Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan kavereista kehu meidän vauvaa?
14.11.2007 |
Vähän ihmetyttää, kun itse ainakin toisten vauvoja katselemaan tullessani kommentoin edes jotakin nättiä uudesta tulokkaasta. (Siis vaikka valehtelen, vaikkei toinen niin söpöläinen olisikaan.) Se kuuluu mielestäni jopa asiaan ja on kohteliasta. Ja on ilo nähdä vanhempien olevan iloisia kommenteistani.
Ihmetyttää, että vastaavasti meidän vauvaa ei ole kukaan ystävä kommentoinut mitenkään. En nyt kehuja kerjää, mutta on vähän outoa, että kun tullaan kylään/nähdään ekaa kertaa jossakin, eivät sano juuta tai jaata. Ainoa kommentti oli pohdinta, kumman meistä näköinen hän on. Silti puhelimessa on puhuttu, että " olisi kivaa nähdä teidän X:ääkin."
Kuitenkaan vauveli ei ole mikään rumilus, vaan kaikki mummot julkisissa paikoissa lirkuttelevat hänelle jatkuvasti ja kieltämättä hän on nätti vauva (äidinkin mielestä...).
Ei ymmärrä tätä maailmaa.
Kommentit (45)
ihmiset kehuvat jotain vaan sen kehumisen ja muka kohteliasuuden takia. Ei valehteleminen ole kohteliasta. Inhottaa sellaiset lipevät teeskentelevät ihmiset. Minä pidän sellaisista ihmisistä enemmän jotka ovat rehellisiä, eikä sellaisia imeliä kehuskelijoita ilman syytä. Sellainen teennäinen kehuminen kun paistaa läpi ei voi mitään.
Mutta meitä tarvitaan joka junaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikki-ikäiset ovat paljon mukavampia, kun heidään kanssaan voi jutustella. Minulla on kaksi omaa lasta, enkä ole kaivannut heidänkään kanssaan vierailta mitään " lässynlässyä" . Nytkin isänpäivälounaalla viereisessä pöydässä istui vauva syöttiksessä ja ei hän minusta ollut yhtään söpö tai hellyyttävä vaan ainoastaan jonkun vauva. Luonnollisesti joka vanhemmasta oma lapsi on söpö.
Vierailija:
Toiset vanhemmat ovat menettäneet lapsensa koulu ammuskelussa. Ja toinen vanhempi päivittelee miksi kukaan ei kehu hänen vauvaansa :) Pitäisköhän laittaa arvot kohdalleen ja miettiä miten suuri asia sen kehumattomuus nyt sittenkin on.....
Kuinka kauan näitä kuolleita pitäisi sitten surra, ennenkuin voi aloittaa taas muidenkin asioiden miettimisen. Rajansa kaikessa, hei!
että juuri heidän vauvansa ovat nättejä. Mulla on itselläni kaksi lasta ja olen edelleen sitä mieltä, että suurin osa vauvoista (alle 6kk) ovat rumia. Mua ei todellakaan kiinnosta toisten vauvat.
Mutta apn kirjoituksesta paistaa niin voimakkaasti läpi halu kuulla vauvastaan hyvää. Psykologiaa 1.
En myöskään tiedä että missä te kaikki asutte, mutta Suomessa ei ole kohteliasta kehua turhaan. Se on Amerikkaa se.
sanoi nuori kaunis työkaveri, että sehän näyttää ihan vanhalta mummolta. Oikeassa se oli vauvat näyttää itseasiassa ruttuisilta vanhuksilta. En todellakaan loukkaantunut, oli minusta ihanan suora kommentti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti on tärkeää. Tärkeämpää varmasti on esim. se että vauva on terve kuin se, että moniko sitä oikein kehuu.
Vierailija:
Vierailija:
Toiset vanhemmat ovat menettäneet lapsensa koulu ammuskelussa. Ja toinen vanhempi päivittelee miksi kukaan ei kehu hänen vauvaansa :) Pitäisköhän laittaa arvot kohdalleen ja miettiä miten suuri asia sen kehumattomuus nyt sittenkin on.....Kuinka kauan näitä kuolleita pitäisi sitten surra, ennenkuin voi aloittaa taas muidenkin asioiden miettimisen. Rajansa kaikessa, hei!
Lähes kaikissa muissa maissa KAIKKI vauvaa katsomaan tulleet kehuvat. Se olisi lähes kaikissa maissa TODELLA törkeää jos niin ei tehtäisi. Vain Suomi-jurola on tässäkin asiassa vielä " hieman" jäljessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta vauvat ovat rumia ihan järjestään enkä ole koskaan halunnut sellaista itselleni. Epäaidompaa en voi kuvitella kuin minä kehumassa vauvaa!
Eihän sitä yleensä myöskään avata ovea toiselle, tervehditä naapureita tms. Samaan kastiin menee tämä vauvan kehumatta jättäminenkin. Ja kuten ketjusta huomaa, niin kehumatta jättäminen ei tarkoita sitä etteikö pitäisi vauvaa suloisena. Monet ei vaan pidä luontevana kehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mentiin katsomaan ja järkytys varmaan paistoi kasvoiltani.
Vauva oli oikeesti ruma. Mies sanoi kun pois lähdettiin että kai sitä olis pitänyt osata kehua. Niinpä!
Tyttö on nyt ekaluokkalaisenakin ei-niin-kaunis-tapaus.
Niin, siis minä en itse kehuskele vauvallani tai hänen söpöydellään kenellekään. Enkä kerjää kehuja. Eikä itsetuntoni riipu muiden kommenteista. Mutta puhtaasti ihmettelen sitä, että " olisi-kiva-nähdä-uusi-vauva" -puheiden jälkeen tavattuamme ei sanota juuta eikä jaata itse vauvasta, vaan ollaan kuin häntä ei olisikaan.
Kyllä minua loukkaa se, että laitan kahvipöydän koreaksi vieraita varten, jotka tulevat vauvaa katsastamaan, eikä kukaan sano tulokkaasta mitään hyvää. Jotakin se kait kertoo. Eipä ainakaan ystävältä odotettavasta käytöksestä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan esikoisen vauva-aikana, kuinka terveydenhoitajan oli neuvolakäynnillä aina pakko sanoa joku kohteliaisuus vauvasta tai sen hoidosta. Ja ne olivat kyllä niin päälleliimattuja kohteliaisuuksia. Ei lämmitä minua.
Vierailija:
Minäkin kehun aina (ilman katettakin) toisten talot, sisustukset, vaatteet, kampaukset, autot, miehet ja lapset jne. jne. kun kerran esitellään ekaa kertaa minulle. Se kuuluu kohteliaaseen tapaan eikä maksa minulle paljoa. Jopa tosiaan valehtelenkin, tai koitan keksiä edes jotakin positiivista.
Ei meidän tarvitse yrittää olla italialaisia.
Vierailija:
Lähes kaikissa muissa maissa KAIKKI vauvaa katsomaan tulleet kehuvat. Se olisi lähes kaikissa maissa TODELLA törkeää jos niin ei tehtäisi. Vain Suomi-jurola on tässäkin asiassa vielä " hieman" jäljessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä siitä nyt voi sanoa? " Ohhoh, sillä on ihan silmät ja suu ja kaikki! Ja kädetkin löytyy? Ihan itsekö te tämän teitte? Miten osasittekaan? Olettepa taitavia!"
Varsinkin synnytyssairaalassa kun joka hoitajan pitää keksiä jotain kehuttavaa jokaikisestä kohtaamastaan vauvasta (kuuluu tietysti asiaan kiintymyssuhteen vahvistamiseksi). Mutta itse en kaipaa sellaista, vauva on rakas vaikka näyttäisi metsänpeikolta. En myöskään osaa kehua luontevasti muiden vauvoja, nehän näyttää enemmän tai vähemmän omituisilta, jos eivät sitten satu muistuttamaan omia vauvojani.
Pää oli aivan lätässä, iho tosi huonossa kunnossa (atooppinen iho + hormoninäppyä tai ties mitä)... Omasta mielestä se oli tosi ihana mutta valokuvat paljastavat totuuden ainakin näin jälkeenpäin ;) Kehuttiinhan sitä varmaan mutta ei nyt mitenkään ylenpalttisesti. Nykyään jo paljon söpömpi poika ;)
Itse en odottanut tai oikeastaan kiinnittänyt huomiota siihen, että kehuiko kaverit mun vauvoja vai ei. En muista.
Mun mielestä on silti normaalia uuden pienen ihmisen tavatessaan sanoa jotakin kaunista, enkä ymmärrä miten se voi olla niin vaikeaa. Minulta ainakin on tullut luonnostaan vain hyvää sanottavaa ystävieni vauvoista, joista jokainen on ollut suloinen. Ikinä ei ole tarvinnut keksimällä keksiä kaunista sanottavaa, kyllä vauvat on aina kehunsa ansainneet :-)
Normaali käytöstapakasvatus on aika hukassa monelta suomalaiselta.
Kuinka ihmeessä aletaan heti keksimään tekosyitä kommentoimattomuuteen vedoten imeliin jenkkeihin, vanhemman heikkoon itsetuntoon ja vauvojen yleiseen rumuuteen. Tämähän on itsestään selvä, normaali käytäntö, että sanotaan jotakin kohteesta. Onko se niin vaikeaa sanoa, että:" Onpas ihana vauveli. Onneksi olkoon!" Ja se siitä.
Omituisia olette.
Ihmisethän halusivat NÄHDÄ vauvan. Eivät edes sanoneet haluavansa tulla kehumaan vauvan ulkonäköä...
Niin paljon kuin tahattomasta lapsettomuudesta nykyisin puhutaankin, niin valtaosa ihmisistä, joilla ei ole lapsia, ei niitä ainakaan vielä ole halunnut. Näille lapsentekoiässä oleville, jotka eivät vielä lasta halua, mutta jo (osin tiedostamattaankin) ajattelevat asiaa, herättää vauva lähinnä niitä " apua, pitääkö munkin sitten joskus kestää tuollaisia ja hurahdanko minäkin noin" -fiiliksiä. Meillä on nyt neljä lasta, josta pienimmät kolmikuiset kaksoset ja kateutta en kenessäkään lapsettomassa tutussa ole ollut havaitsevinani, vaan lähinnä pakokauhua. Vuvakuumeiset sitten kyllä söpöstelevät senkin edestä.
Vierailija: