Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä sinusta tuli puoliorpo?
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
17 v.
Niin minäkin,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
39 v
Samana päivänä täysveljestäni tuli puoliorpo 58-vuotiaana.
Olen pahoillani kaikkien puolesta jotka lapsena ovat menettäneet vanhempansa.
Miksi?
Koska itse sain pitää vanhempani aikuiseksi asti, se ei enää elämääni muuttanut eikä jättänyt traumoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
39 v
Samana päivänä täysveljestäni tuli puoliorpo 58-vuotiaana.
Olen pahoillani kaikkien puolesta jotka lapsena ovat menettäneet vanhempansa.
Miksi?
Koska itse sain pitää vanhempani aikuiseksi asti, se ei enää elämääni muuttanut eikä jättänyt traumoja
Ei minullakaan traumoja jäänyt, sain myös ihanan isäpuolen joka on minulle oikeastaan toinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
39 v
Samana päivänä täysveljestäni tuli puoliorpo 58-vuotiaana.
Olen pahoillani kaikkien puolesta jotka lapsena ovat menettäneet vanhempansa.
Miksi?
Koska itse sain pitää vanhempani aikuiseksi asti, se ei enää elämääni muuttanut eikä jättänyt traumoja
Se on arvokasta se. Eilen juuri muistelin ja itkin itsekseni nuorena kuollutta isääni, ja sitä isän kaipuuta. Hän ei koskaan ehtinyt näkemään mitä minusta tuli, enkä minä oppinut kunnolla tuntemaan kuka hän oli ja mihin hän olisi isänä vielä kasvanut. Ja hän oli aivan liian nuori kuollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 49 kun isä kuoli 83 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8 v.
en tosin pidä puoliorpo-termistä; minusta se on vähän hassu.
Niinpä, jotenkin huvittava.
Orpo tarkoittaa lasta, jolla ei ole vanhempia. Vaikka olisi yksi vanhempi vain, ei lapsi ole orpo; ei edes puoliorpo. Sikäli tuo termi on tarpeeton.
Niinpä. Tosin täällä Suomessa orvoksi jääneelläkin on aina joku huoltaja, yleensä joku sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
39 v
Samana päivänä täysveljestäni tuli puoliorpo 58-vuotiaana.
Olen pahoillani kaikkien puolesta jotka lapsena ovat menettäneet vanhempansa.
Miksi?
Koska itse sain pitää vanhempani aikuiseksi asti, se ei enää elämääni muuttanut eikä jättänyt traumoja
Se on arvokasta se. Eilen juuri muistelin ja itkin itsekseni nuorena kuollutta isääni, ja sitä isän kaipuuta. Hän ei koskaan ehtinyt näkemään mitä minusta tuli, enkä minä oppinut kunnolla tuntemaan kuka hän oli ja mihin hän olisi isänä vielä kasvanut. Ja hän oli aivan liian nuori kuollessaan.
Miten nuori?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
39 v
Samana päivänä täysveljestäni tuli puoliorpo 58-vuotiaana.
Olen pahoillani kaikkien puolesta jotka lapsena ovat menettäneet vanhempansa.
Miksi?
Koska itse sain pitää vanhempani aikuiseksi asti, se ei enää elämääni muuttanut eikä jättänyt traumoja
Se on arvokasta se. Eilen juuri muistelin ja itkin itsekseni nuorena kuollutta isääni, ja sitä isän kaipuuta. Hän ei koskaan ehtinyt näkemään mitä minusta tuli, enkä minä oppinut kunnolla tuntemaan kuka hän oli ja mihin hän olisi isänä vielä kasvanut. Ja hän oli aivan liian nuori kuollessaan.
Minullakin on usein ikävä mummua joka kuoli seitsemänkymppisenä kun olin teini. Harmittaa, ettei mummu ehtinyt nähdä omia lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 1v kun biologinen isä kuoli, mutta en ajattele itseäni puoliorvoksi, koska sisarusteni isä on ollut elämässäni aina ja myös adoptoi minut ollessani lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
39 v
Samana päivänä täysveljestäni tuli puoliorpo 58-vuotiaana.
Olen pahoillani kaikkien puolesta jotka lapsena ovat menettäneet vanhempansa.
Miksi?
Koska itse sain pitää vanhempani aikuiseksi asti, se ei enää elämääni muuttanut eikä jättänyt traumoja
Se on arvokasta se. Eilen juuri muistelin ja itkin itsekseni nuorena kuollutta isääni, ja sitä isän kaipuuta. Hän ei koskaan ehtinyt näkemään mitä minusta tuli, enkä minä oppinut kunnolla tuntemaan kuka hän oli ja mihin hän olisi isänä vielä kasvanut. Ja hän oli aivan liian nuori kuollessaan.
38 v.
Missä tilanteissa ihan todellisuudessa käytetään jostakusta sanaa puoliorpo tai orpo?
Meidän naapurissa asui orvoksi jäänyt tyttö isovanhempiensa kanssa. Oli niin outo perhe ettei kukaan halunnut olla tekemisissä.
Puoliorpo elää yleensä toisen vanhempansa kanssa ja orpokin yleensä elää jonkun sukulaisen kanssa perheenä.
Orpo tarkoittaa lasta, jolla ei ole vanhempia. Vaikka olisi yksi vanhempi vain, ei lapsi ole orpo; ei edes puoliorpo. Sikäli tuo termi on tarpeeton.