****TAMMITENAVIEN VKO 46****

...miten voi olla mahdollista että taas on ryydytty pahoinvoinnin kourissa?????!!!! En halua sitä takas, en halua!!! Sais luvan olla tässä! Aamulla oli mielenkiintoisia hetkiä kun alkoi samaan aikaan yrjöttää ja kakattaa...Ei auttanu kuin peräpää pytylle ja yläpää samaan aikaan lavuaariin(onneksi on pieni vessa).Tuli koko aamiainen ylös ja sen jälkeen oli tonne iltapäivään, kolmeen asti kuvotus ja väsy ja oksennusken maku kurkussa, vaikka söin tai mitä.



Kaikenlaisia raskauksia...



Pakko mennä lepäämään, kun kuopuskin nukkuu...



rv 32+2

Kiitokset kaikille ihanille myötäeläjille! ((halaus kaikille))



Kyllä tää taas tästä, pikkuhiljaa. Hyvä ystäväni sai maanantaina tytön, toinen lapsi perheeseen, esikko jo 14-vuotias ;) Ja juuri tuli mieheltä viesti, että miniä oli lähtenyt myös laitokselle eli vauvoja pukkaa! =)



Pia kyseli liikkeistä ja 21-viikon säännöstä jo aikoja sitten, itselläni eivät ole tähän asti ainakaan pitäneet paikkaansa, tämän vauvan kohdalla voi tosin tulla poikkeus! Ekat liikkeet bongasin rv15 tietämillä eli se povaisi tuon ennusteen mukaan synnytystä rv36!



Ipulle hyvää ansaittua saikkua ja tsemppiä ¿taistoon¿ appivanhempien kanssa!



Ememille on pitänyt vastata myös jo pidemmän aikaa että sama firma on siis lähettäjänä molemmissa tapauksissa. Ehkäpä täälläkin ois vastaavaa palvelua saanut, jos olisimme muuttaneet São Pauloon tai Rioon, asumme nytkin kyllä miljoona kaupungissa mutta jostain kumman syystä tuommoista palvelua ei ollut tarjolla¿ :/



Strutsi, ystäville on täällä käynyt kato sillä viimeisen vuoden aikana olemme viettäneet 8 expat perheen läksiäisiä =( Brasilialaiset ystävät taas käyvät päivät töissä (9-19) eli kauheesti ei apua heistä ole¿ Onneksi vanhempani saapuvat n. kuukauden kuluttua ja ajattelin kyllä kysäistä tässä kohtsilleen äidiltä, josko hän voisi jäädä pariksi viikoksi pidempään tänne auttelemaan. On vuoden alusta jäämässä osa-aika eläkkeelle, joten se voipi kyllä mutkistaa kuvioita. Au-pair vaikeuksista kerroin jo männä viikolla, harmitellaan miehen kanssa sitä kun mun pikkusiskokin kirjoittaa vasta vuoden päästä niin ei voi oikein tähän hätään auttaa¿ Siivooja-täti meillä käy onneksi to-pe laittamassa paikat kuntoon, muutoin oisin kyllä huutavassa hukassa!!



Unet on todella levottomia, milloin olen unohtanut vauvan mihin sattuu, milloin taas luovuttanut eteenpäin jollekin ventovieraalle hoidettavaksi jne. Usein heräänkin pikku paniikissa huomatakseni, ettei mikään kauhuskenaario ole (ainakaan vielä!) totta!



Aksiinalle olen minäkin kateellinen, siitä on useampi vuosi aikaa kun olen Lapissa ollut ruskan aikaan ja kyllä mieli vain kaipaisi äärettömän luonnon ääreen¿ No, jospa ensi vuonna sitten ;)



Pii-tu, et ole mattimyöhäinen! Olen kyllä ostellut vauvalle vaatteita, mutta kaikki on joko Suomessa odottamassa miehen hakua tai täällä kassissa vaatekaapissa, joulun aikaan ajattelin laittaa kaikki kuntoon!



Ememille onnea maitotipoista! =)



Ametistille pidän peukkuja että pieni pysyisi masussa vielä pitkään!



Koiran omistajille kerron meidän tapauksen eli esikkoa kun odotin, niin karjalankarhukoira-lapinkoira risteytys oli jo odotusaikana todella tarkka siitä, ketkä pääsivät lähelleni. Vauva kun syntyi, niin koira tuli aina kuonolla tökkimään kun vauva öisin heräsi. Lapsi oli reilun vuoden, kun koira muuttui todella omistushaluiseksi lapsesta ja urisi kaikille (myös minulle!) jotka lasta koskivat. Lopulta tilanne meni niin pahaksi että koira kävi itse lapseen kiinni ja lopettaminen oli ainoa vaihtoehto, valitettavasti¿



Satsuman tapaan täälläkin pohditaan jo kovasti synnytystä¿ tahtoisin tällä kertaa kokeilla homeopatiaa avuksi, mulla on kaikissa ollut ongelmana suppareiden lieventyminen ja avautumisen lopahtaminen ja siihen tahtoisin nyt kokeilla caulophyllumia avuksi. Edellisessä synnytyksessä lääkäri piti kättään sisuskaluissa kiinni ja venytteli kohdunkaulaa pois aina supistusten tullessa ja se ei todella tuntunut mitenkään mukavalta!!! Kaikissa kolmessa synnytyksessä on siis jouduttu laittamaan oksitosiinitippa ja sitäkään en nyt tahtoisi siis lainkaan, jos sen vain voisi tuolla lääkkeellä sivuuttamaan¿ Ja paljon on muitakin ajatuksia, mutta jospa yrittäisin pitää kirjoituksen kuitenkin suht. siedettävässä koossa ;)



Sammermannille lausun pahoinvoinnin karkoitus loitsun! On todella kurjaa, jos taas joudut alkaa laukkaamaan norjan kursseilla =/



( . ) juu, katsoin illalla sitä tohtorin määräämää pilleripurkkia tarkemmin ja yllätyksekseni huomasinkin sen sisältävän salbutamolia, joka käsittääkseni on kortikosteroidia jota siis käytetään syntymättömän lapsen keuhkojen maturisoimiseen!?! Onko kukaan muu saanut moista lääkettä, Ametisti varmaan edellisessä raskaudessa?? Miten vaikutti sinuun, kun itsellä on aivan järkyttävä paniikkikohtaus joka pillerin jälkeen, olo kyllä helpottuu parin-kolmen tunnin kuluttua ottamisesta mutta jos tämä on tällaista seuraavan kuukauden-pari, niin mulla lähtee kyllä järki! =( Lisäksi tänään on jomottanut päätä vallan vietävästi, ei hyvä päivä ollenkaan¿



Nyt nappaan viimeisen tabun tälle päivälle ja lähden vaateriin,



Mukavaa keskiviikkoa kaikille!!



-Allu ja Pupu rv30+

Tulee harvemmin kirjoiteltua, kun asiat polkee ja rullaa entisellään. Raskaus etenee varmaan ihan normaalisti.

Rakkaus omaa masuvauvaa kohtaan saa tsemppaamaan ja hakemaan harmonisemmille vesille. Työkykyisenä en ole itseäni pitänyt koko raskausaikana, ja nyt en enää töihin palaakaan kuin vasta mammalomien jälkeen. Mun paineensietokyky on ollut aivan nollassa ja ole kuluttanut itseäni henkisellä stressillä- paitsi en enää. Tunnen kuitenkin huonommuutta siitä ettei psyyke kestä työelämää tässä vaiheessa. Olis helpompi selittää ympäristöllekin että liitoskivut ne mua häiritsee. Mutta kun asia ei ole niin. Liitoskipuja on ja kipuja, mutta ei lepäilyn tarve siitä johdu. Oon ollut tähän asti niin uraohjus ja tehnyt aina töissä 150 lasissa, mutta ylläripylläri en enää. Työsopimus jäi määräaikaiseksi, joten saan nyt myös rauhoitella ystäviä ja tuttavia: " kyllä minä varmasti vauvaloman jälkeen jotain töitä löydän.."

Miksi helv**ssä meikäläisen pitää olla se joka selittelee ja rauhoittelee??l Miksen ole niin kylmäpäinen, etten lankeaisi mihinkään selittelyyn. Itseluottamus on melko pohjissa. En oikein osaa antaa itselleni arvoa kuin suorittamisen kautta. Nytkin poden huonoa omaa tuntoa siitä etten enää ole töissä ja mies joutuu olemaan. Kotona siivoan enemmän kuin koskaan, että saisin jonkun oikeutuksen tälle olemiselle. Ja ironista on se, ettei työ ole mun arvomaailman ykkönen. yritän siis sanoa että on vain vaikea arvostaa itseä ilman sitä. Muita arvostan kyllä, teki ne mitä teki.



Strutsi kyseli vauvan potkuista, mulla meneillään 29+3 ja tuntuu että vauvan liikkeet on muuttunut. Sitä mylläämistä tuntee ainakin nyt paremmin, kun liikkeet ennen rajoittui just potkuihin. Parina päivänä viime viikolla tuntui pääasiassa mylläys. Sitten tuli takaisin taas ne potkut.



Onko teillä muilla sitä, että jos mahan päälle tulee pientäkin painoa, jolloin osa siitä hieman litistyy--> alkaa vauveli takoa sitä yhtä kohtaa hurjan lailla?! Yölläkin herään, kun toiseen kylkeen, joka hieman painaa kohtua tulee monoa niin hurjan lailla? Onko se jokin vauvan refleksi, vai sitten meidän vauvan reviiritietoisuutta..



Aksiina: Hei, minä olen sun verenpainekohtalontoveri! Mulla nousee myös ne paineet ja jännitän mittausta jo etukäteen. Siksi myös mittailen kotona itse. Onko toi ongelma sulla ilmennyt raskausaikana? Mulla se jotenkin pulpahti pintaan jo muutamia vuosia sitten, kun kerran oli melko hurjat lukemat, johtuen hurjasta elämäntilanteesta. Ja sen jälkeen oon alkanut panikoida koko mittaustilannetta. On toikin taas ihan ihme ongelma mulla, mutta minkäs teet. Ilmeisesti herkkä sympaattinen hermosto tms. on joku lääkäri kommentoinut.



GALLUP: kuka on teidän tulevan vauvan/lapsien hoitaja tarvittaessa? Meidän molempien vanhemmat /lähimmät sukulaiset asuu myös kaukana, heidän apua emme hoitoon oikeastaan saa. Kummien toivon jaksavan hoitaa edes toisinaan. Onko muita vinkkejä hoitotouhuihin? Oletteko käyttäneet ulkopuolista apua pienellä korvauksella ja mitä kautta olette sitä hakeneet? Nimimm. Olis kiva käydä vaikka leffassa joskus ja tukiverkkoa kehitellen..



Kaikille voimahali Pidetään huoli itsestämme!! Nyt on aika opetella sanomaan EI.



-Magdalena 29+3

Kävimme katsomassa uutta asuntoa ja nyt on sitten muutto kuun vaihteessa. Muutto rassaa, mutta helpottavaa on, että asunto on aivan unelma=)



Ello olo on ollut tänäänkin, mutta en ole sentään oksentanut.



Närästys on sitä kaliiberia, ettei tekis syödä oikein mitään, mutta pakkohan se on.Nyt syön lounaaksi kaurapuuroa.Ei tee mitään maustettua/rasvaista mieli.



Kuopusta oon yrittäny päikkärille jo tunnin, mut tuolla se ölisee pinniksessä...Pitänee nostaa se pois, kun ei nukkumatti tule...Itseä kyllä nukuttais...



rv 32+3

Kirjoitetaanmpa nyt taas pitkästä aikaa omiakin kuulumisia tänne vaikka töissä olisi aivan älytön kiire sillä listasin tehtävät työt ja totesin, että nämä viimeiset kaksi viikkoa täytyisi painaa ihan hullun lailla... Saattaapi käydä niin, että osa töistä on vain jätettävä tekemättä.

Lueskelin tuota pinoa ja siellä oli puhetta vauvan liikkeistä ja minulla tuntuu käyvän tuolla masussa ihan älytön vilske ja potkut on niin voimakkaita, että ne sattuu oikeastaan.

Liitoskivut on onneksi tällä hetkellä hieman hellittäneet sillä tuossa pari viikkoa takaperin mietin jo ihan paniikissa, että kuukauden päästä en tätä menoa kävele lainkaan.

Maitotipoista oli puhetta ja minulla tuli toissailtana ja yönä sitten oikein kunnolla maitoa ja molemmista rinnoista. EN tiedä mikä häiriö se oli, mutta ei todellakaan voinut puhua tipoista vaan sitä tuli niin paljon, että paidassa oli oikein isot märät läntit molemmin puolin ja en kyllä uskalla enää töissä olla ilman liivinsuojia...

Jollain muullakin oli muutto tässä vielä edessä, onnea uudesta asunnosta! Meillä olisi myös tarkoitus muuttaa itsenäisyyspäivä viikolla omaan uuteen taloon, kun se nyt alkaa vihdoin ja viimein olemaan valmis. (No alkuperäinen suunnitelma oli, että olisimme rakentaneet sitä pikkuhiljaa ja muutto olisi ollut joskus ensi kesänä, mutta tämä yllätysvauva sai sitten aikaan pienen aikataulun kiristyksen...)

Minulla tämä raskaus on mennyt kaiken kaikkiaan aikasta hyvin, mutta hieman murhetta aiheuttaa tuo raskausdiabetes mitä joudun insuliinilla hoitamaan. Seuraava kontrolli minulla on tuon asian tiimoilta 4.12 ja silloin katsotaan se vauvan koko ja jos se on edelleenkin jättiläiseen viittaava niin sitten joudun synnytystapa arvioon. Viime viikolla (rv 31+0) painoarvio oli 2100g.

Mutta jopa tässä tulikin turinoitua, mutta nyt on lähdettävä työmaalle arkkitehdin kanssa palaveriin.



Terkuin Nepp@ri 32+1

Mulla on vapaapäivä ja nousin vasta äsken ylös. Nukuin noin 12-tuntia, välillä söin aamiaisen :).





Onnea kaikille muuttajille. Ihailen, että jaksatte.



Allujapupu: Mihin vaivaan se sun lääke on tarkotettu? Menin aikoinaan ihan viattomasti käymään rv.28 äitiyspolilla. Siitä jouduin suoraan osastolle ja siellä sain kortisonipiikit saman tien. Olin niin huonovointinen että piikit eivät tuntuneet missään. Verenpainelääke Adalat sen sijaan meinasi tappaa minut lopullisesti.



Magda-lena: Mulla kans vauva potkii painokohtaa. Inhottavaa tietysti kun jo valmiiksi pientä tilaa kutistetaan lisää!

Olen myös tottunut tekemään töitä todella paljon. Pikkukeskosena syntyneen esikoisen myötä olen opetellut uuden elämän. Nyt ole ollut melkein koko raskauden ajan sairaslomalla. Jään sairalomalta suoraan äippälomalle. Kaikista vaikeinta tämä on ollut mulle itselleni, juuri se, että miksi minä en voi hyvin ja jaksa tehdä normaaleja asioita.

Kukaan muu, ei siis kukaan missään ole kyseenalaistanut sairalomaani tai vihjaillut laiskuudesta. Tässä riskiraskaudessa on kuulema jo ihan tarpeeksi. Kaikki käskevät vain lepäämään ja tekemään sitä mikä hyvältä tuntuu.

Toisin kuin sinä, en tee mitään kotitöitä. Mies käy töissä ja kaupassa, hoitaa lapsen, tekee ruuat, siivoaa yms.

En vaan jaksa muuta kun hoitaa itseni. Onneksi pystyn ajamaan autoa ja käymään ulkona.



Ametisti ja vauva 29+

Terve kaikille tasapuolisesti ja jaksamisia.

Ihanaa, kun edes vähän maanpinta sai valkeaa väriä =)



Allujapupu: astmalääkettä nimeltä Bricanyl (salbutamolhan on myös astmalääke) käytetään täällä Suomessakin supistusten estoon. Ei tosin anneta ainakaan täällä Tampereen suunnalla kellekään kotiin mukaan! JOs jonkun kohdunsuun ja supistustilanne on niin paha, että tarvii lepohoitoa ja lääkettä eli Bricanyliä (joko lihakseen pistoksina tai sitten suoraan tippana suoneen), saa hän sitä sairaalan osastolla. Ja silloin ollaan lepohoidossa.

Täällä määrätään ensin lepohoitoon kotona (siis oikeesti sänkyyn!) ja jos ei auta ja k-s vaan aukeaa alle 34 viikoilla, otetaan sairaalaan, jossa annetaan sikiön keuhkoja kypsyttämään kortisonit piikkinä ja sitten pyritään levolla ja tarvittaessa Bricanylillä lopettamaan supistukset. Yleensä Bricanyliä käytetään täällä vain muutama päivä ja sitten tarvittaessa, jos lepo sairaalassa kestää viikkoja.

Kuten oot varmaan huomannut, tuo lääkkees aiheuttaa melkoisia tykytyksiä ja tärinää ;) vaaratonta, mutta inhan tuntuista. (en tiedä, kuinka mietoa tosin sulle määrätyt tabletit tosin on).

Aika erilaiset hoitolinjat... Tosin eri puolilla maapalloahan ollaan ;)



Jaksamista sulle sinne lämpimämmälle puolelle palloa!!



Omaa napaa sen verran, että töissä olen edelleen. Supistaa edelleen reippaasti, kohdunsuu pehmentynyt, mutta kiinni. Verenpaineet jonkun verran nousussa, mutta sain mittarin kotiin, joten voin seurata niitä ite ja tarvittaessa menen neuvolaa aiottua aiemmin. Väsyttää kamalasti, mutta vielä oon ainakin toistaseksi jaksanut... Sain tulevan sijaiseni perehdytykseen ja toivon, että ainakin muutaman päivän vielä jaksaisin olla, että ehdin tärkeimmät opettaa.

Lisäks tuo ensi viikolla uhkaava " lakko" aiheuttaa mulle lisätöitä omassa työssäni. Kun valmistautuminen edes uhkaan vie aika paljon aikaa.. Toivotaan silti, että sopu tulee ja valmistutumistyö on turhaa!



Vauvan liikkeet on tosiaan muututunu, tuntuu, että mönkii nahasta läpi. Mutta ihanaa, että liikkeitä tuntuu, se on aina hyvä merkki =)

Kaikki sanoo, että maha on niin ihanan siro. Vaikka kasvaa keskikäyrän yläpuolella ja tuntuu itsestä isolta. Mutta kiva, että näyttää edes sirolta =) Painoa tullut jotain 6kiloa, ehkä nyt jo enempi... Mutta ihan sopivasti kai.



Vauvalle oon vaatteita pessyt valmiiksi., muuten valmistelut aika vaiheessa.... Istuin ja vaunut sekä hoitopöytä (kasaamatta) ja sänky (ei vielä meillä kotona) on hankittu sentään jo.



Mutta jos palailen takas töihin, että pääsen kotiinkin!

Tsemppiä kaikille!



Floora ja masuasukki 32+1

Hei kaikille!

Ei " jouda" täällä palstalla enään niin useasti käymään, kun oon jäänyt jo kotiin.. (tai ei tuu vaan käytyä enää niin paljo netissä) Mutta kiva lukea taas teidän kuulumisia!

Meillä on menny ihan ookoo, väsyttää vaan välillä sikana (edelleen). Tänään oli neuvola, ja kaikki kunnossa. Kotona ois paljo tekemistä. Jospa ens kuussa jo ehtisi alkaa hommaan pinnasänkyä, vauvan vaatteita peseen sun muuta :) , alkaa valmistuun jouluun ja vauvan tuloon.

Hyvää loppuodotusta kaikille!!!





Anhi rv.33+

Pahoittelen jo etukäteen, mut en nyt jaksa enempää kirjoitella kun nää omat akuutit kuulumiset... Kunhan tulin vaan katselemaan muiden kirjoituksia ja nostamaan pinoa taas. =)

Melkein viikko on kun kävin neuvolassa ja paino oli laskenut noin puoli kiloa silloin, eli yht vajaa 7kg on tullut alusta alkaen... ei paha, kunhan vaan pysyisikin aisoissa. =D

Hemppa oli hieman noussut, nyt 119. Syön Obsidania yhden päivässä sekä Multitabsia yhden päivässä.

Verenpaine on mulla ollut jatkuvasti melkeinpä samoissa lukemissa, nyt oli 120/73. Kohdun korkeudeksi sai 26cm tai taisi puheiden mukaan olla melkein 27cm.

Mahan koko on hieman tasaantunut... tai siis mahan kasvu.

Vauva oli raivotarjonnassa. Terkkari tunnusteli ja totesi kaikkien paikkojen tuntuvan todella hyvin (vauvan selkä,jalat..), varmaan sen takia koska olen normaalissa oloissa hoikahko ettei ole rasvapeitettä välissä.

Viikon päästä seuraavan neuvola.

Selkäsärkyjen takia käski tarkkailemaan tilannetta ja jos menee mahdottomaksi niin sitten lääkäriin.



Ai niin, siitä piti vielä mainita että hormoonit hyrräävät mullakin! Tunteet vaihtelee puolelta toiselle totaalisesti! =/ Petielämäkin on meillä jälleen piristynyt huomattavasti, ainoa miinus siinä on se että aiheuttaa joskus mahdottomat supistukset sekä alapääsäryt...



Tylsää omahyväistä tekstiä, mut ei nyt jaksa muutakaan.. =D



t. vilmahilja 30+4 (jihuu, vika neljännes menossa jo!)

Allu: Kuulostat vähän pirteämmältä, hyvä niin! Siivooja ja äitisi tulo myös kuulostaa hyvältä. Tsemppiä ja jaksamista toivotan edelleen.



Magdalena: Kiva kuulla sinusta taas! Ehdin jo vähän miettiä, että mihin olet kadonnut - jostain syystä olet yksi niistä, joitten nimet on jääneet paremmin mieleen. Kaivelin vanhoja kirjoituksiani verkkoklinikan keskusteluihin edellisen lapsen ajoilta ja huomasin, että jäin näihin aikoihin sairaslomalle silloin. Vaikka oli kaikenlaista pientä kremppaa, niin mulla oli hassusti samaan aikaan suunnaton helpotus siitä, ettei tarvinnut yrittää olla töissä, ja syyllisyys siitä, että otin sairasloman vastaan. Järjellä ajatellen ihan älytöntä, mutta mutta... Mulla ei ollut yhtä pakottavaa syytä jäädä kotiin, mutta lääkäri taisi syyksi kirjoittaa supistukset, vaikka ihan tasavertaisin sen kanssa olivat väsymys ja liitoskivut. Nyt on ilmeisesti sen verran vähemmän fyysistä työtä noitten isompien kanssa, että olen pärjännyt paremmin. Nuori ja vetreä kun en enää ole millään mittarilla, ikääkin kuusi vuotta enemmän kuin silloin. Ei ole helppoa, mutta yritä antaa anteeksi itsellesi se, että olet ihminen etkä kone. :) Vauva on kuitenkin tärkein. Sano vaan ystäville ja sukulaisille, että töissä tulee supistuksia. Vähät siitä, jos se ei ihan tasan ole oikea syy sairaslomaan. Stressi kuitenkin aiheuttaa supistuksia.

Parina päivänä on taas tullut potkujakin, nyt tuntuu ihmeellistä muljaamista ihan alavatsassa. Taitaa pieni muutella asentoaan aika usein ja liikkeet on sitten ihan erilaisia taas. Reviiritietoinen on tämäkin ja isoveljensä aikanaan myös. Jos nojaa mahaa pöytään tai tökkii muuten, niin alkaa protestointi. Toisaalta voi olla niinkin, että liikkeet tuntuu niin paljon selvemmin kun on nahka jotain vasten, että tavallisetkin liikehdinnät tulee tulkittua protestoinniksi. Oli miten oli, pääasia, että liikkuu. :)



Verenpaine mulla ei nouse mitatessa, mutta purkkiin pissimisestä on tullut jonkinlainen psykosomaattinen ongelma. Tosin nyt on vähän helpottanut ja näytteet on saatu kunnialla aikaiseksi. Edellisen raskauden aikana ja jälkeen meni jo sellaiseksi, että jos ei ollut kunnolla hätä, niin en vaan saanut mitään tulemaan. Jotenkin ei vaan pystynyt rentouttamaan tarvittavia paikkoja. Joko mulla on nuppi korjaantunut tai kyseessä on sittenkin ollut joku alapään lihasten hajoaminen, joka nyt on muuttunut. Joka tapauksessa on helpotus kun homma sujuu. Kyllä ihmisen kroppa ja nuppi on kummallisia! Milloin prakaa mistäkin ja ihan ilman syytä.



Meidän lapsia on hoitaneet lähinnä mun vanhemmat. Joskus on mun veljeni yksin tai vaimoineen ollut poikia katsomassa esim. leffan ajan. Miehen isoäiti on myös joskus tullut meille (asuu kauempana) koululaisten kesälomalla olemaan heidän kanssaan ja pienin on ollut silloin päiväkodissa. Kaupallista lastenhoitoapua on ostettu kerran. Ennemmin luottaisin väestöliittoon kuin MLLään jos on pieniä lapsia - tai paljon niinkuin meillä. Veljen lapset on pian niin isoja, että niitä voisi ehkä joskus kysyä avuksi. Aika harvakseltaan kuitenkaan mennään mihinkään ilman lapsia. Mä en usein kehtaa pyytää ketään. On niin vaikea uskoa, että kukaan vapaaehtoisesti hoitaisi näin isoa laumaa.



Nyt syömään vielä pari klementiiniä ja sitten sänkyyn. Mulla on ihan karmea himo klementiineihin ja niitä menee pussitolkulla varsinkin kun myös mies ja esikoinen tykkää niistä. Hyvä, että ovat plussakorttitarjouksessa tässä kuussa.



Hyvää yötä toivottaen

Strutsi ja minihupi 29+0

Heippa kaikille tasapuolisesti!

Tuntuu pahalta ettei porukka luota MLL:n lastenhoitajaan olen itse ollut ko. hoitaja yli kymmenen vuotta ymmärrän tietysti että joillakin voi olla huonoja kokemuksia mutta mun työstä ei esimerkiksi ole välitykseen tullut negatiivista palautetta juurikaan, perheistä en voi sanoa samaa, sanoisinko että sitä saa mitä tilaa. Jos tilaa hoitajan hyvissä ajoin ja kertoo että on ihan pieni niin ainakin miedän piirissä saa silloin kokeneen hoitajan joka on yleensä jo työnsäkin puolesta pienten kanssa esim. meillä on paljon lastentarhan opettajaopiskeiljoita, opettajia(sekä valmiita että opiskelijoita) sekä lähi että sairaanhoitajia kuten myös " varamummoja" ja lukiolaisia. Yleensä vähän aikaa hoitajana toiminutta ei laiteta ihan pienten kanssa ellei itse hölmöile ja yritä saada hoitajaa jo esim. samalle illalle. Tulisi muistaa että hoitajat ovat koulutettuja mutta käytännössä vapaaehtoistyöntekijöitä. Itse ainakin suosittelen kaikille MLL:n lastenhoitopalvelua, senhän voi testata jo perhelomilla joissa samat MLL:n hoitajat pitävät lastenhoitoryhmää isien ja äitien hengähdystuokion mahdollistamiseksi.

Itse tulen käyttämään varmasti jonkun verran näitä koulutettuja lastenhoitajia, tosin meillä on molempien puolelle ensimmäinen lapsenlapsi ja serkkuja ei ole, toisin sanoen isovanhemmat ja molempien siskot varmaan saavat ja haluavat hoitaa. Sitten olemme avomieheni kanssa kaitsineet ystäviemme lapsia jo usean vuoden ajan joten nyt on sitten sitä vastavuoroista hoitoapua jo tarjottu monestakin suunnasta. Meillä siis hoitotilanne tarvittaessa hyvä. Mies ei kyllä varmaan raaski antaa kenellekään, kun ei huoli koirallekaan kun ihan muutaman hoitajan :) Siksi se jääkin itse kotiin osaksi vanhempainvapaata, mikä meillä on ollut suunnitelmissa alusta saakka ja olimmekin jo mainosten edellä. Nythän tulee jatkuvasti tätä isä mainosta jossa kehoitetaan isää antamaan aikaa lapselleen ja toisaalta myös sosiaali- ja terveysministeriö suositteli isien jäämistä hoitamaan lapsia nykyistä enemmän. En siis tunne itseäni yhtään huonoksi äidiksi että annan miehen pitää osan vanhempainvapaasta. Toivotaan vaan että pulloimetys onnistuu :)

Koira on meilläkin ja on ollut raskauden ajan " mamman koira" vaikka muuten enemmän isännän perään, on kyllä aina totellut hyvin minua, koska olen pääsääntöisesti kouluttanut. Kissa on arvaamattomampi kuin koira, koira taas ei tarkoita mutta ei osaa varoa. Ollaan koira opetettu isoihin ja pieniin lapsiin ihan tarkoituksella ihan pennusta asti, niin toivotaan että oppii jakamaan huomion myös jokapäiväisesti kotioloissa. Huomionjakamisen harjoitteluun sai tämän kissan kaveriksi kohta 1 1/2 vuotta sitten. Kissa hirvittää vähänkun se on vielä niin pentu eikä ole esim.turvaporteilla pideltävissä.

Mukava on lukea muidenkin tilanteista kun ei ole itsellä vertailupohjaa tämän raskauden suhteen. Töissä olen molemmissa edelleen ensi viikko vielä sitten alkaisi loma. Kummasti kiinnostaisi jo jäädä kotia :)

Neuvola marmatti kun ei ole paino noussut, pitää vissiin syödä vähän enempi. Ihme ikiliikkuja on tämä tulokas, hän ei halua asettua ollenkaan. Köllöttelee poikittain ja potkii ja pyörii kokonaan ja yrittää kaivautua toisinaan navan vierestä ulos maailmaan. Supistuksista en tiedä mitään en tiedä mitään, ei kai niitä sitten ole ollut, tai sitten ne on näitä mitä on nyt parina iltana ollut että koskee vaan mahaan eikä se lopu, tuntuu kyllä että voisi olla myös kasvukipuja.

SF oli 25 ja kaikkialta kuulee että on niin pieni maha...ihan omiksi tarpeiksi on tässäkin kun on tottunut paljon liikkumaan ja nyt ei onnistu enää koiran kanssa lenkkeily ja muutenkin tuntee itsensä lähinnä möhköfantiksi ;)

Meillä menee vielä vuosikorjauksen myötä yläkerran makuuhuoneiden parketti parin viikon päästä uusiksi että säpinää riittää eikä tarvii ruveta ennen vuosikorjaustöiden loppua paljon laittelemaan valmiiksi, toivoisin vain että ehtisin, kun noilla rakennusmiesten töillä on taipumus venyä.

Tehyn lakkouhan takia mulla on vielä kaikki auki, siis yksi neuvola on varattu mutta esim. tarvittavat tutkimukset odottaa nyt sitten sitä tuleeko lakko ja mitäs sitten? Alkaa ärsyttää. Pitäiskö itekin ruveta lakkoilemaan. Oon tehnyt 60 tuntista työviikkoa ja palkka ei kummassakaan työssä ole sairaanhoitajien palkkaa yhtään parempaa vaikka työajat on ihan yhtä perseestä ja vastuuta ainakin saman verran. Repikööt siitä.

Noh, jonkunhan näitä töitä on tehtävä. Ruokatunti menikin kirjoittaessa tätä, näin se syöminen unohtuu.

Voikaa hyvin!

Blossom+ikiliikkuja 32+5(kai?)

Tervehdys!



Tänään kävin neuvolassa (viimeksi 4 vkoa sitten) ja ilokseni virtsasta löytyi ainoastaan sokeria (jota siis aina on diabeteksen takia) ja verenpaineetkin oli vain 112/76! Eli raskausmyrkytystä ei ainakaan näy, ihanaa!



Muut tiedot:



RV: 30+1

Painoa tullut: 600 g/vko

Hb: 114

Kohdunpohjan korkeus: 31

Lapsiveden määrä: normaali

Tarjonta: RT

Sydämen syke: 145-150



Tosiaan terveydenhoitaja ihmetteli vain, että sydänäänet kuuluivat niin kovin alhaalta sekä korkeaa sf-mittaa. Käski vielä lisätä Maltofer tippoja +20 tippaa/vrk, että hb nousisi nopeammin.

Itse jo aiemmin olen ajatellut, että vauvan liikkeet eivät enää tunnu niin kovina ja tuntuvat alempana kuin ennen. Lisäksi eilen aamulla oli niin kovat supistukset, että kuulemma kuulostivat ihan synnytyssupistuksilta (diabeteshoitajan mukaan). No, maanantaina on äitipolilla taas synnytyslääkärin tekemä ultra, niin siellä osaavat sitten sanoa saivatko supistukset jotain aikaiseksi.



Magdalena: Esikoinen potki aina sitä kohtaa mitä painoi, meistä oli mukavaa kun voitiin " kommunikoida" näin. Siinä vaiheessa kun lapsivesinäyte otettiin ei se enää niin hyvä juttu ollutkaan, kun meinasi neulaa potkia...

Tämä nyt tuleva on kovasti yrittänyt painalluksia karkuun (nyt tuntuu siltä, ettei enää niin helposti karkuun pääse, mutta yrittää kuitenkin). Sen sijaan on ennemminkin potkinut sitten kun hellästi silittää oikeasta kohtaa vatsaa...



Gallupiin: Meillä on molempien vanhemmat eläkkeellä ja asuu lähellä ja he ovat meillä ensisijaisia hoitajia ollut. Tosin nyt huomaa, että ikä alkaa isovanhempia painamaan, koska esikoista hoidettuaan ovat niin väsyneitä. Tämän tulevan lapsen kummitkin asuvat lähellä, joten sitten kun hoitoa kaivataan, uskon meidän kyllä saavan sellaistakin apua.



Allu: Kiitos tiedoista. Sinulla tuntuu nyt tosiaan rankkoja aikoja riittävän. Toivottavasti äitisi voi jäädä apuun hieman pidemmäksi aikaa.



Varmaan oli monta muutakin asiaa, joita piti kommentoida, mutta nyt täytyy vielä tehdä vähän kouluhommia ja sitten hakea esikoinen seurakunnan kerhosta.



Voikaahan hyvin!



T_ Emem03 rv: 30+1

Mulla on ollut kärjistetysti esitettynä se käsitys, että MLLssä on " häthätää kurssitettuja tyttöjä" ja Väestöliitossa " aikuisia koulutettuja ihmisiä" . Olen iloinen, jos olen väärässä. Yhden kerran meillä oli MLLn hoitaja, joka oli alaikäinen (ei siis saa tehdä töitä klo 23 jälkeen). Ihan mukava ja taitava ja pärjäsi kolmen kanssa, ei siinä mitään. Pienen tai sairaan lapsen kanssa kyllä silti mieluummin pyytäisin kokeneemman ja aikuisemman hoitajan. Meidän alueella ei ilmeisesti asu kovin monta MLLn hoitajaa. Muistelisin, että sanoivat, että näin " kauas" ei oikein tahdo moni lähteä. Ehkä hoitajia on sitten paremmin Helsingissä.



Pitänee mennä munkin katsomaan, mitä siellä mainostetuilla isyys.net sivuilla on. Mun mies on pitänyt jokaisen lapsen kanssa osan vanhempainlomasta. Mulla ei ole kyllä tullut mieleenkään, että olisin jotenkin huono äiti siksi, että mun mielestä isälläkin on oikeus olla lapsensa kanssa kotona. Olisinhan minäkin viihtynyt kotona koko vanhempainloman, mutta musta olisi ollut tosi itsekästä pitää kaikki lomat kun toinenkin niitä halusi. Meillä onneksi on ollut taloudellisesti mahdollista jakaa vanh.lomia näinkin. Eikä mun tarvi ikinä hetkeäkään epäillä etteikö isä pärjäisi lastensa kanssa, jos mä olen jossain reissussa tms.



Myötätunto tehyläisiä kohtaan on aika olematonta mulla. Hitto vie, samantasoisella ja korkeammallakin koulutuksella on pienempipalkkaisia aloja eikä nais- ja tasa-arvoteemoilla ratsastaminen lämmitä yhtään sen enempää. Ei hoitajien palkka päätä huimaa, mutta aika kovaa korotusta tarjottiin jo. Noh, ei siitä sen enempää. Onneksi(?) ajatukset pyörii oman navan ympärillä eikä päivänpolitiikka paljon jaksa kiinnostaa. Kunhan vaan saisivat homman raiteilleen ennen joulua ja ennen kuin tulee ruumiita.



Emem: Kivoja neuvolakuulumisia sinulla! Toivotaan, että pysyy jatkossakin myrkytysoireet poissa.



Strutsi ja minihupi 29+1

Kiirettä pukkaa, ettei ehdi edes koneella käymään. Ajattelin vain ilmoittautua, että hengissä ollaan :).



Mies joutui pariksi päiväksi saikulle, niin se sotki mun arkikuviot. Ollaan nautittu harvinaisista kahdenkeskisistä vapaahetkistä, kun esikoinen on ollut hoidossa :).



Selkä alkaa olla kovilla ja turvotusta ei saa enää millään pois, kesäiset kävelykengät ei mahdu enää jalkaan. Mutta talvikengissä on vielä kasvunvaraa, onneksi. Viimeksi kengät jäivät pieniksi jo 3-4kk ennen synnytystä. Eli jokainen päivä omissa kengissä on voitto!



Jaksuja ihan kaikille toivottelee

Justus rv32 vai olikos se jo 33 ???