Minun 7v ekaluokkalainen itki tana iltana kun oli ikava sita aikaa kun oli 3-5v ja kotihoidossa ja paivat tayttyi leikista, leikkipuistoista, pihaleikeista, perhekerhoista,
äidin lukemista saduista ja yhdessä pelatuista peleistä ja askarteluista ja sisarusten kanssa leikkimisestä.
Nyyhki että tehdäänhän kuitenkin vielä tänäkin vuonna lumiliukumäki ulos ja onhan se vielä yhtä hauskaa kuin ennenkin. Vakuutin että tehdään tottakai ja tietysti se on lystiä...
On se haipakkaa tuo isommaksi kasvaminen ja kokopäiväisen leikin maailman jättäminen. Ihanaa kuitenkin että on hyvät muistot jääneet. Tokihan leikki on vieläkin tärkeää mutta nyt se ei ole niin kokonaisvaltaista enää, kun on koulut ja muut.
Kommentit (12)
Siksi että myös minusta -ei pelkästään lapsesta- tuntuu siltä, että kotona vietetyt kiireettömät vuodet on kultaakin arvokkaampia.
ja jos lapsi on fiksu ja kypsä, hän työlääntyy koulussa, jos on siellä vuotta nuorempien kanssa.
6:lle... joslapsi on loppuvuodesta syntynyt, ei hän ole muita vuotta vanhempi!!! Muutaman kuukauden ikäero seuraavaan!!
vuoden vanhempi kuin sen oikean vuosiluokan loppuvuodesta syntyneet...
Vai meinaatko että heidät sitten vastaavasti heivataan seuraavaan ikäluokkaan?
Parempi on mennä lapsen kypsyyden mukaan, eikä omien tunteiden.
6
Missään muualla kuin Suomessa ei lapset saa jäädä kotiin 7-vuotiaiksi. Meillä lapsi meni (leikki?)kouluun 3-vuotiaana, ja koulupäivät ovat 7-tuntisia. Tässä " leikkikoulussa" opetellaan laskemaan (1, 2, 3, 4...) ja kirjoittamaan (aloittaen oman nimen kirjoittamisesta). Ja lapset istuvat kurinalaisesti pöytien ääressä useita tunteja päivässä, vaikka leikkiä ja laulua mahtuukin jokaisen päivään. Onneksi. Ja läksyjä näille pikkuisille tulee joka viikonlopuksi.
Väitän, että teidän lapsellanne on kuitenkin oikeasti aikaa leikkiä joka(!) päivä, eikä väsykään voi olla kovin paha 4-tuntisen koulupäivän päätteeksi. Ja sen lumiliukumäenkin voi tehdä ihan arkipäivänä (vaikka pimeässä joutukin sen tekemään).
Asiaan?
Voisiko tämä pikkukaveri esim. pelätä kouluunmenemistä viime päivien uutisoinnista johtuen? Lapset kuulevat ja näkevät kaiken. Imevät ja vaistoavat aikuisten tunnetiloja. Itse neljän lapsen äitinä (joista 2 koulussa), olen aistinut lievää ahdistusta ja levottomuutta tuon tapahtuman jälkeen heissä, vaikka asiasta on paljon puhuttu.
Vaikka ei suoranaisesti johtuisi pelosta mennä tai olla koulussa, niin nuo viime päivien karmeudet voivat kyllä vaikuttaa. Lapsi kokee, että ymmärtää nyt jotain sellaisia asioita, joista ei vielä muutama vuosi sitten tarvinnut huolehtia ja miettiä.
Vierailija:
Missään muualla kuin Suomessa ei lapset saa jäädä kotiin 7-vuotiaiksi. Meillä lapsi meni (leikki?)kouluun 3-vuotiaana, ja koulupäivät ovat 7-tuntisia. Tässä " leikkikoulussa" opetellaan laskemaan (1, 2, 3, 4...) ja kirjoittamaan (aloittaen oman nimen kirjoittamisesta). Ja lapset istuvat kurinalaisesti pöytien ääressä useita tunteja päivässä, vaikka leikkiä ja laulua mahtuukin jokaisen päivään. Onneksi. Ja läksyjä näille pikkuisille tulee joka viikonlopuksi.Väitän, että teidän lapsellanne on kuitenkin oikeasti aikaa leikkiä joka(!) päivä, eikä väsykään voi olla kovin paha 4-tuntisen koulupäivän päätteeksi. Ja sen lumiliukumäenkin voi tehdä ihan arkipäivänä (vaikka pimeässä joutukin sen tekemään).
Koulussa sujuu kyllä ihan hyvin, mutta kokee sen kai jotenkin vähän raskaaksi. Yksin olemista ei kotona kovin paljon ole, eikä tykkää yksin ollakaan. Iltapäiväkerhon jälkeen leikkii usein koko illan kavereiden kanssa ulkona, nyt jo iltojen pimetessä välillä kavereilla ja meillä.
Läksyjä ei muuten koskaan ole kovin paljon, viikonlopuiksi ei koskaan. Onneksi.
Meni kouluun 6vuotiaana ja hyvin on koulussa mennyt.
En halunnut että tyttö joutuisi uusimaan eskariajan.
Samat jutut toiseen kertaan..
Ja meidän tytön luokalla on yksi vuotta vanhempi poika joka mennyt vuoden myöhässä kouluun.
Ei ole kuulemma mukavaa kun joutuu aina selittelemään ikäänsä (pelaa ikäkausijoukkeessa ja siksi " syrjitään" kun on vuotta alemmalla luokalla)
Eka vuoden opinnothan sisältää pääasiassa lukemisen, kirjoituksen ja matematiikan oppimista.
Se on yllättävän rankkaa tuo koulun alku!
Meidänkin ekaluokkalainen toivoo että saisi olla kotona vielä