Miksi te olette niin masentuneita, että pitää syödä lääkkeitä?
Milloin huomasit olevasi masentunut?
Vai johtiko jokin asia elämässäsi siihen, että masennuit?
Yrititkö tehdä asialle ensin jotain vai otitko suoraan masennuslääkkeet käyttöösi?
Kommentit (15)
Heti tapahduttua pääsin juttelemaan asiasta ammatti-ihmisen kanssa. Muutaman kerran jälkeen sain pärjätä omillani. Vajaan vuoden kuluttua olin siinä tilanteessaa että lääkärissä määräsivät masennuslääkkeet ja sain lähetteen terapiaan. Oikeasti olin tosi huonossa kunnossa ja sen tajuan todella vasta jälkikäteen. Kieltäydyin syömästä lääkkeitä. Juttelemassa kävin alkuun 1-2 krt viikossa. Kun aloin taas voimaan paremmin käyntejä alettiin pikkuhiljaa harventamaan. Hoitosuhde kesti pitkään. Selvisin ilman lääkkeitä koska pääsin juttelemaan ja oli myös oma halu voida paremmin. Uskon että keskustelusta oli paljon enemmän apua kuin mitä pelkistä lääkkeistä olisi ollut.
Minulla ei kävisi mielessäkään ruveta kyselemään joltakin, miksi hänellä on maksa-arvot koholla tai miksi ja miten sai sp-taudin....
Eihän tuollaisia kukaan ole kysellytkään.
Minä sairastuin lievään masennukseen, koska olin tuhottoman yksinäinen ja lisäksi eräs minulle rakas ihminen kuoli. Mutta selvisin lääkkeettä, joten olen sikäli väärä ihminen vastaamaan ap:n kysymykseen. Ärsytti vaan niin tuo nelonen, että oli pakko vastata.
ja minusta tuo lievä masennus on terminäkin ihan naurettava. se on vain perusalakuloisuutta elämänmuutoksen jälkeen.
Jos et ole, älä puhu asiasta mitään. Olet nimittäin aika pahasti väärässä.
Masennus eroaa esim. sukupuolitaudista siten, että siihen on usein löydettävissä syy ihmisen aiemmasta elämästä, kokemuksista ym. Esim. tuttuni on sairastunut vakavaan masennukseen väkivaltaisen aviomiehensä vuoksi (vuosia eron jälkeen). Sukupuolitautiin taas on syynä yleensä suojaamaton seksi, joten siitä ei ole paljoa lapsille kertomista, toisin kuin masennuksen taustoista. Ihmiset voivat kysellä masennuksen syytä sen vuoksi, että miettivät, ovatko itse mahdollisesti sairastumassa. He haluavat käydä tunteitaan läpi ja vertailla niitä toisten kokemuksiin.
Jos ei tällaisiin kysymyksiin kestä vastata, voi aivan hyvin vaieta. On nimittäin meitäkin, joilla asiat on niin hyvin käytynä läpi, että kykenemme puhumaan kokemuksistamme.
6
Oletko itse sairastanut vakavaa masennusta? Jos et niin turhaan avaudut siitä, miten masennuksesta selviää ilman lääkitystä.
Minähän totesin vastanneeni ketjuun vain siksi, että minua ärsytti yksi kommentti. Enkä ole ollenkaan lääkevastainen, itse en vain tarvinnut niitä. Popsi kaikin mokomin pillereitäsi, jos ne oloasi parantavat.
6, joka häipyy tästä ketjusta, ennen kuin se karkaa aivan aiheestaan
Milloin huomasit olevasi masentunut?
Kun mies ilmoitti harkinneensa puoli vuotta avioeroa, eikä tuo miehen ilmoituskaan herättänyt minussa juuri mitään tunteita, tajusin että olen ehkä masentunut. Mies ei ollut kiinnostanut minua noin vuoteen, joten ilmoitus ei sinänsä ollut yllätys. Masennus oireili minulla siten, ettei mikään kiinnostanut, enkä tuntenut juuri mitään. En siis ollut alakuloinen tai itkeskellyt tms. Olin vain tunteeton ja aloitekyvytön. En jaksanut mitään.
Vai johtiko jokin asia elämässäsi siihen, että masennuit? Ilmeisesti kyseessä oli hoitamaton synnytyksen jälkeinen masennus, joka ei parantunut itsekseen, vaan paheni lapsen sairastelukierteen aikana. Pitkään (= pari vuotta) jatkunut krooninen unenpuute varmasti yksi tärkeä syy. Toisilla ihmisillä aivojen kemia menee helpommin epätasapainoon kuin toisilla. Elämää ammattiauttajien kanssa selvitellessäni tajusin, että minulla on selkeästi masennukseen aika voimakas taipumus ja lievempiä (diagnosoimattomia) masennusjaksoja oli ollut aiemminkin.
Yrititkö tehdä asialle ensin jotain vai otitko suoraan masennuslääkkeet? Yritin hakea mielihyvää alkoholista ja syömisestä. Lääkäriin menin sillä mielellä, että lääkkeitä en ainakaan ala syömään, pieni keskusteluapu riittää. Onneksi lääkäri sai puhuttua ympäri. Lääkkeiden avulla alkoi positiivinen kierre, jaksoin ruveta taas harrastamaan liikuntaa, seksi alkoi taas kiinnostaa ja välit miehen kanssa paranivat, jaksoin hankkia kotiin siivousapua yms. Lääkkeitä söin reilun vuoden verran. Tässä sairaudessa uusiutumisriski on suuri, joten toivottavasti seuraavalla kerralla tajuan hakea ne lääkkeet jo ennen kuin tilanne luisuu yhtä pahaksi kuin viimeksi.
Sitä jatkui sitten ihan viime suosiin asti kunnes sain lääkityksen enkä voi elää normaalia elämää ilman sitä. Opiskelen vihdoinkin ammattiin ja valmistun kun täytän 30 ensivuonna. Elämäni ensimmäinen työpaikkakin vielä odotuttaa.
paska olo kokoajan. olen niin ruma ja lihava. kukaan ei välitä
Sen sijaan rintasyöpää meidän suvussa ei ole koskaan ollut. Minkähän takia jotkut joutuu käymään rintasyöpäleikkauksissa?
masennus oli monien asioiden summa. mm. synnytyksen jälkeinen masennus jota ei hoidettu, sairas lapsi (3 leikkausta), väkivaltainen mies (nyt jo ex), rahavaikeudet, alkoholi- ongelmat näistä kaikista..jne jne.. menee lujapäisempikin sekaisin
esim. verenpainelääkkeitä, kipulääkkeitä, antibiootteja ...
Haloo ap, masennus on pahimmillaan ja hoitamattomana hengenvaarallinen tauti.
Miksihän jotkut joutuvat pistämään insulliinia? Ei mun vaan tarvi.
ite masentunut pitkän aikaa, nyt raskaana ja elämä hymyilee... tää on mulle lääkettä :)