Lue keskustelun säännöt.
Normaalipainoinen mies-lihava vaimo
05.07.2013 |
Kävin äsken paikallisessa kauppakeskuksessa. Näin siellä pariskunnan, jossa nainen oli hyvin näkyvästi ylipainoinen (käveli raskaasti, hengitti suu auki) ja mies oli normaalipainoinen, urheilullisen näköinen. Nainen oli pukeutunut mustaan telttaan, kuten senkokoiset usein ovat (tai vaihtoehtoisesti liian tiukkoihin vaatteisiin). Mies ilmiselvästi häpesi vaimoaan, katseli maahan ja käveli vähän taaempana. Olen itsekin ylipainoinen (en tosin kovin paljoa) ja kysyisinkin: miehet, häpeättekö lihavia vaimojanne ja naiset, häpeättekö lihavia miehiänne?
Kommentit (120)
Kumma homma kun selitetään myös, että lihavana ollaan leppoisia ja laihana kiukkuisia. Kyllä mä ainakin oon iloisempi, leppoisampi ja parempaa seuraa nykyään kuin 20 kiloa painavampana, ihan puhtaasti siksi, että nyt jaksan paremmin, olen virkeämpi, makkarat ei ärsytä, syömisestä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ja on vaan, rehellisesti ja yksinkertaisesti, kiva olla paljon kauniimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:50"]
Vaikka lihava olenkin, niin siltikin on se mies rinnalle aina löytynyt, paino ei ole ollut ongelmana. Normaalipainoinen olen ollut viimeksi lapsena. Ennemmin siis viihdyn leppoisena ja lihanava kuin kiukkuisena ja laihana. Kun ei tuo paino tuosta kumminkaan tipu vaikka mitä tekisi, kokeiltu on... (en syö makeaa, enkä ylisuolaisia juttuja paljon mitään, ja liikuntaakin harrastan).
[/quote]
No jos luulet, että suolainen ruoka lihottaa, olet aika hakoteillä. Ja tuntemani lihavat ovat kaikki paljon kiukkuisempia ja väsyneempiä kuin normaalipainoiset, liikkuvaiset ihmiset.
Eikä lihavan vastakohta tässä keskustelussa ole laiha, vaan normaalipainoinen.
Itse en häpeä ylipainoista miestäni, mutta kyllä se kieltämättä inhottaa. Mies oli tutustuessamme lihaksikkaassa kunnossa, mikään rimppakinttu ei ole ollut koskaan. Perustu yrityksen, liikunta jäi, lihas vaihtui läskiin. En voi sille mitään, mutta minua ällöttää ne raskausarvet reisissä ja vatsassa. Ällöttää se löysä takapuoli. Ällöttää housujen päällä roikkuva vatsa ja käsien allit. Miehen tulisi olla mies, eikä mikään pullasorsa.
Ulkonäköä enemmän minua kuitenkin ällöttää se välinpitämättömyys ja laiskuus! Mitään ei jaksa tehdä. Pieninkin matka taitetaan autolla, ja lapsen kanssa ei jakseta leikkiä. Mies ei edes ole kovin pahoin ylipainoinen, mutta ero muutaman vuoden takaiseen energiseen mieheen on suuri.
Tuomitkaa vain ulkonäkökeskeiseksi ja pinnalliseksi. Totuus kuitenkin, ettei se läski ketään kaunista. Jokainen varmasti vaihtaisi sen tuhdimman kumppanin normaalipainoiseen. Jos ei ulkonäön vuoksi, niin sitten energiatason.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama juttu kuin edellisellä. Lisäksi joka päivä sama virsi: voi kun sinä jaksat käydä lenkillä ja minä vaan lihon.
Manboobsit ovat kauheat, kuten joku edellä sanoikin. Minulla ei ole ikinä ollut aiemmin miestä, jolla sellaiset olisi, mutta nyt on. Mies on aika normaalipainossa, mutta ne rinnat! Hän näytti paita päällä ihan toiselta kuin ilman paitaa. *väristyksiä*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takuulla pahemmat on naisen reisiallit. Jos et tiedä, mitkä ne on, niin kuvittele. Hankaavat yhteen joka askeleella. Ja avovaimoni tykkää vielä kulkea kotona pelkissä shOrtseissa. Kamala kahina, kun reidet hinkkaavat vastakkain. Ja kun hän valittaa lihavuuttaan, minäkin sanon ettei haittaa, vaikka haittaakin. En tyttären takia sano muuta.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 23:50"]
Takuulla pahemmat on naisen reisiallit. Jos et tiedä, mitkä ne on, niin kuvittele. Hankaavat yhteen joka askeleella. Ja avovaimoni tykkää vielä kulkea kotona pelkissä shOrtseissa. Kamala kahina, kun reidet hinkkaavat vastakkain. Ja kun hän valittaa lihavuuttaan, minäkin sanon ettei haittaa, vaikka haittaakin. En tyttären takia sano muuta.
[/quote]
Aika laiha täytyisi olla, jotta reidet eivät hankaisi toisiaan. Joillakin ehkä enemmän kuin toisilla, mutta harvoilla ei yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te voitte hävetä kumppanianne jonka kanssa itse olette vapaaehtoisesti? Eikö kannattaisi ajatella vähän positiivisemmin, onhan sitä elämässä muutakin kuin ulkonäkö (ei sitä samannäköisinä säilytä 80-vuotiaaksi) ja varmasti elämä tuo tullessaan kovempia koettelemuksiakin lähes kaikille jossain vaiheessa, jossa rakkaus todellakin - punnitaan. Minä ja mieheni olemme kumpikin normaalipainoisia, tällä hetkellä kumpikin syö terveellisesti ja treenaa, muutumme sporttisemman näköiseksi, nuorempana olimme sitä kumpikin. Aikanaan kummallekin tuli vähän mahaa tai reittä ja nyt oman terveyden vuoksi yhdessä liikutaan. Ei olisi tullut mieleenkään hävetä miestä sen vatsakuvun takia ja mieskin halunnut myös minua aina todella paljon. Ymmärrän jokaisen omat mieltymykset ja haluihin vaikuttavat seikat, mutta en sitä että häpeää kumppaniaan. Se on toki inhimmillistä, mutta kuuluuko se todelliseen rakkauteen? Voihan sitä toki rakastaa ja joskus tulla jokin "häpeällinen hetki", mutta jos häpeää sitä mitä toinen on... Kannattaisiko siitä pyrkiä eroon, se tuskin tuo suhteeseen mitään hyvääkään? Miksi koette, että hävettää sellainen millainen toinen on? Oma egoko siinä on häpeälle alttiina, jos ajattelee muiden mielipiteitä noin kovasti... Mielestäni kertoo kyllä suhteen henkisestä tilasta tuollaiset ajattelut enemmän kuin "fyysisestä".
No miehelläni on noin 30 kiloa ylipainoa. Yhdessäolomme aikana hän on lihonnut 15 kiloa. Kun tapasimme, hän urheili paljon (on aina ollut sellainen tanakka, roteva vartaloltaan mutta ei ylipainoinen). Nykyään sohva kiinnostaa enemmän.
Mutta mutta. En häpeä häntä. Kehtaan edelleenkin liikkua hänen seurassaan vaikka päällä onkin aina ne risaisimmat verkkarit ja t-paita (joita minun päälleni ei taasen saisi mistään hinnasta :D).
Kyllähän itsellenikin on muutama kilo tullut lisää mutta olen silti ihan normaalipainoinen edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sitten kenellekkään tullut mieleen sanoa ylipainoiselle puolisolle suoraan että nyt on asioihin tultava muutos?? ei oo tullut mieleen kannustaa ruokaremonttiin taikka liikkumaan yhdessä?
Ei varmaan, otetaan ero heti kun vaaka näyttää yli 70kg. Vitja, että ihmiset on pinnallisia!! Läskeistä pääsee eroon mutta tyhmyydestä, ilkeydestä ja itsekeskeisyydestä ei!!!
Mieheni painaa noin puolet vähemmän kun minä (tosin olen laihtunut vähän siitä kun tapasimme). Komeakin hän on ja perusarvoiltaan oikea timantti.
Hän pitää minua kauniina ja haluttavana ja seksikkäänä, ei ikinä ottaisi hoikkaa naista itselleen. Hänellä ollut 2 suhdetta ja molemmat +100 kg painavia itsestään huolen pitäviä naisia.
Meillä ollut suhde 2 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 08:38"]
Mieheni painaa noin puolet vähemmän kun minä (tosin olen laihtunut vähän siitä kun tapasimme). Komeakin hän on ja perusarvoiltaan oikea timantti.
Hän pitää minua kauniina ja haluttavana ja seksikkäänä, ei ikinä ottaisi hoikkaa naista itselleen. Hänellä ollut 2 suhdetta ja molemmat +100 kg painavia itsestään huolen pitäviä naisia.
Meillä ollut suhde 2 vuotta.
[/quote]
Miehelläsi on selvästikin läskifetissi.
Meillä onneksi, onneksi kiloja on kertynyt molemmille. Mieheni on tosi hottis ja ei ole lihava muuten, mutta mahaa on. Lihaksikkaat kädet, jalat ja hartiat. Itselläni sen sijaan on -valitettavasti- 10-15kg liikaa. Olen yrittänyt laihduttaa ja kuntoilla ja vaikka mitä, mutta ei onnistu. Itsekuri ei pidä. Olen aivan varma, että miehestä olisi kivempaa, että olisin normaalimitoissani (ennen lapsia) mutta onneksi ei kuitenkaan anna sen näkyä eli uskaltaa puhua ja pussata kuin ennenkin ja seksiä myös riittää.
Eniten tämä lihavuus itseäni haittaa. En tiedä, miksi en onnistu. Hyvä yritys oli vuosi sitten, mutta kun on puolessa vuodessa saanut 8kg pois ja sitten kolmessa viikossa kertyy 4kg takaisin -se tuntui varmaan taas niin epäreilulta että olin, että whatever en ikinä onnistu ja nyt olen taas 89kg.
Meillä onneksi, onneksi kiloja on kertynyt molemmille. Mieheni on tosi hottis ja ei ole lihava muuten, mutta mahaa on. Lihaksikkaat kädet, jalat ja hartiat. Itselläni sen sijaan on -valitettavasti- 10-15kg liikaa. Olen yrittänyt laihduttaa ja kuntoilla ja vaikka mitä, mutta ei onnistu. Itsekuri ei pidä. Olen aivan varma, että miehestä olisi kivempaa, että olisin normaalimitoissani (ennen lapsia) mutta onneksi ei kuitenkaan anna sen näkyä eli uskaltaa puhua ja pussata kuin ennenkin ja seksiä myös riittää.
Eniten tämä lihavuus itseäni haittaa. En tiedä, miksi en onnistu. Hyvä yritys oli vuosi sitten, mutta kun on puolessa vuodessa saanut 8kg pois ja sitten kolmessa viikossa kertyy 4kg takaisin -se tuntui varmaan taas niin epäreilulta että olin, että whatever en ikinä onnistu ja nyt olen taas 89kg.
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:50"]
Vaikka lihava olenkin, niin siltikin on se mies rinnalle aina löytynyt, paino ei ole ollut ongelmana. Normaalipainoinen olen ollut viimeksi lapsena. Ennemmin siis viihdyn leppoisena ja lihanava kuin kiukkuisena ja laihana. Kun ei tuo paino tuosta kumminkaan tipu vaikka mitä tekisi, kokeiltu on... (en syö makeaa, enkä ylisuolaisia juttuja paljon mitään, ja liikuntaakin harrastan).
[/quote]
Välillä tuntuu että tämä on "lihavien" yleisin väärinkäsitys ettei laihat/normaalipainoiset syö. Olen 160cm/50kg ja minä kyllä syön. Luultavasti vain eri ruokaa kuin sinä, ainakin eri määrissä. Syön sen verran kuin on nälkä, en ole väsynyt tai kiukkuinen. Minä rakastan myös ruokaa, terveellistä ruokaakin voi rakastaa. Syön myös herkkuja, mutta kohtuudella. Kerran viikossa on itselleni hyvä määrä "mässäillä", jos muutoin tekee herkkuja mieli, ostan pienen määrän, esim.yhden suklaapatukan. Se ei tee ketään päivässä lihavaksi. Kuka tahansa terve ihminen pystyy kyllä laihduttamaan jos haluaa, jos ei ole laihtunut niin silloin jotain on tehty väärin.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:50"]
Vaikka lihava olenkin, niin siltikin on se mies rinnalle aina löytynyt, paino ei ole ollut ongelmana. Normaalipainoinen olen ollut viimeksi lapsena. Ennemmin siis viihdyn leppoisena ja lihanava kuin kiukkuisena ja laihana. Kun ei tuo paino tuosta kumminkaan tipu vaikka mitä tekisi, kokeiltu on... (en syö makeaa, enkä ylisuolaisia juttuja paljon mitään, ja liikuntaakin harrastan).
[/quote]
Välillä tuntuu että tämä on "lihavien" yleisin väärinkäsitys ettei laihat/normaalipainoiset syö. Olen 160cm/50kg ja minä kyllä syön. Luultavasti vain eri ruokaa kuin sinä, ainakin eri määrissä. Syön sen verran kuin on nälkä, en ole väsynyt tai kiukkuinen. Minä rakastan myös ruokaa, terveellistä ruokaakin voi rakastaa. Syön myös herkkuja, mutta kohtuudella. Kerran viikossa on itselleni hyvä määrä "mässäillä", jos muutoin tekee herkkuja mieli, ostan pienen määrän, esim.yhden suklaapatukan. Se ei tee ketään päivässä lihavaksi. Kuka tahansa terve ihminen pystyy kyllä laihduttamaan jos haluaa, jos ei ole laihtunut niin silloin jotain on tehty väärin.
[/quote]
Ihan kylmää faktaa on se, että jos ei saa BMI:tään normaalipainoon, on ruokavaliossa jotain vikaa. Osa unohtaa ne pienet välipalapatukat ja syövät tavallista ruokaa isomman annoksen kuin tajuavat. Kerta-annoksenhan pitäisi olla oman nyrkin kokoinen. Lihavilla ihmisillä vatsalaukkukin on venynyt ihan järkyttäviin mittoihin, joten kylläisyyden tunteen saavuttamiseen tarvitaan lapioittain ruokaa.
Laihduttaminen ei myöskään auta vaan elintapojen muutos! Jos jaksaa olla kolme kuukautta dieetillä, mutta palaa sen jälkeen vanhoihin tapoihin, voi olla varma, että kilot palaavat. Se ei ole mitään rakettitiedettä. Jos ei itsestään välitä niin voisiko edes ajatella näyttävänsä esimerkkiä omille lapsilleen eikä opettaa heille epäterveellisiä ja lihottavia ruokailutottumuksia.
Osa ihmisistä on ruuminrakenteeltaan isompia ja heillä usein onkin hieman enemmän rasvaa päällään, mutta he harrastavat liikuntaa ja ovat hyvässä kunnossa. He ovat yleensä niitä lepposia, mutta "kiinteitä" lihavia. Tässä ketjussa puhutaan puolisoista, jotka ovat muuttuneet mätisäkeiksi ja pullataikinaksi ja eivät todellakaan ole edes tekemässä asialle mitään. Vonkuvat vain kun puoliso ei halua harrastaa seksiä hikisten mies- tai naisrintojen valuessa löllyvän ja raskausarpisen vatsan päälle. Mikäs siinä, jos puoliso on aina ollut lihava, mutta useimmiten kilot ovat tuleet vuosien saatossa. Turha siinä läskin on itkeä, jos puoliso ei enää rakasta, koska on itse muuttunut erilaiseksi ihmiseksi. Niitä oikeasti läskien-rakastajia on kuitenkin pieni vähemmistö. Suurin osa ihmisistä tykkää normaalipainoisesta kumppanista.
Vaikka lihava olenkin, niin siltikin on se mies rinnalle aina löytynyt, paino ei ole ollut ongelmana. Normaalipainoinen olen ollut viimeksi lapsena. Ennemmin siis viihdyn leppoisena ja lihanava kuin kiukkuisena ja laihana. Kun ei tuo paino tuosta kumminkaan tipu vaikka mitä tekisi, kokeiltu on... (en syö makeaa, enkä ylisuolaisia juttuja paljon mitään, ja liikuntaakin harrastan).