Lue keskustelun säännöt.
Ei tiedä voiko mennä enää sukutapaamiseen kun en keksi enää syitä vastata miks olen ollut työtön 3 vuotta (yli)
24.08.2026 |
Joskus vuosi sitten vielä sanoin,että haen töitä, ihan miltä alalta minne nyt voisi päästä ja tämä onkin todellisuus. Oma ala on sellainen joka ei niin helposti työllistä, mutta haen myös esim, kassa, varasto, siivoushommia jos vaan ei vaadita niihin koulutusta, niin haen. Olen suunnittelut kouluttautuvani uudelleen , mutta en ole vielä keksinyt mille alalle.
Viimeksi sai kuulla jo sukulaisilta tälläisiä juttuja:
-"sun pitää vain koittaa aloittaa pohjalta"
-Kun nyt jotain löytyis niin "piristyisit"
-mistäs sulle löydettäis työpaikka....
Vähä pelottaa mitä seuraavalla sukutapaamisella kun olen ollut sitten jo 3 vuotta työtön? Ja en haluaisi silti katkaista välejä sukulaisiini. Suvussani on myös pari muuta työtöntä mutta heitä ei näe koskaan sukutapaamisissa...
Kommentit (22)
Miksi sukulaisten neuvot pelottaa? Ovatko oikeassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne ole jo luovuttaneet sun suhteen 😔
Sano että olet työnarkomaani ja että tilanne on paha ja että työterveyslääkäri pakotti valitsemaan työttömyyden ja kuoleman välillä. Sinä valitsit elämän ja aiot jatkaa sillä tiellä.
Asiasi ei kuulu heille. Et puhu mitään. Miksi selität omista asioistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jätin tänä kesänä veljen tyttären ylppärit ja toisen rippijuhlat väliin, kun ei huvita mennä sinne ruodittavaksi.
Käly on muutenkin aina ollut mun "kimpussa" jostain syystä. Epäonnistunut ja luuseri olo on arkea, niin siellä ne pahimmat lyttääjät ja arvostelijat ovat.
Äiti mutisee, että eikö mua hävetä olla työtön, joka ei pysty pitämään itsestään huolta. Käly sitten taas, että eihän toi mitään muuta osaa kuin räkiä kattoon ja persettään levittää.
En työllisty en. En ole tätä osaa valinnut. Nyt olen ehkä palkkatukipaikan syrjässä kiinni.. Saan loppu viiikosta tietää, että päästääkö työkkäri mut sinne.
Vierailija kirjoitti:
Asiasi ei kuulu heille. Et puhu mitään. Miksi selität omista asioistasi?
Kuulumiset ovat ihan yleisiä juteltavia sosiaalisissa kanssa käymisissä, etenkin sukulaisten kanssa.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviät tilanteesta sanomalla, että sinulla on nyt jotain vireillä, mutta et voi kertoa siitä vielä enempää.
Keksi valmiiksi jotain muita keskustelunaiheita ja kysymyksiä, joita voit esittää sukulaisillesi. Jos joku ehtii kysyä työkuulumisiasi, kuittaa lyhyesti, ettei sillä rintamalla ole uutta, ja esitä samaan hengenvetoon kysyjälle jokin kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätät sukutapaamisen väliin jos se sinua ahdistaa. Ei se sen vaikeampaa ole.
Työtön poikani ilmoitti ettei suostu lähtemään isoäitinsä 90-vuotisjuhliin sukulaisten kuulusteltavaksi. Ymmärrän hänen ahdinkonsa enemmän kuin hyvin, joten minäkään en lähde. Jos siitä menee välit poikki ja joku pahoittaa mielensä niin skitsamma.
Onneksi ei ole sukutapaamisia riesana kun ei ole välejä sukulaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos heitä, muita työttömiä ei näy/käy, niin miksi sitten itse menisit? Älä suotta kanna huonoa omaatuntoa tuosta.
Mulle nimittäin keljuiltiin aikoinaan samasta asiasta. Sitten kun pääsin töihin, niin eipä tullut niitä kudos-kommentteja (kudos = hyvin tehty).
....
Pikkuhiljaa vähensin sukuvälejä ja lopulta lopetin kokonaan (en suuttunut, jokaisella omat murheet). Eipä tullut isänkään kuoleman jälkeen yhtäkään surunvalitteluadressia. Aivva sama - mennyttä aikaa, nekin.
....
Maalla kävin, etsin jotain, en nyt muista mitä. Verantokammarista löysin muutaman muovikassin - täynnä surunvalitteluadresseja. En lukenut yhtäkään eli en tiedä kuka oli kuollut. Veikkaisin, et papan isä eli isoisoisä. En häntä koskaan nähnyt eli tiedä mitään muuta kuin kuulopuheita. Pre-war-sukupolvea, pappa oli war- ja sodassa. Isopappa sitten kasvatti mun isän. Eipä siitä hyvää jälkeä tullut. Isä sitten "periytti" sen minuun.
......
(no niin, piti tämäkin taas "jakaa").
Heität vaan legendaa hitaalla käyville sukulaisille. Sanot uteliaalle Martta-tädille vaikka olevasi start-up yrityksessä joka mahdollisesti listautuu pörssiin ja seuraat kuinka tädin silmät alkavat palaa innostuksesta. Tieto lisää tuskaa ( ja kuitu pa..). Pidä sukulaiset tyytyväisinä ja heitä ihan huolella hienoja tulevaisuuden visioita, nehän saattavat alkaa toteutua ihan itsestään. Jotkut somepimuthan puhuvat manifestoinnista. Tää sun tyyli olis vähän niinku sama mutta enemmän härmäläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiasi ei kuulu heille. Et puhu mitään. Miksi selität omista asioistasi?
Niinpä. Käyttäydy tylysti. Just noin, älä puhu mitään. Ehkä, jos joku kysyy, voit kulmiesi alta mulkoilla ja sanoa hiljaisella äänellä, tai vaihtoehtoisesti aggressiivisesti ääntä korottaen, että ei kuulu sulle. Eivät kysy enää. Käytöksesi kertoo vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Keksi valmiiksi jotain muita keskustelunaiheita ja kysymyksiä, joita voit esittää sukulaisillesi. Jos joku ehtii kysyä työkuulumisiasi, kuittaa lyhyesti, ettei sillä rintamalla ole uutta, ja esitä samaan hengenvetoon kysyjälle jokin kysymys.
Joo. Jos tosiaan haluaa sukulaiset hiljaseksi niin kysyy niitä heille vaikeita kysymyksiä. Jokaisessa suvussa ja perheessähän niitä on. Miten sä pääsit yli siitä että sillä Martilla oli koko teidän avioliiton ajan toinen nainen? Joko se teidän jape on päässyt vapaaksi, kyllä se varmaan äitinä surettaa kun pojasta tuli semmonen rötvä? Miten se teidän tyttö on noin ylipainonen, mitä sä oot sille syöttänyt, ei oo tullu meidän sukuun? Miten sä Pentti kestät tuota kaappijuoppoa vaimoas? Hyökkää ensin näitten sukulaisten omilla aseilla.
Surullista, että joku arvottaa itsensä ja muut sen perusteella onko näillä töitä vai ei. Sinulla sentään on työhaluja, vaikkei olekaan töitä. Samassa veneessä on moni, eikä kukaan ole sen perusteella mitään yhteiskunnan kuonaa. Opettele vaihtamaan aihetta tai kerro jostain muusta, mitä teet, jos siinä jotain kerrottavaa on. "Juu, ei ole töitä löytynyt, mutta salilla on tullut käytyä siitäkin edestä. Mitäs teillä? Vieläkö mökillä ootte olleet?"
"No mites, onko työasiat jär...", "Kato miten iso lintu" ja osoitat innoissasi taivaalle.
Minä en tarvitse edes työttömyyden kaltaista tekosyytä vältelläkseni kaikkia sukutapaamisia kuin ruttoa.
Viimeisen perinnönjaon yhteydessä nallekarkit jaettiin niin ettei yhteyttä ole tarvinnut pitää puolin eikä toisin.
Ihan höpö löpöä taas tämäkin ketju
Kerrot vain totuuden