiljaa parempaan. Pukemisessa kannattaa suosia samalla vaikka loruttelua ja laulelua eli siten pitää tilannetta hyväntuulisena.
Pikkusisko on veljeä seuratessa (ja luonteeseensa mukaisesti erilaisena lapsena) oppinut toisenlaisen tavan selviytyä asioista eli veljeä katsoessa hän on tullut tulokseen, ettei ainakaan noin...Lapsien vertailu on luonnollista ja aina ikävää ja epäreilua - ymmärränkin, että sanot erilaisuuden korostavan tilannetta. Mutta ääneen tätä vertailua ei kannata tehdä - se vain pahentaa tilannetta.