Lapset tahtoisivat nähdä kuolleen sukulaisen arkussa, sopivaa?

Kirjoitin jollain aikaisemmalla numerolla, että olen menossa 4-vuotiaan kanssa katsomaan isoisääni. Minulle se on tärkeä osa suruprosessia, sen tajuamista, että läheinen on todellakin poissa niin henkisesti kuin pian myös fyysisesti. Mummoni kuoleman tajuaminen jäi aikanaan jotenkin kesken, enkä halua saman toistuvan nyt.

Vierailija:

Mulla ei ole mitään hinkua nähdä esim. jotain tuttavaani/sukulaista tulevaisuudessa kuolleena, vahamaisena, kuorena.

Mitä läheisempi ihminen sen vähemmän haluan nähdä kuolleen ruumiin, joka ennen oli tämä ihminen.

En koe olevani vieraantunut kuolemasta mitenkään erityisemmin, mutta en todellakaan halua nähdä rakasta ihmistä ruumiina.

Ehkäpä siinä on jotain sellaista, että esim hukkunut omainen on vaikeampi hyvästellä, kun ei ole ruumista jota jättää.



Vaikea kertoa, mutta mielestäni siinä ei ole mitään sairasta. Auttaa surutyössä. Ainakin minua.



Olen kokenut jäähyväisten kuiskaamisen hyvin levollisena hetkenä, en inhoa ruumista, se on läheiseni hyvin palvellut ruumis. Läheiseni sielu on kaukana.

jos sitä toivovat.



Myöhemmin voisivat muuten ajatella katkerasti, että miksi eivät saaneet nähdä.

riippuu minkä ikäset lapset kyseessä ja kuinka läheinen? isoisä/-äiti/serkku...onko ollut jokin sairaus vai kuoliko yllättäen?