Jaahas, Vienonen-Karpela-melkeinenNiinistö-Saarela-Karpela on nyt sitten melkeinErjola...
Joko täällä on puitu tämä?
Alle nelikymppinen nainen ja tehnyt tai melkein tehnyt elinikäiseksi tarkoitetun sitoomuksen, mitä?, ainakin neljä kertaa. Sukunimiä vaihtaa kuin kenkäparia...
Turha tätä on kai enää taivastella ja ihmetellä, mutta on kyllä aika "hollywoodia". Kuinkakohan monta sukunimeä, kihlattua ja aviomiestä se ehtii kerätä ennen eläkeikää?
Ja sama sen väliä minulle, jos sinkku nainen haluaa sitoutua ja sitten taas ei haluakaan ja sitten taas haluaa...Siinähän pomppii liitosta toiseen, mutta LAPSLLE tuo ei kyllä vaan ole hyväksi. Perhe hajoaa, totutellaan uusperheeseen ja uuteen ispuoleen ja sitten taas vuoden päästä perhe hajoaa ja totutellaan kohta taas uuteen uusperheeseen ja uuteen isäpuoleen. Se pistää vihaksi, että ihminen loikkii omien impulssiensa perässä miten sattuu, eikä jaksa ja viitsi lasten edun nimessä ottaa rauhassa ja katsoa, onko suhteesta kestämään ENNEN kun lapset taas roudataan yhteiseen tupaan.
Itsekin olen eronnut (en tosin omasta tahdostani), ja katselin kyllä aika pitkään ja rauhassa uuden suhteen kehittymistä, ennen kun a) toin miehen lapsen eteen näytille b) muutimme yhteen. Eipä ole tarvinnut vuosien saatossa vaihtaa ja eipä ole lapsen tarvinnut toista kertaa kokea isähahmon häipymistä kuvioista...