Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä sinusta tuli puoliorpo?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä täysi-ikäinen ihminen ei voi olla enää orpo. Kuulostaa ainakin ihan oudolta.
Vaikka tässä nyt puhitaankin omista vanhemmista, niin USAssa on otettu käyttöön termi 'elderly orphanage', vanhuusiän orpous, joka kertoo niistä ikäääntyneistä, joilla ei juurikaan ole tukiverkkoa.
Mielestäni ihan varteenotettava termi pttaen huomioon, että vanhuus on heikkenemistä ja muista riippuvaiseksi tulemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
39 v
Samana päivänä täysveljestäni tuli puoliorpo 58-vuotiaana.
Olen pahoillani kaikkien puolesta jotka lapsena ovat menettäneet vanhempansa.
Miksi?
Koska itse sain pitää vanhempani aikuiseksi asti, se ei enää elämääni muuttanut eikä jättänyt traumoja
Se on arvokasta se. Eilen juuri muistelin ja itkin itsekseni nuorena kuollutta isääni, ja sitä isän kaipuuta. Hän ei koskaan ehtinyt näkemään mitä minusta tuli, enkä minä oppinut kunnolla tuntemaan kuka hän oli ja mihin hän olisi isänä vielä kasvanut. Ja hän oli aivan liian nuori kuollessaan.
Minullakin on usein ikävä mummua joka kuoli seitsemänkymppisenä kun olin teini. Harmittaa, ettei mummu ehtinyt nähdä omia lapsiani.
Mummon kuolema onkin vähän eri asia kuin puoliorvoksi jääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää niin paljon kun ihmiset kertoo jostain mummon kuolemasta vaikka joiltain on kuollut vanhempi. Minulta isä. Ette voi kuvitellakaan miten hirveä kokemus se oli lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 vuotiaana, kun isä kuoli sydänkohtaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa monet menettäneet nuorina vanhempiaan.
Miten niin monet?
Tässä ketjussa todella monet ovat olleet alle 40-vuotiaita. Suomalaisen elinajanodote kuitenkin on noin 80-vuotta, joten onhan se huonoa tuuria, jos menettää vanhempansa ennen kuin on itse keski-ikäinen. Itse olen 42v ja mieheni 49v ja molempien vanhemmat ovat elossa (mutta koputetaan puuta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää niin paljon kun ihmiset kertoo jostain mummon kuolemasta vaikka joiltain on kuollut vanhempi. Minulta isä. Ette voi kuvitellakaan miten hirveä kokemus se oli lapselle.
Miksi se ärsyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa monet menettäneet nuorina vanhempiaan.
Miten niin monet?
Tässä ketjussa todella monet ovat olleet alle 40-vuotiaita. Suomalaisen elinajanodote kuitenkin on noin 80-vuotta, joten onhan se huonoa tuuria, jos menettää vanhempansa ennen kuin on itse keski-ikäinen. Itse olen 42v ja mieheni 49v ja molempien vanhemmat ovat elossa (mutta koputetaan puuta).
Eiköhän tähän keskusteluun vastaa lähinnä ne jotka on menettäneet vanhempansa. Vääristynyt otanta siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas typerä sana. Ei kukaan voi tosissaan sellaista käyttää. Olen puoliorpo, nyyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää niin paljon kun ihmiset kertoo jostain mummon kuolemasta vaikka joiltain on kuollut vanhempi. Minulta isä. Ette voi kuvitellakaan miten hirveä kokemus se oli lapselle.
Kannattaa ehkä pohtia ihan omaa suhtautumista asiaan. Ei ole toisten ongelma kuin sinun.
Vierailija kirjoitti:
Puoliorpo elää yleensä toisen vanhempansa kanssa ja orpokin yleensä elää jonkun sukulaisen kanssa perheenä.
Orvoksi jääneille esimerkiksi isovanhemmista joiden luona he asuvat yleensä tulee se perhe. Kun puhuvat perheestä, tarkoittavat isovanhempia eikä alkuperäisiä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää niin paljon kun ihmiset kertoo jostain mummon kuolemasta vaikka joiltain on kuollut vanhempi. Minulta isä. Ette voi kuvitellakaan miten hirveä kokemus se oli lapselle.
Yhybyhybhyyyhyyyyy, mun suru on rankempaa.
Jaa