***Kesäheinät -07 - loppuvuoden pino***

Kiitokset Kissantassulle ja S@ri@lle tervetulotoivotuksista, mukavaa et en oo ainoa yhäri täällä.

Pikainen katsaus viimeisen puolentoistavuoden kulusta:

15.6.07 syntyi esikoiseni silmäteräni Iiris, RV 41+0. Kokoa vaatimattomasti 54.5 cm ja 4320 g.



Iiriksen isän kans erosimme jo mun raskausaikana eikä herraa ihän hirveästi meidän elo kiinnosta, mut ihan hienosti me pärjätään kaksistaankin.



Iiris on reipas ja iloinen lapsi, kova touhuamaan ja liikkumaan. Eteenpäin mennään joko juosten tai hyppien. Hän on kova tyttö musisoimaan ja usein meillä onkin pystyssä kunnon jamit kattilankansineen ja kellopeleineen.

Iiris on neiti isolla ännällä, helminauha ja rannerenkaat on vakiovaruste. Käsilaukku on oltava ehdottomasti mukana aina ja jokapaikassa, tänään viimeks käytiin taistelu ettei ny kylpyyn kuitenkaan sitä veskaa otettais, helminauhasta ei kuitenkaan luopunut.



Sovittiin Iiriksen kans jo ammoisina masuaikoina et nukkua pitää paljon ja hyvin. Tyttö piti sopimuksesta kiinni ja aloitti 6 viikkoisena nukkumaan 9 tunnin unia putekeen. Toki välillä ehti olemaan hyvinkin levottomia öitä, mut homma rupes taas sujumaan kun jätettiin tuttipullo pois ja mie maltoin siirtä lapsen nukkumaan omaan sänkyynsä.



Vielä toistaiseks kotiäiteilen, mut vahvasti alkaa ajatus hakeutumaan paluusta töihin tai opiskelemaan, keväämmällä sit...



No joo, tulihan tuota tarinaa.

Tulkaahan muutkin esittäytymään ja kertomaan kuulumisia.

Hurjasti onnea kaikille vatsaansa kasvattaville!



Hyvää viikonloppua ja itsenäisyyspäivää!

Toivottaa Iikkari & Iiris

Meillä nuorimmat lapset (ja isä) vielä nukkuu, joten hetki aikaa koneella :)



Todella positiiviselta vaikutti *Tassu* sun synnytystapa-arviointi ja ainakin hyvää lupailivat ja toivottavasti sen myös pitävät :) Ja voihan olla muuten niin, että teän masukki tahtoo syntyä ite aikasemmin alakautta, eikä mitään yliaikaiskontrolleja ees tarvita. Lämpimiä ajatuksia sinne :)



Tervetuloa *Iikkarille* :) Osaan kuvitella sieluni silmin teän Iiriksen touhuja "neiteillessään", suloinen! Ja hatunnosto yh-elämään, kuten myös *Sariallekkin* :) Ja Iikkarille infoa tämän nimimerkin takaa: 32 vee (tammikuussa 33), lapsia meän uusioperheessä 4 - oma poikani 12 v, miehen poika 9 v ja sitten meän yhteiset tyttäret 07/07 ja 08/08. Kiirusta pitää ja vauvakuume nostaa jälleen päätänsä ;)



Meillä sujuu mukavasti, paitsi että neiti Kesäheinä suuttuu heti, jos ei saa periksi ja meillä onkin sitten tahtojen taistoa aamusta iltaan ja välillä oikeasti tuntuu, ettei jaksais ite enää minuuttiakaan, mutta oon opetellut sulkemaan nyt korvani siltä kiukkuhuudolta. Vastaavasti osaa sitten olla niin enkeliä halauksineen ja pelleilyineen että :) Uusin vimma on keinuhepalla melkein ylikaatuminen (ottaa hurjat vauhdit hepalla, mutta osaa pitää jalaksien päällä hepan, ettei kaadu) ja musiikin soidessa tanssiminen pyörimällä ympäri, että alkaa tasapaino heittää. Ihme vauhtihullu tyttö meillä!



Nyt kahville!

Oho, olipas tänne tullut paljon juttua! Hienoa hienoa! :D



Iikkarille kovasti tervetuloa munkin puolesta! :) Ihanalta Neidiltä Iiris kuullostaa, käsilaukkuineen ja helmineen. <3



Kiva juttu, että Tassun synnytystapa-arvio oli mennyt hyvin. :) Aivan mahtavaa myös tuo käynnistyksen lupailu, antoi hiukan toivoa myös mulle, vaikka eiköhän nuokin jutut ihan tapauskohtaisesti päätetä.



Amalia-Joel, eikös olekin vaan ihanaa tämä tahtojen taistelu?! ;) Uuh, mietin juuri että meneekö tämä varsinaisessa uhmaiässä vieläkin pahemmaksi.. Onneksi meilläkin Lenni osaa olla kiltti ja ihana, joten ihan epätoivon partaalla ei sentään olla. :) Vai että vauvakuumetta taas! :D Teidän "sarjaan" sopisikin hienosti 09/09 :)



Sitten vielä lyhyesti meistä Iikkarille: Meidän perheeseen kuuluu minä (25 v), mies (28) sekä parin viikon päästä 1,5-vuotias Lenni-poika ja me asumme siis Tampereella. Lenni syntyi moooonen eri syyn vuoksi sektiolla rv39+, mutta painoi vain 2340 g. Viikon verran poika harjoitteli sairaalassa syömistä, muutoin pienipainoisuudesta ei mitään haittaa ole ollut. Nyt poju painaa n. 10,5 kg, eli ei tuo vieläkään mikään jättiläinen ole, tarpeeksi iso kuitenkin. :) Poika on ollut alusta saakka kovin temperamenttinen tapaus ja yöt ovat edelleen melko rikkonaisia. Masuvauvan la on 03.05.09, eli melki puolivälissä on tämä uusi raskaus nyt (tänään 19+1) ja nyt pitäisi vähitellen aloittaa pikkumiehen valmentaminen isoveljeksi. :)



Jeps, nyt olisi n. miljoona asiaa tehtävänä pojan päiväunien aikaan, joten pitää varmaankin lopetella nyt. Hauskaa joulunodotusta kaikille!



Miimi, joka ei vielä ole ostanut yhtäkään joululahjaa :O

Pitihän se mullekin tulla, kun poikia olen kuljettanut lääkärillä ja apteekissa viikon välein... Toivotaan, että jouluun mennessä ollaan siten kaikki terveitä, kun lähetään sinne Kanasaarille :)



Tervetuloa Iiriksen äippä, munkin puolesta. Mä entinen palstaterroristi ja vakikirjoittelija, mutta töiden myötä se vapaa-aika, kun jää niin kovin lyhyeksi, niin äidin aikahan se sitten on, joka joustaa muiden juttujen kustannuksella. Meillä kaksi poikaa, toinen jo koululainen (siis ensimmäinen, hih) ja toinen (siis tää viimeinen, snif) kohta puolitoistavuotias. Reippaita aamuherääjiä molemmat, eikä öitäkään täysin valvomatta voi elää... Tosiaan, en ole osannut vierottaa tätä uutta vaavia ja osittaisimetyksellä on nyt menty. En vaan raaski huudattaa toista ja herättää koko kulmakuntaa, huono äiti! Eka, kun irrotti rinnasta jo kymppikuisena korvatulehduksen vuoksi. No, tällä on korvatulehdus huhtikuussa ja mä tietty toiveekkaana, että nyt... vaan niin on sitkeä ukko, että ei mitään ja tässä vielä ollaan.



En voinut olla tulematta kurkkimaan teidän juttuja, vaikka päätä särkee ja silmät vuotaa, mutta nytpä taas jo palelee siihen malliin, että kansi kiinni ja pikkutirsat enneku miehet tulee kotiin... Se on moro nikkilästä!!!



ps. älkää saako tartuntaa

=D namusen äippä

Tulinpahan minäkin sanaisen arkkuni aukaisemaan:-)

Tervetuloa vaan Iikkari joukkoon mukaan. Meillä on tällanen uusiomokuperhe. Mulla on aiemmasta liitosta poika kohta 9v ja sitten on tämä yhteinen 19.6. syntynyt tyttö. Mies on ulkomaalainen. Mä olen näitä kesäheinien nestoreita ja komeet pyöreet tuli täyteen viime kuussa;-) Hoitovapaalla olen ensi syksyyn asti ja aion nauttia täysillä tästä ajasta, kun tokko meille enää perheenlisäystä suodaan.



Tyttö ei ole kyllä yhtään neiti. Taitaa olla isonveljen vaikutusta...Sana on hallussa: "et tule tänne", "turpa kiinni" ym. kivaa. Yöelämää on meilläkin ollut ihan kivasti, mutta viime aikoina on ruvennut tulemaan lähes kokonaisia öitä.



Me ei varmaan saada tartuntaa, kun viime viikolla oltiin räkälandiassa. Itselläni oli pahin, tyttö pääsi vähällä.

Minäkin ehdin viimein kirjoittelemaan tännekin. Lukemassa olen kyllä käynyt päivittäin muttei aikaa ole kirjoitukselle ollut.



Meillä viime viikko sairastettiin Nikkilän tapaan. Kovaa flunssaa ollut ja pienellä herralla se meni sitten korviinkin. Äläkä huoli siitä imetyksestä, annat mennä niin kauan kun itsestä ja namusesta se tuntuu hyvältä. Multa ainakin saat taas kerran hatunnoston, että olet näin pitkään jaksanut sitä.



Iikkarille multakin tervetuloa joukkoon. Pikaisesti meistä, että ollaan pääkaupunkiseudulla asuva vielä kolmihenkinen perhe. Julle on 1.7.07 syntynyt ja "Julian" laskettu aika on 2.1.09. Itse olen siis jo taas äippälomalla, tässä välissä olin kyllä melkein 8kk töissä. Pieni herra on tarhassa vielä ja jääkin vuodenvaihteen jälkeen osa-aikaisesti (3pv/vko varmaan) seuran ja mamman levon tarpeen takia. Meillä ei teidän tapaan nukuta, esim viimeiset kolme yötä ollaan heräilty tunnin-parin välein. Toki hyviäkin öitä on ollut, mutta suuremmiten ositen tuota pari kertaa yössä hillumista vähintään. Muuten on kyllä perusterve lapsi.



Tähän hätään ei muuta, pitää lähteä pieni herra hakemaan tarhasta kotio.



-E, J ja J rv36+5-

Kyllähän tuota muutoin jatkaisi, mutta jätkällä on jo niin isot hampaat ja kulmahampaita myöten kaikki suussa (lopun varmaan arvaattekin?!).



Onnea teille kaikille vatsakkaille ja kaihoisa ajatus perään. Miksi mä heräsin tähän äitiyteen näin myöhään? Niin olisi kiva olla vaan (hih!) kotona vaavin kanssa... Meillä köyhä kunta ei maksa senttiäkään kotihoidontukilisää, joten ilman äippärahaa ei se olisi mahdollista, mutta en kyllä uskalla tässä iässä enää kokeilla onnea vauvautumisen suhteen... joten nauttikaapa vielä munkin edestä äitiydestä, kun se on mahdollista, snif :(



Meidän perheessä ei mitään mainittavaa. Namu matkii kovasti jo sanoja. Hän on kehittänyt omia kaksitavuisia ilmauksia esim. laasta (-ri), pipa (-ri), pape (-ri) jne. ja hyvin tulee ymmärretyksi niinkin. Musiikki on verissä hälläkin ja pistää tanssiksi "häntänsä ympäri" niin, että kohta on pää sekaisin ja poika kumossa lattialla. Hän osallistuu todella mielellään myös taloustöihin (saisi isompikin mallia ottaa!); pistää pyykkiä koneeseen, siis aivan mitä käsiinsä saa ja kantaa tavaraa roskiin reimulla.



Mitoista ei mulla ole mitään tietoa, kun seuraava neuvola on vasta tammikuun lopulla. Ollaanhan me siellä nyt muutoin ahkeraan juostu, kun mä halusin sen influenssa- ja hepatiittirokotteen eli parissa kuukaudessa ollaan otettu neljä piikkiä - aina, kun flunssa on antanut myöden. Onneksi muutoin tää nykyohjelma on paljon vähälukuisempi noiden rokotteiden suhteen.



Tässä varmaan tätä taas tälle istunnolle (ihan tyhmää, kun tää ruutu on näin pieni, pitäis varmaan kirjoitaa ensin muualla ja siirtää vaan tänne), eipä muuta kuin mukavaa viikonloppua kaikille vauvalaisille!

=D nikki ja namuset

Kirjoittelenpa pikaisesti, kun Aatos on vielä päikkäreillä. Pitkästä aikaa täällä siis taas, mukava kuulla kaikkien kuulumisia!



Aatoskin on nykyään jo aika iso poika, osaa jo tulla päikkäreiltä herättyäänkin itse makuuhuoneesta pois; ovi vain kolahtaa, kun avaa sen ja sitten kuuluu pienet tepsutteluaskeleet =) Aatos osaa myös puhua jo aika monia sanoja, ja toistelee perässä koko ajan uusia sanoja. Ja musiikki saa tämänkin pojan valtoihinsa! =) Minäkin imetän vielä päikkäreille ja yöunille mentäessä, ja pari kertaa myös yön aikana Aatos ottaa hiukopalaa.



Aatos syntyi siis 14.7.2007, pari viikkoa lasketun ajan jälkeen, käynnistyksellä. Ja minä siis 29-vuotias, mies 32-vuotias ja kissatyttö 8-vuotias. Välillä on vähän aikuisyksinäistä, kun miehellä työ, jossa täytyy matkustella. Syksyllä oltiin mekin Aatoksen kanssa kuukauden verran isin luona Tukholmassa (isin 2,5 kk työkeikasta vielä viikko jäljellä).



Semmoista täältä pikaisesti. Energiaa kaikkien öihin ja odotuksiin!

vain Milkmaidille isokokoinen moi, tosi kiva kun ehdit pitkästä aikaa linjoille! Kovasti jaksuja noihin miehen työkomennuksiin, tosi pitkiä eroja kyllä tulee teille! Mitenkä Aatos on ottanut ne, vierastaako isää eron jälkeen tms.? Toivottavasti sulla ainakin on jotain apuja siinä lähellä, vanhempia tai muuta.



Iikkarin Iiris kuulostaa tosiaan kunnon neidiltä :)!

Pari riviä tulin kirjoittelemaan, kun Iiris on vielä päiväunilla.



Ellulla alkaa eräpäivä lähestyä, jännää! Kovasti itsekin tahtoisin lapsia vielä lisää, mut siihen hommaan tarvittas toinenkin osapuoli.

Iirikselle pärähti eilen täyteen puolitoista vuotta ja mie oon taas urakalla herkistellyt. Tänään käytiin neuvolassa ja kokoa oli 88,4cm&12,6kg, täytynee ostaa tuolle lapselle koripallo.

Neiti muutti viikonloppuna omaan huoneeseen nukkumaan ja yllättävän vähällä metelillä on unille päästy. Kellonympäri nukkuu heräämättä, saa äitikin nukuttua kunnolla ja jaksaa yksinään tätä arkea pyörittää.

Iloisia päiviä kaikille!

Nyt vasta huomasin, et puolet mun eilisistä kirjoituksista hävis mystisesti jonnekkin bittiavaruuteen... Tää kone taas tykkää temppuilla enemmänkin. Jatketaan siis nyt paremmalla onnella.



Kovia on teidän taaperot juttelemaan. Iiriksellä on tasan yksi sana hallussa-äiti.

Sillä on kyl pärjätty ihan hyvin. Harrastuksissa kun tavataan ikätovereita niin heillä tulee tuutin täydeltä ihan ymmärrettävää tekstiä ja siit Iiris vaan vastailee heille äitiäitiäitiäiti.

Meil on ollut tänään melkoisen itkuinen aamu, kun tyttö kaatui ovenkarmiin suoraan suulleen. Hammas tais vähän huuleen upota, mut nyt pitäis olla ok. Nyt nukkuu tyytyväisenä nalle kainalossa ja mie vahtaan minuutin välein, että lapsi hengittää ym.

Te odottavat äidit, onko taaperonne olleet ihmeissään tästä uudesta olotilasta äidillä? Siis, jos äiti ei enää jaksa/ kykene remuamaan ja konttailemaan niin kuin aikasemmin, äiskän päällä ei saa enää hyppiä ymym. väsymyksestä tai pahoinvoinnista?

Toivottavasti flunssat on taltutettu eikä kenenkään tarvitse joulua odottaa nenäliina kourassa.

Ja taas Iikkari toivottelee iloista päivää ja menee vahtaamaan pientä kompuroijaa.

Tulin pikaisesti kertomaan kuulumisia: meille tulee kolmas vauva! Tai eihän nuo tyttöset enää mitään vauvoja ole, 3,5 ja 1,5!



Sektio edessä - kolmas sellainen - ja ilolla otan sen vastaan. Onneksi lekuri heti sanoikin, että se on sitten sektio, ei tarvinnut alkaa pyytelemään :).

La ei ole ihan varma, kun ekassa ultrassa rv9 papu oli 2 viikkoa pienempi kuin piti olla. Eli jos en ihan väärin laske, niin se la taitaa olla jossain 17.7. Eli leikkaavat tuossa 7.7. Näin veikkaisin! Pitää tulla ensi kesänä tarkistamaan osuinko oikeaan ;).



Ria kasvaa ja kehittyy vinhaa vauhtia. Osaa jo riisua kaikki vaatteet pois ja pukea housut ja kengät. Sanoja ei vielä paljon tule, mutta puhetta ymmärtää tosi hyvin.

Ensi kuussa olisi 1,5v lekuri tarkistus.



Nyt takaisin työntouhuun!



heather ja papu 10+2

En edes muista, koska olen tänne viimeksi kirjoittanut :/ Lukenut kylläkin aina silloin tällöin.



Joulun odotuksessa elellään täälläkin, viikko enää aikaa saada kaikki valmiiksi. Onneksi on näitä apulaisia täällä kotona. Iikkarille infona meidän perheestä, että kokoonpanona tällä hetkellä on äiti, isä ja viisi lasta, joista tämänhetkinen kuopus siis mallia kesäheinä -07. Ellan 1,5v-päivä osuu tapaninpäivään, eli 27.6. on synttärit.



Kovasti ollaan meilläkin jo isoa neitiä :) Kova tyttö on Ella kiipeilemään ja tekemään kaikkea isompiensa perässä. Erityisesti siskon 4,5v. Leikit ovat nukkeleikkejä, kotileikkejä, ruuan laittoa ja äidille sekä nukkevauvoille syöttämistä, piirtämistä jne. Sanoja tulee jonkin verran, joskus jopa kaksi peräkkäin. Ja lähes kaiken tuntuu puheesta ymmärtävän :)



Meille taisi, Nikki, teidän flunssa löytää tiensä. Ellalla on nyt pari päivää ollut kuumetta ja nuhaa, meillä muilla vain nenät tukossa. Toivottavasti ei korvatulehdusrumba ala uudelleen, monta kuukautta jo on mentykin ilman.



Heatherille paljon onnea uudesta raskaudesta! Ja kerronpa minäkin tässä samalla, että seuraavaa kierrosta mennään jo täälläkin :) Eilen oli np-ultra ja viikkoja nyt 12+3. La osuu taas kesälle, ollen nyt 28.6.09. Viides kesälapsi tähän perheeseen siis :)



Nyt täytyy lopetella, vieraita on tiedossa tälle illalle.



Ihanaa joulunaikaa kaikille kesäheinille perheineen!



M ja katras sekä muru rv 12+3

Heather -onnea onnea onnea! Oonkin vähän jo odotellut sun vauvauutisia. :) Teidän Ria kuullostaa niin isolta tytöltä jo, kun osaa riisua ja pukea. Meillä toistaiseksi päästää itse eroon vaan sukista, välillä piiitkän taistelun tuloksena paidasta ja housuistakin. ;) Oi ja sä osaat niin ihanan rennosti sektioon suhtautua, voi kun itsekin tuon oppisin.



Iikkari - ei meidänkään pojalla ole kuin ihan muutama sana ja niitäkin käyttää vain pakkotilanteissa. ;) Osaa kyllä sanoa esim. anna, mutta käyttää sitä vain silloin kun ihan epätoivoisesti haluaa jotain. Äitikin välillä tulee pojan suusta ihan oikein, mutta yleensä olen ämmä, jepjep ihanaa. :D



Hmm, tökkivät taas nämä sivut niin pahasti, etten uskalla pitempää juttua kirjoittaa, ettei sitten harmita niin paljon, jos ei tänne koskaan päädykään..



Tassulaisen kuulumisia kaipailen, siellä alkaa myös h-hetki olemaan lähellä! Toivottavasti kaikki on hyvin. <3



Miimi

Kovasti onnea Heatherille täältäkin. Tervetuloa mahankasvattajien joukkoon.



Iikkarin Iiris on pitkä tyttö. Voipi olla joo, että koripallo tulee tarpeeseen jos tuota menoa jatkaa kasvuaan. Hienoa, että teillä omaan huoneeseen siirto meni vaivattomasti. Meillä otettiin myös viime viikonloppuna lastensänky käyttöön eikä ainakaan vielä ole herra tullut sieltä itsekseen alas. Huomenna sitten nähdään miten päikkäreille käyminen onnistuu, luulen, että siinä ne pinnasängyttömyyden haasteet tulee eteen. Kyselit tuosta miten lapset on mahan ottaneet. Itse en ole mitenkään turhan tarkka ollut, oma olo kun on kuitenkin ollut kokoajan tosi hyvä, vasta viime viikkoina vähän supistellut jos kovasti riehutaan. Julle tietää missä vauva on, muttei taida oikein vielä tajuta konseptia. Kovasti paijailee äitin masua jos kysytään missä vauva on.



Ja täälläkään niitä sanoja ei ole. Anna tulee kyllä ja vaativasti, jotenkuten osaa sanoa äiti myös, mutta muuten juttelu on omaa kieltä. No, tulee kun tulee.



Nyt rauhoittumaan, tänään oli tämän äidin viimeinen "oma" päivä kun pojalla alkaa nyt pitkä loma tarhasta ja sitten kun menee on jo täällä joku muukin asustelemassa, ainakin toivottavasti.



Jos en ennen joulua ehdi niin oikein rauhallista joulunaikaa kaikille.



-E, J & "J" rv38 tasan tänään-

Nikistä ja Namusta oli tosi kiva kuulla. Multa saat kaiken kunnian kun jaksat imettää, itselle se vajaa vuosi oli saavutus ja toivon et jaksan/saan "Julian" kanssa saman. Uskon edelleen vankasti siihen, että siitä on hyötyä lapsen terveydelle.



Raskausviikot todellakin tässä tokassa tuppaa unohtumaan. Nytkin oikein tarkkaan jouduin miettimään et paljos mulla onkaan kasassa tänään (on muuten 33+3), eikä meinaa mennä vieläkään jakeluun et mulla on menossa jo viimeinen viikko ennen äippäriä! Eli neljä työpäivää tarvii enää kärvistellä. Onkin alkanut istuminen tuntumaan selässä ihan tosissaan.



No mutta, muistakin ois kiva kuulla.



-Ellu-

Eipä ole tällä palstalla tullut käytyäkään pitkiin aikoihin, joskus lukemassa teidän kuulumisia, mutta jostain syystä jäänyt sitten kirjoittamatta omat kuulumiset.

Eipä meille kyllä sen kummempia. Alexina kasvaa ja kehittyy vinhaa vauhtia.

Puhetta tulee kovasti, sanoja on jo tosi paljon ja matkii miltei kaikkea toisten perässä. Riisumaan on oppinut ja vaatteet lähteekin päivittäin yltä, ainakin sukkikset ja housut ja paidat, bodyt ja vaipat tahtoo vielä tuottaa hankaluuksia...onneksi :) Tänään neiti saikin mustekynän käsiinsä ja piirteli keittiön seinään omia kuviaan oikein riemukkaasti ennekuin ehdin väliin.

Isojen siskojen perään on kovasti menossa koko ajan ja huutelee heitä leikkimään jos ei tyttöjä näy. Yöt menee hienosti, tosin nukkuu mun vieressä, eikä omassa sängyssään, mutta eiköhän omaankin sänkyynsä vielä ehdi joskus. Ja mekin pääsemme ihastelemaan uutta vauvaa kun vanhin lapseni saa pikkukakkosen keväällä :D



Oikein mukavaa marraskuuta kaikille, milloinkas kissantassun laskettu aika on ?

ja A-J on jo saanut tytön, onnea paljon. Ja samoin kaikille muillekkin odottajille.

Tulkaapas kertomaan kuulumisia, jospa tulis ahkerammin käytyä täällä.

Mukava olisi jos tämä pino kuitenkin jatkuisi vielä pitkään.

Kiva kuulla kuulumisia taas vanhoilta tutuilta! Ollaanhan tässä jo yli 2 vuotta "tunnettu"! Nikille jaksuja kiireisiin, on tuo oman ajan puute kyllä tuttua täälläkin, vaikka nyt kotona olenkin. Onnin kanssa kun ei saa tehtyä yhtään mitään, on kyllä sellainen räyhähenki ja riiviö. Tarhassa vielä oppi isoilta pojilta lyömisen, eli nyt noihin 100 krt päivässä toistuviin raivareihin on vielä lisääntynyt se, että heti ollaan hakkaamassa äitiä jos jotain kieltää (ja kissaa hakkaa sitten muuten vaan... :/ Katti-parka asuukin lähes kokonaan jossain piilossa toisessa huoneessa oven takana, öisin uskaltaa päästää olkkariin).



Ihanaa, että Sariakin ilmoittautui! Olen kaivannut sinua kovasti. Hienosti on Alexinalla jo juttuja ja touhuja! Meillä osataan kengät, sukat ja tumput poistaa sekä housut repiä kinttuun, paitoja ei onneksi vielä. Sanojakaan ei Onnilla ole noin monta, itse asiassa kolme: auto, lamppu ja äiti. Sitten on vielä kaksi, joita eivät kyllä muut ymmärrä ;), eli äkkä (= näkkäri) ja agga (= ankka, eli kuminen kylpyankka).



Laskettu aika mulla on 23.12., joskin itse toivon että syntyisi vasta tammikuussa. Jos menee kuten Onnin kanssa, ei periaatteessa ongelmaa koska 1.1. mulla on viikkoja vasta 41+2. Mutta pahoin pelkään, että niin ei käy, tuskin antavat mennä tällä kertaa kovin pitkälle. Kävimme ihan omaksi huviksi yksityisellä kurkkimassa rv 28+0 ja siellä nähtiin, että tästä on tulossa isoveikkansa tavoin iso. (Ei sokerivauva kuten ei Onnikaan, ne arvot ovat olleet mulla suorastaan loistavat, mutta iso.) Sf-mittahan mulla huitelee jossain metrin verran yläkäyrän yläpuolella, Onnin kanssa oli "vain" yläkäyrällä. Mutta siis, nyt kun tiedetään odottaa isoa niin eivät välttämättä odottele kovin kauan, kun edelliskerralla kävi niin kuin kävi ja leikkaukseen päädyttiin. Ja sektion jälkeenhän ei käynnistetä, joten jollei ihmettä tapahdu, leikkauspöytä odottaa jälleen.



Olen todella *ittuuntunut asiasta, en haluaisi millään leikkausta monestakin syystä. Ensinnäkin Onnin hoito, miten minä siitä selviän vauvankokoinen reikä mahassa? Mies ei voi olla kotona 24/7, ei myöskään anoppi vaikka pääsisikin Suomeen joksikin aikaa. Ja muutenkin se koko kokemus oli aika spooky, en todellakaan haluaisi kokea sitä uudestaan. Suostuisivatkohan ne edes nukuttamaan jos pyytäisi, se repiminen ja kaivaminen oli todella häijyä hereillä.



Jep, mutta tässä on mennyt yö poikineen tätä itkiessä. Ei sillä, etteikö sitä tavaraa piisaisi muutenkin. Töissä sai keksiä ahkerasti hormonit & väsymys -aiheisia selityksiä, kun saatoin pillahtaa itkuun vaikka kesken palaverin. En siis todellakaan ole vielä kunnossa, päinvastoin. Liian pian tuli tämä uusi odotus, luulin parantuneeni enkä ollutkaan. Sen takia en ole nyt hirveästi halunnut tänne kirjoitella, kun ei olisi mitään hyvää sanottavana. Oleminen on ollut tosi raskasta, erityisesti henkisesti mutta myös fyysisesti. Unettomuudesta kun olen kärsinyt koko ikäni, ja nyt vielä Onni valvottaa, sekä raskaus myös (vessassa ravaamiset + nämä murheet). Supistuksiakin on paljon, jo viikkoja ovat olleet todella napakoita. En sanoisi kivuliaita (tai no, mitä nyt kukakin kivuliaana pitää) mutta sellaisia, että täytyy oikein keskittyä hengittämään. En silti uskalla toivoa, että ne olisivat tuolla alakerrassa tehneet mitään, kun ei ole ollut mitään paineen tunnetta tms.



Kas niin, kun kerrankin annoin itselleni luvan niin heti sitten tuli hirveä märinä ja valitus tänne... Keräänpä luuni ja menen katsomaan, mitä olohuoneessa tapahtuu kun on epäilyttävän hiljaista.



Ai, ei ollutkaan kauan, jo kaikuu kirkuna - Onnilla kaikki normaalisti siis!

Olipa kiva lukea pitkästä aikaa Sarian ja Tassujen kuulumisia.



Alexina on jo iso tyttö hänkin. Kovasti on kaikkea jo puuhannut. Meillä on värikynillä vasta saatu aikaan uuden sängyn pohjaan pari viirua (kun ei vielä patjaa ollut). Seiniin piirtelyä ei Justus ole vielä tajunnut, onneksi. Toisaalta oltiin kaukaa viisaita ja lastenhuoneiden seinät on maalattu just sen takia et on helppo sit maalata päälle.



Tassujen ja Onnin kuulumisia oli myös kiva lukea. Siis toki ikävää, että Tassujen väsymys ei ole helpottanut ja Onnikin on oma kirkuva itsensä. Ja varmasti eivät päästä käymään samoin kun viimeksi, yleensä noiden kanssa ollaan tosi tarkkoja tokalla kertaa. Olisihan se kyllä hienoa jos itsekseen lähtisi tulemaan maailmaan tuo teidän pikkukakkonen. Ja kyllähän sitä nukuttamista kannattaisi ehdottomasti kysyä etukäteen jo. Sinäkin varmaan menet Klinikalle synnyttämään niin voisit sinne jo etukäteen soitella ja kysellä et mitä asialle voisi tehdä jos sektioon taas joutuu. Olen kyllä sun kanssa samaa mieltä siitä, että kyllä sen erottaa mitkä supparit on avaavia, mulla on myös supistellut iltaisin jonkin verran, muttei selkeesti ole vielä avaavia olleet. Väsymyksestä johtuvia täälläkin.



Meille ei sen ihmeempää kuulu. Maha on ihan valtava, vaikkei neiti ainakaan viikon 28 ultrassa mikään iso ollutkaan (itseasiassa tosi siro verrattuna Justukseen). Kovasti pyörii edelleen mahassa ja se on välillä suht tuskallista. Julle edelleen tykkää tarhassaolosta, ei itkun poikastakaan kun sinne aamulla jää. Aion siis jättää myös vuodenvaihteen jälkeen muutamaksi päiväksi viikossa. Ihan oman jaksamisenkin vuoksi, koska poitsu ei edelleenkään oikein yksin leiki vaan tarvii kokoajan seuraa.



Yksi päivä töitä jäljellä...



-Ellu, Julle ja "Julia" vko 33+6-

Voi Tassut, tuli niin kurja mieli puolestasi!



Kyllä minäkin leikkausta pelkään jo nyt, mutta toisaalta en edes uskalla ajatella, että mitään muuta vaihtoehtoa olisikaan, sillä sitten olisi pettymys taas niin suuri. Itse en sitä sisuskalujen ronkkimista hereillä ollessa kokenut epämiellyttäväksi, oikeastaan en edes kiinnittänyt koko asiaan huomiota loistavan henkilökunnan vuoksi, jotka pitivät ajatukseni ihan muualla hauskojen juttujensa ansiosta. Kannattaa toki pyytää jo etukäteen nukutusta, ymmärtääkseni sen kyllä saa halutessaan. Olisi ainakin sitten se ahdistus ns. hoidossa.



Kamalinta mun mielestä oli maata leikkauksen jälkeen yksin synnytyssalissa (mies ja kätilö olivat vauvan luona), kun palelin & tärisin ihan hurjasti, syke laski alle 50 ja sen vuoksi laitteet piipittivät kauoottisesti ja kaikkein kamalinta oli ehkä se, kun ymmärsin, etten pysty liikuttamaan jalkojani (tietenkään!). Nyt pelkään etukäteen sitä mieletöntä, päiväkausia kestävää kipua. Ihan itkettää, kun muistelen millaista tuskaa kävely oli pitkään - ja nyt pitäisi tosiaan selvitä kahden lapsen kanssa. Tassulainen, ymmärrän tunteesi siis ihan täysin ja oikeasti haluaisin pystyä tukemaan sinua enemmän. Kovasti toivon ihmettä kohdallesi, eihän sitä koskaan tiedä vaikka synnytys käynnistyisikin ihan itsestään!



Kiva oli kuulla myös Sarian kuulumisia, hienosti siellä pikkuneiti kehittyy. :) Niin ja Tassujen Onnikin on oppinut vaikka mitä uutta!



Nyt on mulla niin kova päänsärky, että on pakko poistua koneelta. Silmissä vaan sumenee.. Viikonloppua kaikille!



Miimi