Millon ja Miten tuttipullosta eroon??

Meillä oli vähän samaa tutin kanssa.

Ennen tyttö söi tuttia vain unissa ja välillä autossa. Sitten syntyi pikkuveli ja tutti piti olla suussa ihan koko ajan.

Pari-kolme kuukautta annoin tytön tottua veljeen ja sitten riistin päivätutin. Päätin vain yksi päivä, että ei tuttia kun unille. Seurasi kymmenen päivän raivarit. Tyttö oli tuolloin 1v9kk. Ekana päivänä raivari kesti yli kolme tuntia. Neiti kieri lattialla ja kirkui, hakkasi päätä lattiaan ja tärisi ja oksensi. Välillä hän pyysi, että " anna tutti tuuhun" ja sitten jatkoi taas.

Päivittäin raivariaika lyheni ja 10 päivän päästä ei raivottu enää ollenkaan.



Kun ikää oli 2v3kk niin annettiin yötutit kaverin pikkuvauvalle. Viikon ajan niistä tutteista puhuttiin joka ilta, mutta ei itketty yhtään kyyneltä.



Mä vaan sitä haluan tarjota, että aina se vierotus ei ole helppoa. Kyllä minäkin välillä itkin sen 10 päivän raivarien aikana. Mutta periksi ei voi antaa kun kerran päättää.



Teilläkin voi juominen vähentyä hetkeksi, mutta nopeasti poikasi oppii ettei sitä tuttipulloa todellakaan saa. Ei se välttämättä helppoa ole, tuossa iässä on se raivarikausi aika kamala.



Ei kai voi muuta kun päättää päivän, jolloin tuttipullot todella lähtee ja kestää kiukun. Ei sitten kannata tehdä mitään kummaa niinä päivinä (kyläillä, käydä kaupassa) jos mahdollista.



Meillä muuten pikkuveljen tutit eivät missään vaiheessa kiinnostaneet. Eli kun käynnissä oli tuo 10 päivän raivarit, niin kertaakaan ei pikkuveljen tutti ollut tytön suussa! Ja vaikka yötutista luopuminen vähän suretti, niin silti neiti antoi sänkyynsä tippuneen veljen tutin pois eikä edes sovittanut sitä suuhunsa. Viisaita nuo pikkuset.



Ei helppoa ole, mutta kannattaa! Meillä on monet jutut, mihin ennen liittyi hysteerinen tutin huuto muuttuneet ihan kivoiksi.

Meillä tuttipullo oli loppuvaiheessa vaan unipullona, eli nukkumaan mennessä piti saada maito tai velli. kertarysäyksellä jätettiin viime kesänä pois kun oltiin lomalla, silloin pysty äiti kuuntelemaan huutoa muutaman illan peräkkäin :). Vajaan viikon neiti itki pullon perään ja sitten unohti koko asian.

Poika oli n 1v4kk kun vain päätin yksi ilta että annan hänelle iltapalan yhteydessä lasin maitoa ja laitan nukkumaan ilman tuttipulloa. Noina aikoina rupesin myös lukea poitsulle iltasatuja. Vähän hän ihmetteli että mitäs tää tämmönen on, mutta nukahti kyllä. Tutista luovuttiin kuukaus kaks myöhemmin. Leikkasin kaikista tuteista päät pois ja kun poika halusi tutin, niin näytin hänelle että tutit on rikki ja ne piti heittää roskiin. Poika kiikutti jokaisen tutin roskin, eikä sen jälkeen ollu tuttien perään. :) Ja aikasemmin oli todella tuttiriippuvainen, joten olin itsekin vähän ymmälläni miten se kävi niin kivuttomasti.

ja tutittelu ja pullottelu loppu molemmat viime viikolla. Päätin vaan että enää ei tarvita ja eikä oo mitää ylimäärästä itkua tullut. Maitoa tarjosin nokkamukista muutamana iltana mutta enää ei tyttö halua sitäkää.

Eli nyt on oltava tiukkana, niin että huutamalla ei saa yhtään mitään. Ongelmissa olet myöhemminkin jos sille linjalle lähdet.

johanna-80-:

huuto on ihan kaameeta eikä lopu ennen kuin sille lyö sen pullo käteen.

eli tuttipullo oli pojalle todella tärkeä aina noin 1v 10 kuukauden ikään asti...Kunnes leikkelin tuttipullon tutin reikiä täyteen ja näytin pojalle, että rikki on mennyt. No poika sitä ihmettelemään ja ei sen kummempaa.



Muutaman kerran pyysi pulloa, mutta aina näytin, että tutti on nyt rikki, ei voi juoda enää pullosta ja kas kummaa, niin se vain jäi. Poika tosin ehdotti, että isä korjaisi tutin, mutta ei nyt tällä kertaa isäkään osannut korjata ;)



Alkoi muuten ruokakin maittamaan enemmän, kun ei vatsa täyttynyt parilla desiä maitoa...