~*~ Kesäheinien viikko 47 ~*~

En huomannut, että Ellu tai kukaan muukaan olisi vielä ehtinyt aloittaa uutta pinoa (jos oli jo olemassa, annetaan tämän pudota). Tässä linkki viime viikon juttuihin ja gallupeihin, palaan kirjoittelemaan enemmän myöhemmin paremmalla ajalla.

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11705814&p=&mpage=1&tmode…

...ja taas, kun luulin voivani kirjoittaa! Palaan sitten jossain vaiheessa, nyt vaan kiittelen vaippakommenteista ;)



t. vellihousun äityli

Vilkas ollu viikonloppu tällä puolella. Itellä oli niin kiirusta etten koneelle ehtiny. Nyttekin aamusta käytiin Vilin kaa kaupassa ja sit kirjotellu tonne yhteisöön. Vihdoin kun sain viestini näkyviin siellä.:) Huomenna Vili täyttää sen 4kk ja aamusta heti neuvola. Jännityksellä ootan miten soseitten alottaminen on painoon vaikuttanu. Toivottavasti ei ylipainon puolelle ala menemään,sen verran paljon tuo poika jo painaa,etten ihmettelis vaik kymppikilo jo häämöttäis.:) No huomenna sen näkee. Nyttepä ei ihmeitä tällä kertaa. Viimeistään huomenis palailen kertoilemaan neuvolakuulumiset. Siispä päivän jatkoja..

Meillä on nyt sitten imetys kokonaan loppunut. En käsipelillä jaksanut enää pumppailla siihen malliin, että se alunperinkin riittämätön maidontuotantoni olisi pysynyt edes jollain tasolla, joten päätin sitten lopettaa. Muutaman millilitran takia tuntui turhalta jatkaa yöimetystä, kun meillä muutenkin yösyötöt kestivät toista tuntia. Aika tyhjä olo on, se osittaisimetys kun tuntui rankan pettymyksen jälkeen niin tärkeältä, eli siitä luopuminen ei ollut ihan helpon päätöksen takana, koko viime viikon sitä mietin.



Menemme muuten vielä ensi viikonloppunakin mökille, kun tuli siellä nyt niin hyvin siivottua ja järkättyä kaikki paikat vauvalle sopiviksi ¿ ja kun ei sinne ole siis ketään muuta menossa, saamme olla omassa rauhassamme. En jaksa alkaa kertoa kaikkea alusta asti, mutta isäni on hieman ongelmallinen, on todella reipasta alkoholinkäyttöä sun muuta kivaa, polttaa sisällä niin mökissä kuin saunallakin (!!!) (luulee, ettei muka kukaan haista, kun itsellä on jo niistä pikkusikareista hajuaisti varmaan 90-prosenttisesti tuhoutunut), joten en halua sinne samaan aikaan hänen kanssaan. Nyt kun hän on eläkkeellä ja käytännöllisesti katsoen asuu mökillä, meillä on aika vähän mahdollisuuksia siellä käydä, nyt on mentävä kun kerrankin voi. Ehkäpä Onsku jo nukkuu paremmin ensi kerralla. Ainakin hän tykkäsi kovasti katsella takkatulta, mitä ei meillä kotona voi harrastaa, joten pientä hupia sentään sillä saralla :D. Ja me aikuiset pääsemme kunnon puusaunaan, vaikka talvella se ei olekaan niin ihan kivaa kuin kesällä, kun ei pääse järveen (avantoonhan minä en mene).



Teki mökkiviikonloppu sikälikin hyvää, että vähän saatiin miehen kanssa asioita keskusteltua eteenpäin, siis todellakin keskusteltua eikä vain riideltyä. Meillähän on ollut tätä ongelmaa, että mies on aika lailla jatkanut elämäänsä samanlaisena kuin ennen vauvan tuloakin, hän ei ole ihan ymmärtänyt tätä touhua. Vastuu suunnilleen kaikesta on ollut minulla, ja ikävä kyllä on tunnustettava, että kaljoittelustakin on ¿päässyt¿ sanomaan. (Ja ei, meillä ei ole kyse siitä, että " omisin" Onnin itselleni, vaan päinvastoin olen yrittänyt lykkiä miehen hoitoon mahdollisimman paljon.) Mies edelleen haaveksii toista melko pienellä ikäerolla perään, mutta tähän asti hän ei ole tainnut ihan ymmärtää, mikä työmäärä siinä olisi, kun ei tästä yhdestäkään ole sitä kokenut. Nyt kun nukuimme pitkästä aikaa samassa huoneessa kaikki, ja pistin miehen auttamaan yöherätyksissä (sai vahtia Onnia joka kerta kun hain maitoa alhaalta, en halunnut jyrkkiin rappuihin Onni olalla kiipeilemään silmät ristissä), hänkin alkoi tajuta, että aika rankkaa on välillä (Onni kun vielä nukkui tosiaan hyvin repaleisesti vieraissa). Saatiin sitten juteltua työnjaosta niin nyt kuin sitten, jos mahdollisesti toinen tulee, ja nyt on itsellä hieman luottavaisempi olo.



Jaa niin, tiedän kyllä, että vielä rankempaa on niillä joilla mies ei auta tätäkään vähää, mutta meillä on tosiaan vielä se, kun en ole itsekään ihan kunnossa, ja ehkä siksi kaipaan enemmän apua kuin joku muu. Ja yksilöllistähän se on, miten kukin jaksaa, eikä sille itse aina mitään voi. Tämä nyt vain tällainen välihuomautus...



Testaan muuten nyt uutta korvikemerkkiä, Baby Sempiä. Ainakin tänä aamuna kun oli vaipassa pikkulusikallinen kakkaa, se heti oli keltaista. Kyllä se on todellakin se Nan, joka meillä kakat vihertää. Toisaalta viime yönä Onni huusi joskus yhden aikaan aika pitkään (no, puolisen tuntia) eikä ollut nälkää, ainakaan pullo ei kelvannut, ja mietin, olisiko se voinut olla Baby Sempin aiheuttamaa? Annoin sitten seuraavalla herätyksellä taas Nania sekä Disflatylia ja loppuyö meni normaalisti, eli puolen tunnin välein tuttia ikävöimään heräten mutta ei enää huutaen. Voi, kun tuon tuttihimon saisi jotenkin pois, alkaa olla jo niin rasittavaa koko ajan sitä herätä tunkemaan. En toisaalta kyllä jaksaisi alkaa huudattaa, eikä tämän ikäiselle kai vielä saisikaan oikein mitään ¿unikouluja¿ pitää?



Kah niin, nyt tilaa muillekin ¿ tulkaahan ottamaan tilanne :D runsaslukuisina! :)

Tassut, elä vain vähättele tilannettasi tai vertaa itseäsi niihn jotka ilman vähääkään miehen apua touhuavat kaiken !!!

Jokainen perhetilanne on yksilöllinen, eikä saisi verrata niitä toisiinsa.

Minä teen sen virheen monesti kun luen joidenkin äitien " valituksia"

(nyt en tarkoita sinua, sanomisiasi en ole kokenut valituksena. Vaan ihan jotain muiden " valituksia" , muista tämä!!!) että sitten tulen tänne kertomaan kuinka itse toimin ja omasta tilanteestani, kun ei ole sitä miestä arjessa.

Sanon suoraan, että jos tämä tilanne olisi tullut parikymmentä vuotta sitten, en olisi selviytynyt, en ainakaan usko. Nytkin on ollut hilkulla, muutuama kerta on ollut niin paha olla, että on tehnyt mieli luovuttaa kaikesta, kirjaimellisesti. Edelleenkin itken helposti ja rinnassa ahdistaa tuska monena iltana kun muistelen kaikenlaista. Mutta jostain se voima aina tulee ja lapset ovat niin upea asia ja heistä saan voimaa jaksaa.

Olen oppinut totaalisesti " nauttimaan" hyvin pienistä asioista, joille joku saatta naureskella. Ja mä olen myös sellainen että hampaat yhteen ja sisulla eteenpäin nainen, joten laitan itseni peliin ehkäpä liiankin täysillä. Nyt yritän antaa itselleni mahdollisuuden nauttia hetkistä vauvan kanssa kotona, pienistä hiljaisuuden pätkistä ja tästä ettei tarvitse juosta töihin ja kotiin.



Ja tukeni tuohon imetyksen loppumiseen...mulle se oli myös KOVA paikka nytten, jotenkin loin kuvitelman että imetän mahdollisimman pitkään, ainakin sen puoli vuotta. Nautin läheisyydestä vauvan kanssa ja tahdoin pitää siitä kiinni kynsin ja hampain ja eikös se vaan sitten mokoma mennyt poskelleen ja minä tunsin ettei sitä pientäkään iloa minulle suoda nyt. Noh onhan noita iloja muitakin, mutta mulle toi kolahti nyt lujaa. Tässä nyt tulee purkausta taas, tänään on ollut hieman surullisempi päivä jälleen. Terkkuja kaikille.

Huomenta vaan kaikille. Pikasesti muutaman rivin kirjottelen ennen neuvolaan lähtöä. Vili nukkui pitkästä aikaa yönsä heräämättä. Kaipa jo uusi taito sen verran hallussa,et pystyypi nukkumaan. Tuun ilmottelemaan neuvolakuulumiset myöhemmin.:) Palailemisiin..

Onni meni viime yönä nukkumaan klo 23.30, käyvät vain yhä myöhäisemmiksi hällä nämä sänkyynmenot :(. Nukkuikin sitten tänään yhdeksään, saas nähdä miten tästä eteenpäin. Täytyy varmaan kylmästi herätellä päikkäreiltä aikaisemmin ettei ihan iltaan nuku. Milläköhän sen saisi illalla nukahtamaan? *huoh*



Vilille synttärionnittelut tänään, ja kerro toki Alli heti tuoreet neuvolakuulumiset!



Ikävää kuulla S@ri@, että ahdistus ja vaikeat hetket jatkuvat sinullakin, vaikka eivät nämä varmasti ole sellaisia asioita, joista ihan lyhyessä ajassa selviäisikään. Ja tänne vain purkamaan silloin kun on surullisempi päivä, kuin myös iloitsemaan kun menee hyvin, vauva-arkeen kun kuuluvat hyvät ja huonot päivät, eli kaikesta sopii keskustella - niin purnauksista kuin hehkutuksistakin. Kiitos myötätunnosta imetysasian suhteen, kieltämättä raskaalta tuntui päätös tehdä vaikka meillä olikin enää kovin vähäistä se imetys. Uskon, että sinulla ja muillakin siitä luopumaan joutuneilla ei ole ollut helppoa, on se sen verran tunteita nostattava asia. No, ainakin tässä on se hyvä puoli, että en varmaan enää kauan vuodata täällä imetyspettymystäni, saatte välillä jotain muutakin luettavaa ;).



Voisinpa lähteä katselemaan, saisinko Onnin kohta syömään jotakin ja sitten nukkumaan, " normaalisti" tähän aikaan pitäisi olla jo. Onni ei muuten nyt ole tehnyt pariin päivään kakkaa, eli sinä aikana kun on Baby Sempiä syöty (paitsi sen yhden pikkunokareen), ja korvikevauvan pitäisi kakata päivittäin tai lähes päivittäin, joten täytyy varmaan katsoa pitäisikö antaa Nania välillä. Sillä ainakin saa sitä ihanaa myrkynvihreää, järkyttävältä haisevaa tahnaa aikaiseksi joka päivä... Onsku muuten vaikuttaisi alkaneen harjoitella kääntymistä viime päivinä, ainakin kyljelleen heittäytyy koko ajan, ja akselinsa ympäri pyörii leikkimatolla ja sängyssä kuin hyrrä, alvariinsa saa lelukaarta siirrellä ettei mene solmuun sen kanssa. Hyvä vaan, kun on jätkällä tekemistä :).



Sii juu

Tassu

Neuvolassa siis aamulla käytiin ja mitat oli 8800g,67,5cm ja pipo 45cm. Neuvolatädin mukaan isokokonen ikäisekseen.:) Kaikki oli ok ja saatiin lupa alotella puuron maistelu tuossa parin viikon päästä eli Vilin ollessa 4,5 kuinen. Maitoa menee sen verran paljon vielä päivässä,et d-vitskuja ei tarvi antaa. Pullo kyllä kaapissa jo valmiina oottaa. Poika ei vierastanu,mut raivarin sai ku oli väsy. Kuukahtiki saman tien istuimeensa ku auto lähti liikkeelle. Nyt tyytyväisenä huutaa ja kiljuu tuolla lattialla.:) Tassuille tsemppiä.Ei varmasti helppo päätös lopettaa imetys,mut parempi sekin ku stressata sen onnistumisesta.:) Mähän kuulun näihin,joilla ei koskaan oo imetys onnistunu.Pystyny kuitenkin asian kanssa elämään ja kuten aikasemminkin oon todennu,ni hyvin poika kasvaa korvikkeellakin.:) no juu,nyt lähen keittää sumpit. Palailemisiin..

ja samalla vielä tälläkin puolella Allille, että komeat on mitat tosiaan pojalla! En muistanutkaan, että teillä kaikki kolme ovat " pullolla kasvatettuja" , muistin että vaan Vili. Tosi hienoa, että se ei ole jäänyt sinua kaivelemaan vaan olet päässyt ihan normaaliin vauva-arkeen ilman turhia vatvomisia (ainakaan siinä asiassa).



Piti itse asiassa tulla vain raportoimaan, että se Baby Semp aiheuttaa myös ihan hirveitä pulautuksia, haisevat ihan oksennukselta ja tuntuu, että tulee koko ajan (vaikka Onni on siis muutenkin kova puklaaja). Nyt jo kolmatta päivää " yrjöää" joten sen täytyy olla tuo korvike. Se siitä sitten, Nestlén tuotteisiin on palattava, ärh.

Olihan tuo poika juu mukavasti taas kasvanu. Onneks ei ihan se kymppikilo vielä menny rikki.:) Tosiaan kaikki 3 muksua ovat meillä korvikkeella kasvaneet. Olihan tuo imetyksen epäonnistuminen esikon kohalla kova pala aikoinaan,mut en suuremmin alkanu sitä murehtimaan ja kahdesta seuraavasta oon melkein suosiolla siirtyny suoraan pulloon. Toki imetystä alussa kokeilin kaikkien kohalla,mut ei vaan onnistunu. Ja mulla ei toi kärsivällisyys oo parhaimpia ominaisuuksia,ni ei ollu sit halua/intoa pitkään ees yrittää.Sellasta tällä kertaa.:) Nyt meen tekee ristikoita,kun Vili pikku tirsoillaan. Huomiseen..

räkää kirnutaan edelleen. No, on siitä sen verran mulle iloakin, että jätkä jaksaa paremmin nyt nukkua. Illalla jo kympin pintaan jäi sitten yöunilleen. Ihan olin kummissani, kun kolmelta vasta eka kerran heräili ja viiden aikaan sitten toinen aamutankkaus. Äipältä loppui unihalut kuuden maissa ja kävinkin sitten suihkussa (kerrankin aamupesulla!). No, jätkäpä olikin herännyt ja taas tankkailtiin. Mä olin nukahtanut ja heräsin uudelleen puol` kasilta, kun isoveikkaa alettiin koulukuntoon. Aamupäiväunia riitti kolme ja puol` tuntia, että ihan piti herätellä jo taas tankkaamaan ennen päivälenkkiä koululle - ja taas nukutti!



Onkohan vaavimme oppimassa vauvojen tavoille vai onko tää vain nuhan ansiota?



Ai juu, Tassut nyt vasta kuulin, että pullovauvojen tulisi kakkia päivittäin. Meillä esikoinen kakkaili ihan miten sattui (tosin osittaisimetyksellä mentiin) ja Nanista meillekin tuli ihan vihreää " fosforinhohteista" tavaraa, sen muistan.



Allille onnittelut isosta pojasta, sun ei varmaan tarvitse olla syömisistä ja puklailuista huolestunut...?



Huomiseen! nikki ja vaavi (taas unessa)

ja huomenta. Onpa hiljainen alkuviikko ollut, missäs Monument, Jiippi, Kihara, Anjuusa ja muut?



Viime yönä Onni keksi taas puoli viiden syönnin jälkeen, että nyt olisikin aamu tullut. Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin yrittänyt ruveta nukuttamaan tutin kanssa (vähän aikaa toki ensin yritin, mutta sitten huomasin, että ei tule mitään, kun toinen vaan virkkuuntuu lisää), siinä olisi itseltä vain hermot menneet ja loputkin unen rippeet. Lykkäsin kylmänviileästi Onskun omaan petiin (pinnis on toki minun vuoteeni ihan vieressä), laitoin korvatulpat ja kuulonsuojaimet, katselin hetken ettei nyt vallan huutamaankaan ala (jutteli vaan iloisesti sängyn pohjalta ja potki peittoa pois; meillä onkin aina body unipotkarin alla) ja sitten valot pois.



Jossain vaiheessa heräsin äänekkäämpään mölyyn, Onni oli ilmeisesti nukahtanut ja sitten heräsi tuttia kaipaamaan, koska kun lykkäsin tutin suuhun, nukahti heti. Ja taas jatkettiin kunnes heräsin taas sellaiseen ääneen, joka ei ollut enää ihan tyytyväistä kiljahtelua, ja siinä vaiheessa olikin kello jo vähän yli 8. Täytyypä ruveta kokeilemaan, auttaisiko tuo taktiikka iltanukkumaanmenoonkin. Ja tekisi kuulkaa mieli kalauttaa jo pää seinään tai jotain, arvatkaa vaan olenko rättiväsynyt vai en vaikka nyt aamulla tulikin vielä nukuttua. Miten tämä on enää mahdollista, kysyy nimimerkki Epätietoinen...



En minäkään Nikki aikaisemmin tiennyt, että korvikevauvan pitäisi tuottaa jätöstä säännöllisesti, on se vaan hyvä että se Korvikemutsit-foorumi on olemassa! Tietysti vauvat ovat yksilöitä, eivätkä kaikki vaan tee sitä kakkaa joka päivä vaikka mitä söisivät, mutta korvikevauva ei käsittääkseni saisi kuitenkaan päiväkausia pantata. Onni onkin tehnyt syntymästään asti kakat joka päivä, ihan paria poikkeuspäivää lukuun ottamatta, paitsi nyt. Maanantai ja tiistai jäivät väliin eikä kakkaa tullut, paitsi hyvin pieni nokare ma aamuna. Tänään sitten Onni pusasikin aamulla kahdet kakat peräjälkeen, ensimmäiset sitä vihreää tahnaa ja toiset keltaista kokkareisempaa. Jes!



Niin ja hienoa, jos teillä Nikki myös nukkumisen riemu alkaisi löytyä, vaikka nyt sitten flunssan seurauksena. Allilla vissiin ainakin nukutaan, kun ristikoitakin ehtii tehdä ;). Olenkin viimeksi ratkonut joskus heinäkuussa tai niillä main, mulla on vieläkin yöpöydällä keskeneräinen suurnuotta odotuksen loppuajoilta. Ehkä joskus...

Nyt ehdin vasta koneelle. Oli kaveri muksunsa kanssa käymässä ja aamupäivä vierähti siinä. Olipa hassua kun hänen tyttö on 1v ja 7kk ja ei paljoa isompi Viliä. 10 senttiä pidempi ja 2 kiloa kuulemma painavampi. On ne lapset vaan erilaisia.:) Nikille,et ei mulla rehellisesti sanottuna kyllä oo vielä huolen aiheita Vilin suhteen ollu.Poika on syöny koko ajan hyvin ja pulauttelukin ollu melko vähäistä ja nyt melkeesti loppunu kokonaan ku kiinteet alotettiin. Mut vieläpä sitä ehtii huolestumaan monesti ennen pojan muuttoa pois kotoa.:) Tassulle,et Vili nukkuu puolen tunnin torkkuja päivällä ja ristikoita teen jollei muuta tähellisempää just sillon oo. Ne on mulle ainakin sellanen rentoutumistapa. Ei tarvi ajatella muuta kun sanoja paperilla.:) Hyvä et teilläkin,Nikki ja Tassut,tuo unirytmi muksuilla alkaa löytymään. Se helpottaa kummasti ku saa iteki kunnolla nukutuks.Mutta nyt lähdettävä perunoita kuorimaan. Palailemisiin..

missä kaikki muut?

Ei sillä, on kolmekin kivampi kuin yksinpuhelu, hih, mutta kiva olisi kuulla (siis lukea) muidenkin maailmoista.



Alli: niinhän ne viisaat sanoo, että pieni lapsi pienet murheet jne. Meillä vaan oli se alku niin jännää tän kasvun kanssa, etten oikein ole osannut hellittää siitä ajatuksesta. Nälkäinenän tää lapsi on vieläkin, kun kakkoo ja yrjöö joka syötöstä, mutta ollaan me saatu lihaa sinne luitten ympärillekin, ettei tässä mitään hätää enää. Aina vaan jännityksellä odottelen seuraavaa neuvolaa ja pelkään sitä punnitusta. Mulla kun on pakkomielteenä tää kuuden kuukauden täysimetys...



Kauhulla myös katselin omaa kalenteria, kun naapuriäityli kertoi viime viikolla menevänsä tutustumaan hoitopaikkaan. Neljä kuukautta ennenhän pitää tuo hoitopaikkahakemus jättää, apua! Mullahan loppuu äippäloma 29.3. ja huhtikuun olen " viimekesälomalla" , että toinen viidettä pitäisi töihin mennä. Ennen vuoden vaihdetta siis pitäisi paprut olla sisällä, että lainkirjainta noudattaisin, huh-huh, siis kuukauden päästä! Kyllä pahalta tuntuu; muistan, ettei esikosta sama aikataulu tuntunut ollenkaan pahalta. Muistan vielä sen päivänkin, kun paineltiin päiväkodille kesäkuun alussa viemään sitä paprua... ja nyt jo pitäisi hoidella samaa asiaa, nyyh :(

Tulispa se lottovoitto, että olisi varaa jäädä hoitovapaalle. No, oikeesti olen ajatellut jäädä vielä kesäksi kotiin ja koulujen alusta vasta mennä takaisin työhön. Näin vältymme ekana vuonna siitä koululaisten vanhempain ikuisuusongelmasta, miten saada lapsen ylipitkä loma kulutettua.



Taas tuli nikinnapaa, muttei täällä oikein muutakaan ollut, sori kamut!

kissantassut:

missäs Monument, Jiippi, Kihara, Anjuusa ja muut?

...niin, ja toki yhteisössä kirjoittelevat myös, Ellu ja Senniina ja muut, kaikkia kaivataan yhtä lailla :).

Olipa hyvä, että mainitsit tuosta 4 kk hakuajasta hoitopaikkaan Nikki, meillä nyt ei vielä ole kiire kun palaan minäkin töihin " vasta" syksyllä (ja jos pystyn, en vielä silloinkaan), mutta en siis tuommoisesta ollut tiennyt mitään. 4 kk on kuitenkin niin pitkä aika, että en varmaan olisi vielä toukokuussa älynnyt alkaa hakemuksia jätellä, ja sittenhän olisi ihmetelty.

siis huhtikuussa tietenkin.

Allin poitsulla mahtimitat! Omat lapset on hippiäiskokoluokkaa, joten ihan kadehdin (positiivisessa mielessä ; ) )! Esikoinen oli tuon painoinen reilun vuoden iässä.



Tassut, uskon, että on varmasti hyvä ratkaisu ja vähemmän ressaavaa nyt, kun ei tarvitse sitoutua molempiin (sekä imetykseen että pullotteluun). Hienoa, että jaksoit näin pitkään kahden syöttötavan systeemiä, sillä se on varmasti tuplasti raskaampaa. Toivottavasti nyt löytyy sopiva maito pikkuiselle. Olet varmaan kokeillut jo Tuttelia? Entä saako enää Pirkka-korviketta? Aikoinaan kaverin lapsi joi sitä mielellään.



Nikki, mukavaa, jos uni maistuu paremmin vauvelille! Toivottavasti on oppinut uuden rytmin eikä johdu vain nuhasta. Meillä esikoinen aina nukkui nuhan vuoksi paljon huonommin, joten hyvältä vaikuttaisi.



Omista kuulumisista: Menninkäinen tekee nyt yhtä aikaa neljää hammasta (kaikki poskihampaita - friikkiä : D). Kuolaa ja on välillä vähän kriittinen poitsu, mutta ihmeen vähän känättää, kun vertaa siskoonsa. Tai sitten äiti on jo sen verran karaistunut uhmaikäisen kanssa kitinään, että ei tunnu missään... Isosiko muuten alkoi nukkua uudestaan päiväunia (reilun kuukauden oli nukkumatta), ja muuttui taas tyytyväisemmäksi. Varmaan tuo nukkumattomuus oli yksi mustasukkaisuusoire. Anyway, äidillä päivät ovat nyt 200 % helpompia, kun molemmat ottavat päikyt.



Itse asiassa Menninkäinen on nyt nukkunut jo yli 4 tuntia putkeen pihalla. Täytyy kohta lähteä kurkkimaan, vieläkö on vaunuissa, vai onko lähtenyt kylille kieritellen. Lattialla pyörähtelee non-stop ja liikkuu selällään kuin kellon viisari. Vatsallaan ei oikein viihdy mutta vetää jalkoja massun alle kovasti. Eli yhtä kiire tuntuu olevan liikkeelle kuin siskollaan.



Ruoka maistuu Menninkäiselle hyvin. Päivässä menee jo kolme ateriaa (kaksi kasvissosetta ja illalla marjamössöä). Yhteensä syö 1,5-2 purkillista päivässä plus 7-8 imetyskertaa. Liruttelen ruoan joukkoon aina ruokaöljyä reilulla kädellä, kun pojan pituus-paino-käyrä on toista kuukautta ollut laskussa. Sain vinkin neuvolasta.



Kirjoittelinkin aikoinaan, että mulla taitaa olla aika vähärasvaista maitoa, kun lapset on imeväisinä aika hoikkasta sorttia, vaikka maitoa on riittävästi. Tosin geenitkin vaikuttaa, sillä esikko on hyvin sirpakka edelleen (2v4kk). Neuvolakäynnit ovat kuitenkin aina vähän ressaavia tällaisten hoikkeliinien kanssa, vaikka toisen lapsen kanssa paremmin ymmärtääkin, että minkäs tuolle rakenteelle voi. Tällä hetkellä Menninkäiselle tuntuu tulevan lähinnä vain pituutta.



Ihanaa, kun nämä vauvat kasvaessaan koko ajan muuttuvat enemmän persooniksi ja alkavat seurustella enemmän! Menninkäinenkin jokeltaa kovasti ja nauraa, kun leikitetään. Tomera ja temperamentikas on poika, ja seurallinen. Toissapäivänä vierasti ensimmäisen kerran ukkia ja mummoa. Vierastellaanko muilla vielä?



Nyt lähden kattomaan vauvaa. Nukkuuko muilla vauvat ihan hullun pitkiä unia ulkona pakkasessa? Menninkäinen ei koko viime yönä nukkunut näin pitkää pätkää, eli tässä menee varmaan ensi yön unet pipariksi...



t. Anjuusa ja Menninkäinen (reilun viikon päästä 5 kk :-o )

minä kurkistelen vähän päästä, mutta en saa kirjoitettua:-)



Meilläkin menee 3 ateriaa päivässä. Puuroa on aloiteltu (5kk tuli maanantaina täyteen), sitten syödään kasvissose ja hedelmäsose. Puuro ei oikein lähde, mutta muuten Meral syö hyvin mielestäni. Määristä en osaa sanoa, mutta useampi luskikallinen kutakin lajia. Tissiä vedetään entiseen malliin:-)



Meral nukkuu joskus ulkona 3h, mutta se on harvinaista. Selällään liikuskellaan myös jollakin veivaustekniikalla, mutta kääntyminen ei edelleenkään onnistu/kiinnosta. Mahallaan oleminen ei ole kauhean mieluisaa, mutta päivittäin reenataan sitäkin.



Ilmeet ja eleet kehittyvät koko ajan ja Meralkin on vierastanut jo jonkin aikaa. Sellasta omaa huumoria alkaa jo löytyä ja aika touhukas emäntä on meille kasvamassa:-)



Tuli omaa napaa, mutta sainpas kirjotettua!

Anjuusalle,et onhan tää " isokokonen" muksu helppo käsitellä ja näin,mut yks huonokin puoli löytyy: Melkein kaikki jää heti pieneks. Kuten Tassujen kaa täs ollaan todettu,ni pian jää kylpyamme ja turvaistuin pieneks. Vaatteita saa olla laittamas koko ajan laatikkoon ja pois,ku kikkanoita ovat.:) Nikille,et älä suotta niitä neuvoloita jännitä. Kaikki muksut erilaisia ja kasvavat omaan tahtiin. Pääasia et on terve ja voi hyvin. Varmasti teilläkin pian loppuu kakoomiset sun muut puklailut ruokailun yhteydessä.:) Minäkään en ois muistanu tuota hoitopaikkahakemusta ollenkaan,hyvä kun muistutit Nikki. Nyt alkaa Vili hermostua. Palailemisiin..

Pitkästä aikaa...

On ollu ihan hirveesti kaikkee hässäkkää et ei oo ehtiny.

Kämppä on myyty ja raksa alkaa ens keväänä. Muuttohässäkkää tässä siis ollut. Ja tääl väliaikais kämpässä ei heti netti toiminut.

Mutta meillä voidaan hyvin, Juuso kasvaa huimaa vauhtia.

4kk:n iässä 7345g ja 65,2 cm. Viikon päästä tulee 5kk täyteen ja saadaan tuoreet lukemat.

Juuso on vetänyt pottua jo 3kk:n iästä saakka. Nyt syödään aamupvällä ja iltapvällä pottua ym. ja illalla vielä ennen nukkumaan menoa velliä. Silti yöt on ollut nyt jo n. 1,5 kk aika repaileisia. 3-6 kertaa heräilee ja maitoa useimmiten enempi vähempi menee ennen kuin uni taas maittaa. En tiedä missä vika. Viimeks neuvolasta sain ohjeeksi ottaa ip ruoan mukaan, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. hän Kaikenlaista on kokeiltu, tuloksetta. Saattaa toki olla ihan tapa heräilyä, että siinähän sitä työn sarkaa sitten ois. Välillä väsyttää ihan hirveesti kun yö unet on niin pätkiä.

Juuso on kyl niin kova menijä, et voihan olla et sekin vaikuttaa sitten yöuniin.

Meillä käännytään toiselle kyljelle, kovasti eteenpäinkin pitäis jo päästä. Ihan vielä ei eteenpäin juurikaan ryömi, sivusuunnassa kyllä jo hieman pääsee, siis niinkuin kello. Hampaita ei vielä oo, mutta kuolaa valuu ihan solkenaan ja kaikki on suussa jos vaan tilaisuus tulee.



Juuso myös Nannia juo, ja kakka vihreetä. Nyt sit väri vähän vaihtelee vihreestä keltaseen vähän riippuen mitä on syönyt ja miten paljon.

Juuso syö tosi paljon soseita, lähinnä meillä syödään maissia, peruna-porkkanaa, kasviksia, peruna-parsakaalia. Omena-porkkanaakin on syöty ja maisteltu joitain marja/hedelmä soseita.

Melkein purkillinen menee kerralla vähän vaihtelee 1dl-2dl.



Juuso ei nuku enää vaunuissa, muutakuin sillon kun ne liikkuu. Heti kun pysähtyy niin huuto alkaa, joten päiväunet sitten nukutaan sisällä, tai sitten osaksi ulkona jos lähden lenkille samalla.

Mitäpä vielä....siinähän sitä jo päivitystä..



peetta ja Juuso viikkoa vaille 5kk