TOUKOTOIVEET vk 45

Oli taas viikonloppuna vähän jännät paikat...tuli nimittän lauantai-iltana ihan ruskeaa vuotoa siten, että oikein pönttöön tippui. Miniähän tietenkin säikähdin, että nyt vauva on kuollut ja on tulossa pois jne...Vuoto loppui kuitenkin, mut kävin sit tänään neuvolassa kuuntelemassa sydänäänet ja siellähän se jumpsuttii 150 sykkeellä :) Varasin kuitenkin yksityiselle ajan ja se on torstaina... aattelin, että jos sais jotain varmuutta asiaan...näkis istukan paikan, ja jos lääkäri tarkistais kohdunsuun tilanteen ja muutenkin, että näkyykö siellä kohdussa jotain ihmeellistä... JOs sais sitten itselle mielenrauhan...



Potkujen tuntemista saisi varmaan ootella tuossa kahden viikon jälkeen...sit helppais ehkä tämä ressaaminenkin, kun niitä tuntis...



AngaT 14+2

Kiitos uudesta pinosta AngaT!!



Minäkin olisin varannut ultran heti vuodon sattuessa. Ihanaa kun sydänäänet kuuluivat :) Kaikki on varmasti hyvin.

Viime viikon pinossa oli juttua vihlaisuista ja siitä kun esim yskii niin pitää ihan masusta kiinni pitää. En tiedä kommentoiko kukaan tuota enempää. Mulla ollut ihan samaa ja sopivasti viikonloppuna luin Vaukirjan sitä pikkuista odotuskirjaa, jossa sanottiin että kohdun ympärillä on kaikenlaisia nivelsiteitä ja jänteitä (ligamentteja) joka venyvät ja se voi sattua. Toiset kokevat voimakasta ja melkein kouristuksina tuntuvaa kipua nivusissa ja alavatsassa esim jos nousee jaloilleen nopsaan tms. Pitäis ilmeisesti jäädä kohtamiten pois ja niihin saattaa autaa vartalon taivuttaminen kevyesti eteenpäin. Eli tuollaista mukavaa osalla meistä!! :) Vaaratonta kuitenkin!



Tänä aamuna huomasin että masu on jo pullollaan aamullakin. Nyt se alkaa jo olemaan pientä vauvamasua. Nyt vaan odottelen niitä liikkeitä. On tuntunut välillä pientä sisäistä muljuntaa, mikä ei tunnu ilmaltakaan. Niinhän se alkaa ja näköjään aina aikaisemmin mitä useampi lapsi on siellä myllertänyt. Ihanaa!! Kyllä varmaan pariin viikon sisällä jo tunee paremmin.



Muisteltiin just eilen miehen kanssa ekaa raskautta ja kuinka olin silloin niin todella tohkeissani (tietysti) ja vaadin miestäkin olemaan! :) Luin päiväkirjaani äsken tuolta ajalta ja olen todella ollut loukkaantunut hänelle kun hän ei oikein kyennyt samaan innostukseen kun minä. Nyt sen ymmärtää loistavasti ja raskauden edetessä innostus kasvoi ja sitten kun vauva syntyi ei innostuksesta ole tullut vieläkään loppua. Nyt osaan nauttia raskaudesta ihan itsekseni. Vaikka mieskin osaa olla jo erilailla mukana kun tietää lopputuloksen. Mutta on tää vain aina joka kerta ihan erilaista. ja tää taitaa kyllä olla se vika kerta, joten pitää todella ottaa kaikki irti!! Miten muilla miehet osallistuu tai ovat kiinnostuneita????



Rakkain terkuin, Callaway ja papunen rv 13+4

Palailen taas pitkän hiljaisuuden jälkeen mukaan pinoon... Olen kyllä tunnollisesti lukenut kaikki pinot läpi mutta en oikein ole väsymykseltäni jaksanut kirjoitella... Menossa nyt siis rv 12+6.



Rice, kiva kuulla että vuodot loppui ja että olet palaamassa töihin.



Hanna, mikä sulla on tilanne?



Harmi AngaT, että olet sinäkin joutunut säikkymään.



Ja Möllille pikaista paranemista ja jaksuja sinne työpaikalle jos ne kerran siellä noin nuivia on...



Ja kaikki joilla on ultrassa ollut jotain huolestuttavaa, jaksamista. Tosin täytyy sanoa, että tiedän useammankin tapauksen (muistaakseni 4 eri ihmistä) joissa np-ultrassa on ollut iso turvotus ja seulakin on näyttänyt kohonnutta riskiä mutta istukkabiopsiassa tai lapsivesipunktiossa on kuitenkin näkyneet ihan terveet kromosomit ja ihan terveitä lapsia ovat saaneet. Toivotaan että te lukeudutte näihin tapauksiin.



Joku ihmetteli kun ei ultra-aikaa kuulu, mä varmaan jo soittelisin sinne ultrauspaikkaan ja kysyisin asiaa. Onhan se kirje voinut vaikka hävitä postissa?

Meillä muutenkin varataan aika itse, soitetaan äitipolille. Kävin itsekin varaamassa ajan suoraan gynen polilta tullessani kun raskaus varmistui kohdunsisäiseksi.



Ja sitten se ON:

np-ultrassa on käyty, siellä kaikki ok. Lasketuksi ajaksi annettiin 12.5. Saatiin 4D-kuvatkin, joista toisessa vauveli selvästi nyrkkeilee! Seerumiseulan tuloksetkin tuli, ei kohonnutta riskiä. Nyt on kerrottu sukulaisille ja tutuille raskaudesta ja kaikki ovat olleet sitä mieltä että jollekin kuuluu suurperhe niin meille :)



Mullakin on noita alavatsan vihlaisuja, ja ne tosiaan johtuvat niistä kohdun kannatinsiteiden venymisistä. Samaten liitoskipuja alkaa jo olla, huomasin että häpyliitoksen keskellähän on ihan selvä rako eli liitos ei ilmeisesti ole ehtinyt kunnolla palautua edellisen raskauden jäljiltä (nuorimmainen on nyt 9kk). Saapa näkyä kuinka hankalaksi äityy vielä.



Ja toinen vanha vaiva, ennenaikaiset supistelut... kakkosen kanssa oli ihan hilkulla etten joutunut vuodelepoon asti. Nyt huomasin eilen illalla rakastelun jälkeen että supisti varsin napakasti, pari kertaa vain eikä se kyllä sattunut. Mutta ei silti ole kivaa jos ne alkaa jo tässä vaiheessa kun tosiaan olisi tuo yksi pikkuvintiö tuossa paimennettavana.



Väsyttää aivan tolkuttomasti eikä väsymystä yhtään helpota tuo levottomasti nukkuva nuorimmainen, taitaa saada hampaita kun on niin äkäinen...



Ruoka ei maistu vieläkään ja tasainen yökötys vaivaa edelleen. Painokin on tipahtanut 3 kiloa. Tosin meikäläisessä on onneksi tuota vararavintoa mistä ottaa, joten siitä ei onneksi niin kauheasti tarvitse murehtia.



Oho, tämähän meinaa mennä ihan valitusvirreksi... Sitten iloisempiakin asioita. Callaway kyseli puolison osallistumisesta ja innostumisesta, meilläkin mies on päässyt näihin odotusjuttuihin "sisään" vasta meidän kolmannen lapsen loppuraskauden aikana. Nyt tuntuu tämän nelosen aikana, että kun kaikki on vielä ihan tuoreessa muistissa, miestä kiinnostaa paljon enemmän. Eilen illalla yritin luistaa iltapalan syömisestä, mies huomasi että "ethän sä ole vielä syönyt mitään" Sanoin että en jaksa, meinaan mennä nukkumaan. Mies siihen sitten vakavana totesi että "kyllä se nyt on syötävä, minä laitan sulle iltapalaa, mitäs otat?" Ja tarjoili sitten voileivät ja mehun sohvalle... en pysty äkkiseltään muistamaan milloin noin olisi viimeksi tapahtunut.



Just viikonloppuna miehen veli vaimoineen oli kylässä, heille odotetaan esikoista kuukauden myöhemmin. Oli aika liikuttavaa katsoa kun mies selosti meidän 4D-kuvia veljelleen ja veli taas esitteli innoissaan heidän 11 mm kokoista 7-viikkoista... :) Mukavaa että on kanssaodottajia ihan lähipiirissä.



Ja sitten tulikin mieleeni yksi kyssäri: onko teillä muilla joku ajatus siitä kumpaa lajia odotatte. Itse arvelen hyvin vahvasti että meidän vauva olisi poika. Kaikissa aikaisemmissa raskauksissa olen myös hyvin vahvasti "tiennyt" alusta asti kumpi tulee. Miten te muut, joilla on lapsia ennestään?



Tässähän tätä tarinaa tulikin... Mukavaa viikkoa kaikille toukokuisille!



Terkuin: Oskupauli ja Aleksanteri rv 12+6

ANGA-T, voi hurja tuota vuotoa! Onneksi pikkuisen sydänääniä pääsit kuuntelemaan, joten eiköhän kaikki hyvin ole. Ulran olisin varmasti varannut minäkin, eihän siitä ainakaan haittaa ole! :)



CALLAWAY, mulla oli esikoista odottaessa tosi tuskallisia liitoskipuja usein, mutta nyt olen niiltä ainakin toistaiseksi säästynyt (*kop kop*). Muistissa ovat siis ne tuskat edelleen ja kovasti sulle tsemppiä lähetän niiden suhteen! Mulla niitä tuli aina kun liikahti nopeasti ja välillä ihan pelkkä kävelykin oli tosi tuskaista..



OSKUPAULI, mulla on ihan alusta asti ollut vahva tunne, että tyttöä odotetaan. Esikoinen on poika ja hänestäkin "tiesin" alusta saakka, että poika se on. Tämä raskauskin on ollut aivan erilainen kuin edellinen ja sekin tietysti lisää tätä tyttötunnetta entisestään. :) Kovasti jo jännittää, että kumpi sieltä sitten mahtaa tullakaan, on varmaan pakko rakenneultrassa udella asiaa. :) Voi, yritähän jaksaa teidän kuopuksen kanssa! Tietysti myös supistuksille toivoisin loppua, on se kurjaa kun jo näin alussa alkaa supistelemaan.. Mullakin välillä jo mahaa sillain kovettaa, mutta ei se kivuliasta ole, outoa vain (ja toooosi tuttua esikoisen odotuksesta).



Oma olo on edelleen aika paha, tosin oksentanut en ole aikoihin, eli sinänsä jo on helpottanut. Tuntuu että koko ajan on syötävä jotain, jotta pahoinvointi pysyy edes osittain poissa ja mitään ei tietysti tekisi mieli... Äh, kai tämän pian on jo loputtava!



Masu tuntuu kasvavan täälläkin, tai ainakin iltaisin se on jo kunnon pallo ja kyllä siinä mielestäni aamuisinkin on jo ihan selvä kumpu havaittavissa. Mulla on tosin kohtu tosi paljon taaksepäin kallellaan, joten mulle ei mitään jättimahaa pitäisi tullakaan.



Istukan paikasta oli viime pinossa puhetta ja mulla se oli etuseinämässä, eli liikkeitä ei taida vielä hetkeen tuntua. Toisaalta olen jo välillä tuntevinani pieniä muljahduksia, mutta varma en ole... Muutama viikko pitäisi vielä jaksaa niitä odotella! Mulle ultrassa sanottiin, että istukka on selvästi etuseinämässä, sillä vauva näkyy sen verran sumeasti, eli ei sitä erityisesti etsitty. Tarkempi paikka katsotaankin sitten rakenneultran yhteydessä. Esikoisesta mulla myös oli istukka etuseinämässä ja nyt olisin tuon sektioarven takia toivonut kovasti, että se olisi tällä kerralla takana, mutta eipä se toive toteutunut.



Nyt on pakko mennä syömään - taas!



Hauskaa viikkoa kaikille!



Miimi, 14+1 (tasan 6 kk la:an!)

Voi AngaT...onneksi kuitenkin ne sydänäänet kuuluivat. Kaikki on varmasti hyvin, mutta ultrassa käymällä saat vielä mielenrauhan jos kuitenkin epäilys kalvaa.



Miimelle pitää vielä lähettää :) :) hymyjä, koska sait mut hymyilemään eilen kun luin tekstiäsi vanhasta pinosta. Enää ei tarvitse olla huolissaan, kaikki on jo hyvin...Sulle ja Oskupaulille toivoisi kyllä jo helpotusta tuohon oloon ja eiköhän se pian helpotakin kun viikkoja alkaa jo olemaan kovasti molemmilla. Niin ja Miimi, mulla kans istukka on kiinnittynyt etuseinämään, katsotaan kummalla potkii nopeammin, kun viikkojakin kerta saman verran.



..Olen oomeena, olen oomeena, olen pieni ja pyöreä oomeena...maha pullottaa täälläkin jo aamusta alkaen, tiedä sitten onko pelkkää turvotusta vai mitä, minulla kuitenkin vasta se esikoinen tulossa. Muutenkin olen pyöristynyt vähän sieltä täältä ja niin ne veikkaili, että tyttö ois tulossa kun näin turvottaa. Painoa ei kuitenkaan ole kertynyt kuin 2 kiloa.



Meillä mies oli raskauden alussa varmaankin jonkinlaisen hermoromahduksen partaalla tämän vauvailun kanssa. Mietin ja tuskailin jokaista asiaa ja olin ihan hermona kun oireettomuuteni takia. Onneksi opin elämään asian kanssa ja nyt olen jo oppinut kärsivällisyyttä,eikä meillä enää päivittäin edes vaavista mitään puhuta. Kuitenkin ultran jälkeen asia on ollut enemmän pinnassa miehenkin ajatuksissa ja erityisen tärkeää hänelle on huolehtia varovaisuudestani, riittävästä levosta ja siitä että masulla on tilaa. Yksi päivä repesin totaalisesti, kun taputtelin vatsaani sohvalla maatessa. Mies ryntäsi ottamaan käsistä kiinni, tuijotti silmiin ja vaahtosi: "mitä sinä teet?? Odottavan naisen maha on siunattu." Ai, että mitä! Että näin. No mutta, ei tuo mies kuitenkaan vielä ole alkanut masua silitellä tai asukille mitään leperrellä, eikä minusta tarviikkaan. Sen aika tulee sitten kun sieltä niitä potkuja satelee ja voidaan niitä yhdessä ihmetellä.



Potkuista muuten tuli mieleen...kiitos Viivi99, että piristit mieltäni edellis pinossa kertomalla, että olit tuntenut potkut jo hyvissä ajoin, vaikka istukkasi sijaitsi kohdun etuseinämässä. Olen nyt tuudittautunut ajatukseen, että minäkin tunnen ne sitten jo ennen sitä rv 20+.



Meillä vaihtui autoon tänään "talvinakit" alle. Mites muilla, onko renkaat jo vaihdettu??



Terv. Rice+pikkune rv 14, ihana maanantai, ihana uusi viikko taas alkaa!

Meillä sit tuli veriseulan tulos.

Kohonnut riski, 1:5 oli sitten.

26.11. punktio. Nyt vaan keskitys treenaamalla pitämään tuon mahan piilossa etten saa turhia onnitteluja.



T:Neiti, rv 12+

PIeni päivitys...Olin juuri lähdössä töistä tuossa neljän maissa, ja taas tunne, että jotain valahtaa...eikun vessaan ja samaa ruskeaa vertahan sitä tuli taas...

Varmaan se samasta paiaksta tulee, mutta nyt joutuu sit ootteeleen torstaille, että pääsen sinne ultraan... Kyllä mä uskon, että vauvalla on kaikki ok, mutta haluaisin kyllä todellakin tietää, että mistä tuo vuoto johtuu...





AngaT 14+2

Käsittääkseni tuo ruskea tuhruilu ei ole vaarallista, kun on ikään kuin jo kuivunutta verta. Joten ei varmastikaan syytä huoleen :). Tilanne olisi paljon pahempi, jos veri olisi ihan "tuoretta" ja punaista. Nuo vuodot on kyllä ikäviä ja jaksaa pelästyttä ja huolestuttaa siitäkin huolimatta joka kerta.

Suuret pahoittelut teille ikävistä tuloksista. Ei tässä nyt oikein tiedä mitä sanoisi. Ikävää kun joudut odottamaan noinkin pitkään sinne punktioon pääsyä. Nämä on taas niitä juttuja joita ei halua kenenkään kohdalle osuvaksi. Olen todella, todella pahoillani...

Taisin nyt lukea tai ymmärtää ihan mitä sattuu viestistäsi. Onhan teillä kuitenkin vielä toivoa jäljellä..anteeksi maalaisjärjettömyyteni..

Heti alkuun voimia neiti 21:lle. On varmasti tuskallista odottaa tietoa:( Toivon niin, että teillä olisi ollut väärä hälytys!



Oma olo on hyvä, ei enää pahoinvointia ja väsymyskin pysyy hallinnassa riittävän pitkillä yöunilla. Muutto on meillä nyt onneksi takanapäin ja arki uudessa kodissa on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Vauvamahaa ei mulla edelleenkään oikeastaan ole, joskus illalla alavatsasaattaa vähän näyttää pyöreämmältä, tosin en tiedä onko se vain toiveajattelua;) Ulkopuolisille sen sijaan näytän varmasti vielä ihan ei-raskaanaolevalta, tosin ei olenkin ihan viimeisiä toukokuulaisia ja viikkoja huimasti vähemmän kuin monella muulla.



Meillä mies on nyt kolmannella kerralla ihan eri tavalla "mukana" odotuksessa kuin aiemmilla kerroilla. Taitaa muistaa vauvan olemassaolon useammin kuin minä, ainakin mitä käytännön juttuihin tulee (esim auton vaihto tmv). Itselläni saattaa mennä monta päivää etten oikeastaan edes ajattele raskautta -toki sen koko ajan tiedostan jollain tasolla- mutta jotenkin tuntuu ihan hyvältä, että voi näin huolettomastikin odottaa:) Ekalla kertaa tiesin tasan tarkkaan koko ajan mikä viikko ja päivä on menossa, nyt tiedän, että LA on toukokuun lopussa;) Päivisin on niin paljon touhua ja tohinaa lasten kanssa ja iltaisin olen ihan liian poikki mihinkään aivotoimintaan, joten raskaus etenee vähän niin kuin siinä sivussa. Tosin meillä on vielä np-ultrakin edessä ensi viikolla, joten jossain takaraivossa on kuitenkin koko ajan ajatus, että vasta sen jälkeen voi kokonaan huokaista, ainakin hetkeksi, ennen kuin seuraavat etapit alkavat kummitella edessäpäin.



No joo, mitäs muuta täällä olikaan juteltu. Ainakin joku valitteli viime viikon pinossa ISKIAS-vaivoista ja se jos joku on minulle tuttua kakkosraskaudesta. Varsinkin nukkuessa vaiva oli aika kamala, toista puolta kankkua ja jalkaa särki melkein koko ajan ja vain yksi asia sen paransi, nimittäin synnytys. Nyt on välillä ollut vähän samansuuntaista oiretta, samoin alaselkää ja häntäluuta särkee aika usein, mutta ainakin toistaiseksi ihan siedettävässä määrin.



Tuota alavatsan VIHLONTAA yskiessä ja/tai aivastaessa on mullakin ollut jonkun verran, mutta olikin kiva lukea sen olevan ihan normaalia. Huomaan kyllä joka kerta valmistautuvani yskään nappaamalla (olemattomasta) alavatsasta kiinni:)



Jaa, nyt nuo pienet orjapiiskurit päättivät, että äidin on aika lopettaa tämä naputtelu. Palaan taas paremmalla ajalla.



rvaT 10+5

Edellisestä viestistä tulikin vain otsikko esiin, joten kokeillaan uudelleen.. huoh. Nämä sivut nyt tuntuvat tökkivät muutenkin, kun en millään ensin meinannut päästä tähän pinoon vastaamaan, vaan sivut väkisin yrittivät saada mut maalismasujen pinoon kirjoittamaan. Onko teillä muilla ongelmia viestin lähettämisen kanssa, vai hyljeksivätkö nämä sivut vaan mua?



NEITI21, voi miten kurjaa! Yritähän muutama viikko vielä jaksaa punktioon, sekä tietty tuloksienkin saaminen kestää... Kovasti voimia ja kauniita ajatuksia teille! <3



ANGA-T, huoh voimia odotteluun sinnekin. Onneksi torstai on kuitenkin jo ylihuomenna. Voisitkohan saada jonkun peruutusajan, niin ei tarvitsisi kahta yötä enää miettiä ja murehtia? Minäkin kyllä uskon, että vauvalla on kaikki hyvin ja kuten Christina84 sanoikin, niin ruskea veri on kuitenkin sitä "parempaa" verta. Voimia voimia!! <3



RICE, juu ilmoitan kyllä heti ekoista potkuista! :) Esikoisesta tunsin potkut ihan paria päivää ennen rv20, vaikka silloinkin istukka oli siis edessä. Juu, uskoisin että tämä pahoinvointi on jo helpottamaan päin, hyviä päiviä kun on jo paljon aiempaa useammin. :) Olen huomannut, että yöunet vaikuttavat todella paljon oloon. Esikoinen tekee juuri hampaita ja öisin heräilee tuskissaan kiljumaan, joten omatkin unet ovat välillä tosi rikkonaisia. Huoh, toivottavasti tämä pikkukakkonen pääsisi vähemmällä hammaskipujen suhteen... Viime yö nyt oli taas hyvä (vain yksi herätys kesken unien!) ja oma olo on tänään ihan loistava. :)



RVAT:n mies hienosti on mukana odotuksessa. Uskoisin kyllä, että jos meillä olisi autonvaihto edessä, niin kyllä munkin mies siitä jo intoilisi. ;) Itselläkin on rv:t välillä ihan hukassa, toisin kuin esikoisen kanssa. Tosin mulla on ihan viikonpäivätkin usein sekaisin, tämmöistä tämä "aikatauluton" kotiäidin elämä on.. :) Tsemppiä sulle iskias-vaivoihin, toivottavasti eivät tässä raskaudessa iske yhtä pahasti kuin kakkosraskaudessa!



Mies on mielestäni tähän odotukseen osallistunut jotenkin vähemmän kuin viimeksi, mutta eiköhän hänkin vielä pääse kunnolla mukaan. Miehellä on nyt tosi kiireiset ajat töissä ja iltaisin raukka kirjoittaa lopputyötä kotona, joten ihan ymmärrettävää onkin, että ajatukset ovat nyt jossain ihan muualla.. Itse saan kantaa kauppaostokset ja huolehtia syömisistäni, tosin vitamiinitabletin hän mulle joka ilta kiikuttaa sänkyyn. :) Täytyisi nyt keksiä joku kiva yllätys isänpäiväksi, mutta ihan tyhjää on päässä.. Olisiko jollain kivoja ideoita?



Omaan napaan ei kummempia kuulu, eiköhän siellä kaikki ole siis ihan hyvin. :) Oletteko muuten vielä hankkineet mitään vauvaa varten? Itse ostin jo yhden pikkuruisen vaatteen sunnuntaina, en vaan millään pystynyt itseäni hillitsemään. :) Koko illan murehdinkin sitten, että nyt tapahtuu varmasti jotain kamalaa, kun jo näin aikaisin menin mitään hankkimaan.. Äh, onpahan nyt ainakin jotain hipelöitävää, joka tekee vauvan jotenkin konkreettisemmaksi. :)



Miimi 14+2

Anga T: Pidän sulle peukkuja ettei rusehtava vuoto ole vaarallista.



Jollakin oli huonoja uutisia jostain tuloksesta, toivottavasti oli väärä hälytys ja punktion tulos olis normaali.



Tulin pikaisesti kirjoittelemaan. On ollut kiirettä ja ei sitten iltaisin jaksa kirjoitella. Aamuisin vielä oksennan kerran. Ruokakin on alkanut maistumaan, mutta ei makea.



Mulla on pojan odotusaikana hommattu kotidoppleri ja olen kuunnellut sillä joka päivä sydänääniä ja liikkeitä. Ensi viikolla on neuvola.



Viikonloppuna on pojan 1-vuotissynttärit ja kuvassa sain käytettyä, ainut ettei tullut yhtään hymy kuvaa. Naureskeli ennen ja jälkeen kuvan.



Maha kasvaa ja iltaisin on turvoksissa. Alavatsa on jo kasvanut :)



Päivän jatkoja!



-tulppa ja 13+3-

On nää sivut mullakin tökkineet aika tavalla. Muistan kun esikoista odotellessa -04 kirjoittelin lokakuisissa, niin tuntui paljon helpommalta. On aika paljon muutenkin muuttunut tää palsta. Silloin aloitin joskus puolivälissä kirjoittelemaan ja olipas helpotus kun sai purkaa kaikenlaisia tuntojaan joita silloin varsinkin oli enemmän kuin tarpeeksi. Oli mukavaa kun mukana oli jo useamman lapsen saaneita ja synnytyksen kokeneita ja sitten ihan tuoreita odottavia äitejä. Meillä on edelleen tuosta porukasta pieni poppoo jäljellä jonka kanssa aloimme tapailemaan jo masut pystyssä viimeisimmillämme ja sitten vauvojen kanssa. Just vietettiin 4 v synttreitä porukassa :) Ja onhan tämä mukavaa nytkin kun saa jakaa taas erilaisia tuntojaan.

Miimi tuossa taisi kirjoitella väsymyksestään kun lapsi hampii. Mietin juuri tuossa kun meidän kakkonen on jo tosin 2 v mutta hampii vieläkin että miten sitä jaksaa kolmen kanssa. Tämä fiilis vaihtelee tosi paljon. Kun saan itse nukuttua hyvin ei ajatus edes käy mielessä, mut sitten kun uni jää vähään niin melkein tippa tulee linssiin kun ajattelen vielä vauvaa kaiken päälle. Mulle uni on niin tajuttoman tärkeetä(kuten varmaan useimmalle meistä) että väsyneenä maailma näyttää niin paljon lohduttomammalta, varsinkin usean lapsen kanssa. Mietin asiaa tuossa eräs päivä ja päätin että koko vauva aika kolmen lapsen kanssa saa mennä HUUMORILLA!!! Ei oikein ole vaihtoehtoja. Se on paras lääke mulle kun tuppaan välillä tiukkapipoilemaan ja jäpittämään ihan turhista asioista. Miten muilla useampilapsisilla perheillä?? Ajatteleeko kukaan muu "kauhulla" tulevaa?? Vaikka sitten taas tuntuu ihan hölmöltä. Eihän kolme lasta mikään huisi määrä ole. Näitä vaan tulee mietittyä. Toisaalta on ihanaa huomata että kun toinen muksuista on pois vaikka koko päivän niin meille tulee tosi ikävä ja ehkä vähän tylsääkin. Ollaan aika tiivis poppoo. :)



Tulipas taas romaani.



Voimia kovasti kaikille jotka odottavat varmuutta vauvan voinnista!!! Toivomme kaikki sormet ristissä hyviä uutisia itse kullekin!!



Nyt lääkärineuvolaan



-Callaway rv 13+5

Hyvät viikonalut täältäkin!



Tsemppiä kaikille jotka olette saaneet hälyttäviä uutisia...ei nyt vielä kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon! Asiat voi vallan hyvin vielä kääntyä parempaan suuntaan! Positiiviset ajatukset kehtiin!



Terkkuja myös kaikille jotka olette saaneet hyviä uutisia!



Ja sitten ON:

Meillä oli se eka ultra tosiaan viime viikolla ja siellä oli kaikki kunnossa ja nyt ollaan asiasta kerrottu jo vanhemmille ja täällä työpaikallakin (ollaan samassa työpaikassa kumpikin), joten voitte kuvitella sitä onnittelujen ja hymyjen määrää! Tuntuu ihan kivalta tähän harmaaseen syksyyn.

NP-ultra on nyt sitten vuorossa 21.11. (jolloin viikkoja sitten se 12 täynnä) ja täällä meidänkin paikkakunnalla ihan itse soitetaan kaikki ajat, mikä tuntuu kyllä olevan ihan hyvä systeemi.

Mulla ei onnex mitään suurempia vaivoja ole ollut, mitä nyt tuo melkoinen väsymys. Pitkään aikaa oli kyllä ihan mieletöntä turvotusta aina iltasin (siis oikeesti olin kuin ilmapallo ja olokin tukala), mutta taisin tehdä kotidiagnoosin sen suhteen: lopetin meinaan mustan teen juonnin täällä töissä (ennen join 3-4 kuppia päivässä) ja hups! turvotus on laskenu huomattavasti. Nyt oon sitten juonu kuumaa mehua ja yks kaveri suositteli Rooibos teetä, joten taidan kokeilla sitä varovasti.



Jossain vaiheessa kerroinkin että mieheni on minua 10v vanhempi ja hänellä on 16v teinipoika, joten alussa oli niin olevinaan että " hei tää on mulle tuttua", mutta kyllä se ultra pehmitti kovimmankin machon ja nyt nimittelee mua pikku äidikseen ja kaikkee ihanaa...Mieheni on muuten varma että sieltä tulee pikku prinsessa, mutta itselläni ei ole oikein tuntemusta asiasta vielä. Joku sanoi että meinais tyttöä jos turvottaa, eli sen puolesta kyllä! PIkku kumpua on vatsalla ja tuntuu että vähän joka puolelle alkaa kertyä rasvaa...rintsikat kiristää kaikki!



No mutta nyt alkaa olla päivä pulkassa! Hauskaa viikonjatkoa kaikille!



Linnanneito79 + Aino-Onni rv10

Suoraan sanottuna mä en ole vielä edes ajatellut minkälaista elämä tulee olemaan kolmen lapsen kanssa. En ole uskaltanut;) Meillä onkin melkein samanikäiset lapset, sillä meillä esikoinen on 11/04 ja kakkonen 10/06. Pienemmällä on paraikaa meneillään aivan_järjetön uhma, huutaa ja hilluu kaiket päivät ja toivon niiiiin, että kevääseen mennessä helpottaa ja rutkasti! Hänen ollessaan vastasyntynyt esikoinen oli juuri sen 2v ja kamalassa uhmassa hänkin ja silloin oli kyllä rankkaa:/ Toivon, että tällä kertaa hieman isompi ikäero lasten välillä tekee elämästä edes hippusen verran helpompaa. Ja jos ei muu auta, niin sitten sillä huumorilla vaan:D Mä en ole luonteeltani mikään niuhottaja, mutta olen lasten myötä huomannut, että ihan kummalliset asiat saattaa alkaa nyppiä. Ennen koti sai olla ihan hyrskyn myrskyn, mutta nyt alkaa äkkiä ärsyttää vähän kaikki. Sen siitä saa kun on liian kauan kotona;)



Ja nyt vois vaikka vähän siistiä paikkoja ennen kuin ehtivät taas levittämään kaiken:D



rvaT taas

SOitin aamulla terkkarille, kun eilen tuli sitä ruskeaa vuotoa

kahteen kertaan. Pyysyin, että jos vois soittaa äitipolille, että

pääsis tällä viikolla ja soittikin hetken kuluttua, että voin mennä

milloin vaan aamupäivän aikana.



Tuloksena käynnistä se, että vauva voi hyvin ja, että istukka on

sentin verran kohdunsuun päällä...Mutta on siis vaan

se istukan reuna, eli todennäköisesti nousee siitä ylöspäin kohdun

kasvaessa. VUotoja todennäköisesti tulee olemaan vielä jatkossakin,

kun jotain "kirjavaa" siellä kohdussa näkyi istukan reunassa ja ei

tarvitse säikähtää jos vuoto pysyy samoissa määrissä mitä tähänkin

asti ja voi olla punaista tai ruskeaa. Kontrolliaika lääkärille tulee

rakenneultran yhteyteetn...



Fyysistä rasitusta, joka nostaa sykettä pitäis välttää eli mitään

urheilusuorituksia ei kantsi alkaa taiteileen ja tais sanoa myös,

että verenpaine sais kans pysyä normaalina...Painavien juttujen

kantamista myös sais vältellä...



Eli tällaista täällä...Onneksi nyt tietää, että mikä on syynä

vuotoihin ja että vauva voi hyvin :)

Palailen muiden kysymyksiin myöhemmin



AngaT 14+3

Voimia neiti21, toivottavasti asiat kääntyy parhain päin.



Tänään oli sitten np-ultra. Pelkäsin et jos vauvoja onkin enää vain yksi mutta kyllähän sieltä kaksi pientä murua löytyi.



A vauvalla pituutta oli 56,2 ja se vastasi viikkoja 12+0 niskaturvotus 1,2 mm, B vauvalla pituus 59,6 ja vastas viikkoja 12+2 ja turvotus 1,0. Molemmilta kuului sydänäänet tosi hienosti, ihan tippa tuli linssiin kun ne kuuli.

Näyttö oli seinällä suoraan edessä ja sitä haltioituneena katsoin koko ajan. Oli ihana nähdä pikkuisten käsien liikkeet ja toisella vauvalla oli jopa hikka, se oikein hytkyi kun hikkais, tais olla B vauva. A saatiin kolme kuvaa mukaan ja B kaksi.

Niin ja molemmilla näkyi nenäluut kun niistä kysyin. Ja viikko nyt menossa 11+6. Kait sitä nyt uskaaltaa jo ihmisille kertoa. Parhaat ystävät ja molempien perheet on jo tiennyt alusta asti. Mutta nyt sitten muille kavereille.



Mulla on kans vähän väliä ongelmia tämän palstan kanssa, sivua ei meinaa saada auki kun valittaa pelvelinvirhettä, tai kun yritän kirjautua niin valittaa myös sitä. Sillä en päässytkään aikasemmin kertomaan kuulumisia. Vuosi sitten kun kirjoittelin niin muistaakseni ollut koskaan mitään ongelmia, vasta sen jälkeen kun nämä sivut ovat muuttuneet on ongelmia tullut.



Huomasin muuten et mua ei enää väsytä niin hirveesti mitä aluksi ja olokin on ihan hyvä, mutta ruoka ei oikein vieläkään maistu kunnolla. Tänään tein sellaista ruokaa josta tykkään paljon, no ei sit oikein tehnyt mieli syödä vaikka nälkä oli tosi kova, väkisin sit söin ja siitähän tuli huono olo joka kesti kyllä vain n. 10 min.



Mut niskat on ihan jumissa ja pää kipeä, töissä maanantaina melkein kompastuin, pysyin pystyssä mut löin olkapääni ja siitä asti niskat enemmän jumissa mitä aikasemmin ja pää kipeä.



Mutta myöhemmin lisää, moikka!

Huomenta vaan kaikille!



Ensinnäkin voimia ja jaksamisia kaikille, jotka saaneet huonoja uutisia. Toivottavasti kyse vääristä hälyytyksistä ja kaikki kääntyy parhainpäin!



Täällä ei mitään ihmeellistä tapahdu. Väsymys on hiukan helpottanut, varsinkin jos saa nukuttua kunnon pitkät yöunet. Maha on jo kasvanut, liekö sitten turvotusta vai vauvamahaa. Jokatapauksessa töissä jo saanut kommentteja asiasta. Olo on muuten tosi hyvä, lukuunottamatta tuota selkää joka reistailee jo nyt. Täytyy toivoa, että se tuosta helpottaa jossakin vaiheessa, muuten on vaan kestettävä toukokuulle asti. Seuraava neuvola-aika olis sitten 8.12. ja rakenneultra olis Jorvissa 11.12, eli niitä tässä sitten odotellaan. Ollaan sitten 15.12 lähdössä parin viikon reissulle Thaimaaseen, joten sitä tässä odottelen kovasti. Pääsee pötköttelemään ja ottamaan rennosti.



Paljon olette puhuneet täällä liikkeistä. Niitä minä saan varmaan odottaa ensikertalaisena vielä aika kauan. Jännittyneenä tietenkin odottelen, että millaiselta se oikeasti tuntuu. Monet yrittäneet asiaa kuvailla, mutta ei sitä oikein ymmärrä ennen kuin itse sen kokee. Varmasti todella hieno ja unohtumaton tapahtuma. =0) Meillä mies ollut kyllä innoissaan tästä vauva asiasta. On ollut mukana joka kerta neuvolassa yms. sekä muutenkin hössöttää aika lailla. Kovasti tekee nykyään kotitöitäkin, jotta mun ei tarttisi kaikesta huolia. Vaunutkin se haluaisi ostaa, mutta minä tässä vähän toppuuttelen että ei nyt sentään vielä. Vaikka kovasti mukana asioissa, niin en tiedä että käsittääkö ihan täysin tätä koko tilannetta tai saati minäkään.



No, ei kait tässä muuten sen ihmeempiä.



T.Murunen 82 + vauveli



rv 14+5

Eilen oli nlalääkäri ja oli kyllä niin taas yhtä tyhjän kanssa!!! Terkkari vouhotti d vitamiinista ja onneksi tajusin antaa kiltisti ne vastaukset mitä hän kaipasi. Painoa oli tullut 400g ja hb laskenut 112. Rautaa sitten peliin niin piristyy vähän. Mulla oli sijaistäti neuvolassa ja linja oli että onko kysyttävää, jos ei niin lääkäriin. Oma tätsy jotenkin aina rauhoittuu ja oikeasti on läsnä ja kyselee mitä kuuluu eikä onko jotain kysyttävää. Noh lääkäri sitten oli nuori nainen, joka varmaan tullut siihen penkkiin koulun penkiltä. Oli ihan pihalla kaikesta. Sisätutkimus oli jonkun sortin hipaisu ja sydänääniäkin sai ihan just ja just. Kadotti ne aina pari sekunnin kuluttua. Saatiin kuitenkin pulssi ja todettiin et kaikki hyvin. Meen nlaan onneksi vasta ensi vuoden puolella seuraavan kerran. Sanoin ettei tartte kun on ultra kummiskin joulukuussa. Sitten kun vauvan liikkeet alkavat kunnolla tuntumaan niin ei nuo sydänäänetkään niin tärkeitä ole kuulla, vaikka onhan se aina mukavaa kuulla se jumputus :)



Muuten olo on kiva ja onnellinen. Meidän vauva on 4 v toimesta nimetty Eemeliksi ja sitä nyt toitotetaan tuon tuostakin. 2 veekin huutaa Eemeliä. Katsotaan tuleeko Eemeli vai Emma...



Rva Tossavainen, kivaa kun meillä on saman ikäiset lapset. En minäkään suurimmaksi osaksi edes ajattele mitä tuleman pitää. Se vain tulee sitten sellaisena kun tulee ja lähden kuitenkin siitä että hyvin menee. Meillä ei 2 veellä vielä isompaa uhmaa, vaikka niitä normaaleja toki. 4 vuotias on aina ollut suht rauhallinen ja hyväksyi siskonsakin älyttömän hyvin aikanaan. Nyt lähden tarjoilemaan päivällisen ja sitten letun paistoon!!



-Callaway