***JOULUMASUJEN MARRASKUU***
Hei, tässäpä meille joulumasuille uusi pino! Kirjoitelkaas ahekrasti!
Jepuli rv35
Kommentit (49)
Onnea Jepuli! Aivan upea uutinen ja hienoa, että kaikki meni parhain päin!
Miinamagiaa 36+2
Jepulille ja perheelle!!!! aivan mahtavaa että kaikki meni hyvin. tuuhan kertomaan sitten kun jaksat/kerkeät tarkemmin.
Omaa napaa...
eli nyt 34 viikkoa täynnä, viikko sitten oli taas perätilassa, hoitaja sanoi että jos ei 2viikon päästä raivotarjonnassa, aika äitipolille, jossa käännetään. Eli viikon päästä nähään onko perätilassa vieläkin. mua alkoi asia jännittämään, vaikka tähän asti en ole synnytystä jännittänyt, koska esikoisen synnytys meni niin mainiosti.
Loppusuorallahan tässä kaikki ollaan, oikein tajusin eilen että meillähän saattaa olla 4viikon päästä nyytti jo kainalossa, laskettuun aikaan siis 6viikkoa.
Mulla on alkanut kovasti särkeen haarojen välistä, närästys on nyt helpottanut, ilmeisesti lapsi laskeutunut.
Kauhee väsy iskeny, voisin nytkin mennä päikkäreille!!
Mutta kaikille voimia loppuraskauteen ja ihanaa joulun odotusta myös:)
No niin, tässä on nyt hetkonen aikaa turista kun esikoinen on kerhossa ja keskimmäinen sekä vauva nukkuvat. Ainakin hetken vielä...!
Mullahan epäiltiin siis, että meni meni ne vedet isänpäivän aamuna 03 aikaan ja tämä vesien meno varmistui tiistaina 11.11. aamulla tehdyssä ultrassa. Vettä näkyi sikiön ympärillä kaksi 2,5cm länttiä. Lisäksi oli supistuksia sen verran, että sain estolääkettä sunnuntaina ja maanantaina sekä kerran tiistai aamuna. Lääkäri päätti sitten kokonaistilannetta katsoen, että leikkaus on parasta tehdä heti kiireellisenä, koska sitä istukan kiinnittymishäiriötä (acretaa) ei oltu pystytty kokonaan sulkemaan ultrassa pois. Se yhdistettynä suppareihin ja vesien menoon sekä lievään vuotoon aiheutti sen, että klo 12.00 mulle tultiin sinä tiistaina kertomaan, että leikkaus on klo 14.00.
Ei siinä ehtinyt kerätä kuin lievän paniikin. Miehen soitin töistä sairaalaan samantien ja pistin parit viestit menemään äidilleni ja anopille. Kello 14.00 lähdettiin saliin ja itse leikkaus meni todella hyvin ja tuttua kaavaa noudattaen. Siinä ei siis mitään moittimista. Toki muistan miettineeni siinä spinaalin vaikutuksen alkamista odotellessani, että mihin hittoon mä olen pääni pistänyt, miksi olen tässä taas????
Mies istui vieressäni ja puristi kädestä kun huojennukseksemme saimme kuulla todella pirteän ja kovan rääkäisyn liinan takaa. Meitä oli varoiteltu usealta taholta, että on luultavaa, että vauva joutuu lasten teholle koska viikkoja on kuitenkin vähän niukasti koossa. Oltiin esitetty kuitenkin toive, että jos lapsen vointi sallii, mies pääsee mukaan punnitukseen ja pesuun yms. En unohda ikinä kun mies kuiskasi korvaani heti tuon rääkäisyn jälkeen, että voi, tyttö se on!
Vauva vilautettiin minulle ja vietiin kiireesti vieressä olevaan hoitohuoneeseen jossa kaksi kätilöä ja lastenlääkäri tutki vauvan. Mies tultiin hakemaan ihan kohta ja sanottiin, että hän voi ilman muuta liittyä joukkoon, vauva on erittäin pirteä tapaus ja täysin terve. Viikoista huolimatta hänelle annettiin täydet 10 pistettä ja vaikka en noista pisteistä niin perusta niin tuossa tilanteessa se tuntui todella hyvälle. Niitä kymppejä kun eivät saa monet täysiaikaisetkaan ja tuntui hyvälle tietää, että tyttömme on täysin kunnossa.
Mies otti pari kuvaa minulle muutaman minuutin ikäisestä ipanasta ja tuli sitten tiukasti kapaloidun vauvan kanssa viereeni odottamaan, että pääsemme synnytyssalin puolelle odottamaan puudutuksen häviämistä. Siellä sitten sain vauvan rinnalle ja kainalooni. Sokereita seurattiin kahdesti ja koska nekin olivat ihan priimat, saimme vauvan vierihoitoon osastolle.
Eka vuorokausi oli tietenkin todella kova, olin kipeämpi kuin edellisen leikkauksen jälkeen. Kipupumpusta ei ollut mitään hyötyä. Lisäksi ekana yönä yöhoitaja vähän munasi mun kipulääkityksen kun ei tullut antamaan klo 05 otettavaa ylläpitolääkettä vaan kuvitteli koska pystyin torkkumaan, että en ole kipeä. Aamulla heräsin sitten jumalattomiin kramppeihin ja lopulta tilanne meni niin huonoksi, että lääkärin avustuksella sain litalgiinia suoraan lihakseen. Sillä saatiin kipu hallintaan lopulta ja sen jälkeen toipuminen alkoikin sujua hyvin.
Maito nousi minulla perjantaina ja tyttö on imenyt hanakasti pienestä koostaan huolimatta. Nyt tulvii maitoa vaikka muille jakaa, joten leikkaus sinänsä ei vaikuttanut mitenkään siihen asiaan. Edellisellä kerralla maito nousi myös kolmantena päivänä leikkauksesta.
Sairaala-aika oli ihanaa, sain keskityyä pikkuisen hoivaamiseen ja siihen, että joku tuo ruoat eteen ja saa vaan olla. Täällä kotona kun on vaikeampaa keskittyä vain vauvaan kun on noiden isompienkin huomioiminen tässä. Mutta kyllä ilolla silti kotiin lähdin sunnuntaina. Yhden vuorokauden tyttö oli valoissa, mutta mitään muuta ei ole tarvinnut tehdä vaikka pikkuinen tyttö olikin. Lastenlääkärin tarkastuksen mukaan "jäntevä ja viikkoihin nähden ihmeen hyvin seuraileva tyttö, jolla on kaikki kunnossa".
Voiko sitä äiti enempää toivoakaan??
Kotona on kaikki mennyt hienosti. Vauva nukkuu 2-4 tunnin pätkiä ja syö kiltisti. Lämpöjä pitää vähän seurata koska lämmönsäätely ei pienellä vielä oikein toimi. Siksi päällä on pari kertaa vaatetta ja villatakki sekä villasukat. Ja peiton alla lämpöpussi :o)
Nyt tarttee mennä, pikkuinen heräsi. Tässä vielä foto teille, toivottavasti näkyy!
Kaikille teille tsemppiä loppuodotukseen, kyllä se vaan on ihana tuo palkinto tästä kaikesta. Kovasti voimia!!!
T jepuli ja neito 1vk
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=3f4024dd-b567-11dd-9c55-…!
Roppakaupalla onnea Jepulille tytön johdosta! Ihana, että kaikki on mennyt noin hyvin ja todella suloinen typykkä on kyllä kuvassa. Kiitos synnäristä... Alkaa jo pikkuhiljaa jännittää itseäkin...
Nopeasti lukaisin tuossa viestinne läpi, kun kerrankin ehdin. Miinamagialle tsemppiä asuntoasian kanssa, kurja tilanne kertakaikkiaan. Toivottavasti se siitä alkaa setvitä. Juuso Petterilläkin remontti valmistunut (jos oikein ymmärsin), onnea sen johdosta! Sinitaivas kamppailee väsymyksen kanssa, voimia sinne. Ja hmmm... mahtaisiko Soffio olla synnyttämässä, viime viesti ainakin kuulosti aika lupaavalta :)
Minä olen edelleen yhtenä kappaleena ja nyt vihdoinkin äippälomalla. Uskomatonta, että 12 viikkoa sitten tosissani luulin, että ennenaikainen synnytys on ihan saletti. No, voihan tuo edelleen niin mennä, mutta tilanne on jo miljoona kertaa parempi kuin silloin. Ja jotenkin tuntuu, että kärvistelen täällä vielä ensi vuoden puolellakin. Supistukset on loppunut eikä mitään muutakaan merkkiä ole mistään.
Kasvukontrolleissa olen nyt joutunut käymään (kaikki vähän vaikeamman kautta meillä). Vartalonympärys on kaksi viikkoa laskettua (ja muita mittoja) jäljessä. Tosin sitä se on ollut jo 4D-ultrasta lähtien (vk 23), joten en osaa sillä tavalla olla huolissani. Kai se olisi huolestuttavampaa, jos se koko ajan jäisi lisää? Me ollaan miehen kanssa molemmat oltu pieniä syntyessämme, ja mies on sellainen rimppakinttu edelleen (minä en valitettavasti) joten itse uskoisin, että geneettistä on. Mutta hyvähän tuo on, että seuraavat.
Hyviä vointeja kaikille ja vauva-uutisia odotellaan :)
Saga 35+0
ja koko perheelle :) Saat siis ne vaaleanpunaiset kamppeet käyttöön; sitä se suklaa tiesi, hih. Hyvä, että leikkaus sujui kunnialla ja kympin tyttö tuli pienehköistä viikoista huolimatta!
Täällä ollaan enemmän tai vähemmän yhtenä kappaleena edelleen... Tilanne siis ennallaan. Muutamanakin iltana olen päässyt jo ihan laskemaan supistusten välejä, mutta aina vaan hiipuvat pois. No, eipä tässä taida ikuisuuksia enää mennä.
Hyvät voinnit kaikille!
soffio 38 ja rapiat päälle
Oikein söpö tyttö on, onnea vain vielä kerran teille!
Omaan napaan. Kävin lääkärissä ultrassa ja kaikki oli kunnossa. Pää edelleen alaspäin ja jalkoja piti ristissä ettei saatu vieläkään varmuutta sukupuolesta. Paikat olivat jo pehmentyneet ja lääkäri sanoi, että tämä tulee melko varmasti ennen laskettua aikaa. Kyllä itselläkin on ollut sellainen tunne, että tämä tulis etuajassa. Lauantain kivuista ei ole onneksi sen jälkeen tuntunut. Vihlontaa on ollut alhaalla, taitaa ne paikat auveta pikkuhiljaa. Liikkeitä tuntuu kyllä edelleen useasti, ja nyt on ensimmäistä kertaa tullut närästystäkin.
Näin viime viikolla unen, et synnytys alkoi ja eräs kaveri vilahti unessa, joka on tulossa viikon loppuna kylään. Pitääkin varoittaa, että josko sitä tulee lähtö sairaalaan....
Odottavaisin mielin siis ollaan. Voimia loppuraskauteen kaikille, ja odotellaan vauvauutisia! Ja Jepulille jaksuja vauva-arkeen :)
t. Rebekka 35+3
Meillä kävi tänään neuvolantäti kotikäynnillä. Jutusteltiin perusjutut ja sitten punnittiin. Oli ilo huomata, että sunnuntaista tähän päivään, 3vrk:n aikana siis, painoa oli tullut 100g lisää. Se on hyvä nousu, yleensähän pyritään sellaiseen 150g viikkopainonnousuun. Eli ei huolta sillä saralla toistaiseksi. Eka virallinen neuvolakäynti sovittiin ensi viikon perjantaille.
On kyllä muuten metkaa, että koen jonkinlaista haikeutta kun luen teidän raskausajan kuulumisia. Ei sillä että kaipaisin muhkeaa oloani, liitoskipuja, vuotopelkoa ja muuta huolta. Mutta tämä mun raskaus loppui kuitenkin jotenkin niin äkisti ja aikaisin, että pää alkaa nyt vasta tajuta, että koko raskausrumba on ohi. Meillä tämä pieni on kyllä vihoviimeinen vauva, joten olen kai sitten tässä hormonimyrskyssäni alkanut jo tehdä sitäkin surutyötä, että en koskaan enää koe raskautta.
Imetyksestä ja vauvan huumaavasta tuoksusta olen kyllä päättänyt nauttia niin täysin rinnoin (heh!) kun mahdollista, koska sekin on nyt viimeistä kertaa kohdalla. Elän toivossa, että saisin imettää vielä ensi kesänäkin, edes vähän. On niin ihanaa istua/maata ulkona auringossa vauva rinnalla... Noh, ehkä vähän iso vauva mutta kuitenkin :D!
Tuntuu teistä ehkä kornilta, mutta pakko sanoa, että nauttikaa nyt vielä kun voitte niistä potkuista ja siitä tunteesta kun pikkuinen on sisällänne turvassa. Raskausaika tuntuu näin jälkikäteen niin lyhyeltä ajalta, että ihan hirvittää. Nyt sitä sitten on iso huoli pienestä ihmisestä ja siitä, miten tuo reppana tässä maailmassa pärjää. Ihan tavallisia ja tähän hormonimyteriin kuuluvia tuntemuksia, mutta aina ne pääsee silti yllättämään.
Jaahas, menipä taas syvällisen romaanin puolelle nää mun jorinat. Odottelen tässä, että pienet herää. Meille tulee tänään myös kylään kummitytön perhe ja tuovat mukanaan ne kaksosten yhdistelmät, joista varmaan joskus jo mainitsinkin. Päästään sitten viikonlopun tienoolla kokeilemaan ulkoilua ekan kerran pienen kanssa.
Nyt taas tilaa muillekin, kirjoitelkaahan ahkerasti. Mä lueskelen mielelläni teidän kuulumisia ja jännään, että kuka poksahtaa seuraavaksi. Nyt tuntuu olevan tyttöbuumi menossa (meidän lisäksi neljälle tutulle tullut tässä lähitienoolla tyttö, yhdelle poika, kaksi tietää odottavansa tyttöä), joten mielenkiinnolla odotan mikä on tyttö-poika-saldo tässä joulukuisten sakissa.
Hiphei, sohvalle käyn pötkölleen. Kummasti tykkään makoilla vaikka vauvan kanssa nukuinkin 10.30 saakka aamulla :o)!
jepuli ja tyttö 9vrk
Tervehdys kanssaodottajat!
Olipas tänään ihanan talvinen ja aurinkoinen pakkaspäivä. Kyllä tuota valoilmiötä osaa taas arvostaa kaiken pimeyden jälkeen. Kaunista, kun oli edes vähän lunta maassa.
Jepuli: Suuret onnittelut ihanasta pienestä tytöstä! Voi että oli söpö kuvakin. Tosi hienoa, että kaikki meni hyvin ja kääntyi parhain päin, vaikka viikkoja ei vielä ollutkaan liiaksi. Jotenkin ymmärrän tosi hyvin noi sun haikeat tuntemukset, että nyt raskaus on sitten ohi jne. Mulla on jo nyt sellainen olo, että tulen ikävöimään tätä masua ja raskautta tietyllä tavalla.
Miinamagia: Voi kurjuus tuota homejuttua. Onneksi myyjälläkin on nykyä.än vastuunsa asiassa. Tsemppiä ja voimia taisteluun!
Soffio: Kiitos hyvistä vinkeistä sairaalakassin suhteen. Sulla onkin ollut jo napakoita supistuksia useampaan otteeseen. Taidat olla seuraava jakautuja meistä?!
Juusopetteri: Onnea remontin valmistumisen johdosta! Varmasti hieno fiilis. Jaksamista painonnousun, turvotuksen ja pahentuneen närästyksen kanssa.
Sinitaivas: Voimia väsymyksen sietämiseen ja alakerran kipuihin. Pitkällä ollaan onneksi jo!
Saga77: Eiköhän se vauvan pienehkö koko ole vaan ihan perinnöllinen juttu, kuten itekin arvelit. Kaikki on varmasti kunnossa, kun pieni kerran kasvaa kuitenkin tasaiseen omaan tahtiinsa. Tsemppiä!
Osasto "oma napa": Neuvolassa oli tänään taas vaihteeksi paineet kohonneet ja valkuaistakin hiukan. Höh. Nyt joudun taas kontrolliin jo perjantaina. Jotenkin tosi ristiriitaista, että arvot huitelee noin, vaikka vointi on mitä parhain. En voi valittaa mitään vaivoja. Eilenkin shoppailin taas energisenä ja kova yskäkin saatiin viimein talttumaan kunnon reseptiyskänlääkkeellä. Yöunetkin on taas makeita, kun ei tarvi yskiä keuhkoja pihalle. Täytyy kuitenkin muistaa paineet ja ottaa nyt iisisti.
Supistelut mulla on edelleen kivuttomia, joskin selvästi lisääntymään päin. Pienimmästäkin liikkumisesta alkaa supistella. Vauva ei ole vielä(kään) kiinnittynyt, vaikka jo kuun vaihteessa todettiin kohdunsuu kypsäksi ja alkaneen avautua. On tässä alkanut tuntua, että saattaa sittenkin mennä laskettuun aikaan asti. Tiedä häntä. Nyt sitä sitten alkaa jo miettiä, ettei vaan menisi kovin paljoa yliaikaiseksi ja kasvaisi kovin suureksi...Ikinä ei ole hyvä?!?
Muuton voi sanoa nyt olevan kokonaan ohi, kun tavarat on paikallaan ja laatikotkin viimein saatu palautettua. Ihanaa, että kerittiin sittenkin saada koti kuntoon ennen vauvan tuloa. Olen tässä pikkuhiljaa aloitellut jouluvalmisteluja. Pari lahjaa olen jo hommannut ja tänään paistoin lanttulaatikot. Pipari- ja torttutaikina odottaa pakkasessa. Kovasti tekee jo mieli laittaa jouluvalot ym, kun voi olla, ettei kohta enää sellaisia kerkiä ajattelemaan. Pesänrakennusvietti jatkuvine järjestelyn tarpeineen huvittaa jo miestäkin.
Nyt voi sanoa, että olen viimein kerinnyt alkaa "odottamaan", kun muuttokuviot on ohi. Saa nähdä, milloin alkaa tuntua tylsältä ja malttamattomalta! Sairaalakassi on valmiina eteisessä ja vauvan kotiutumisvaatteet eteisen hyllyllä. Turvakaukalo on vielä kiinnittämättä autoon, mutta mies lupasi laittaa sen tällä viikolla valmiiksi. Myös videokamera pitää vielä hankkia, että saadaan sitten elävää kuvaa tästä pienestä ihmeestämme.
Oikein mukavaa viikonjatkoa kaikille ja jaksamista vaivojen kanssa! Ei ole enää kauaa kärvisteltävänä!
Jouluihme 37+1
Miljoonasti onnea Jepulille ja koko perheelle!! Mahtaa olla todella hieno fiilis.
Me muut tulemme sitten perässä ja jännityksellä odotan (mme) tarkempaa "kuvausta" syntymän hetkistä. Ihan kyllä täytyy jo kysyä yksi arkinen asia. Nousiko sulla maito samantien leikkauksesta huolimatta? Tämä asia vähän vaivaa mieltäni, kun itsellä ei alatiesynnytyksenkään jälkeen meinannut nousta ja jos nyt joudun leikkaukseen, niin pelkään, että josko ei nouse ollenkaan.
No toivottelen nyt vaaleanpunaista arkea ja jatkan koulutöitä.
Juuso Petteri rv 36+5
ps. remontti valmis muutamaa listaa lukuun ottamatta. Paikat siivottu paria juttua huomioimatta. Huomenna alkaa pienten vaatteiden levittely...