***JOULUMASUJEN MARRASKUU***

Ihanan nopean kuuloinen synnytys, harmi vaan repeämän kanssa. Mutta no, se paranee kyllä pian! Ja kohta pääset vauvarytmiin ja elämä helpottuu varmasti.



Jepuli mainitsi nuo iki-ihanat jälkisupparit.. Mun esikoinenhan täyttää tammikuussa 7v, joten synnytyksestä on siis jonkin verran aikaa. No, eräällä käynnillä neuvolassa neuvolantäti otti sitten esille nuo jälkisupparit ja sitten vasta iski muistiin ja tajuntaan ne ihanuudet eli kamaluudet! Muistan nimittäin edellisestä kerrasta, että meinasin kuolla niihin kipuihin sairaalassa kun imetin esikoista, huh! Kiitinkin neuvolantätiä muistuttamisesta, nyt ne ei sitten tule kuin puun takaa.. Ja olen kuullut, että jälkisupparit voimistuvat aina seuraavien lasten syntymisestä.. uaaaks!! Toivon siis itselleni kevyitä jälkisuppareita, kuten teille muillekin!



Mulla on laskettu aika nyt ensi sunnuntaina. Esikoinen syntyi rv 39+0, joten se on nyt ylitetty. Ja minkäälaisia tuntemuksia synnytykseen lähtemisestä ei ole what so evö.. No, ei auta kuin odotella.. ottaisin mielelläni niitä synnytyssuppareita :-).



Miinamagiaaaa rv 39+2

ONNEA jouluihmeelle ja enkeleitä pienokaisen elämänpoluille!!! sutjakka synnytys oli sinulla :) ja uskon, että elämä on yhtä tunteiden - ja muutakin - myllerrystä. on se nii-in iso elämänmuutos ja taitaa kuuluisilla hormoneillakin olla osansa asiaan.



Jepulin minimimmihän kasvaa upeasti, hyvä! nopeastihan nuo keräävät grammoja ja senttejä, meidänkin poju on jo pyöreäposkisempi :)



tsempit ja voimia loppurutistukseen kaikille masukkaille!



jälkisupparit oli todellakin pahemmat näin toisella kertaa!! jouduin muutaman pvän nappailemaan lääkettä säännöllisesti. kaikenkaikkiaan kestivät melkein koko viikon.



No niin, poika simahti, joten sain molemmat kädet näppikselle :)

Meillä synnytys eteni ellaisella rytinällä, että välillä iski jo epätoivo itsellekin... Kokonaiskesto on vähän makuasia, mutta virallisiin papereihin jäi 3h50min, josta ponnistus 16min. Lapsivesien menosta syntymään kului 1h20min ja aukesin hetkessä 5cm:stä täysin. Jäipä siis epit ja muut ihanuudet haaveeksi vain... En voi kieltää, etteikö olisi ollut hirveää tuskaa välillä, mutta kun lapsen sai maailmaan ja rinnalle, oli kaikki kipu kaukana takana :) Jälkeenpäin ajateltuna oli varmasti hyvä, etten ehtinyt saada jytäkämpiä kipulääkkeitä, sillä vauvan sydänäänet notkahtelivat lopussa reilusti. Kätilön kanta oli se, että ellen olisi saanut ponnistettua niin lujasti, olisi voinut olla hätäsektio edessä.



Olimme sairaalassa 3vrk ja nyt olemme sitten opetelleet yhteiseloa kotona. Poika syö tasaisesti kahden tunnin välein yötä päivää. On selkeästi rauhallisempi versio kuin isoveljensä vauvana, malttaa jopa hetken odottaa palveluita :) Isoveljen suhtautuminen on ollut vaihtelevaa. Vauvaa kohtelee yleensä hellästi, silittelee ja pussailee, mutta purkaa sitten kiukkua minuun. Syliin olisi toki päästävä juuri silloin, kun vauva syö. Välillä on hermot olleet aika pinnassa, vaikka esikoisen käytös on täysin normaalia tähän tilanteeseen. Hormonit, väsymys etc. eivät vaan liene parhaita pinnanvenyttäjiä... Mutta eiköhän tämä tästä tasaannu.



Jaahas, yritän nyt hipsiä suihkuun ja vaihtamaan yöpuvun pois, kun pikku-ukko uinuu.



soffis ja poju jo melkein 2vkoa

No niin, jospa minäkin saisin muutaman rivin aikaiseksi meidän ensimmäisistä päivistä.



Ihan aluksi haluan kuitenkin onnitella kaikkia kanssasisaria, jotka ovat myös jo oman nyyttinsä lunastaneet ja jaksuja kaikille, jotka vielä odottelevat.



Pieni prinsessamme syntyi siis suunnitellulla sektiolla 3.12. klo 11.56. Mitat olivat 3300 gr ja 47 cm. Pienellä on aivan pikimusta tukka ja sitä on paljon! Aivan kuten mullakin oli syntyessäni ja myös meidän esikoisella. (Sittemmin on väri vaalennut molemmilla). Leikkaus itsessään meni ihan hyvin. Puudutusten hävittyä alkoi kyllä melkoiset kivut ja lääkettä kului melkoisesti. Sitkeästi ne vaan sairaalassa kampesi mut jaloille jo samana iltana ja siitä se sitten lähti pikkuhiljaa. Seuraavana päivänä jaksoin jo kerran vaihtaa vauvalle vaipat, kun hoitaja nosti hänet ensin hoitopöydälle. Täytyy kyllä sanoa, että tietyllä tavalla mun kohdalla alatiesynnytys oli toipumisen kannalta nopeampaa vaikka eppari tehtiinkin ja tikit laitettiin. Nyt tuo leikkaushaava muistuttelee itsestään edelleen joka päivä ja välillä on melkoistakin kiristelyä. Sänkyyn meneminen ja nouseminen ja kyljenkääntäminen on hankalinta.



Ekan kerran päästiin sairaalasta kotiin sunnuntaina 7.12., mutta jouduttiin sinne takaisin heti maanantaina, koska vauvan keltaisuusarvot lähtivät nousemaan niin jyrkästi. Sinivalohoidossa oltiin tiistai-iltaan asti ja sitten keskiviikkona (sinä virallisena LA:na) päästiin kotiin.



Vauva on ihana ja helppo. Syö ja nukkuu. Monin tavoin siis helpompi kuin isoveljensä, joka itkeskeli melko paljon. Rytmi tosin meinaa olla niin päin, että päivällä nukutaan ja syödään harvemmin ja yöllä sitten tankataan tiheämmin.



Soffio taisi mainita esikoisen käytöksestä. Täällä ollaan sen kanssa ihan pulassa. Vauvaa kohtaan on kyllä ihan kiltti, mutta kaikki muu onkin sitten ihan jotain muuta. Kaikki arkiasiat, jotka tähän mennessä hoitui ei meinaa enää sujua. Pukeminen ja riisuminen on ihan toivotonta. Heittäytyy vain lattialle ja ulisee "auta mua". Syöminen tökkii, nukkumaanmeno tökkii jne. Iskän silmälasit on usein vaaravyöhykkeellä, kun viimeisenä kiukun kohteenaan käy niistä kiinni. Mua meinaa tulla tönimään, vetämään tukasta ja istumaan mun päälle, kun imetän. Arvatkaapa vain onko tämän äidin ja myös isän pinna tiukilla. Vaikka kuinka yrittää ajatella, että kuuluu kuvioon jne, mutta silti. Kyllä joku raja täytyy olla tälläkin hommalla. Mutta milläs sen ulisevan lapsen saat pukemaan, kun tuntuu ettei auta uhkailu, kiristyst eikä lahjonta. Vinkkejä siis kaivataan, KIPEÄSTI.



Nyt syöttöpuuhiin. Ai niin mukava oli myös lukea, että joku muukin on vielä lähes puolenpäivän aikaan yöpaita päällä. En siis ole ainoa, jonka rytmi on vähän hukassa. Onneksi mies on kotona 5.1. saakka.



Juuso Petteri ja prinsessa 10 pvä

mutta häntäpäässähän minä lasketun ajan mukaan taidan ollakin. Joulu se tulee nopeasti. Kylläpä ois oikesti ihana saada pieni tuhisija rinnalle jouluksi! epäsäännöllisiä supistuksia on päivitäin, mutta saas nähdä:)



Toivotan kaikille mukavaa ja rauhallista joulua sekä tietenkin voimia vauva-arjen alkuun.



Nyt pitänee lähteä ruuanlaittopuuhiin, ehkä illalla sais miehen pöllyyttelemään peittoja, se on mukavampi ässä kuin tuo siivoaminen! ja saunataan tietty myös..



sinitaivas ja pallero 38+1

Täällä ei myöskään ole mitään tapahtunut, laskettu aika on sunnuntaina. Mitään suurempia supistuksia ei ole ollut, erilaisia kipuja on ollut mutta ei jatkuvalla syötöllä.



Sitä kun on odottanut, että tämä olisi jo syntynyt. Mutta ei... Joulukin lähestyy uhkaavasti, olisi kyllä niin mukavaa saada nyytti kainaloon jouluksi, kuten sinitaivas totesi.



Mies kyllä toivoo, että menisi tammikuun puolelle, mutta eipä taida mennä. Ja alkaa olo olemaan jo aika tukala.



Mutta hyvää joulunodotusta kaikille!



t. Rebekka 39+3

Täällä sitä sitten ollaan.

Lauantaina juuri ennen puolta yötä veskireissulla holahti pönttöön verta ja synnytysvastaanottoon tuli lähtö. Tutkittiin ja osastolle tuli lepokäsky. Eilisen makasin kokonaan mutta koska vuoto on rauhoittunut, sain nyt luvan liikkua. Niinpä liikuin heti tänne alakerran kahvioon nettiin... olenkohan vähän riippuvainen...öö...!



Jos tämä liikkuminen ei provosoi vuotoa takaisin, pääsen huomenna kotiin. Istukkaultra tehdään vielä ennen ja jos siinä ei ole mitään hälyttävää (eilen ei ainakaan ollut) niin tosiaan kotiin pääsen huomenna. Tavoite on nyt, että päästäisiin edes pari viikkoa sinne rv36 saakka tai tietty pidemmällekin jos vaan vuoto pysyy kurissa. Mutta päivä kerrallaan eletään... taas.



Vauvalla onneksi kaikki mallillaan, sykkeet hyvät, liikkuu hyvin ja virtaukset toistaiseksi kunnossa. Kortisoneja ei enää annettu koska rv34 on täyttynyt. Tässäpä sitä nyt toivotaan paria lisäviikkoa pienelle ja tietty sitä, että saisi olla enemmän kotona kuin sairaalassa.



Vointeja kaikille ja tsemppiä marraskuuhun!!!



T jepuli rv34+1

Kuulkaas nyt matamit... *pui nyrkkiä* :D!



Mä pääsin siis kotiin suunnitellusti tiistaina ja tositosi rauhallisesti olen koettanut ottaa. Mies on mennyt aikaisin töihin joten on päässyt kotiin jo iltapäivällä. Tänään ja huomenna mummi on iltapäivät apuna ja viikonloppu menee toki hyvin kun on mies kotona. Sitten ollaankin jo taas viikkoa pidemmällä.



Kovin pitkälle tässä ei elämää uskalla suunnitella, mutta viikonloppuna ehkä mennään anoppilaan pappaa moikkaamaan. Lapset jää luultavasti sinne sitten alkuviikoksi niin saan olla levossa täällä kotona. Katsotaan.



Megasupparit sain aikaan tuossa kävellessä ja heti tuli ikävä olo. Mutta meni ohi kun makasin hetken kerhoreissun jälkeen. On tää niin tätä.



MITÄS TEILLE KUULUU?



Kyselee ja raportoi jepuli rv34+4

Kylläpä Jepuli säikäytit pahemman kerran. Mä jo luulin otsikon perusteella, että olet synnyttämässä, mutta et nyt ihan sentään. Tiedän suunnilleen tunteen, kun veskireissulla huomaa verta tulevan ja reilusti. Mullahan esikoisen odotuksessa istukka alkoi vuotamaan rv:lla 20 ja tosiaan yöllä vessassa käydessä huomaan olevani ihan veressä. Se tuntui aivan järkyttävältä. No mutta onneksi olet päässyt nyt kotiin. Ja ihan todella kannattaa ottaa ihan iisisti. Multa kiellettiin silloin ihan kaikki. Jopa yli 20 km:ä pidemmät automatkat!



Oma olo on vähän ristiriitainen tällä hetkellä. Mulla oli eilen neuvolalääkäri, joka vahvisti aiemman tiedon, että vauva on perätilassa. Odotan nyt lähetettä äitipolille. Edessä on keskustelut mahdollisesta kääntämisestä sekä synnytystavasta. Aiemmin olin ajatellut, että ihan sama vaikka joutuisinkin sektioon, mutta nyt kun se saattaa ihan oikeasti olla edessä, niin musta tuntuu vähän "haikealta". Olisinkin ehkä sittenkin mielummin synnyttänyt alakautta. No eihän sitä vielä tiedetä, miten tässä edetään. Toisaalta ei se alatiesynnytyskään niin herkkua ollut ja mulla vielä epparihaava oli tosi kipeä ja riehaantuneen arpikudoskasvuston takia joduin leikkaukseen n. 8 kk:tta synnytyksestä. Ja se 8 kk:tta siinä välissä oli melkoista tuskaa. Jos teillä jollain on kokemuksia, hyviä tai huonoja, tuosta kääntämisestä ja/tai sektiosta niin mielelläni kuulisin niitä.



Muuten täällä mennään eteen päin ihan mukavasti. Närästys tosin pahenee päivä päivältä, mutta siihen alkaa jo tottumaan. Nyt myös liitokset ovat alkaneet muistutella itsestään useammin. Yöllä sängyssä kääntyminen on jo melkoinen urakka. Mieskin siihen melkein joka kertaa herää. No mitäs on niin herkkäuninen...



Remontti on seisonut taas koko viikon, kun mies tuli uudelleen kipeäksi. No se luonnollisesti todella ärsyttää, kun olin jo ihan varman, että viimeistään viikonloppuna pääsisin laittamaan tavaroita takaisin paikoilleen. Ja voisin tehdä loppuja hankintoja esim vaippoja, tutteja ja sen sellaista. Nyt tuntuu, että en viitsi ostaa tämän kaaoksen keskelle yhtään lisää tavaraa ellei ole aivan pakko.



Joku aika sitten kirjoitin, että mulla ei ollutkaan jemmassa yhtään pieniä vaatteita. No nyt on vaatetta varmaan vaikka tulisi kolmoset. Pari tuttua kaivoi vähän kaappejaan ja tuloksena on nyt reilu äitiyspakkauslaatikollinen pieniä vaatteita. Ja löytyy sekä sinisenä että vaaleanpunaisena. Katsotaan sitten kummat otetaan käyttöön. Tosin nyt kun tuli toi ylimääräinen käynti äitipolille, niin voihan olla, että sukupuolikin nyt selviäisi. Voi kun selviäsikin.



No nyt on lähdettävä selvimään pyykkejä. Olen siirtänyt sitä hommaa jo vähän liian monta päivää. Kaapit alkaa olla kohta tyhjät... Tai no eihän meidän vaatteet ole nykyään edes kaapissa, kun ne on ehditty purkaa pois eikä uusista ole tietoa.



Juuso Petteri rv 35+1

Heips kanssasisaret!



Jepuli: Kylläpä säikäytit! Minäkin jo luulin, että olet synnyttämässä, kun tuli sairaalasta terveisiä. Varmasti pelottavaa tuo verenvuoto. Nyt jos koskaan on syytä ottaa hyvin hyvin iisisti. Tsemppiä!



Juusopetteri: Sulla sitten varmistui perätila. Voin kuvitella, miten ristiriitaisia on mietteet sektion suhteen. Varsinkin, kun on jo kokemusta huonosti paranevasta epparihaavastakin. Toivottavasti asia ratkeaa parhain päin ja närästyskin helpottaa. Ja jaksamista remontin kanssa!



Nyt on maallinen omaisuus siirretty uudelle paikkakunnalle ja jopa suurin osa tärkeimmistä tavaroista alkaa olla paikallaan. Tietokone ja netti ei ole vielä toiminnassa, mutta miehen työkannettava tarjoaa onneksi apuaan ;)



Ihan kivalta tuntuu uusi koti ja kerrostaloelämä ei ole niin erilaista kuin kuvittelin. Alue on onneksi rauhallinen ja palveluitakin silti löytyy. Vanhan talon etuja on isot huoneet ja koko seinän ikkunat tuovat valoa.



Muutto oli yllättävän raskas, vaikka en mitään kantanutkaan. Pari viikkoa ensin pakkasin, järjestin ja selvitin. Muuttopäivänä muonitin äitini kanssa talkooporukan ja pakkailin viimeisiä tavaroita yms. Ja nyt olen sitten purkanut laatikoita, minkä jaksan. Onneksi vanhemmat on olleet apuna, ettei tule rehkittyä liikaa. Miehen työmatkatkin lyheni nyt niin, että on yli tunti päivässä enemmän vapaa-aikaa. Se on paljon se. Keittiö ja makkari on jo kunnossa, olkkarissa on vielä muutama muuttolaatikko. Työhuone on vielä aika katastrofi; ovesta ei tahdo mahtua sisään.



Tiistaina oli neuvolalääkäri. Terveydenhoitaja mittasi multa aika hurjat paineet 149/94 ja 164/93. Tähän asti paineet on ollut ihan hyviä. Joudun siis seurantaa ja kaikenlisäksi pissassakin oli hiukan valkuaista (merkattiin +/-). Turvotustakin on vähän jaloissa. Huomenna on painekontrolli neuvolassa. Sain käskyn levätä ja ottaa iisisti. Kerroin kyllä, että olemme juuri muuttaneet, että sekin voi vaikuttaa paineisiin.



Lääkärin luona paljastui, että lievät menkkamaiset tuntemukset on sitten tehneet työtä kohdunsuulla viime aikoina. Ulkosuu on auki, kaula pehmennyt ja sisäsuukin sormelle auki. Lääkäri arveli, että tuskin mennään laskettuun aikaan saakka. Kyllä se säväytti: nytkö jo tulisi lähtö?! Onneksi vauveli on jo 2,5 kg. ja keuhkojen pitäisi olla kypsät. Utrasivat myös. Pää on hyvin alhaalla jo. Samana iltana petasin pinnasängyn ja päätin myös laittaa sairaalakassin kuntoon tällä viikolla. Rupesi muuten jännittämään!!!



Eilen oli sitten sairaalaan tutustuminen. Kävi niin, että saimme ihan henkilökohtaisen käynnin, kun siltä päivältä oli valmennus peruttu, mutta meihin ei oltu saatu yhteyttä, kun olemme vasta muuttaneet ja tiedot oli jossain matkalla. Pari tuntia siellä melkein hujahti, kun kiersimme kaikki mahdolliset tilat sekä synnytysosastolla että synnyttäneiden vuodeosastolla ja juttelimme kätilön kanssa. Täytin myös esitiedot ja toiveet. Amme vaikutti kivalta ja jakkaraakin sain kokeilla, kun pyysin. Synnytyshuone sänkyineen ja laitteineen veti hiljaiseksi, kuitenkin. Kyllä se kaikki luettu ja netistä tutkittu todellistui vasta tuolla paikan päällä. Onneksi kätilö oli tosi ihana ihminen ja osasi vetää oikeista naruista. Jäi ihan hyvä maku ja turvallinen olo. Just tollasen kätilön haluaisin. Harmi, ettei niitä voi varata!



Kyllä viime yö meni tuota käyntiä ja sen antia miettiessä. Oli sen sen verran jännä ja havahduttava kokemus kuitenkin. Toisaalta se kuitenkin myös rauhoitti: nyt ainakin tietää, minne ja millaiseen paikkaan on menossa.



Eilen aamusta alkoi tuntua ensimmäiset flunssan oireet. Taisi muuttostressi laueta, kun pääsi tauti iskemään. Olenkin ollut terve kuin pukki koko raskausajan tähän saakka. Nyt yritän vaan lepäillä, että pääsisin viikonloppuna kotiseudulle appiukon synttäreille ja muutenkin isänpäivän viettoon. Sen jälkeen tulee tuskin enää lähdettyä uutta kotikaupunkia kauemmaksi, kun tilanne tuolla alakerrassa on mikä on. Itseasiassa tuleva viikonloppu mökillä toisella paikkakunnalla mietityttää sekin. Kun ei vaan alkaisi synnytys silloin. Sanoin jo miehelle, että hänen on juhlista huolimatta syytä olla ajokunnossa. Katotaan, malttaako olla.



Mukavaa loppuviikkoa ja kirjoitelkaahan!



Jouluihme 35+2

Saas nähä milloin ensimmäinen "joulukuun" vauva syntyy?! Vointeja kaikille vain, toivottavasti vauvat vielä viihtyy mahoissa.



Mulla tunti vielä töitä, sitten alkaa loma ja kauan odotettu mammis!! Jipii, vihdoinkin tämä päivä koitti. Ei kyllä vielä oikein tajua, ettei tarvitse töihin tulla. Toivottavasti saa vähän lomailla ennen kuin tämä putkahtaa maailmaan.



Eilen kävin neuvolassa, ja kaikki arvot oli ok. Pää on edelleen alaspäin. Synnytysvalmennuksessa käytiin keskiviikkona, ja kyllähän tuota muistui taas asiat mieleen. Kummasti on unohtanut ensimmäisen synnytyksen. Nyt ollaan sumplittu miten pojan hoito kun sairaalaan tulee lähtö. Tietysti yöllä alkaa supistukset ja mummot on buukailleet matkoja joulukuulle (argh). Varasuunnitelmia on tehty, saa nähän miten käy kun lähtö tulee... Huoh, se huolestuttaa, ei niinkään itse synnytys.





Mutta nyt täytyy ruveta pöytää tyhjentämään.



Hyvää viikonloppua kaikille, lepäilkäähän!



t.Rebekka 33+5

Heippa kaikki!



Onko kaikki vielä yhtenä kappaleena, onhan??? Rebekalle onnea äitiysloman alkamisesta! Toivotaan tosiaan, että ehdimme vielä lomailla ennen vauvojen tuloa.



Viikonlopun juhlinnasta mökkireissuineen selvittiin onneksi yhtenä kappaleena. Huh. Nyt en enää lähde kotikaupungia pidemmälle!



Flunssa on kääntynyt tiukaksi yskäksi ja sekin tuntuu ärsyttävän jo ennestäänkin auennutta kohdunsuuta. Kieltämättä välillä en meinaa uskaltaa yskiä tarpeeksi lujaa. Kuumetta ei onneksi ole, mutta huonosti nukutut ja yskityt yöt vetävät olon aika kuitiksi. Eilen kävin sitten hakemassa apteekista yskänlääkettä. Resilar on kuulemma ainoa, jota voi raskaana ollessa ottaa. Se kyllä pelasti viime yön. Suuri helpotus! Kurkkua kutisee kuitenkiin aivan älyttömästi ja ainoa keino on nukkua pastilli suussa. Maha on ihan sekaisin, mutta toivon sen johtuvan pöpöjen nielemisestä ja jatkuvasta pastillien imeskelystä eikä lähestyvästä synnytyksestä, kuten äitini arvelee. Kaikenlisäksi mieskin on tulossa kaikesta päätellen tähän samaan tautiin, joten saas nähdä, millaisessa kunnossa ollaan synnyttämässä, jos lähtö tulee piankin. Eihän ne vissiin edes ota isiä sinne, jos ovat kipeitä?!



Mitä te kokeneemmat olette muuten pakanneet mukaan sairaalaan? Jotenkin tuntuu, että ns. sairaalakassi olisi syytä laittaa valmiiksi nyt eikä kohta. Olen miettinyt "normaalien" tavaroiden lisäksi omaa yöpaitaa ja sukkia. Ehkä en sitten tuntisi itseäni niin potilaaksi ja avuttomaksi. Sairaalan sukat on ihan outoja eikä pysy jalassa.



Viime viikon lopulla verenpainekontrollissa valkuainen oli "hävinnyt" pissasta (olikohan sitä oikeasti ollutkaan?) ja paineetkin saatiin vähän parempiin lukemiin kuin alkuviikosta. Nyt riittää kuulemma tilanteen seuranta. Jos iskee kova päänsärky, pitää mennä heti äippäpolille. Muuten vaan otetaan iisisti.



Toivon, että tämä pikkuinen pysyisi vielä pari viikkoa mahassa. Kaikki on vielä muuton jälkeen levällään eikä oma vointikaan ole paras mahdollinen synnytystä ajatellen. Saisi tämä flunssa mennä jo ohi! :( Olisihan se kiva, että pieni syntyisi ennen laskettua aikaa, muttei nyt kuitenkaan ihan vielä. En ole vielä valmis! En taida kyllä olla koskaan... Rupeaa jänistämään loppumetreillä! Toisaalta odotan oman jouluihmeen näkemistä tosi paljon. Ristiriitaista!



Mukavaa alkavaa viikkoa, lepäilkää ja nautiskelkaa lomasta! Ja kertokaahan kuulumisia ahkeraan!!!



Jouluihme 35+6

Heippa vaan täältä Pohjois-Helsingistä!



Kotona ollaan viettämässä ensimmäistä äityislomapäivää. Tuntuupa mukavalta.



Tosin viime viikolla saamamme tieto, että meidän asunnossa on hometta, synkistää fiiliksiä melkoisesti :-(. Juuri nyt kun pitäisi olla stressaamatta ja levätä ja jne, niin tämä.. Pahimman skenaarion mukaan joudumme evakkoon ja edessä kymppitonnien remontti.. Oikein kivaa muuttaa vauvan kanssa vuokralle jonnekin ja hermoilla kustannusten suhteen. No, kaikki on vielä levällään. Yritämme saada jatkotutkimukset käyntiin pikaisesti ja sitten loppuraportti ja korjausehdotukset paperille ja sen jälkeen yhteydenotto lakimieheen, joka saa ottaa yhteyttä myyjään.



Mutta siis tällaista meillä menossa tällä hetkellä. Ei puhettakaan, että pääsisin nyt sisustamaan työhuonetta vauvalle tai voisin ylipäänsä tehdä mitään hankintoja kotiin tms. Kyllä ketuttaa.



Mutta vauvalla pitäisi olla kaikki hyvin. Neuvolääkärikäynti oli viime viikolla ja kohdunsuu täysin kiinni ja täysmittainen ja vauva ei ole vielä laskeutunut lainkaan. No, siitä kertookin kovat närästykset päivittäin.



Kävin juuri puolentoistatunnin kävelylenkillä ulkona, kyllä tuntui ihanalta saada posket punaisiksi. Sain ajatukset irti homejupakasta edes hetkeksi.



Tsemppiä teille, jotka taistelette vauvan sisällä pysymisen kanssa. Ei ole onneksi kovin pitkää aikaa jäljellä!



Mulla on kaikki esikoisen jäljiltä jääneet pikkuvaatteet vintillä. Pitäis mennä kaivelemaan niitä ja aloittaa pesu-urakka. Ei ole mitään mielikuvaa, että mitä säästin. Toiv siellä on paljon vaatteita, ettei tarvitse lähteä tekemään hankintoja. Kaikki vaatteet on tosin pojan värisiä, mutta se ei haittaa lainkaan.



Jotenkin orpo olo, kun en ole käynyt missään synnytysvalmennuksissa enkä tutustumassa sairaalaan. Esikoisen ajoilta on kuitenkin jo melkein 7 vuotta tasan.. No, eiköhän ne kaikki sitten tule mieleen kun aika koittaa. Synnytysvalmennuksessa olisi vaan ollut se hyvä puoli, että olisi tutustunut lähialueen muihin odottajiin. Nyt ei ole ketään vaunukaveria lähialueella tiedossa. Onneksi kaveripiirissä on kyllä sitten pari kaveria, joiden kanssa pääsen jutuille ja kävelyille.



Raportoimisiin!



t. Miinamagiaaa rv35+1

Miinamagia -voi kurjuus!!!!!!! Siis tosi kakka tilanne asunnon kanssa! En ole varmaan tänne raportoinut, mutta siis tämä meillä koko syksyn meneillään ollut ja edelleen kesken oleva remontti johtui kosteus- ja homevauriosta ja olen KOKO syksyn taistellut myyjän kanssa!!!! Tiedän miltä mahtaa tuntua! Voimia ihan hirveesti, inhottava juttu!



Minä olen jälleen sairaalassa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä holahti anoppilan petiin nestettä ehkä vajaan litran verran ja sairaalassa tehdyn testin mukaan kyseessä lienee lapsivettä. Ajoimme yöllä tänne TAYS:aan Etelä-Pohjanmaalta ambulanssin numero puhelimen näytöllä valmiina siltä varalta, että matkalla (160km) tilanne huononee. Miehellä oli sitten vähän erilainen isänpäivä... Lapset jäi hoitoon anoppilaan. Nyt olen ollut ihan levossa. Supistelua oli eilen muutamaan otteeseen ja verta vuotelee tasaiseen tahtiin. Koska tulehdusarvot eivät ole nousseet ainakaan vielä, olen vaan maannut ja kerännyt voimia. Huomenna on edessä ultra ja katsotaan leikkauksen tilanne. Tällä hetkellä on siis todennäköisempää, että leikkaus on edessä kuin että pääsisin vielä kotiin.



Supistuksen estolääkettä olen saanut ja sydänkäyrää otetaan tasaisin väliajoin. Vauva voi vatsassa tosi hyvin, joten selkeää hätätilaa ei vielä ole. Mutta tämä maha ei taida nähdä edes ensi viikonloppua...



Toivottavasti te muut saatte läjään vähän enemmän viikkoja! Me valmistaudutaan nyt henkisesti pikkuisen vastaanottoon, koska kovasti ei voida enää tehdä kun vuotoa tulee ja supistustakin vähän käyrillä näkyy. Ja tietty se lapsiveden meno ja sen jatkuva tihkuminen asettaa omat aikarajansa odottelulle.



Mutta ihan hyvillä mielin täällä makoilen :o)! Olen onneksi hyvässä hoidossa ja tilanteiden muuttumiseen voidaan reakoida herkästi jos ongelmaa alkaa ilmetä.



Mukavaa ja mahakasta viikon jatkoa. Minä kerron kuulumisia taas kun saan koneen tänne sairaalaan kyläilemään tai pääsen sen verran liikkeelle, että saan käydä alakerran kahviossa koneella. Nyt siis saan vaan vessassa käväistä, joten tämä miehen kannettava on kultaakin kalliimpi vekotin :D!



Kaikkia tsempittäen jepuli rv35+1

Voi Jepuli! Voimia teille kovasti, toivottavasti kaikki sujuu hyvin! Saisi vielä pienokainen olla vähän aikaa mahassa, mutta onneksi noita viikkoja on jo noinkin paljon kasassa.



Miinamagialle jaksamista asuntoasiaan, on varmaan niin kurja tilanne. Vauva tulossa ja ei voi "tehdä" kotia valmiiksi.



Mulla on onneksi kipuilu vähentynyt, kun on saanut lepäillä. Olenkin ottanut niin levon kannalta tämän lomaviikon. Pitäisi varmaan sairaalakassi kuitenkin pakata jo valmiiksi, kun ei tiedä milloin pitää lähteä sairaalaan.



Ultran tilasin ensi viikon keskiviikolle, ihanaa päästä katsomaan taas vauvaa. Harmi kun mies ei ole päässyt kertaakaan mukaan tässä raskaudessa, onneksi on sentään ruvennut sentään odottamaan vauvaa (alkuun ei ollut yhtään innoissaan).



Mutta tänne ei siis mitään kummempia, jaksamista vain kaikille! Ilmakin on niin kurja ettei ulos houkuta lähteä!



t.Rebekka 34+2

Kiitos voimien lähettämisestä meidän surkeaan asuntotilanteeseen..



Mutta enemmän voimia lähetän Jepulin masutilanteeseen! Toivottavasti saatte siirrettyä leikkausaikaa mahdollisimman paljon eteenpäin, vaikka onneksi viikkoja onkin kasassa jo ihan hyvin. Ei muuta väliä, kuin että saatte vauvan terveenä ulos ja myös sinä pysyt terveenä. Aika jännää. Hienoa, että olette jo henkisesti valmistautuneet, sitä tarvitaan! Tsemppiä!



Meitä toki ahdistaa kovasti tämä homejupakka, mutta ei auta nyt alistua synkkyyteen. Onneksi tänä päivänä myyjän on otettava vastuuta, joten eiköhän me tästä vielä rahallisestikin selvitä jotenkin. Taloyhtiömme on todella pieni, vain 5 osakasta, joten siltä suunnalta tuskin tulee mitään apuja. Tosin, jos meidän asunnon rakenne on homeessa, niin miten ihmeessä naapurin asunto ei muka olisi.. no, nämä kaikki selviää aikanaan, kun aloitamme jatkotutkimukset ja pääsemme asiassa eteenpäin.



Käväisin lenkillä aamulla, käveltiin 5km mieheni kanssa. Sellaista hiipimistähän se lähinnä on, mutta happihyppelynä aivan mainio.



Mä nukuin viime yönä todella huonosti. Näin painajaisia siitä eilisiltaisesta 4D-dokkarista, jossa oli se mies, joka on puoliksi mies, puoliksi puu. Huh.. koko kroppaa kutisi, ihan kuin mulla olisi ollut niitä syyliä myös..



Palaillaan!



Miinamagia rv35+3

Tässä ruuanlaiton lomassa pikakuulumiset ja kommentit...



Jepuli, hurjan paljon onnea ja enkeleitä matkaan!! Viikot on hyvät ja sulla kokemusta aiheesta ennestään, joten kaikki menee varmasti hienosti, bdbdbdb! Makoilu vaatii malttia, mutta palkintohan on sitäkin parempi sitten.



Miinamagialle myös tsempit kotikaaoksen keskelle. Kurjia tuollaiset jutut, mutta onneksi oikeusturva etc. taitaa nykyisin olla aika hyvät.



Ja toisillekin hyvät voinnit ja jaksuja raskauden loppumetreille :)



Täällä eletään päivä kerrallaan. Synnytyskanava oli melkolailla kypsä jo viikko sitten. Vauva on kuopissaan ja muutamana iltana on tullut ihan napakoita supistuksia ja vihlaisuja tuonne alakertaan. Että odotellaan, odotellaan... Pitkällehän tässä on päästykin, kun miettii, että kanava alkoi aukeamaan jo rv23 ja siitä lähtien on supistellut enemmän ja vähemmän. Kaikki on nyt tulokkaalle valmiina, kassit pakattuna ja joululahjatkin lahjottaville hankittuna.



Eipä tosiaan muuta kuin mukavia loppusyksyn päiviä ja pirteyttä pimeyden keskelle!



Soffis 37+2

siitä kassista vielä nopeasti. Mulla on pakattuna normaalien omien hygieniatarvikkeiden lisäksi liviinsuojat. Sairaalassa ne ei välttämättä kovin kummoisia ole. Evästä pakkasin myös, jos taas sattuu synnytys osumaan yölle. Omaa yöpaitaa en varauksetta suosittelisi, sillä sitten kun maito alkaa nousta, niin se on sellaista sotkemista, että parempi antaa keskuspesulan hoitaa pyykkirumban :) Pakkasin eri kassiin myös vauvan kotiutumisvaatteet, mies tuo ne sitten, kun päästään kotiin.

Niinpä. Monella meistä alkaa olla jo melkoisen kutkuttavia tilanteita ja tuntemuksia. Jepulilla taitaa olla loppusuora ja kalkkiviivat jo ihan nurkan takana. Paljon voimia ja tsemppiä loppukiriin. Viikkojahan sulla onkin jo kasassa ihan hyvin, joten sen suhteen ei varmaan mitään hätää.



Miinamagiako se taisteli sen hometalon kanssa? (Hitsi kun on huono muisti) Meidän naapurissa oli vuosi sitten sama tilanne. Tosin, että perhe oli siis ostanut omakotitalon, josta ensin ilmeni kosteusvahinko ja vähän myöhemmin myös homevauriot. Perhe odotti esikoistaan ja joutuivat sitten muuttamaan evakkoon kaupungin vuokrakämppään vain kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Evakossa olivat sitten reilu puoli vuotta. No nyt ovat päässeet onneksi takaisin ja maksajakin vahingolle lopulta löytyi, vaikka ensin näytti ihan toivottomalta. Eli tsemppiä siis myös sinne. Toivottavasti asiat järjestyy teilläkin parhain päin.



Sairaalakassin pakkailuista on ollut puhetta. Onhan se itselläkin käynyt muutaman kerran mielessä, mutta jäänyt ajatuksen asteelle. Meillä on edelleen remontti pahasti kesken ja koti kuin pommin jäjiltä. Eilen illalla viimeksi avauduin miehelle, että nyt alkaa tulla raja vastaan, jolloin mun pinna ei enää todellakaan riitä. Mies siinä lohduttamaan, että viikonlopun jälkeen pitäisi olla valmista. No mitä se auttaa, jos remontti on valmis, mutta jäljellä on aivan kamala sotku ja siivo. Mun oma olo on muuttunut huonoksi ja väsyneeksi. En millään jaksa ajatella sitä loputonta urakkaa. Olisipa paljon rahaa ja voisi tilata siivoojaan :) Mun äiti olisi kyllä tullut muuten apuun, mutta niillä on itselläkin keittiöremontti päällä. Joo ja aina avulias anoppi päätti sitten lähteä ens keskiviikkona kahdeksi viikoksi Pattayalle... Että sinne meni sitten meidän lastenhoitaja, jos synnytys alkaa keskellä yötä tms.



Omasta olosta. Joo eli huonompaan on menty. Painoa tulee nyt jostain syystä ihan tajuttomasti ja turvotus on jotain aivan tähtitieteellistä. (Tällaista ei ollut edelliskerralla.) Närästys meni niin pahaksi, että sain lääkäriltä resptin vähän vahvempiin lääkkeisiin, kun ei siitä Reniestä ja Samarinista ollut oikeesti enää mitään apua. Ensi torstaina on sitten aika äitipolille mahdollista ulkokäännöstä ja synnytystapa keskustelua varten. Sekin asia tuntuu stressaavan aika tavalla.



No nyt pitänee maksaa laskuja ja katsoa vähän koulujuttuja.



Tsempit kaikille ja palaillaan.



Juuso Petteri rv 36+2

Aikas pikaiseen uutisoin teille, että meidän TYTTÖ leikattiin maailmaan tiistaina 11.11. klo 14.44. Viikoista (rv35+2) huolimatta pirteä ja temperamenttinen tyttösemme sai 10 pistettä ja pääsi onneksemme vierihoitoon. Mustatukkaisen pippurimme mitat 2420g ja 46,5cm.



Kaikki on mennyt upeasti. Kerron synnytys/leikkauskertomusta paremmalla aikaa, nyt täytyy vaihtaa vaippaa ja alkaa syöttöpuuhiin. Kotiuduimme siis tänään ja hormoneista ja poikien ikävöinnistä johtuen olen kyllä aivan kuutamolla. Itkettää ja naurattaa, pelottaa ja ja ja...



Terveisin onnesta sekopäinen jepuli ja neiti 5vrk

Niin pikkuinen vasta, kuin keiju satumaan,

onnellinen hymy, puna poskillaan.

Onnea pikku prinsessan vanhemmille.



t.Rebekka ja 35+1 :D