Ennen papin aamenta?

Tekeekö samat (sama) ihmiset näitä aloituksia? Onko syynä se, että lestadiolaisuus on valtakulttuuriin nähden niin erilaista vai mikä?

"valtakulttuuriin" nähden täysin ufoa ja käsittämätöntä huuhaata.

Mutta ei heillä kuulemma mikään ole kiellettyä, eivät vain halua tehdä niin. Mutta yhteisöä kuunnellessa eivät saa. Nykyään tosin kai aikamonet lestadiolaisnuoret eivät asiasta ole moksiskaan, katsotaan mihin suuntaan yhteisö alkaa muuttua.

No vl:na vastaan kun kysytään vaikka en ymmärrä miksi täältä haet tietoa.



Me käsitämme niin että seksuaalisuus on Jumalan lahja. Se on kaunis asia ja siinä ei kannata kiirehtiä. Ennen aviolittoa se on huoruuttaa raamatun mukaan. Nuorile opetamme että kyllä sitä ehtii harrastaa riittämiin sitten papin aamenen jälkeen. Odottamisen jälkeen läheisyys on varmasti vielä ihanampaa, keskinäisessä kunnioituksessa. Jumala antaa avioliitolle siunauksensa.

Kiitos vastauksesta. Kysyisin vielä tätä. että voiko suudella ja halailla ennen avioliittoa? saako yöpyä yhdessä?

ap.

Ainakin vl ystäväni lapset. Kun vain ei seksiä harrasta. Ja äiti luottaa lapsiinsa, että osaavat tehdä omat päätöksensä.

Ei kyllä tule uskovaisilla (vl) mielestäni kysymykseenkään. Vähemmän olen nähnyt nuorten suutelemistakaan, kaveriporukassa ainakaan.

Raamatun mukaan jos mies ja nainen yhtyvät, he tulevat yhdeksi lihaksi ja ovat änin yhteen sidottuja Jumalan edessä. (esim. jos mies yhtyy porttoon, hän on silloin yhtä lihaa tämän kanssa). Jos seurustelu yhdynnän jälkeen sitten katkeaa, niin periaatteessa ei saisi mennä kenenkään muun kanssa yhteen. Käsitääkseni siis. Asia on varmaankin kuitenkin toisin, jos teon on uskonut ja saanut anteeksi.



Mielestäni suuseksi on myös seksiä ja kuuluu vasta avioliittoon.

Olen 22 v (vl) ja meillä ollut alusta asti miehen kans sillain että ei nyt muideen nähen pussailla, halittu on ja ehkä pusu poskelle mutta ei nyt suudelmia, niistä olis saanu katseita.



Ite olin pitkään tiukka siinä suhteessa että ei mitään ennen avioliittoa, mutta kuinka kävikään kun sitä oli rakastunut eikä osannut näppejä pitää erossa.

Eli sitten menetin neitsyyteni miehelleni ennen avioliittoa, ja täytyy sanoa että minulla oikeesti kaduttaa. Olisin halunnut sen hääyönä, siinä olis ollu jotain " hienoa"

Mitää sen kummenmpaa kun käsillä hyväily ym, emme kuitenkaan ole tehneet.

Ite olen sitä mieltä että kannattee pidättäytyä ja odotella sitä avioliittoa, se on sitten paljon nautillisempää..

Ihan sama mieli täällä! Mä olen 20 v ja poikaystävä jo 26. Ollaan seurusteltu puoltoista vuotta. Välimatkaa on pajon ja harvoin kun nähään ni siitä haluu nauttia niin täysillä!! Ihan tosissaan ollaan molemmat tässä suhteessa mukana, Molemmilla ensimmäinen kerta näin.



Ja jotenkin tuntuu että ikää on jo sen verran (varsinkin kaverilla) että ei sitä enää jaksaisi kauheesti odotella...kyllä me naimisiin ollaankin menossa kunhan tässä nyt ois vähän parempi tilanne.



Välillä tuntuu että ollaankohan me ihan poikkeustapauksia ja syntisiä… vähän ärsyttää asenne että aivan kaikkiko kuuluu avioliittoon!! Mä olen sitä mieltä että pitäähän sitä vähän läheisyyyttä kokea ennen sitäkin! Ja mulle ainakin on niin tärkeitä sellaset kahenkeskiset hetket.ilman niitä en kyllä edes varmaan uskoisi kuinka paljon mua oikeesti rakastetaan.



Molemmat me vannotetaan kuitenkin aina että ei ennen avioliittoa, mutta aina sitä kuitenkin tekee mieli kun toisen näkee... sen takia sitten pitäny aina jotenkin muuten purkaa tunteita… ;-)



Mutta kyllä musta tietysti tuntuu, että vaikka hän oikea ihminen onkin, ja tiedän meneväni naimisiin hänen kanssa, mä kidutan itteäni siihen hääyöhön saakka ja sitten nautin siitä hetkestä!!



Oon ite sellanen että en kyllä pystyis huntua panna päähän jos ite tietäisin etten sitä enää ansaitsis.

Naimissa ollessaan voi sitten "vaikka pussata suun puhki".

Googlaa: ainoa oikea Jumala.

Oletko varma että teillä on oikea uskovaisen mieli näissä asioissa?



Myöskään meidän seurustelu ei aikoinaan ollut uskovaisten seurustelua.



Siitä tehtiin parannusta useita kertoja, yritettiin ja langettiin uudestaan.



Tiesin, että ollaan menossa naimisiin, se oli selvää pitkän aikaa, mutta se ei tee syntiä yhtään pienemmäksi.



Aina en edes halunnut toimia oikein, vaikka niin uskottelinkin itselleni.



Omassatunnossa tunsin, että usko ja luottamus oli mennyt, kuolema ei olisi minua taivaaseen vienyt.



Kuitenkin Jumala varjeli meitä molempia ja antoi kaiken anteeksi ja voimaa jatkaa uskovaisena.

Nyt kun ajattelen sitä varjelusta ja anteeksiantamusta, jota saimme vaikeina aikoina ennen avioliittoa, olen hurjan kiitollinen.



Sitä samaa varjelusta ja anteeksiantamusta toivon teillekin, mutta sitä ei katumatta voi saada.



Katumukseen liittyy se, että ymmärtää synnin synniksi ja haluaa elää Jumalan tahdon mukaan.

Aika vaarallisilla vesillä liikutte poikaystäväsi kanssa.



Seurusteluun kuuluu toki läheisyys ja hellyys, mutta seksi ei seurusteluun kuulu. Seksi on kaikkea muutakin kuin yhdyntää.



Kuvailemasi perusteella te ette ole yhdynnässä mutta lähes kaikkea muuta teettekin.



Sellaisen neuvon olen itse puhujalta kuullut, että "välttäkää hyväilemästä alueita jotkä jäävät uimapuvun alle" , ja mielestäni se on aika hyvä neuvo.



Mieti myös, mitä tekisit jos jäisit kiinni tuollaisesta toiminnasta, jos vaikkapa vanhempasi yllättäisivät teidät?



Se, että uskovaiset pidättäytyvät seksistä ennen avioliittoa, on siunaus, vaikka nyt sinusta ei ehkä siltä tunnukaan.



Kun olette menneet naimisiin ja aloittaneet avioelämän, huomaat tämän. Eteen tulee ongelmia, sellaisia joita et ehkä nyt osaa kuvitella.



Seksuaalisuus on pyhä ja arka asia, ja sillä voi haavoittaa toista todella paljon.



Jos koet tätä kaikkea jo nyt, ja suhteesi sitten ei etenekään avioliittoon, haavat voivat olla todella syvät.

Vaikuttaa melko ahdistuneelta tuo teidän suhde seksuaalisuuteen. En ole lestadiolainen vaan tavallinen kristitty. Ei kristinusko edellytä seksuaalisuuden kieltämistä.



ja miten niin seksuaalisuuden hyväksyminen tietää avioliiton sille saralle ongelmia?



Ei se ole niin pyhää. En ymmarra pointtiasi. Nimeenomaan oman seksuaalisuuden hyväksyminen pikemminkin on perusta yhteiselle tasapainoiselle seksielämälle.



Pitää olla sujut itsensä kanssa seksuaalisesti, vasta sitten alkaa avatua "ihanat puutarhat" .



Ja jos on tavannut Sen Oikean toisen puoliskonsa, niin ihanaa on yhdessä opetella ja harjoitella, hyväksyä omaa seksuaalisuuttaan.Voiko ihanampaa Luoja enää luoda?

"valtakulttuuriin" nähden täysin ufoa ja käsittämätöntä huuhaata.

Ja samalla ainoa uskovaisten joukko joka pääsee taivaaseen.

haette tietoa ihmisen seksuaalisuudesta!!!!



Tästäkö se johtuu että lestadiolaisuuden piirissä esiintyy niin plajon lasten hyväksikäyttöä?

Se mitä tiedetään kristinuskon alkuaikojen uskomuksista on huteron tiedon varassa, sanoo raamatun tutkija prof, Heikki Räisänen



http://freepathways.wordpress.com/2010/03/25/heikki-raisanen/

Erikoista on että kun seurustselevia pareja ahdistetaan tekemäään parannusta jos ovat seksiä harrastaneet, nämä tunnustavat "synnin" mieluiten lapselle.



Tällaiset asiat johtavat traumaattisiin kokemuksiin ja vahingoittavat lasta.



Tässä erään uhrin kertomus.



"Minä yritin noin 13-16 vuotiaana juosta karkuun isosiskoani, joka oli havainnut että helpointa on ripittäytyä pahnanpohjimmaiselle, valmiiksi hyväksikäytetylle ja itsetuntonsa menettäneelle pikkusiskolle.



Vähiten siis ilmeisesti hävetti minun edessäni tunnustaa yhä uudelleen ja uudellen masturboimisensa "likainen" synti.



Minua ahdisti suunnattomasti ne tilanteet, mutta tiesin, etten voi kieltäytyä kuuntelemasta häntä jos hän saa minut kahdenkeskeiseen tilanteeseen, ja toimimasta niinkuin "piti toimia", eli kuunnella, julistaa synninpäästö ja olla kertomatta kenellekään.



Sitä jatkui useita vuosia...



Ja toinen, yksittäinen, traumaattinen, surullinen, katkera muisto on se, että toinen, minua huomattavasti vanhempi isosiskoni ripittäytyi kerran ollessani n 13 vuotias "huoruuden" synnistä, mitä se sitten käytännössä tarkoittikaan.



Muistan järkyttyneeni siitä ja ahdistuneeni päiväkausiksi.



Nyt en voi olla ajattelematta, että mitä rankinta hyväksikäyttöä siis voi aiheuttaa välillisesti myös tuollainen pakollinen rippisalaisuuden ja synnillä pelottelun kulttuuri.



Tekijän häpeä tekemästään synnistä on vuorenkorkuinen, ja sen vuoren hän voi sitten kaataa sen niskaan, joka on "helpoin" kuuntelija, jonka edessä hävettää vähiten tunnustaa mieltä painavat asiat."

Oon ite sellanen että en kyllä pystyis huntua panna päähän jos ite tietäisin etten sitä enää ansaitsis.

sen takia, että se pitää symbolisessa mielessä pahat henget loitolla, eikä sillä ole mitään tekemistä neitsyyden kanssa. Siksi aika monella avoliitossa asuneella tai jo lapsia saanellakin morsiamella on huntu.