****suurperheet viikkoon 46****
Kommentit (61)
Minjuskalle täältäkin suuren suuret onnittelut pienoisesta pojasta! Toivottavasti biliarvot pysyvät kurissa!
Neppis taitaa jo nuuskia kääröään, ainakin pikapuoliin, toivottavasti kuulemme sieltä suunnilta pian iloisia uutisia!
Annlinn: jos en olisi lukenut, että on naapurin hevosia, niin olisin ehdottanut, että talonne on kuitenkin oikea huvikumpu ja on Pitkätossun heppa kavereineen =)) Kuulostaa aivan ihanalta ympäristöltä ja yhteisöltä tuo teidän tämänhetkinen asuinpaikka!
Soffala: Toivottavasti tuo patti on ihan harmiton. Oletko huomannut sen jo ennen raskautta vai vasta nyt raskauden aikaan? Sehän voi tosiaan olla ihan hormooneista johtuva juttu. Uskotaan ja toivotaan, että on ihan vaaraton!
Minä tuskailin samaisten ongelmien kanssa vuodenvaihteessa, kun löysin rinnastani kyhmyn. Mammografian ja ultran perusteella päättelivät, että on jotain vaaratonta. Aina välillä vieläkin kyllä pelottaa, että onko kuitenkaan näin, koska olen näissä vauvantekoprojekteissa joutunut niin paljon hormoneita käyttämään, ja se kyhmy vain olla jöllöttää tuolla...
Mutta koitetaan jaksaa nauttia raskauksista ja katsella luottavaisesti tulevaan!!
Nyt täytyy päästää poika koneelle tai hermostuu kohta totaalisesti =)
Neppiksellä on varmasti jo vauveli kainalossa, nyt sanokaas äidit kuka on Minjuskan ja Neppiksen jälkeen seuraava.
Pikkukakkonen: Oikeassa olet että tämä on kuin Pepin huvikumpu ja niin haluaisin tämän talon omaksi vaikka remonttia riittäisi seuraaviksi sadaksi vuodeksi. Hevosten omistajakin löytyi mutta hän oli itse töissä ja näky oli tosi komia kun naisen vanha isä yritti tunnin ajan saalistaa hevosia pihaltamme ja siihen vain tokaisin että voihan ne täällä olla siihen sakkka että hänen tytär tulee töistä ja pääsee heppoja hakemaan.
Mun lapset oli aivan onnessaan hepoista ja mun tyttö jopa ehdotti että me vaihdettais meidän tuleva vauveli siihen söpöön pikku poniin, aivan järkky tyttö mulla on.
Hauskaa päivää kaikille!
Annlinn
Millainen olo Minjuskalla ja Neppiksellä on just nyt!! Ei kai sitä voi edes kuvitella... Ei ennen kuin itse taas on synnyttänyt ihan uuden elämän. Se on sen veroista ettei mikään muu! :)
Santeri oli eilen ihmeen rauhallinen masussa... Tottakai piti jo hieman huolestuakin, kun se pikkuihminen on muuten hyvinkin vilkas. No kun nukkumaan menin niin kyllä silloin vipellys alkoi! ;) Yökyöpeli... ;) Meillä isukki kutsuu " Santeria" Santraksi. Kun se kerran varmasti hänen mielestään tyttö on.. Oikeaa nimeä saakin sitten miettiä... Tytölle jo muutamia kivoja ois, mutta pojalle sais miettiä varmasti tovin aikaa.. :)
Maanantaina neuvolassa täytetään äippärahahakemus. Pakkauksen sijaan otan nyt rahakorvauksen, vaikka se pieni onkin. Tälle edelliselle vauvallekin pakkaus jäi niin vähälle käytölle, että ajattelin nyt ostaa itse ne tärkeimmät ja sitten vaaleanpunaista tai vaaleansisistä kun näen nyytin sisällön. Kotiintulovaatteet pitää aina olla uudet, pikkuruiset ja ihanaiset! :)) Voi että, mulla rupes aivan sydän hakkaamaan ja valtava onnentunne nousi pintaan- minä saan vauvan!! Ei sitä edes älyä joka hetki!! Ja enää jotain 4 kuukautta! Sehän menee kuin siivillä!! ...tosin muistuttakaa mua tästä kun olen kärsimätön ja viimemetreillä... ;0)
Mies on tehnyt ylitöitä koko viikon. Huomenna pitäs rauhottua ja saatais viettää rento viikonloppu. Mitään ihmeempää ei olekaan suunnitelmissa, joten ihana vain olla ja ulkoilla, nauttia. Kuopusneiti on ihan hulluna lumeen ja rattikelkkailuun! Ei lähtisi ulkoa sisälle ei sitten millään! :) Siellä se nytkin onnellisena vaunuissa nukkuu päiväuniaan.
Odotellaanpa Neppiksen kuulumisia.... :)
Torstain jatkoja kaikille! :)
Omppis
Nyt paistaa taas aurinko tällekin mammalle :)
Veti eilen itkuisekse kun käytiin aamulla bili arvolen takia verikokeissa. Vielä sinne mennessä ystävälle sanoin etten kasa uskoa että joudutaan valohoitoon kun on niiiin virkeä ja syökin niin loistavasti vaan toisipa kävi, iltapäivällä sairaalalta soiettiin että pojan arvot on niukin naukin ylittäneet valohoitorajan ja että pitäs tulle sinne...
No sehän jo tietysti harmitti ja itketti vaan anatakaas kun kuulin että lastenosasto on niin täynnä ettei minulle ole siellä tilaa, että joudun jättämään 6pv ikäisen pienen mieheni sinne ja lähtemään kotiin? Kylläpä itku kelpasi...ja siellä oli vielä joku hoitaja jolla oli empatia unohtunu aamulla kotiin, sai minut tuntemaan itseni ihan idiootiks kun vollasin siellä ja että se vaan oikein odotti millon älyän häipyä ;(
Nukkumaan mennessä olin sitten päänsärkyinen ja silmät itkemisestä niin turvoksissa ettei luomia meinannu auki saada. Siihen vielä päälle esikoisen kurkkukipu, viis vuotiaalle pällähti silmätulehdus ja 1v kitisi 03 saakka....että ei paljon naurattanu tänä aamuna.
Lapselle nyt tuskin mitään traumoja tuli ja tuskin huomasi siellä hyvässä hoidossa ettei hoitaja ollutkaan äiti, mutta minä olen nin ankkuroitunut tuohon pieneen että olen siitä varmasti riippuvaisempi kuin se minusta, pullolapsi kun on. :)
Mutta nyt jo naurattaa, iltapäivällä soitettin taas sairaalasta että tämän pojanpa vois täältä hakea kun on niin hienosti arvot laskeneet valohoidossa :) Maanantaina pitää kuitenkin mennä vielä verikoe antamaan ja painokontrolliin kun herra ei vielä viikon ikäisenä ole syntymäpainossaan (2910g, on nyt 2870g)
Nyt taas sängysä (" heräämö" ) nitistään nälän merkiksi, täytyy mennä
Minjuska ja porkkanan värinen pienimies 7pv
Alku joskus hankalaa.... Mutta varmasti tilanne pian rauhoittuu! Lohdutushaleja siis sinne! :)
Isännän kans suunniteltiin jouluostoksille lähtöä, jos jompi kumpi mummuista on kotosalla ja ottaa lapset hoiviinsa. Mulla on jo niin jouluinen olo että! Isommille lapsille onkin jo niin helppo keksiä kaikenlaista kivaa, mutta yksivuotias kuopus mietityttää... Kova on jo hoivaamaan vauvanukkeja ja varsinkin isonsiskon lelut kiinnostaa.. ;) Eiköhän hänellekin jotain kivaa keksitä! :)
Maanantaista neuvolaa odotan... En ole käynytkään neuvolassa melkein kahteen kuukauteen! Ultra tosin oli välissä. Mutta nyt näkee siis veriarvot ja paineet, pissan ja mikä tärkeintä- kuulee pienokaisen sydänäänet! :))
Kirjoitellaan!
Lumisia terkkuja!
Omppis
Vaikka ei nyt järin vakavasta asiasta ollutkaan kysymys, mutta oon viime päivinä jotenkin huomannut, että oon ehkä tavallista herkempi ärsyyntymään. No, poika lähti jo puolen päivän aikaan läheiseen mummolaan. Kolme vanhinta tyttöä lähti sinne n. tuntia myöhemmin. Samaan aikaan laitoin kuopusta jo ulos nukkumaan ja nukahtikin vaunuihin saman tien. Ajattelin, että nyt saan siivota rauhassa (no aluks tietty tulin tietokoneelle istumaan...). No, eipä mennyt kauankaan, niin puhelin soi (silloin kun meiltä joku/jotkut on mummolassa, niin puhelin tahtoo soida kyllä melko tiheään). Vanhin tyttö soitti, että tule hakemaan Janika (kohta 5 v), kun se vaan parkuu ja kauhea parkuminen sieltä kuuluikin. Sanoin, että kutsu Janika puhelimeen. Se sitten sai selitettyä, että puuta meni kynnen alle. Sanoin, että no se tikku pitää ottaa sieltä pois ja tyttö vaan parkui ei ei ei. Isoveli kävi puhelimessa ja sanoin sille, että teidän pitää nyt ottaa se tikku pois tai tulkoon sitten kotiin (matkaa muutama 100 metriä). Mä kyllä arvasin, että ukki ja mummo ovat niin onnettomia, että eivät saa mitään tehtyä, jos lapsi vastustelee. Mutta jotenkin vaan niin suututti, etten kyllä sinne itekään lähtenyt, kun just olin aloittanut siivoomisen. Kuopus nukkui etupihalla, kun tarkoitus oli imuroida ja keskuspölynimuri huutaa taas takapihalla eli sinne en voinut viedä. Mä jo pahoin pelkäsin, että kohta ne ajaa autolla pihaan ja tuovat Janikan, kun eivät saa tikkua pois ja näihän siinä kävi. Mummo kantoi tyttöä sylissä sisälle. Minä nappasin neidin saman tien ja sanoin, että katsotaanpas nyt se tikku. Ja sitähän törrötti näkyä sieltä kynnen alta pitkä pätkä, melkein puoli senttiä. Ei tarvittu edes mitään apuvälinettä tikun pois ottamiseen. Ja siinäpä sitten samalla ukki jo totesikin, että taisi vauva herätä. Joo, kiitti vaan tosi paljon *grrrrr*. Ja ukki tosiaan vaan sanoi, että kun Janika ei antanut heidän koskeakaan itseensä. No, herra jestas, eihän siinä tarvii lupaa kysellä, kun napataan vaan lapsi syliin ja otetaan tikku pois. Siis mä olin niiiiiiin raivoissani. Ovet kyllä paukkui ehkä eräänkin kerran ja säksätys kuului. Harvoin mä ihan noin oon raivona, mutta nyt vaan oli sellainen olo. Kai jotain hormonitoimintaan liittyvää. Mut noi anoppi ja appi on kyllä nähty niin monta kertaa, että kun niiltä puuttuu kaikki päättäväisyys, hohhoi *syvä huokaus*. Sanoin tytöille (jotka siis tulivat ukin kyydillä kotiin), että nyt on sitten turha valittaa, että mitä se tuo pienin sisko kiukuttelee, kun kerta ette antaneet sen nukkua. No, kiitos kun sain purkaa, vaikkei tämän vakavemmasta ollutkaan kyse :-).
Minjuska, ymmärrän kyllä kertomasi tunteet täysin. Mullekin olis kyllä tosi outoa joutua vauvasta eroon noin varhaisessa vaiheessa. Jasmin on nyt 1v.2kk enkä ole siitäkään ollut yhtään yötä erossa. Sama juttu ollut meillä kaikkien pienten kanssa, että aika isoiksi ovat ehtineet ennen kuin on yötä erossa joutunut olemaan.
Joo, kylläpä se nyt tämä kesken herätetty neiti kätisee... Tosi kiva :-/,
neronja rv 28+6
P.S Lahjavinkkejä 1-vuotiaalle otetaan vastaan.
En minäkään voisi vastasyntyneestä erossa olla. Meillä kävi sillein kolmannen lapsen kanssa että hän sai kuukauden ikäisenä kokonaisvaltaisen tulehduksen jonka seurauksena joutui sairaalahoitoon ja päähän laitettiin suntti jonka kautta antibiootti annosteltiin oli se hirveetä kun neljä päivää oltiin lastenklinikalla ja kun en voinut vauvaa jättää niin siellähän minäkin sitten yövyin. Onneksi poika parani pian ja pääsi mme kotiin mutta kauheeta se olis ollut jos olisin joutunut hänet yksin sinne jättämään.
Meillä ei ole yksikään lapsista kellastunut vaikka kahden syntymäpaino on ollut 2270g ja 2450g mutta heillekään ei keltasuutta ilmennyt. Saa nähdä miten tämän kuudennen kullanmurun kanssa käy. Voimia ja halauksia Minjuskalle kyllä se aurinko alkaa paistaa sinnekin.
Omppikselle: Sä saat kaikki kyllä jouluntunnelmiin nyt munkin tekisi mieli lähteä juolujuttuja katsomaan. Ikävää kun täällä ei vaan ole lunta mutta muuten kivaa täällä on meillä on kynttilöitä tupa täynnä ja pipareita paistetaan harva se päivä tosin tänään tehtiin mokkapaloja kun lapset on niin hulluina niihin. Lisäksi meidän naapuri Helsingistä tuli miehensä kanssa nyt tänne odottamaan vauvan syntymää ettei heidän tarvitse välittää tästä työtaistelusta eli tässä nyt me jännätään koska vauveli syntyy sen jälkeen mun on entistä vaikeampaa odottaa meidän vauven syntymää kun näkee miten suloisia ne on.
Annlinn ja jouluvauvan toiveessa ollaan
kun koko rytmi kaatuu ja sen kyllä tietää että se juuri itselle sitten illasta kostautuu.
Mun täytyy sanoa vielä että mä en ole koskaan ostanut muuta joululahjoja 1v kuin vaatteita tai lakanoita tai pyyheliinoja niistä kun on vain kivaa repiä niitä paketteja ja leikkiä niillä papereilla ja jotenkin en ainakaan meille halua mitään melusaasteisia kiina leluja joita kaupat pursuaa. Yksi mistä sitten kesällä ainakin on iloa on hiekkalelut ne ei ainakaan pidä mitään ääntä.
Eikö teillä muilla käy meteli korviin vai olenko minä ainoa yliherkkä hullu joka ei yhtään kestä kovaa meteliä varmaan se johtuu siitä että meillä on aika kova meteli muutenkin varsinkin kun nyt mun tyttö sai viulun jolla hän harjoittelee harva se hetki ja pojat soittelee nokkahuilua ja laulaa joten mulle se kyllä riittää eli en enään kestäisi jotain piipitystä tikitystä ym. viserrystä
Kärttynen vanha akka Annlinn
Me käytiin eilen kahden pienimmän tytön kanssa kiertelemässä parin kaupan leluhyllyjä (no tietty muutakin kateltiin) ja tutkailtiin siellä eri leluja ja kyllä mä ajattelin, että en kyllä ottais mitään sellaista, josta kuuluu vaikka sun mitä ääntä. Oli kyllä tosi rasittavan kuuloisia jotkut lelut. Olen tosi kriittisesti yrittänyt miettiä, mistä lelusta Jasmin oikeasti tykkäisi ja vaikea on kyllä keksiä. Potkuauto voisi olla aika hyvä, mutta meillä oli niitä kyllä ainakin yksi ennestään, mutta sitä ei jostain syystä nyt löydy mistään. Ikivanha (n. 8 vuotta) sekin kyllä on ja se autossa myös näkyy. Toisaalta nekin rahat vois käyttää pehmeään pakettiin eli tillaisin Lyllypyllyltä toiveitteni mukaiset villikset, siis kestoiluun. Näin talvellahan ne on huiput ihan muutenkin. Tähän viimeisimpään vaihtoehtoon olen alkanut kallistua.
Huh, on kyllä ollut jotenkin NIIIN rasittava päivä. Oon ollut huono tuulinen ja tuntuu, että sitä myöten jotenkin ihan henkisesti uupunut. Maanantaina kävin ultran jälkeen verikokeessa (seurataan verihiutaleiden määrää verenohennuslääkkeen takia) ja samalla kuulin ihan tarkan hb-lukeman ja se oli vain 113. Oon jo pitkään syönyt rautaa ja useimmiten otan kaksi tabua kerralla, mutta ei vaan millään lähde nousemaan.
Taitaa tämä meidän neiti olla nyt kypsä nukkumaan, joten täytyy lopetella.
neronja rv 28+6
Ensiksi Minjuskalle Onnea pikkuruisesta pojasta :))
Meille syntyi Wilhelmi 14.11 klo 13.22 rv 38+2
Pituus 53 cm ja paino 4120g
Menin aamulla käynnistykseen ja sain yhden zytotec-murusen. 1/2 h päästä otettiin käyrää ja pojan sydänäänet romahti hetkeksi ja muuttuivat sitten monotoniseksi. Lääkäri päätti puhkaista kalvot 10.00. Kohta tunsinkin ensimmäisen kipeähkön supistuksen.. siitä pikkuhiljaa puristus kasvoi ja kohdunsuu avautui kiitettävään tahtiin. En ollut vielä edes kauhean tuskissani mutta lääkäri tuli pistämään spinaalin ja sen jälkeen en tuntenut mitään kipua. Klo 13.15 (suunnilleen) tunsin 2 voimakasta supistusta, ilman kipua ja kätilö katsoi, että kohdunsuu oli jo 10 cm auki
ja sain ponnistaa seuraavalla supistuksella. Ponnistusvaihe kesti 4 min ja ihana sininen vauva pulahti maailmaan.
Napanuoran pituudesta en tiedä mutta ihan järjettömän paksu se oli. Kätilö teki tosissaan töitä saadakseen sen poikki ;)
Ja eilen meidänkin poitsu sit alkoi kellastua. Tänään pääsimme kuitenkin kotiin , arvo oli pysynyt kutakuinkin samassa, mut aamulla täytyy käydä verikokeissa. Toivotaan, että ei lähde uudelleen nousuun.
Pitää herätellä pikkumiestä tiuhaan syömään.
Meillä kellastuminen johtuu siitä, että viikot olivat hieman varhaiset ja kasvot olivat niin mustelmilla nopean ulostulon takia.Kun mustelmat alkavat häipyä, se nostaa bilirubiiniarvoa.
Nyt kutsuu maitobaari
Onnellinen Neppis ja Wilhelmi 4 vrk
Taas ihania vauvauutisia! Onnea paljon Neppiksen perheelle pojan syntymästä!! Kuinka suloista! :)
Ja ihanaista sunnuntain jatkoa kaikille. Palaan huomenna neuvolakuulumisten merkeissä!
Omppis 22+4
Voi meitä porkkanapoikien äitejä :) meillä huomenna verikokeet taas bili-arvojen takia, tahtovat varmistaa ettei nouse uudestaan.
Toivotaan ettei ole noussu ja ettei teilläkään nouse.
Minjuska ja poika 9pv, jolla nenä tukossa kun ollaan koko muu perhe nuhaisia :/
Nyt vaan ihan pikana.
neronja rv 29+0
Oikein paljon ONNEA Neppikselle ja koko perheelle Wilhelmin johdosta!
T: Medison
Karkasi tuo äskeinen. Siis Neppiksen vauva-uutisia olen jo monien muiden tavoin odottellutkin. ONNEA KOKO PERHEELLE!! Kivasti kuulosti synnytys menneen. Ja olipa komean kokoinen poika viikkoihin nähden! Mutta niinhän sinä kerroit isoja lapsia tehneesi aiemminkin.
Meillähän nuo kaksoset syntyi (tai käynnistettiin) vielä vähän aikaisemmilla viikoilla (37+4), poika oli 3700 ja hänkin silti kellastui! Tyttö oli vain 2800g ja hän ei kellastunut. Että ei tosiaan riipu vauvojen koosta aina tuo bilirubiinin nousu. Minun yksösillä ei ole noussut, mutta he syntyivätkin käynnistettyinä yliaikaisuuden vuoksi (ja painot +- 4200g).
TOivottavasti Wilhelmin arvot pysyvät kurissa, eikä tartte lähteä lampun alle köllimään. Musta oli jotenkin sydäntäsärkevän näköistä, kun pikkuinen köllötteli siellä sinivalossa silmät sidottuna ;(
Taas tuo synnyttäminen tuli mieleen, kun Neppiksen uutisia luki. Ihan Omppiksen tavoin tulee välillä sellainen hirveä kaiho ja uskomaton onnen tunne siitä, että meilläkin kohta on vauva. TOivottavasti vaan pääsisi aikanaan synnyttämään. Mullakaan kun tuota vartta ei ole paljoa suotu (162cm), niin kokemusteni pohjalta oon arvellut, että alle neljään kiloon sais vauvan paino jäädä, jotta tulis kohtuu nätisti. Nuo meidän yksöspojat ovat olleet valtavan ponnistamisen takana, niin kyllä kaksospoikakin, kun ei tahtonut laskeutua ja oli tulossa käsi edellä.. Mutta tyttö taas tuli yhdellä pieraisulla ulos =))
Että ei kun hyviä vinkkejä vaan kehiin, millä pääsisin hyvissä ajoin käynnistykseen!!
Ihan jouluksi en vielä haluais, kuten Annlinn ;) Vauva varmaan ois sittenkin jo ihan kohtuu kokoinen, mutta mulla on viikot silloin vasta 35 tietämissä, joten ihan mieluusti sais mennä tammikuun paremmalle puolelle. Jos vaikka sais kolmen lapsen synttärit juhlittua ja sitten puolenkuun jälkeen. Juu, meniskin nämä jutut näin kuin itse suunnittelee.
Miten muuten teillä muilla on kivunlievityksen kanssa mennyt? Kun mulla on aina sitten käynnistyttyään avautumisvaiheet edenneet aika joutuisasti ja yks kaks huomattu, että on 7 - 10 cm auki. Ja eivät ole sitten enää epiduraalia tai spinaalia suostuneet laittamaan. Mutta jossain päin kuulemma laitetaan vielä tuossakin vaiheessa (kai spinaali sitten?). Ois kiva tietää tulevaa ajatellen, että voi sitten vaatia. Minä olen saanut aina sitten " vain" kohdukaulapuudutteen, josta ei ole ollut mitään apua. Tai ehkä sen takia imukuppihommat ei oo tuntuneet niin pahalta, mutta muuten ei oo auttanut.
Jaa, meinaapa taas mennä ihan omiksi muisteloiksi. Mutta niitähän nämä toisten ihanat vauva-uutiset tuo mieleen.
Ei muuta kuin mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille, jaksuja mahojen kanssa ja ihanaista vauvantuoksuista arkea nyytin saaneille!!!
Pikkis 29+4
Niiloakselilta on pitänyt jo pidempään kysymäni jotain. (Olithan se sinä, jolla on kans aika " mukavat" vatsanympärysmitat?) Oletko sinä pitkä vai lyhyt?
Mitenkäs muilla - oletteko mittailleet navanympärystä ja mikä on oma mittanne? Ajattelin vain, onko aina niin, että lyhyillä tuo maha paisuu tuohon eteen ja pitkillä katoaa jotenkin siihen varteen? Perhekahvilassa törmäsin yhteen äitiin, jolla laskettu aika on parin viikon päästä ja mahan juuri ja juuri huomasi. Ja hän on aika pitkä (ainakin mun perspektiivistä katsottuna;)
Pikkis ja 105cm =))
Neppikselle paljon, paljon onnea poikavauvan johdosta! Komeat olivat Wilhelmin mitat :) Ihanaa joulun odotusta koko perheelle. Ja toivottavasti ne bilit pysyvät alhaalla.
Minjuskallakin on sielä pieni poika, onnea sinullekin oikein kovasti!
Nyt menen hus pois, meillä Ella-neiti on kohta jo 5kk, mutta tuntuu siltä kuin vasta äskettäin olisin täällä kirjoitellut :)
Misti ja viisikko
Elikkäs Neppikselle ja Minjuskalle tulin toivottelemaan onnea vauvoista!! Onnea koko perheelle! Oli muuten Neppis sinun vauvasi samankokoinen kuin meidän nyt toiseksi nuorin syntyessään! Ja nyt tämä pienin painaa hiukka vähemmän tällä hetkellä puolentoista kuukauden ikäisenä kuin sinun vauvasi....tämmöinen kääpiö meillä tällä kertaa!
Mutta nyt väistyn taas takavasemmalle ja toivottelen jaksamisia kaikille!
terv. Suviruusu+ poika n. 1 1/2 kk (joka saa nimen viikonloppuna!)
Tulin Onnittelemaan Neppistä ja Minjuskaa Prinsseistä !!
Oikein sydämelliset onnittelut molempien perheille !!
Täällä edelleen kokonaisena lylleretään mutta palailen paremalla aikaa nyt menen pikasesti käymään kaupoilla ennenkuin koululaiset kotiutuvat !
Palailen paremalla ajalla !
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille !!
Isotikru+tikrunpentu rv 39+4
ja sedis, älä heitä kirvestä kaivoon, minä en odottanu tätä poikaa syntyväksi ennen kuin 40+ kun niinhän ne on muutkin syntyneet muutaman päivän yli (40+2, 40+4 ja 40+2 ja kaikki keskiviikkona) mutta tämä päätti tulla jostain syystä aiemmin, virallisesti viikolla 36+5 vaikka mulla on kyllä epäilys että olis oikeesti ollu jotain 37+4. Ja muista poiketen tuli perjantaina.
Minjuska ja poika 5pv